lapsettomat miehet haluttuja

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdalla suuri ongelma lapsellisten naisten kanssa on se, että joudut luomaan läheisen ihmissuhteen myös näiden lasten kanssa. Ja kyllä minä tietenkin myös haluan luoda läheisen suhteen niiden ihmisten kanssa jotka kuuluvat perheeseeni.

Ongelman siitä tekee se, että sinulla ei ole muuta kuin velvollisuuksia näitä lapsia kohtaan ilman minkäänlaisia oikeuksia. Eron tullessa myös suhde lapsiin katkaistaan kuin seinään. Kuvittele, että olette vaikkapa asuneet vuosikymmenen yhdessä, ja yhtenä päivänä sinulta katoaa kaikki läheisimmät ihmiset kuin salamaniskusta ilman että voit tehdä asialle yhtään mitään..

Viisaasti ajateltu. Jos aikuiset eroaa, niin ei lasten pidä siitä kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdalla suuri ongelma lapsellisten naisten kanssa on se, että joudut luomaan läheisen ihmissuhteen myös näiden lasten kanssa. Ja kyllä minä tietenkin myös haluan luoda läheisen suhteen niiden ihmisten kanssa jotka kuuluvat perheeseeni.

Ongelman siitä tekee se, että sinulla ei ole muuta kuin velvollisuuksia näitä lapsia kohtaan ilman minkäänlaisia oikeuksia. Eron tullessa myös suhde lapsiin katkaistaan kuin seinään. Kuvittele, että olette vaikkapa asuneet vuosikymmenen yhdessä, ja yhtenä päivänä sinulta katoaa kaikki läheisimmät ihmiset kuin salamaniskusta ilman että voit tehdä asialle yhtään mitään..

Näkisin et tää väite on ihan siellä omassa päässä. Lapsista on velvollisuus huoltajien huolehtia. Muilla ei ole yhtään enempää velvollisuuksia kuin jonkun antaa sinulle määrätä tai itse itsellesi olet asettanut. Ei ois tullut itse aikanaan lapsettomalta puolisolta vaatia lasten suhteen mitään. Minä vastaan omistani. Eri juttu joku käynti leffassa tai pulkkamäessä lasten kanssa, mutta nään sen yhtä kaukana velvollisuudesta kuin kenenkään toisen ihmisen kanssa menemisistä (jos on omaehtoista siis.).

Minua ei haittaa jos naisella on lapsia koska itsellänikin on lapsia. Yh:tä en missään tapauksessa silti ottaisi koska minulla ei ole mitään mielenkiintoa tavata naisen lapsia enkä myöskään aio esitellä omia lapsia naiselle. Tosin en mitään kovin vakavaa suhdetta halua muutenkaan. Oma koti ja paljon omaa aikaa omilla viikoilla. Näistä en luovu

Hyvin harvoin niistä puolison lapsista positiivista seuraa, joten hyvin ymmärrettävää, että he ovat jo lähtökohtaisesti este. En ihmettele yhtään. Poikkeuksiakin toki on, ei siinä mitään.

Rehellistä on tämä myöntää.

Voin kirjoittaa romaanin, miksi lapset voivat olla este:

A) Erityislapset kuormittavat biologista vanhempaakin, saati sitten sellaista, jolla ei ole biologista suhdetta. Ja näitä on nykyään paljon + erityislasten vanhemmat eroavat herkästi, joten eronneiden lapsissa vielä enemmän. Erityislapset helposti rytmittävät kaikkien olemista. Lisäksi vanhemmilla taipumus sulkea silmät poikkeavalta käytökseltä ja normalisoida se. Muiden on hankalampi sokerikuorruttaa ilmiselvät haasteet.

B) Erolapset saattaneet kärsiä erossa, joten heillä voi olla tunne-elämässä haasteita, mikä vaikeuttaa montaa asiaa.

C) Erolapsia usein hyvitellään, eikä heitä uskalleta kasvattaa, mikä näkyy luonteessa. Eikä hyvällä tavalla. Vanhemmat pelkäävät - erityisesti isät - että jos ei toimi lasta hyvitellen, niin lapsi ei enää tapaa. Näin lapsiraukasta tulee häiriintynyt helposti.

D) Vanhempipuolista tehdään usein syyllisiä lasten ongelmiin, joihin tosiasiassa heillä ei ole osaa, ei arpaa. On vain helpompi syyttää muita.

E) Lasten kautta kuvioihin tulee säätämään heidän toinen vanhempi.

F) Lasta pitäisi kohdella kuin omaa kaikessa, missä on jotain annettavaa suhteessa lapseen. Mitään ei kuitenkaan saisi vaatia tai kasvattaa tms.

Tarvitsetko lisää syitä?

Onhan siinä etunsa, että vain minulla on lapsia. Sinänsä miehen lapsettomuus ei ollut mulle mikään kriteeri, vaan satuin vain rakastumaan lapsettomaan miehen. Ja hän minuun, lapsineni kaikkineni.

Lapseton mies oli kyllä minulle ensisijainen toive. Syitä on montakin miksi näin: isompana se, että itselläni on järjettömän hankala eksä, jonka tempauksiin menee energiaa enemmän kuin kaikkiin elämäni hankaliin ihmisiin yhteensä. Ajatus siitä, että kuvioissa olisi vielä joku toinen eksä temppuineen on liian iso riski otettavaksi.

Sitten ne lapset, niiden kanssa pitäisi synkata. Entä jos en pitäisikään heistä, heidän tavoistaan yms.? Entä jos omat lapseni eivät tulisi heidän kanssaan toimeen? En jaksaisi missään muodossa minun-sinun-meidän taloutta. En halua ketään toista aikuista asumaan meille. Jokainen lapsi on 100% ajan ja energian arvoinen ja minulla sitä aikaa ja ymmärrystä riittää juuri ja juuri omilleni.Yhdenkään lapsen ei tule kärsiä vanhemman uudesta kumppanista.

Yksi mitä olen vierestä seurannut on se, että on myös paljon miehiä, jotka ehtivät eksälleen korviketta: joku mahdollistamaan se entinen elämä. Joku joka ottaa paletin haltuun, jotta mies välttyy siivoukselta, ruuanlaitolta ja lastenhoidolta ja pystyy taas harrastamaan ja menemään omia menojaan. Huom! Mainittakoon vielä, että kaikki miehet eivät ole tällaisia tietenkään.

Lapsettomissa miehissä (oman kokemukseni mukaan) on miinuspuolena tuo itsekkyys (joka olisi minussakin ilman lapsiperhe-elämän pakottamaa venymistä) ja se, että ei pysty täysin ymmärtämään vanhemman murheita ja tunteita lasta kohtaan. Tällä tarkoitan sitä ikuista huolta ja ikuista tunnesidettä, vaikka lapset aikuistuu ja muuttaa pois niin silti on valmiudessa ottamaan kopin omasta lapsesta ihan koska vaan maailma häntä murjoo. Mutta näiden eroavaisuuksien kanssa pystyy elämään, jos molemmat hyväksyy, että näin on. Lapseton kumppani ei valitettavasti koskaan saa lapsellista kokonaan omakseen.