Mitä puolisonne saa lahjaksi tänä vuonna?
Kommentit (88)
Uuden playstation-ohjaimen. Edellistä hän on korjannut jo kahdesti, mutta hän on liian pihi ostamaan uutta ennen kuin se vanha hajoaa totaalisesti.
Mun mies ei halua että tuhlaan rahaa hänen lahjaansa niin en osta sen takia mitään vaan hän haluaa aineettomia lahjoja..
Suunnon aktiivisuusrannekkeen ja älykaiuttimen sekä kirjan.
Vaimolle ostin otsalampun jossa "takavalo", sekä heijastinvaljaat. Lenkkeilee paljon ja täällä maalla on pimeää. Koitetaan ostaa jotain järkevää, jos jotain ostetaan. Itse sanoin ettei tarvitse minulle ostaa mitään, kun aikuinen ihminen voi ostaa itse sen minkä tarvii ja tuollaisista joskus tässä syksyllä puhui.
En viitsi ostaa nelikymppiselle ihmiselle koruja tai vaikka hajuvesiä, kun niitä on kaikki kaapit pullollaan ja vanhatkin jäävät käyttämättä. Nuorena parina näitä tietty ostin, mutta yhteisen taipaleen aikana on kertynyt kaikkea niin, ettei vanhallakaan enää ole tarvetta. Panostetaan lapsiin jouluisin.
Jotenkin omasta mielestäni lahjoja toivovat tai kärttävät aikuiset ovat koomisia.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta joista 17 naimisissa. Jo yli kymmenen vuotta sitten sovittiin että kumpikaan ei osta toiselle mitään joululahjaa. Ei siinä ollut mitään järkeä. Jos jompikumpi meistä jotain haluaa, niin hän on jo ostanut sen itse itselleen. Yhtään turhaa tavaraa lisää emme todellakaan kumpikaan tarvitse.
Sama määrä vuosia ja kyllä mun mies osaa keksiä lahjoja, joita en tiennyt tarvitsevani, mutta jotka ovat helpottaneet arkeani huomattavasti. Osin olen onnistunut tässä itsekin, mutta huomattavasti huonommin.
Lahjat ovat meillä osa joulushowta, eli sitä kokonaisuutta mistä tunnelma tulee. Paketointi, jakaminen, antaminen, avaaminen ja lahjoista keskusteleminen...
Lapsillekin on kivaa, että kaikki pääsevät nauttimaan. Jaettu ilo on paras ilo! Itsekin muistan et jos vanhemmat eivät saaneet lahjoja, niin tuli itselle paha mieli.
Se on sellasta viatonta leikkiä. :)
Tämä vaan siis yksi näkökulma. Kaikki tekee tavallaan, eikä tämä ole sen parempi tai huonompi kuin teilläkään. Mukavaa joulua!
Yhteisestä sopimuksesta hommattiin kotiin juuttimatot kolmeen huoneeseen. Ei oikein tarvita mitään.
Ei mitään juuri tuosta syystä että on typerää ostaa väkisellä jotain turhaa. Käytämme rahat yhdessä olemiseen. Kun arjessa aina keksin sattumalta jotain mitä uskon hänen pitävän, ostan lahjan tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ostin otsalampun jossa "takavalo", sekä heijastinvaljaat. Lenkkeilee paljon ja täällä maalla on pimeää. Koitetaan ostaa jotain järkevää, jos jotain ostetaan. Itse sanoin ettei tarvitse minulle ostaa mitään, kun aikuinen ihminen voi ostaa itse sen minkä tarvii ja tuollaisista joskus tässä syksyllä puhui.
En viitsi ostaa nelikymppiselle ihmiselle koruja tai vaikka hajuvesiä, kun niitä on kaikki kaapit pullollaan ja vanhatkin jäävät käyttämättä. Nuorena parina näitä tietty ostin, mutta yhteisen taipaleen aikana on kertynyt kaikkea niin, ettei vanhallakaan enää ole tarvetta. Panostetaan lapsiin jouluisin.
Jotenkin omasta mielestäni lahjoja toivovat tai kärttävät aikuiset ovat koomisia.
Miten aina sattuukin, et nää "en tarvitse mitään" -tyypit ovat aina niitä pahimpia tuomitsemaan ja arvostelemaan muulla tavalla ajattelevia? Omassa elämässä olen huomannut, et noita "vaatimattomia" ihmisiä yhdistää se, ettei ole mitään leikkimielisyyttä ja itse määritellään kaikkien puolesta mikä on turhaa ja koomista ja noloa ja ties mitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta joista 17 naimisissa. Jo yli kymmenen vuotta sitten sovittiin että kumpikaan ei osta toiselle mitään joululahjaa. Ei siinä ollut mitään järkeä. Jos jompikumpi meistä jotain haluaa, niin hän on jo ostanut sen itse itselleen. Yhtään turhaa tavaraa lisää emme todellakaan kumpikaan tarvitse.
Sama määrä vuosia ja kyllä mun mies osaa keksiä lahjoja, joita en tiennyt tarvitsevani, mutta jotka ovat helpottaneet arkeani huomattavasti. Osin olen onnistunut tässä itsekin, mutta huomattavasti huonommin.
Lahjat ovat meillä osa joulushowta, eli sitä kokonaisuutta mistä tunnelma tulee. Paketointi, jakaminen, antaminen, avaaminen ja lahjoista keskusteleminen...
Lapsillekin on kivaa, että kaikki pääsevät nauttimaan. Jaettu ilo on paras ilo! Itsekin muistan et jos vanhemmat eivät saaneet lahjoja, niin tuli itselle paha mieli.
Se on sellasta viatonta leikkiä. :)
Tämä vaan siis yksi näkökulma. Kaikki tekee tavallaan, eikä tämä ole sen parempi tai huonompi kuin teilläkään. Mukavaa joulua!
Tuo muuten oli omallakin kohdalla totta. Isä kävi aina sääliksi kun hän sai yhden tai kaksi pakettia, vaikka aina kyllä sanoi ettei tarvitse mitään ja on mukavampi antaa kuin saada. Tajusin olevani nyt isekin isänä aivan samanlainen. Nautin kovasti lahjojen miettimisestä, hankkimisesta, paketoinnista ja lasten ilosta, mutta itse en kaipaa mitään. Tai no olihan se vähän höntti olo viime jouluna kun katselin lasten pakettien availua ja nuorempi kysyi että mitä minä sain. Tajusin, etten itse asiassa saanut yhtäkään pakettia :D En tosin edes tajunnut asiaa ennen kuin lapsi tuota kysyi. Hänelle taisi käydä tuo harmistus puolestani, vaikka itseäni ei haitannut yhtään. No, laitan tänä vuonna itselleni konvehtirasian pukinkonttiin niin selvitään siitäkin sitten.
Muistan yhden lapsuuden joulun kun pelkäsin, ettei isä taaskaan saa lainkaan lahjoja, niin ostin viikkorahoilla jostain ihmeen syystä paketin kynttilöitä isälle joululahjaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ostin otsalampun jossa "takavalo", sekä heijastinvaljaat. Lenkkeilee paljon ja täällä maalla on pimeää. Koitetaan ostaa jotain järkevää, jos jotain ostetaan. Itse sanoin ettei tarvitse minulle ostaa mitään, kun aikuinen ihminen voi ostaa itse sen minkä tarvii ja tuollaisista joskus tässä syksyllä puhui.
En viitsi ostaa nelikymppiselle ihmiselle koruja tai vaikka hajuvesiä, kun niitä on kaikki kaapit pullollaan ja vanhatkin jäävät käyttämättä. Nuorena parina näitä tietty ostin, mutta yhteisen taipaleen aikana on kertynyt kaikkea niin, ettei vanhallakaan enää ole tarvetta. Panostetaan lapsiin jouluisin.
Jotenkin omasta mielestäni lahjoja toivovat tai kärttävät aikuiset ovat koomisia.
Miten aina sattuukin, et nää "en tarvitse mitään" -tyypit ovat aina niitä pahimpia tuomitsemaan ja arvostelemaan muulla tavalla ajattelevia? Omassa elämässä olen huomannut, et noita "vaatimattomia" ihmisiä yhdistää se, ettei ole mitään leikkimielisyyttä ja itse määritellään kaikkien puolesta mikä on turhaa ja koomista ja noloa ja ties mitä...
Jaaha, koira ja kalikka jne. En tuomitse, minusta se vain on huvittavaa ja lahjojen toivominen kuuluu lähinnä lapsuuteen. Kukin tavallaan, ei se minua kiinnosta mitä sinun perheessäsi tehdään, mutta pitäisikö minun nyt sitten feikata että jippii joululahjoja aikuisille jahuuuuuu!!!!! ettei sinulle tule paha mieli?
En minä kenelläkään naamaan hiero irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta joista 17 naimisissa. Jo yli kymmenen vuotta sitten sovittiin että kumpikaan ei osta toiselle mitään joululahjaa. Ei siinä ollut mitään järkeä. Jos jompikumpi meistä jotain haluaa, niin hän on jo ostanut sen itse itselleen. Yhtään turhaa tavaraa lisää emme todellakaan kumpikaan tarvitse.
Sama määrä vuosia ja kyllä mun mies osaa keksiä lahjoja, joita en tiennyt tarvitsevani, mutta jotka ovat helpottaneet arkeani huomattavasti. Osin olen onnistunut tässä itsekin, mutta huomattavasti huonommin.
Lahjat ovat meillä osa joulushowta, eli sitä kokonaisuutta mistä tunnelma tulee. Paketointi, jakaminen, antaminen, avaaminen ja lahjoista keskusteleminen...
Lapsillekin on kivaa, että kaikki pääsevät nauttimaan. Jaettu ilo on paras ilo! Itsekin muistan et jos vanhemmat eivät saaneet lahjoja, niin tuli itselle paha mieli.
Se on sellasta viatonta leikkiä. :)
Tämä vaan siis yksi näkökulma. Kaikki tekee tavallaan, eikä tämä ole sen parempi tai huonompi kuin teilläkään. Mukavaa joulua!
Tuo muuten oli omallakin kohdalla totta. Isä kävi aina sääliksi kun hän sai yhden tai kaksi pakettia, vaikka aina kyllä sanoi ettei tarvitse mitään ja on mukavampi antaa kuin saada. Tajusin olevani nyt isekin isänä aivan samanlainen. Nautin kovasti lahjojen miettimisestä, hankkimisesta, paketoinnista ja lasten ilosta, mutta itse en kaipaa mitään. Tai no olihan se vähän höntti olo viime jouluna kun katselin lasten pakettien availua ja nuorempi kysyi että mitä minä sain. Tajusin, etten itse asiassa saanut yhtäkään pakettia :D En tosin edes tajunnut asiaa ennen kuin lapsi tuota kysyi. Hänelle taisi käydä tuo harmistus puolestani, vaikka itseäni ei haitannut yhtään. No, laitan tänä vuonna itselleni konvehtirasian pukinkonttiin niin selvitään siitäkin sitten.
Muistan yhden lapsuuden joulun kun pelkäsin, ettei isä taaskaan saa lainkaan lahjoja, niin ostin viikkorahoilla jostain ihmeen syystä paketin kynttilöitä isälle joululahjaksi :D
Oi, ihana ele! :)
Itse ostan koko perheen lahjoja, niin voin sit sanoa lapsille, et tätä just toivoinkin! Yhteisiä asioita, laulukirjaa, lahjakorttia, lomareissua, kuva-albumia täytettynä... ym.
Puolisolle kuivalihapaketti, veljelle kosmetiikkaa.
Vältän tavaran ostamista.
Viiden kerran kortin hierontaan ja nahkahanskat.
Treenipaidan ja -shortsit sekä suklaata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ostin otsalampun jossa "takavalo", sekä heijastinvaljaat. Lenkkeilee paljon ja täällä maalla on pimeää. Koitetaan ostaa jotain järkevää, jos jotain ostetaan. Itse sanoin ettei tarvitse minulle ostaa mitään, kun aikuinen ihminen voi ostaa itse sen minkä tarvii ja tuollaisista joskus tässä syksyllä puhui.
En viitsi ostaa nelikymppiselle ihmiselle koruja tai vaikka hajuvesiä, kun niitä on kaikki kaapit pullollaan ja vanhatkin jäävät käyttämättä. Nuorena parina näitä tietty ostin, mutta yhteisen taipaleen aikana on kertynyt kaikkea niin, ettei vanhallakaan enää ole tarvetta. Panostetaan lapsiin jouluisin.
Jotenkin omasta mielestäni lahjoja toivovat tai kärttävät aikuiset ovat koomisia.
Miten aina sattuukin, et nää "en tarvitse mitään" -tyypit ovat aina niitä pahimpia tuomitsemaan ja arvostelemaan muulla tavalla ajattelevia? Omassa elämässä olen huomannut, et noita "vaatimattomia" ihmisiä yhdistää se, ettei ole mitään leikkimielisyyttä ja itse määritellään kaikkien puolesta mikä on turhaa ja koomista ja noloa ja ties mitä...
Jaaha, koira ja kalikka jne. En tuomitse, minusta se vain on huvittavaa ja lahjojen toivominen kuuluu lähinnä lapsuuteen. Kukin tavallaan, ei se minua kiinnosta mitä sinun perheessäsi tehdään, mutta pitäisikö minun nyt sitten feikata että jippii joululahjoja aikuisille jahuuuuuu!!!!! ettei sinulle tule paha mieli?
En minä kenelläkään naamaan hiero irl.
Ok, alleviivaat tuolla käytökselläsi oikeastaan vain mitä juuri sanoin.
Ei tarvitse feikata mitään, ole huoleti.
Hyvää joulua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ostin otsalampun jossa "takavalo", sekä heijastinvaljaat. Lenkkeilee paljon ja täällä maalla on pimeää. Koitetaan ostaa jotain järkevää, jos jotain ostetaan. Itse sanoin ettei tarvitse minulle ostaa mitään, kun aikuinen ihminen voi ostaa itse sen minkä tarvii ja tuollaisista joskus tässä syksyllä puhui.
En viitsi ostaa nelikymppiselle ihmiselle koruja tai vaikka hajuvesiä, kun niitä on kaikki kaapit pullollaan ja vanhatkin jäävät käyttämättä. Nuorena parina näitä tietty ostin, mutta yhteisen taipaleen aikana on kertynyt kaikkea niin, ettei vanhallakaan enää ole tarvetta. Panostetaan lapsiin jouluisin.
Jotenkin omasta mielestäni lahjoja toivovat tai kärttävät aikuiset ovat koomisia.
Miten aina sattuukin, et nää "en tarvitse mitään" -tyypit ovat aina niitä pahimpia tuomitsemaan ja arvostelemaan muulla tavalla ajattelevia? Omassa elämässä olen huomannut, et noita "vaatimattomia" ihmisiä yhdistää se, ettei ole mitään leikkimielisyyttä ja itse määritellään kaikkien puolesta mikä on turhaa ja koomista ja noloa ja ties mitä...
Jaaha, koira ja kalikka jne. En tuomitse, minusta se vain on huvittavaa ja lahjojen toivominen kuuluu lähinnä lapsuuteen. Kukin tavallaan, ei se minua kiinnosta mitä sinun perheessäsi tehdään, mutta pitäisikö minun nyt sitten feikata että jippii joululahjoja aikuisille jahuuuuuu!!!!! ettei sinulle tule paha mieli?
En minä kenelläkään naamaan hiero irl.
Ok, alleviivaat tuolla käytökselläsi oikeastaan vain mitä juuri sanoin.
Ei tarvitse feikata mitään, ole huoleti.Hyvää joulua!
Niin, otat itseesi kuin pikkulapsi. Hyvää passiivisaggressiivista joulua vain sinullekin. Noilla internetin vanhimmilla kliseillä ei jauhoteta ketään.
Ei yhtään mitään. Hän kun on kertonut, ettei enää rakasta. Eipä tarvitse vaivata päätään lahjoilla, vaikka laiha lohtuhan tuo on. Meillä on vastasyntynyt vauva ja siksi ja vain siksi olen tässä vielä. Sinänsä helpottavaa, ettei tarvi itsekään lahjaa odottaa eikä myöskään mahdollisesti pettyä.
Hiustenleikkuukoneen annan. Joka vuosi tiedetään kumpikin mitä saadaan toiselta, keskustellaan aina etukäteen mitä toinen tarvitsee. Ehkä vähän tylsää muiden mielestä mutta meistä tää on käytännöllinen ratkaisu. Lasten lahjat on meille tärkeämpiä.