Miksi toisia kehutaan ja kannustetaan kaikkialla ja toisia ei?
Hemmetti, että surettaa. Ja ihan alkuun, jos olet sitä mieltä että ketään ei tarvitse erikseen kannustaa eikä kehua, niin mene pois. En jaksa enää yhtään lukea sellaista että "miksi pitäisi". Sen sijaan, voisin kysyä että miksi ei?
Minä en ole KOSKAAN saanut kehua esim. äitiydestäni keneltäkään. Enkä juuri lapsistanikaan. Kukaan ulkopuolinen ei ole tullut sanomaan lapsistani mitään, ei tosin mitään pahaa mutta ei hyvääkään. Meidän kodista ei koskaan sanota mitään, eikä minusta. En ole nätti, enkä mitään. Minä vain olen.
Opiskelussa sentään opettaja kommentoi että sehän meni ihan hyvin. Ihan? Sain täydet pisteet.
Ja seuraava kritiikki, että millainen itse olen. Ihan tavallinen, sanon kivoista asioista ihmisille, kannustan että kyllä sinä osaat/jaksat/pystyt/kyllä se siitä.
Facebookissakaan en saa tykkäyksiä, en kommentteja... ja kyllä kommentoin muille. Tänään laitoin uuden kuvan pitkästä aikaa, olen siinä mielestäni nätti. Arvatkaa monta kommentia, monta tykkäystä? Ei yhtään :(
Kommentit (22)
Mä olen huomannut sellaisen asian, että rumia ihmisiä kehutaan kauniiksi esim. Facebookissa. Siis sellasia tihrusilmäisiä, ylipainoisia liimatukkanaisia. Siellä on liuta naikkosia kehumassa kilpaa, ja sitten OIKEASTI kauniita naisia ei kehu kukaan. Yks Miss Suomen perintöprinsessaksi valittu kaunotar ei saa kehuja kuvistaan ollenkaan, mutta sitten yks toinen pallinaama koulukiusaaja saa. En ymmärrä. Mä en ymmärrä miksi tavallisia pitää kehua kauniiksi mutta oikeasti kauniita haukutaan.
Olenkin tehnyt sen johtopäätöksen että kauniita ei kehuta, mutta rumia kehutaan. Kait se on niin että kauniit koetaan uhiksi, joten niitä ei kauniita sitten pitää kehua.
joten ap sä olet varmasti oikeasti kaunis kun kukaan ei kehu.
Jos on kauhean hyvä jossain tai "kaikessa" niin ei kannusteta. Ihmisellä on kai se käsitys, ettei sellaista ihmistä tarvitse kannustaa, kun se pärjää muutenkin. Mutta mun mielestä väärä käsitys.
Mulla on kans yks kaveri jolla on se sama tykkääjä kööri jotka tykkää ihan kaikesta mitä se laittaa, varmaan maksaa niille. :D Sillä naisella on sama kuva profiilikuvana, siis vaihtelee sitä samaa kuvaa ja samat lampaat tykkää siitä. :D Sitten toisella kaverilla on laskuvarjohyppykuvia ja kuvia Mount Everestiltä, niin kukaan ei tykkää kuten tän yhen tyypin selfiestä. :D Päättelen siis että mitä vähemmän tykkäyksiä Facebookissa, sitä rikkaampi elämä oikeasti. :D Kaverit on tekemässä jotain hyödyllisempää. Voi myös aiheuttaa kateutta jos on oikeasti kaunis ja toisia vituttaa se että oma naama näyttää hyvältä vasta kun se on ajettu kuvanmuokkauksen läpi. ;)
Sama täällä, eipä ole liikaa kehuja herunut. Se on ollut minunkin kohdallani niin silmiinpistävää, että olen viime aikoina oikein miettinyt, mistä se voisi johtua. Esim. koulussa olin useimmissa aineissa kiitettävä oppilas, ei kehuja, muuta kuin kyllä vanhemmilta. Opiskelut sujuivat hyvin, ei kehuja. Aika vaativa työ, vain vähättelyä. Ulkonäköni vähintäänkin aika hyvännäköinen, vartalo aivan unelma ja onneksi sen olen itsekin tajunnut, että olen poikkeuksellisen onnekas vartalon suhteen, mutta ei mitään kehuja, muuta kuin aivan vierailta ihmisiltä jopa ratikassa tai muissa kulkuvälineissä. Kaikkein hassuin tapaus kävi kerran lähijunassa. Jo iäkäs nainen ohitti minut ja sanoi ihailleensa koko matkan sääriäni, ne olivat kuulemma aivan uskomattoman kauniit. Siitä tuli kyllä aivan valtavan hyvä mieli. Mutta tuollaiset kehut ovat olleet aivan poikkeuksellisia ja siksi varmaan tämänkin tapauksen muistan niin hyvin.
Itse en mielestäni pihtaa kehuissa. Varsinkin nuoria sukulaisiani yritän kehua paljon, koska tiedän, miltä tuntuu kun kukaan ei noteeraa.
Mä en ole pyytänyt yhtäkään ihmistä kaveriksi sen takia, kun ajattelen ettei musta tykätä. Nyt 20 kaveria, kun muilla on 200.
Ja miksi (jos ollaan isossa porukassa) jotkut kuvittelevat, että on OK kauheasti kehua ja ylistää vain yhtä porukan jäsentä? Minusta sellainen tuntuu pahalta.
Olen oikeasti kateellinen ihmisille, joille tullaan ratikassa sanomaan jotakin. Minusta ei sanota koskaan mitään, juttusilleni ei herkästi tulla. Miehet eivät ainakaan, paitsi eilen joku venäläinen mies sanoi minulle jotain... osaisimpa venäjän kieltä, niin tietäisin edes että oliko se hyvää vai pahaa.
Minulla on oma, ihan mukava elämä. Taustallani on paljon kaikkea, ja lapsuudessakaan ei kehuja herunut. En ole hyvä kaikessa, mutta olen säntillinen ja sinnikäs, huomaan olevani useammin positiivisempi kuin useat muut. En ole keskivertoa älykkäämpi enkä kyvykkäämpi. Mielestäni olen nätti, mutta vartaloltani omenainen ja hieman ylipainoinen. En ole antanut tämän häiritä, olen alkanut kyllä liikkua enemmän ja katson mitä syön, mutta en pidä meteliä tästä(kään).
Joskus joku kaunis sana joltakin olisi niin ihanaa! Ap
No ainakin työyhteisössä olen havainnut sellaisen keskinäisen kehumisen ilmapiirin. Kaverit kehuvat toisiaan, ylentävät toisiaan, antavat toisilleen hienoja titteleitä yms.
Tosi ärsyttävää. Mä kehun sitä ketä haluan, en sitä ketä aina kehutaan.
Tottahan tuo on. Jos ihminen herättää jotain aavistuksenomaista kateutta häntä ei kehuta ja kannusteta. Jos tällaiselle kateuden kohteelle tapahtuu ikäviä asioita kukaan ei tue.
Vastaus hanki itseäsi kauniimpia kavereita ja niin menestyneitä ja suurenmoisia, että saat itsekkin kehuja. :D
Mäkään en saa kehuja, mutta enpä ole asiaa vaan kummemmin ajatellut. Olen kai ajatellut, etten ole tarpeeksi suosittu, että saisin kehua.
Ulkonäkökehut on kyllä jännä juttu. Mua masensi Facebookissa kieltämättä kun kuvistani ei juurikaan tykkäilty enkä saanut kehuja ulkonäöstä niin kuin muut, vaikka olin mielestäni tosi nätti joissain kuvissa. Tuli tosi ruma, tyhmä ja ulkopuolinen olo.
Nyt kun laitoin muutaman kuvan itestäni deittipalstalle, niin olen ihan häkeltynyt ulkonäkökehuista, joita tulee miehiltä. "Harvoin noin kauniita naisia tällä palstalla näkyy" jne. Ihan häkellytttävää.
Laitoit tänään faceen uuden kuvan ja 12.20 kukaan ei ollut tykännyt? Kuinkahan moni sen tuossa ajassa on edes nähnyt?
Mä karistin sellaiset ihmiset elämästäni joiden mielestä pitää kommentoida jatkuvasti toisten elämää, vaatetta, tukkaa, kotia.... aii kuiiin iiihana. Yök. Haluatko puhelinnumeroita, sopisitte yhteen?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:08"]
Laitoit tänään faceen uuden kuvan ja 12.20 kukaan ei ollut tykännyt? Kuinkahan moni sen tuossa ajassa on edes nähnyt?
Mä karistin sellaiset ihmiset elämästäni joiden mielestä pitää kommentoida jatkuvasti toisten elämää, vaatetta, tukkaa, kotia.... aii kuiiin iiihana. Yök. Haluatko puhelinnumeroita, sopisitte yhteen?
[/quote]
Mikä sinua vaivaa?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:08"]
Laitoit tänään faceen uuden kuvan ja 12.20 kukaan ei ollut tykännyt? Kuinkahan moni sen tuossa ajassa on edes nähnyt?
Mä karistin sellaiset ihmiset elämästäni joiden mielestä pitää kommentoida jatkuvasti toisten elämää, vaatetta, tukkaa, kotia.... aii kuiiin iiihana. Yök. Haluatko puhelinnumeroita, sopisitte yhteen?
[/quote]
Mikä sinua vaivaa?
[/quote]
Allerginen ihquilulle, söpöstelylle ja small talkille.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:25"]
Vastaus hanki itseäsi kauniimpia kavereita ja niin menestyneitä ja suurenmoisia, että saat itsekkin kehuja. :D
[/quote]
Tässä piilee totuuden siemen. Eniten kehun sitä kaveria, joka kokee olevansa kaikista rumin, huonoin, kiusatuin, ulkopuolisin... Aina kun hän näyttää valokuviaan, hän muistaa mainita kuinka rumalta ja lihavalta näyttää. Uudesta mekostaan hän toteaa ettei varmaan sovi hänelle yhtään. Näinpä me muut sitten häntä kehumme, ja kilvan vakuuttelemme että olemme kaikki kateellisia hänelle.
Mua kehutaan yllättävän paljon. Oon vähän reppana, jolla on hakatun koiran katse ja joka ei ole kauhean lahjakas missään, mutta suoriutuu kuitenkin ok. Musta tuntuu, että ihmiset kokee, että mua pitää vähän tsempata etten vallan murtuisi. Esim. töissä saan kehuja jostain ihan käsittämättömistä asioista (tyyliin "hyvän kokouspöytäkirjan kirjoitit") ihan niinkuin ihmiset kuvittelisivat, että menen kotiin viiltelemään ranteita vakuuttuneena epäonnistumisestani ellei mua muista rohkaista. En mutenkään kerjää kehuja, mutta kehun kyllä herkästi muita.
Etenkin kun olin vähän nuorempi, kadulla ihan tuntemattomat kehuivat usein vaatteita tai ulkonäköä. Toinen yleinen on se, että joku tulee huolestuneena kysymään, oonko ihan kunnossa tai ei kai kukaan oo tehnyt mulle mitään, vaikka olisin ihan normaalisti. Etenkin väsyneenä mulla on jotenkin maansa myynyt ilme.
Minulle vaan vittuillaan. Mutta ei se mitään, antaa tulla vaan. En kylläkään ole fabossa, mutta ihan irlissä ei tule muuta kuin luimistelevia katseita ja veetuilua. Koirat tuntuvat vähän pelkäävän. Olen tosin mies mutta olisihan se kiva jos naiset edes joskus kehuisivat.
Se johtuu siitä, ettet ole sosiaalisesti niin hyvä kuin muut. Mitä parempi puhumaan paskaa ja juoruilemaan, sitä enemmän tykkäyksiä facebookissa ja sitä vilkkaampi sosiaalinen elämä.