Haluaisin kertoa jollekin mitä eilen tapahtui, mutta taas ei ole ketään...
ja tännekin kun asiasta kerron niin jo on naakat tuomitsemassa. Olisi vaan niin ihanaa kun joku kuuntelisi ja kysyisi miten pärjään asian kanssa.
Onko sulla koskaan olo että haluaisit puhua, mutta niillä hyvilläkin ystävillä on aina juuri silloin menoa?
Kommentit (8)
On sellainen olo. Ja nyt viime aikoina on tullut olo että minulta vain halutaan jotain, mutta kukaan ei pysähdy kysymään että mitä minulle kuuluu. Yksikin tuttu änkeää aina samaan aikaan viemään lastaan hoitoon kuin minä, siis samaa matkaa. Ja koko matkan kuuntelen valitusta miehestä ja elämästä ja lapsista... kun pääsen bussipysäkille ja tämä ruova lähtee kotiinsa juomaan aamukahviaan rauhassa niin vitutuskäyrä on jo yläkantissa.
Elämä on aika kurjaa jos ei oo ketään kenen kanssa jakaa asioita. Rohkeesti vaan soittamaan niille ystäville! Mitäs jos ne tahtooki kuulla sun jutuista?
olisin halunnut kertoa kuinka vaimoni (lesbosuhde siis) oli eilen miehen kanssa sängyssä... tunteet on niin ristiriitaiset, samalla olen onnellinen, vihainen ja katkera. Haluaisin kertoa jollekin ystävälle että vaan tietäisi. Yleensä asiasta puhun kahdelle ystävälleni, mutta nyt ei vain ole aikaa. Rakastan vaimoani yli kaiken ja melkein pakahdun hänen vierellä...
ap
Ala kirjoittaa päiväkirjaa, enkä nyt tarkoita mitään nettiblogia, joilla tyrkyt tunkevat itseään esille joka välissä ja jankkaavat elämistään, vaan ihan omaa yksityistä päiväkirjaa vaikkapa koneellasi. Mulla se ainakin auttaa joskus selkiyttämään omia ajatuksia, ja sitten kun on tilaisuus puhua jollekin, puhunkin sen kaiken paljon jäsennellymmin ja jo enemmän omat ajatukseni halliten.
3nen niin tajuan ton tilanteen... mäkin olen yleensä se vastaanottava osapuoli, mutta nykyään keskityn niihin ystäviin jotka kuuntelevat ja ovat kiinnostuneita myös minusta.
Olen myös opetellut olemaan kiinnostunut ystävieni elämästä ihan oikeasti ja olemaan siinä mukana.
ap
6nen loistaava idea! oikeesti! oon ollut intohimoinen päiväkirjan kirjoittaja, mutta
jotenkin se on jäänyt... mulla on vihkokin tuossa valmiina.
ap
Useinkin tai oikeastaan joka päivä kaipaan ihmistä, joka kuuntelisi, mitä minulle kuuluu, vaihtaisi ajatuksia. Totta kai joka päivä juttelen ystävieni kanssa, mutta vain puhelimitse. Olisi ihanaa kun olisi kumppani, jonka kanssa voisi jutella ja vaihtaa näkökulmia. Toivossa elän, että niin vielä joku päivä onkin.
Mulla on niin tylsä elämä, että ei.
Eikä täällä kaikki tuomitse, vaikka aina joka ketjussa ainakin yksi idiootti tuomitsee kaikki tekemiset ja oma mielipide on se ainoa oikea.