5-vuotiaan pyöräilystä

Mun lapset kaatuu sillä 3-pyöräiselläkin, niin en ihan just halua vaihtaa 2-pyöräiseen...

Meidän tyttö täyttää tänä vuonna 7 v. ja ajaa vielä apupyörien kanssa. On todella arka, on kaatunut kerran pyörällä ja sen jälkeen pyöräily jännittänyt vielä enemmän. Tänä kesänä yritetään taas rohkasta harjoitteluun.

Missä eskariryhmät tekee jotain pyöräretkiä :O

Meidän kylällä ekat pyöräretket tehdään kolmosluokan keväällä... 

Tsemppiä!  Arvelisin että motivaatio harjoitteluun kasvaa roimasti jossain vaiheessa kun huomaa kaikilla kavereilla olevan jo tavalliset pyörät tai esim. tekevät eskarissa jonkun pyöräretken.

Meillä samanikäinen poika. Pyöräily ja kiipeily on kivaa mutta se luistelu taas aivan kamalaa! Vetää jalat "lötköksi" heti jos aikuinen päästää irti. Semmoinen "työntötuki" ei kelpaa. 

Uskon että tyttösi rohkaistuu pyörän kanssa!

Medän vanhin tyttö on aina ollut tuollainen "arkajalka". Opettamalla opetettiin pois apurattaista kouluun lähtöä edeltävänä kesänä.  2 vuotta nuorempi siskonsa oppi ajamaan ensin ilman appareita vaikka seurasi opettelua sivusta.

Meillä myös arka tyttö. Ikää runsaat 6 v ja oppi tänä keväänä ajamaan ilman apupyöriä. Ja oppiminen tapahtui niin, että yksinkertaisesti lähti vaan ajamaan. Eikä ole juuri kaatuillut.

Viime kesänä, kun tyttö oli 5 v, homma tuntui vielä epätoivoiselta. Apparit otettiin pyörästä pois, mutta jätettiin se tanko/kahva, jonka avulla aikuinen voi auttaa. Eipä suostunut lapsi silloin edes kunnolla harjoittelemaan; kirkui vain, ettei osaa ja ettei tangosta saa päästää irti. Mutta nyt sitten kun on valmis, niin ihan oma-aloitteisesti siis otti ja lähti ajamaan.

Pitkää pinnaa, ap. Lapsesi kyllä lähtee ajamaan ilman apupyöriä, kun kokee olevansa siihen valmis.

No ihan varmasti oppii! :) Meillä on jokainen lapsi oppinut ajamaan ilman appareita juuri ennen eskaria eli n. 6v. Aluksi on ollut juuri samalaista arkailua, mutta niin vaan se siitä sitten on ajallaan lähtenyt.

Anna sen ajaa sillä potkupyörällä muutama viikko, ei se haittaa vaikka se olisi vähän pieni, kunhan polvet ei osu maahan. Pieni pyörä on helppo hallita. Sitten kun potkyttelu sujuu niin kaikki apuvälineet pois siitä omasta pyörästä(työntötanko ja apurattaat) jotta pyörä ois mahdollisimman kevyt, sitten satula ihan alas ja anna potkutella sillä polkupyörällä.

Nyt lapsi kokee ette hallitse sitä pyöräänsä ja sen takia pelkää, tärkeää olis että oppis ite hallitsemaan sen ilman että vanhempi koskee pyörään millään tavalla.

Eipä tuo suostu montaa metriä edes kokeilemaan sillä potkuttelupyörällä, vaikka kuinka houkuttelisi... 

Olisi kannattanut panosta potkupyörään (tasapainopyörä) niin ei olisi tarvinnut laittaa apurattaita lainkaan. Se ideahan juuri on oppia se tasapaino. Koska tasapainoa ei ole harjoiteltu riittävästi potkupyörällä, lapsi tukeutuu apurattaisiin, kun ei hallitse tasapainoa -> pelko kasvaa -> apurattaat ehdottomat.

Roskiin koko apurattaat ja potkupyörä takaisin kunnes oppii tasapainotuksen sillä! Mun lapset ovat polkeneet kaikki  oikeaa pyörää 4-vuotiaasta. Apurattaita meille ei ole ostettu. Potkupyörää käytetty 2-vuotiaasta. Ja oikea pyörä kannattaa valita niin, että siinä on käsijarru, koska se on paljon helpompi hallita kuin jalkajarru pienelle. Kun oppii hallitsemaan vauhdin ja tasapainon ITSE, tulee pyöräilystäkin miellyttävää.

Lapsellahan on sellainen!

Osaatko lukea?

Jokainen lapsi ottaa pyöräilyn omakseen omalla tavallaan ja ajallaan. Hyvät välineet ja mahdollisuus omatahtiseen harjoitteluun. Ei liian isoa pyörää eikä pakottamista.  Oma poikani kinusi apupyörät pois 3 vuotiaana ja ihmetyksekseni lähti heti ajamaan. Hän oli innokas ja halusi sitä itse ja pyörä oli 12" tarpeeksi pieni. Jalat ulottuvat maahan lähdössä ja pysähdyksissä. Yleensä pikkusisar saa ajaa pienellä pyörällä ja oppii helpommin kuin vanhempi jolle ostetaan aina se uusi iso pyörä. 

5 vuotiaana lapsellani oli pyörä jossa oli vain käsijarrut. hän ei jaksanut isommissa alamäessä niillä jarruttaa. Jalkajarru on siinä mielessä parempi. 

Pakko lisätä. Vaikka poika oppi ajamaan 3 vuotiaana, niin nyt vasta 10 vuotiaana se sujuu liikenteessä niin että siihen voi luottaa .  Ei enää poukkoilemisia tai turhia äkkijarrutuksia tai muita yllättäviä toilaiksia. 

Meillä 5-vuotias tyttö, jota ei pyöräily kiinnosta oikeastaan ollenkaan. Menee potkulaudalla, skeittilaudalla, luistimilla ja lumipotkiksella tosi ketterästi. Apparit irrotettiin tänä keväänä ja muutamana päivänä yritti polkea. Ei varsinaisesti edes pelkää kaatumista, muttei vaan ole kiinnostunut.

Hommasin tytölle 2-vuotiaana potkupyörän, jolla sitten yhden vuoden potkutteli. 3-vuotiaana ostin sitten 12" polkupyörän ja pidimme viikon ajan siinä apurattaita polkemisen opetteluun. Aluksi tyttö ei tajunnut yhtään, että samaa tasapainoa siinä tarvitsee, kuin potkupyöräilyssäkin. Vartin päästä hoksasi jutun juonen ja lähti ajamaan ilman appareita. Meillä on hyvää videomatskua tuosta :)

Nyt tytär on 5-vuotias ja ajelee 16" pyörällä päivittäin päiväkotiin. Jalkajarru on mielestäni välttämätön, koska lapsi ei välttämättä jaksa käsijarrulla kovassa vauhdissa jarruttaa. Hänen pyörässään siis jalkajarru + etukäsijarru.

Tärkein juttu on tasapainon hallinta. Loput asiat pyöräilemisessä on helppo oppia.

Meidän kuopus täyttää syksyllä 8v. eikä aja vieläkään ilman appareita. Hänellä ei ole ikinä ollut intoa harjoitella pyöräilyä. Appareilla on muutamia kertoja ajanut, että osaa kyllä polkea ja jaksaa ajaa tuolla tyylillä vaikka minne, mutta kun kiinnostus on täysin nolla.

Muuten on oikein liikunnallinen tapaus. Mutta tuo pyöräily ei vaan innosta. Ei vaikka vuotta vanhempi sisko ja veli ajelevat pyörällä joka paikkaan ja ovat houkutelleet kuopustakin mukaan...

Ehkä se joskus ajaa sillä pyörällä tai sitten ei. Jos koulussakin tehdään pyöräretkiä niin kait se kävelee perässä jollei opettele ajamaan pyörällä :D

Pakottaa on turha. Houkuteltu on vaikka miten ja välineet on niin hyvät kun olla ja voi.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:09"]Meidän kuopus täyttää syksyllä 8v. eikä aja vieläkään ilman appareita. Hänellä ei ole ikinä ollut intoa harjoitella pyöräilyä. Appareilla on muutamia kertoja ajanut, että osaa kyllä polkea ja jaksaa ajaa tuolla tyylillä vaikka minne, mutta kun kiinnostus on täysin nolla.

Muuten on oikein liikunnallinen tapaus. Mutta tuo pyöräily ei vaan innosta. Ei vaikka vuotta vanhempi sisko ja veli ajelevat pyörällä joka paikkaan ja ovat houkutelleet kuopustakin mukaan...

Ehkä se joskus ajaa sillä pyörällä tai sitten ei. Jos koulussakin tehdään pyöräretkiä niin kait se kävelee perässä jollei opettele ajamaan pyörällä :D

Pakottaa on turha. Houkuteltu on vaikka miten ja välineet on niin hyvät kun olla ja voi.

[/quote]

No sitten on meilläkin toivoa. Meidän 6v ei oo yhtään innostunut pyöräilystä eikä osaa. Panikoinkin jo syksyllä alka vaa esikoulua. :-/

Meillä oppi pyöräilemään eskarin ja ekan välisenä kesänä. Tasan rohkeudesta oli kyse, ei taidoista. Lapsesta itsestään se halu oppia lähti.

Meillä 6v kävi harjoittelemassa läheisen koulun pallokentällä, hiekalla.

Tasapaino löytyi kun ei tarvinnut keskittyä ohjaamiseen vaan tilaa oli kaarrella miten sattuu.