Paha olo. Avioero käynnissä, lapsi sairaana,

Kyllä te selviätte, aikansa nämä ikävät asiat vaan ottavat.

Elät kriisivaihetta, joka kestää aikansa. Varmasti täytyy mennä hetki hetkeltä hammasta purren, mutta helpottaa se, ennemmin tai myöhemmin. Isosti tsemppiä!Teet parhaasi, se riittää. 

Muistan tuon ajan kun töissä vessassa istuessa tuntui, että seinät kaatuu päälle. Piti pienessä eriössä pitää seinistä kiinni, ettei luhistunut niiden alle.

Se on kamala, mutta onneksi ohimenevä vaihe.

Kiitos. Ette tiedäkään, kuinka paljon voimaa sain noista viesteistä. ap

Joku päivä heräät huomaamaan, että nämä olivat vain ja vain asioita, jotka sinun piti kokea kasvaaksesi omaksi vahvaksi itseksesi.

Minä lähetän täältä näkymättömät kädet kannattelemaan sinua :) Toivottavasti jaksat sillä niin kuin muutkin ovat sanoneet tämä on vain vaihe. Ja siitä sitten uuteen nousuun ja parempaan elämään. Kohta on kesä ja kärpäset :)

Hei! Mullakin avioeroprosessi meneillään ja alkuun voin tosi pahoin. Nyt kuitenkin, kun päätöksestä (miehen siis) on mennyt neljä kuukautta, niin vain on mieli sopeutunut asiaan ja näen tämän jo eräänlaisena uutena elämän alkuna ja fiilis on aika hyvä. Aika tekee tehtävänsä. Keskity olennaiseen eli omasta ja lapsesi hyvinvoinnin huolehtimisesta. Syökää ja juokaa hyvin, ulkoilkaa (siis kun lapsi terve). Unohda hetkeksi tulevaisuuden pohtiminen ja keskity hetkeen. Sitten kun kunto on hyvä ja mieli tasapainossa, jaksaa ihan uudella tavalla alkaa miettiä kaikki käytännön asioita. 

Minulla oli viime vuonna sama tilanne. Mies jätti ihan yllättäen toisen takia, vaikka luulin kaiken olevan hyvin (hellyyttä, säännöllistä seksiä, sanottiin usein rakastavamme toisiamme, arki rullasi jne.).

Kesken avioeroprosessin asuin lapsen kanssa yhteisessä kodissamme ja hoidin yksin pakkausasioita ja talon myyntiä. Lapsi sai vatsataudin ja minä influenssan, samaan aikaan. Mies oli uuden naisensa kanssa muualla, eikä suostunut auttamaan/tuomaan nopeasti lääkkeitä sen varjolla, että kuulemma yritän kiristää häntä takaisin lapsen varjolla. Tunsin olevani täysin yksin.

Mutta: nyt vuotta myöhemmmin asuntoasiat ovat kunnossa, tapaamiset ja kommunikaatio sujuvat hyvin ja alan hiljalleen olla toipumassa myös henkisesti. Lapsen kanssa on onneksi aina ihanaa. Joten, kyllä se siitä! Aika parantaa.

Nyt ihan alkuun, keskityt vaan siihen lapsen sairauteen. Jätä eroprosessi kakkoseksi, kai se mieskin sen ymmärtää.