Riittämättömyyden tunne töissä ja vastuutilanteissa

Olen 25 vuotias nainen ja tapellut nyt ongelman kanssa siitä lähtien kun 18 täytin.. en käsitä että mistä sitä luottamusta itseensä saisi enemmän...

Itseluottamus yleisesti ottaen on silti kohdillaan, olen sosiaalinen, tulen hyvin juttuun toisten kanssa, ystäviä on, aviomies ja lapsi, oikeasti elämä mallillaan. 

Mutta sitten tullaan siihen kun töihin taas palaan.. olen ollut lapsen kanssa kotona nyt 2 vuotta, töihin pitäisi palata ja pala nousee kurkkuun kun ajattelinkin. 

Mulla on ollut poikkeuksetta joka ikisessä paikassa ihan kauhea altavastaaja olo enkä tajua mistä se tulee.. olen työssäni hyvä ja pätevä, en ole koskaan 'mokaillut' mitään niin suurta että hävettäisi, kehuja olen saanut, ei ole ollut kiusaamista.. kaikki varmaan jotenkin oudosti alkoi ensimmäisestä työssäoppimis paikasta missä koin itseni ulkopuoliseksi, kun olin vasta 16 ja aika ujo. Sen jälkeen sosiaaliset taidot on kehittynyt ihan perus hyvälle tasolle, mutta se ulkopuoliseksi olo on jotenkin jäänyt päälle.

Mies koittaa aina sanoa että olet vaan oma ittes kun töihin menet.. ja voi kun oliskin niin helppoa mutta tuntuu kun kävelis jonkun verhon läpi töihin astuessa ja tuntuu että en varmaan sittenkään osaa.

Työ on niin iso osa elämästä että mua harmittaa aivan hirveästi tämä ongelma.. olen tosi positiivinen normaalisti ja tiedän että mulla olisi varmasti kivaa töissä kun saisin oltua oma itseni.. nyt se pelkkä ajatus itkettää mennä sinne.

Ja siis työpaikka on täysin uusi mulle, eli tässä olisi nyt kaikki mahdollisuudet aloittaa puhtaalta pöydältä, ja mun mielestä kertoo paljon jo se että kun olin työhaastattelussa, mun papereita katsottiin ja kommentoitiin jotain että 'jaaha, olet tässä ja tässä paikassa ollut ja täällähän on hyvää palautetta' 

siinä sitten hymyilin ja myötäilin ihan normaalisti ja samaa aikaa takaraivossa mietin että en mä oikeesti oo niin hyvä mitä siinä paperissa sanotaan.. vaikka olenhan mä.. mutta tämä on nyt niin jonnekin pinttynyt! 

Sama pätee esimerkiksi ajokortin hankintaan.. koska en heti ollutkaan täydellinen kuski ensimmäisellä harjoittelukerralla, tuli sellainen olo että mä olen niin surkea ettei tästä ikinä mitään tule.. vaikka ajoin ihan hyvin.. ja ne kaikki ajokerrat siitä eteenpäin oli ihan kamalia.. sitä ajatusta ei enää saanut pois. 

Anteeksi vuodatus, mutta jos jollain olisi samanlaista fiilistä ollut niin mitä tässä sitten tekis.. jotenkin vaan kadotan itseni ja persoonani heti kun kävelen työtilanteeseen vaikka muuten olen oikeesti kiva tyyppi. 

Mä veikkaan että olen oikein malliesimerkki siitä mikä vois joutua työpaikka kiusatuksi, mikä on sekin outoa koska ns 'normaalioloissa' se olisi täysi mahdottomuus.