Lue keskustelun säännöt.
Onko sun mielestä vanhan ihmisen kuolema traagista?
03.08.2024 |
Jos vanhus ois vielä 9-kymppisenä ollut elämänhaluinen? Luin saattohoitolääkärin haastattelun jossa hän kertoi että jotkut vanhukset ovat vihaisia että joutuvat kuolemaan vaikka olisivat reilusti yli 90. He pitävät sitä vääryytenä ja käyttäytyvät huonosti kun kukaan ei voi estää heitä kuolemasta. Aika yllättävää.
Kommentit (22)
Traaginen kuolema yhdistyy mielessäni ankeisiin olosuhteisiin, onnettomuuteen, sotaan tai esim. väkivaltaan, sillä ei ole iän kanssa mitään tekemistä.
Kuka tahansa voi periaatteessa kuolla koska tahansa. Voi olla vaikka jokin piilevä rakenteellinen poikkeama verisuonistossa, joka sitten yks kaks yllättäen pettää ja se on kerralla henki pois. Traagista tämä on lähinnä omaisille. Kukaanhan ei tällaista mahdollisuutta aktiivisesti mieti, eikä siihen voi ennalta varautua.
Jokainen täältä lähtee, ennemmin tai myöhemmin traagisesti tai tylsän arkipäiväisesti. Se lähtö itsessään ei ole haluamiskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Se kuuluu elämään. Kaikki me kuollaan joskus ja vanhana se on ihan luonnollista.
Ei ole, ellei vanhusta ole väkivalloin tapettu tai jätetty heitteille kipuineen. Kaikilla on oikeus hyvään kuolemaan ilman traagisuutta.
Ikä ei helpota kuoleman kohtaamista. Sen kieltäminen alkaa meissä jo varhain ja jos sen kanssa ei ole sinut ei vanhuuskaan auta hyväksymään sitä.
No ei todellakaan. Traagista on se, jos ei ole tuohon ikään käsitellyt/tajunnut/hyväksynyt ihmisen biologista kaarta ja omaa sekä toisten väistämätöntä poistumaa tietyn ajanjakson jälkeen. Kuolemasta ollaan nykyään tehty jäätävää teatteria etenkin ns surevien keskellä. Loputon märinä jolla tosiasiallisesti haetaan itselle huomiota.
Se voi olla traagista tai voi olla olematta, ei ikä ole olennainen tekijä vaan olosuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, en tiedä onko traagista, mutta surullista se on läheisille. Ikävä ja kaipaus jää.
Eihän se iästä ole kiinni. Kaverini äiti kuoli vähän alle viisikymppisenä pitkin sairauden jälkeen. Monet pitää sitä varmaan tragediana, mutta kuolema oli odotettavissa vuosikymmeniä koska sairaudelle ei voinut mitään. Minusta se ei ole kovinkaan traagista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se iästä ole kiinni. Kaverini äiti kuoli vähän alle viisikymppisenä pitkin sairauden jälkeen. Monet pitää sitä varmaan tragediana, mutta kuolema oli odotettavissa vuosikymmeniä koska sairaudelle ei voinut mitään. Minusta se ei ole kovinkaan traagista.
Minusta taas on. Sairaus oli tuossa se traaginen asia.
Tätini kuoli 68-vuotiaana yllättäen aivoverenvuotoon. Minusta se oli aika traagista. Oli ollut lomalla ja yhtäkkiä alkanut huutaa kivusta ja mennyt tajuttomaksi, sitten kuollut. Hänen puolisonsa ja aikuinen lapsensa näki tämän kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se iästä ole kiinni. Kaverini äiti kuoli vähän alle viisikymppisenä pitkin sairauden jälkeen. Monet pitää sitä varmaan tragediana, mutta kuolema oli odotettavissa vuosikymmeniä koska sairaudelle ei voinut mitään. Minusta se ei ole kovinkaan traagista.
Minusta taas on. Sairaus oli tuossa se traaginen asia.
Lähes kaikki sairastuvat elämänsä aikana johonkin. Se ei ole traagista, vaan lähinnä oletus. Sinä _ajattelet_ sen traagiseksi; haluat ottaa faktan niin tunnetasolla.
Niin, riippuu kai miten se tapahtuu ja kenen kannalta sitä katsoo.
Ei asiat ole niin yksiselitteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään traagista ole, jos vanhus kokee luonnollisen kuoleman. Se on täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Tätini kuoli 68-vuotiaana yllättäen aivoverenvuotoon. Minusta se oli aika traagista. Oli ollut lomalla ja yhtäkkiä alkanut huutaa kivusta ja mennyt tajuttomaksi, sitten kuollut. Hänen puolisonsa ja aikuinen lapsensa näki tämän kaiken.
Nopea ja yllättävä kuolema on armollinen tapa lähteä. Ei tarvitse kitua kivuissaan ja odottaa väistämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinäkään ole mitään traagista että minkä ikäinen tahansa kokee luonnollisen kuoleman. Kuolema on osa elämää.
Vanhuksen ja vakavasti sairaan ihmisen kuolema ei mielestäni ole traagista. Vakava sairastuminen sen sijaan on. Mutta sen päättyminen kuolemaan ei ole. Suru ja kaipaus ovat oma lukunsa.
Jos kuolee ns vanhuuteen, niin ei.
Jos kuolee vaikka pahoinpitelyn tai onnettomuuden takia, niin on.
Lähisukulainen kuoli vastikään 95-vuotiaana mutta ei ollut varautunut kuolemaansa millään tavalla eikä halunnut puhua siitä. Sairaalastakin yrittivät vielä kuntouttaa kotiutettavaksi, vaikka hänellä oli syöpä ja koronatartunta.
Hänen kuolemaansa en pidä traagisena, koska se oli odotettu, mutta kun isäni kuoli 74-vuotiaana huonon kuoleman, sitä suren.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa perehtyä kristinuskoon ja uskoa Jumalaan niin kuolemakaan ei pelota vaan se on siirtymistä johonkin toiseen eli 'elämä' jatkuu eikä pääty siihen että ruumis mätänee maapallolla...
Netti sanoo että DNA säilyy 500 vuotta riippumatta onko haudattu maahan vai tuhkattu (olosuhteet?)... siinäkin on jo jotain ajattelemisen aihetta...
Sikiö on ihmislapsi eli heti hedelmöittymisen jälkeen sillä on 1/2 miehen DNA + 1/2 naisen DNA = YKSI = ihminen... näin ollen abortoitu sikiö on lapsi eikä joku veriklimppi... siittiössä ja munasolussa on kummassakin vain puolet DNA:sta eli ne eivät ole ihminen... Tällä perusteella voidaan ajatella että ABORTTI olisi MURHA joka tapahtuu naisen kehossa...
Ihminen ei voi itse määrätä mistään kehonsa toiminnoista eli ei myöskään raskaudesta (esim kuukautiset, flunssa jne). Näin ollen voi sanoa että on väärin sanoa että nainen voi itse päättää abortista koska raskaus on hänen keho
Tuo on aivan totta! Nämä palstan mielisairaat ateistit eivät sitä vain ymmärrä, koska ovat pimeyden lapsia.
Ylistetty on Jumala! Uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja ottakaa kaste, niin saatte lahjaksi Pyhän Hengen! Kilvoitelkaa ja välttäkää kaikkea vääryyttä, sillä maailma on paha, mutta Jumala on hyvä! Tuollapuolen meitä odottaa autuus ja onni, pimeyden lapsia tuska ja ahdistus!
Ei.