Lue keskustelun säännöt.
Kun ahdistaa niin ettei voi olla
05.05.2014 |
Mitä pitää tehdä, kun tuntuu että räjähtää ahdistuksesta? Mua ahdistaa lapset, jotka imee musta viimeisetkin voimat. Esikoinen uhmaa ja pienempi on todella vaativa ja itkuinen. Miehen kanssa ei mene kovin hyvin, se on työnarkomaani ja käyttää ihan liikaa alkoholia. Hyvä työ, siisti ulkoinen olemus, mutta täysin epärehellinen juoppo vapaa-aikanaan. Tästä ei siis tiedä kukaan muu kuin minä. Kotona mies ei juo, vaan baarissa tms. Nyt taas juomaton kausi meneillään, mutta ahdistaa ja pelottaa että milloin se taas alkaa.
Mulla ei ole yhtään ainoaa ystävää. Olen yrittänyt pitää vanhoihin tuttuihin yhteyttä, sekä löytää uusia äitikavereita mutta en vain tunnu mahtuvan mukaan muiden piireihin. Jään aina ulkopuolelle, mikä saattaa johtua siitä että olen ujo ja minun on vaikea luottaa ihmisiin, sekä siihen että joku oikeasti haluaisi viettää aikaa kanssani.
Samaan aikaan ahdistaa se, että haluaisin lapsilleni ihan muunlaisen elämän kuin mikä tämä meidän nykyinen on. Haluaisin myös joskus jutella jonkun kanssa, jakaa omaa elämääni ja kuunnella muiden juttuja. Mutta ei ole ketään kenen kanssa jutella.
Välillä tuntuu, että olen ihan yksin koko maailmassa. Ahdistaa niin, että sisuskaluihin polttaa ja itku ei enää tule kuin joskus todella harvoin. On kamala ajatella, että huomenna pitää taas herätä ja jaksaa kokonainen päivä. En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Voiko ahdistukseen kuolla?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:30"]Onko teillä ap rahaa? Osta omaa aikaa tai sitä keskusteluapua. Ei siksi että olisit jotenkin päästäsi vialla vaan että saisit tuohon väsymyksen ja miehestä johtuvaan angstiin henkistä tukea.
[/quote]
On meillä rahaa. Mll hoitajaa olen harkinnut lapsille aina välillä. Keskusteluapuakin voisi tietysti ostaa, mutta kaikkein mieluiten haluaisin sellaisen ihan vilpittömän ja ilmaisen keskustelukaverin, ystävän siis. Olisi kiva puhua ihan ylipäätään kaikesta, ei vain ongelmista.
[/quote]
Kuulutko kirkkoon? Papit ovat nimenomaan sielunhoitoa varten odottamassa yhteydenottoasi. Heidän kanssaan voi puhua aivan kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet saa kuitenkin töissä ihmiskontakteja ja älyllistä seuraa, kun taas kotona olevat äidit on Suomessa liian yksin lasten kanssa, vähemmästäkin epätoivo iskee.
Nykyaika on tälläistä. On kiire, On ura ja työ joka väsyttää. Sitten sitä nollataan juomalla ym. Kaikki elämä pyörii sen kiireen ympärillä. Elämästä on tullut suoritusta, rutiinia, jossa ei ole mitään uutta. Kaikki pyörii oikeastaan oman itsen ympärillä. Toinen ihminen on vain välikappale sille, että minä saan siitä tarvittaessa hyötyä ja nautintoa itselleni. Toinen ihminen unohtuu. Sitä on tämä aika.
J-P
Jätän oman kaverini ihan tahallani yksin lapsen kanssa vaikka hän kaipaakin seuraa.Hänellä on kuitenkin mies olemassa.Tämä kyseinen kaveri huijasi itselleen vakituisen työpaikan vaikka ei TODELLAKAAN ole siihen virkaan pätevä.En hyväksy kaverin kusetusta.Painukoot hän helvettiin.Se on voi voi kun työt kohta alkaa ja Se tylsä arki siinä samalla, mieluimmin olisi pennun kanssa kotona vielä sen toisenkin vuoden hän,koska helpommalla pääsee.
Rakas Ap, ahdistukseen ei kuole. Se on merkki siitä että nyt on tehtävä muutos. Psyyke ei enää kestä tällaista tilannetta. Sinua on kuormitettu liikaa ja ulospääsytie on pakko löytyä. Hae apua. Vika ei ole sinun vaan elämäntilanteen. Älä jää tuleen makaamaan. Hakeudu ihmisten seuraan ja kokeile kaikkia mahdollisia keinoja jota vain voit keksiä päästäksesi ahdistuksesta. Tulee koittamaan se päivä jolloin näet tämän tilanteen suurena kasvunpaikkana ja asiana jota ilman et olisi se onnellinen ihminen joka tulet olemaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveyskeskukset, neuvolat ja mielenterveystoimistot ovat kai oikeita paikkoja avun hakemiselle, sillä joskus tarvitaan masennuslääkkeitäkin, tutkituta myös kilpirauhasarvot - ja entäpä synnytyksen jälkeinen masennus? Auttavat puhelimet, jos on ihan pakko puhua jollekin...
Seurakunnat ja muut sellaiset voivat tarjota apua myös, esim. erilaiset ryhmät. Entä omat vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset?
Aloita yksin tai lasten kanssa jokin harrastus, etsi tietoa netistä yms. Muista myös ulkoilla, urheilla ja syödä terveellisesti...
- ja ennen kaikkea puhu miehellesi tunteistasi, jos mahdollista!
Mieti mitää hyvää on elämässäsi, esim. verrattuna todella huono-osaisiin maailmalla. Suhteuta asioita mielessä ja pohdi mihin oikeasti olet pettynyt tällä hetkellä ja mikä taas on kuitenkin melko hyvin.
Rukoile ja lue Raamattua - Jumala kuulee rukoukset!
Moni kokee ahdistusta - mutta onneksi monella se menee kuitenkin ohi!
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:22"]Onnea!
Samaa helvettiä käyn läpi. Keskustelu apua hain terveyskeskuksesta, mutta sieltä luvattiin soittaa. Ei ole puhelua tullut.
Toivotaan, että saat apua. Minä olen ihan hukassa.
[/quote]
Mitä sä sinne terveyskeskukseen sanoit? Koita soittaa uudestaan! Minä en kyllä uskaltaisi soittaa. Monesti olen ahdistuksen vallassa harkinnut, mutta kynnys on iso. Ajattelen aina, ettei mun ongelmat niin suuria ole ja aina on joku joka tarvitsee sen lääkäriajan enbemmin kuin minä ja minun ahdistukseni.
[/quote]
Soittakaa molemmat ihmeessä uudelleen - ja sanotte vain, että tarvitsen lääkäriajan, kun soitatte ajanvaraukseen - kyllä se siitä lähtee!
Varatkaa vaikka ihan tavallinen lääkäriaika vaan - voi myös toki mennä yksityiselle lääkärille, ei se yleislääkärin taksa niin suuri ole sielläkään. Yksityiselle yleensä pääsee melkein hetikin!
Kertokaa sitten lääkärille, että olette ahdistunut. Kyllä he rupeavat verikokeista ja masennuslääkkeistä sitten puhumaan. Sieltä varmaan ohjataan mielenterveystoimistoonkin, jos jotain keskusteluapua tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos haluat ystävän, tee sähköpostiosoite, jonka voit täällä antaa. Olen kahden pienen lapsen äiti ja ystävä olisi minunkin elämääni tervetullut! Osa kirjoituksestasi kuullosti niin tutulta...
Puuh! Taas näitä iän ikuisia naisten vaivoja. Saako miehesi ikinä omaa aikaa? Entä seksiä?