Lue keskustelun säännöt.
Kun ahdistaa niin ettei voi olla
05.05.2014 |
Mitä pitää tehdä, kun tuntuu että räjähtää ahdistuksesta? Mua ahdistaa lapset, jotka imee musta viimeisetkin voimat. Esikoinen uhmaa ja pienempi on todella vaativa ja itkuinen. Miehen kanssa ei mene kovin hyvin, se on työnarkomaani ja käyttää ihan liikaa alkoholia. Hyvä työ, siisti ulkoinen olemus, mutta täysin epärehellinen juoppo vapaa-aikanaan. Tästä ei siis tiedä kukaan muu kuin minä. Kotona mies ei juo, vaan baarissa tms. Nyt taas juomaton kausi meneillään, mutta ahdistaa ja pelottaa että milloin se taas alkaa.
Mulla ei ole yhtään ainoaa ystävää. Olen yrittänyt pitää vanhoihin tuttuihin yhteyttä, sekä löytää uusia äitikavereita mutta en vain tunnu mahtuvan mukaan muiden piireihin. Jään aina ulkopuolelle, mikä saattaa johtua siitä että olen ujo ja minun on vaikea luottaa ihmisiin, sekä siihen että joku oikeasti haluaisi viettää aikaa kanssani.
Samaan aikaan ahdistaa se, että haluaisin lapsilleni ihan muunlaisen elämän kuin mikä tämä meidän nykyinen on. Haluaisin myös joskus jutella jonkun kanssa, jakaa omaa elämääni ja kuunnella muiden juttuja. Mutta ei ole ketään kenen kanssa jutella.
Välillä tuntuu, että olen ihan yksin koko maailmassa. Ahdistaa niin, että sisuskaluihin polttaa ja itku ei enää tule kuin joskus todella harvoin. On kamala ajatella, että huomenna pitää taas herätä ja jaksaa kokonainen päivä. En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Voiko ahdistukseen kuolla?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea!
Samaa helvettiä käyn läpi. Keskustelu apua hain terveyskeskuksesta, mutta sieltä luvattiin soittaa. Ei ole puhelua tullut.
Toivotaan, että saat apua. Minä olen ihan hukassa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:15"]Kuulostat kivalta ja tolkun ihmiseltä, koeta hankkia keskusteluapua jostain. Ja omaa aikaa, sen tarve lienee huutava?
[/quote]
Oma aika olisi ihanaa, mutta ei sitä oikein ole saatavilla. Yleensä käyn iltaisin lenkillä jos mies on kotona, mutta se on siis sellainen 30min-1h n. 2kertaa viikossa. Meillä ei oikein ole lastenhoitoapua saatavilka, kun sukulaiset on kaikki niin kiireisiä omissa elämissään etten uskalla vaivata heitä silloin kun joskus on vapaata.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:17"]Missäpäin asut?
[/quote]
Etelä-suomessa asun -ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:22"]Onnea!
Samaa helvettiä käyn läpi. Keskustelu apua hain terveyskeskuksesta, mutta sieltä luvattiin soittaa. Ei ole puhelua tullut.
Toivotaan, että saat apua. Minä olen ihan hukassa.
[/quote]
Mitä sä sinne terveyskeskukseen sanoit? Koita soittaa uudestaan! Minä en kyllä uskaltaisi soittaa. Monesti olen ahdistuksen vallassa harkinnut, mutta kynnys on iso. Ajattelen aina, ettei mun ongelmat niin suuria ole ja aina on joku joka tarvitsee sen lääkäriajan enbemmin kuin minä ja minun ahdistukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin maailmassa. Muista rukoilla.
J-P
Ei ahdistukseen kuolle.
Nim. lapsensa menettänyt.
Mutta kannattaa silti pitää yhteyksiä ystäviin, eikä ajatella kuka ottaa yhteyttä. Kuulostaa masennukselta pienien lapsien äitinä pääset neuvolaterapeutille ja suosittelen lämpimästi sellaisen hommaamisen koska sinun lapsesi tulee menemään itse huonommiksi jos sinä et jaksa, lapsesi oireilee jo mutta te ehditte kyllä normalisoimaan arkea ja tilanne paranee.
Lääkitys voi auttamaan tasaamaan tuntemuksiasi ja sitten sinun kannattaa vähän miettiä mitä vaadit lapsilta ja millaista elämä heillä on. Koittakaa parantaa arkea ja sinäkin olet ihminen joka väsyy ja saa tehdä virheitä.
Se että teillä kulissit pelaa ei ole hyvä asia. Enkä usko että olette ainoita.
Hae apua, itsestäsi voit aloittaa. Jos tilanne jatkuu ja pitkittyy niin lapsien tilanne pahenee ja millainen heillä on olo?
Omasta lapsuudestani muistan kulissit joiden takan avoitiin huonosti. Äiti uhkasi erolla ja joskus se ero sitten tuli, isä otti uuden naisen ja vaan lähti eräs ilta.
Se nainen jätti isän ja isällä meni terveys, vuosia kesti ennenkö pääsi jaloilleen.
Meistä lapsista puolet on masentuneita ja tarvittu psyykkeeseen apu. On opeteltu vasta aikuisena normaaleja tapoja riidellä. Minulla on onni koska löysin lempeän miehen joka varmasti pelasti minut väkivallasta.
Kannattaa miettiä mitä sinun lapsien elämä on nyt ja miten sitä parantaa ja mikä on lapsiesi usko ihmissuhteista, mikä lapsilla saattaa olla tulevaisuus jos sinä äitinä jo tuhoat luottamusta ja itsetuntoa tms. Ole armollinen omille virheille ja opi niistä, pyri muuttamaan itseäsi. Terapiassa saat uusia näkökulmoja, saatat ymmärtää vaikkapa miksi riitelet miten riitelet tai miksi alistat lapsia tai kiusaat.
On minunkin vanhemmat baarissa juoneet. Ja kotona ne riiteli tai nukkui krapulassa pitkään. Sinä olet muutos ja terapia on paikka puheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ap rahaa? Osta omaa aikaa tai sitä keskusteluapua. Ei siksi että olisit jotenkin päästäsi vialla vaan että saisit tuohon väsymyksen ja miehestä johtuvaan angstiin henkistä tukea.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:28"]Miksi teit lapsia ? .
[/quote]
Voi pidä sinä nyt pääsi kiinni, oikeesti. Mene johonkin toiseen ketjuun purkamaan pahaa oloasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:28"]Miksi teit lapsia ? .
[/quote]
Ei tämä tällaista ollut silloin kun lapsia ei vielä ollut. Mulla oli ystäviä, miehen alkoholinkäyttö oli normaalia, eikä ollut mitään ahdistusta. En olisi tehnyt lapsia, jos olisin tiennyt millaiseksi elämä muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:30"]Onko teillä ap rahaa? Osta omaa aikaa tai sitä keskusteluapua. Ei siksi että olisit jotenkin päästäsi vialla vaan että saisit tuohon väsymyksen ja miehestä johtuvaan angstiin henkistä tukea.
[/quote]
On meillä rahaa. Mll hoitajaa olen harkinnut lapsille aina välillä. Keskusteluapuakin voisi tietysti ostaa, mutta kaikkein mieluiten haluaisin sellaisen ihan vilpittömän ja ilmaisen keskustelukaverin, ystävän siis. Olisi kiva puhua ihan ylipäätään kaikesta, ei vain ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa ensin rahalla lapsille hoitoapua niin että saat vähän omaa aikaa ja tilaa hengittää. Sitten voi löytyä enemmän paukkuja etsiä niitä ystäviäkin, äitikerhoista tai jostain harrastuksesta.
Vastaaja nro 13,taisi osua omaan nilkkaan tuo minun kysymys:miksi teit lapsia..Vastauskin taisi tulla itse aloittajalta ja kyllä selvisi siitä että on pettynyt lasten hankintaan eikä osannut kuvitella minkälaista on lasten kanssa.Sinusta tuntuu samalta,mutta et uskalla myöntää.Kysy siis itseltäsi miksi teit lapsia ja mieti millaista olisi elämä jos ET olisi tehnyt lapsia..
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:46"]Vastaaja nro 13,taisi osua omaan nilkkaan tuo minun kysymys:miksi teit lapsia..Vastauskin taisi tulla itse aloittajalta ja kyllä selvisi siitä että on pettynyt lasten hankintaan eikä osannut kuvitella minkälaista on lasten kanssa.Sinusta tuntuu samalta,mutta et uskalla myöntää.Kysy siis itseltäsi miksi teit lapsia ja mieti millaista olisi elämä jos ET olisi tehnyt lapsia..
[/quote]
Tosi tyhmä vastaus.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:46"]Vastaaja nro 13,taisi osua omaan nilkkaan tuo minun kysymys:miksi teit lapsia..Vastauskin taisi tulla itse aloittajalta ja kyllä selvisi siitä että on pettynyt lasten hankintaan eikä osannut kuvitella minkälaista on lasten kanssa.Sinusta tuntuu samalta,mutta et uskalla myöntää.Kysy siis itseltäsi miksi teit lapsia ja mieti millaista olisi elämä jos ET olisi tehnyt lapsia..
[/quote]
En ole pettynyt lasten hankintaan enkä elämään lasten kanssa. Lapset eivät ole tätä aiheuttaneet. Ennemmin olen pettynyt itseeni ja siihen, millaisen elämän lapsilleni tarjoan. En olisi tehnyt lapsia tällaiseen elämäntilanteeseen, mutta en minä nyt omia lapsiani kuitenkaan kadu! -ap
Eikö se ole sitten se mies ja hänen touhunsa mikä tässä mättää? Voitteko käsitellä asiaa miehen kanssa?
Kuulostat kivalta ja tolkun ihmiseltä, koeta hankkia keskusteluapua jostain. Ja omaa aikaa, sen tarve lienee huutava?