Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouluhulluus lapsuudessa
14.12.2020 |
Onko muilla samanlaisia traumaattisia muistoja äidin tai vanhempien "jouluhulluudesta", kun olitte lapsia?
Meillä kotona äiti meni raiteiltaan joulun lähestyessä. Hän alkoi leipoa piparkakkuja jo marraskuussa, joko viikonloppu jouluun asti oli pelkkää leivontaa eikä leivonnaisia saanut syödä, koska ne piti säästää jouluksi. Äidin mielestä leivonnaiset poikkeuksetta epäonnistuivat, olivat kuivia kakkaroita, joita ei kehtaa vieraille tarjota. Kaikki leivonnaiset tehtiin itse, valmistaikinoita ei käytetty. Viimeisiä piparkakkuja syötiin pakastimesta vielä juhannuksena.
Lähempänä joulua alkoi raivosiivoaminen, joka ikinen paikka piti kääntää ympäri ja pestä katosta lattiaan. Siivoaminen jatkui aina aattoaamuun asti. Lastenohjelmia ei voinut aattoaamuna katsoa rauhassa, kun itkevä äiti raivosi ja imuroi vielä viimeisä pölyjä patjoista ennen joulurauhan julistusta. Siivoaminen oli kaikista pahinta, äidillä oli hyvin tarkka käsitys minkälainen on tarpeeksi siisti ja siitä ei tingitty tuumaakaan.
Kortit tehtiin ja lähetettiin joulukuun alussa. Niitä oli kymmeniä sukulaisille, joista ei koskaan kuulunut mitään. Kun opin kirjoittamaan niin minun tehtäväni oli kirjoittaa nimet ja osoitteet. Tein sen huonosti eikä käsialani ollut tarpeeksi hyvää., joten sain haukut ja pahan mielen palkaksi.
Isän tehtävä oli hankkia kuusi. Kuusi oli yleensä ruma, kuiva ja kärsinyt, ja äiti haukkui sen perinteisesti maanrakoon jo ennen koristelua. Koristeet olivat äidin mielestä rumia, mutta uusiin ei voinut tuhlata rahaa, koska olivat turhanaikaista krääsää.
Jouluruokien teko oli valtava urakka, kaikki tehtiin alusta asti itse ja esimerkiksi laatikot äiti teki jo marraskuussa pakastimeen valmiiksi. Näitä sitten lämmiteltiin paistinpannulla jouluna ja syötiin kinkun kanssa. Tyypillistä oli, etteivät vanhempani koskaan lukeneet kinkun paisto-ohjeita vaan kinkku paistettiin miten kuten ja tulos oli sen mukainen. Joulupöydästä puuttui kaikki juhlavuus, koska äiti haukkui kaikki ruuat eikä kattaukseen panostettu.
Lapsuuden jouluihin kuului kärtyinen ja väsynyt äiti, kärtyinen ja sulkeutunut isä ja pelokkaat lapset, jotka yrittivät pysyä poissa jaloista. Äitini on jo edesmennyt, mutta olisin halunnut keskukstella miksi meidän joulut oli sellaisia kuin ne olivat. Miksi meillä ei ollut iloista joulutunnelmaa vaan ankeaa suorituskeskeistä pakkopullaa? Näin myöhemmin tuntuu, että kaikki oli pelkkää suoritusta, mitään ei tehty pelkän ilon tai kauneuden takia. Miksi äiti sai määrätä koko perheen puolesta minkälainen taso joulussa on riittävä? Meille lapsille olisi riittänyt vähempikin siivous ja olisi ollut mahtavaa syödä muutama pipari ennen aattoa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa on onni olla jouluton. Mullakin jo parikymppinen lapsi maailmalla, kaikessa hiljaisuudessa palautettiib vuosien varrella joulu omalle paikalleen, kalenteripyhäksi muiden joukkoon. Ei kukaan vöhkää kuukausia juhannuksestakaan psykoosin partaalla.
Sanos muuta. Mutta ilmeisesti vielä kasarilla joulu oli SUORITUS ja nöytönpaikka ja perheenäidit arvosteltiin sen mukaan. Miehiä ei tietenkään koska akkain hommat ei miehelle kuuluneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutuksena voin sanoa, monilla tuntemillani psykopaateilla on kaunis tasainen käsiala.
Tuo itse tekeminen alusta asti, "miten sitä ennen elettiin", Koskaan ei hillot homehtuneet ym. hirveää.
Voi ymmärtää draaman kun suurperheen uupunut äiti ei meinannut uskoa lapsilisiä todeksi, kun näitä ei ole aina ollut. Uskoisin että arjen helpotukset olivat silti tervetulleita, automaattipesukoneet, jogurtit ym.
Työssäkäyvät äidit eivät millään ehtisi tehdä kaikkea enää itse. Rakastuneet paritkin sanoivat, naisen työ on niin helppoa verrattuna miesten.
Joulun piti olla iloinen juhla, Jeesuksen syntymäpäivä, uskostakin tehtiin vikojen hakemista, iltarukous olisi luullut olleen ymmärrettävää, vihjattiin vaan ettei teitäkään Raamatun lukeminen paljon hyödytä.
Suurille ikäluokille tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiedä, mutta uskon tämän militantin kodinhoidon olleen yleistä aiempien ikäluokkien keskuudessa. Uskon, että pelkona oli se, että jos ei ole siistiä ja ruoat viimeisen päälle tehty, muille tulee kuva huonosta elämänhallinnasta, köyhyydestä ja rahvaanomaisuudesta. Köyhyyden ja puutteen aika oli vielä historiallisesti niin lähellä ja siihen suistuminen takaisin edelleen mahdollista, joten kulissien ylläpitäminen toi ehkä itsellekin rauhaa ja illuusion siitä että ollaan saavutettu jotain ja ollaan vähän parempaa väkeä. Ja jos niistä periaatteista yhtään löysää, niin kohta ollaan koko kylän puheenaiheena.
Ennen vanhaan myös työväenluokkainen ihanne oli siisti koti ja kauniisti puetut lapset. Sen ylläpitäminen vaati tietysti paljon työtä, kun piti siivota, pyykätä, järjestää, säilöä, keittää, ommella, parsia... Me nykyajan vanhemmat osataan ehkä ottaa rennommin kodinhoidon suhteen, kun ihmisyyden mitta ei enää ole itsetehdyt laatikot ja silitetyt alusvaatteet.
Muistan tuon ahdistavuuden kun lasten piti istua, vaikka se ei sillä kertaa koskenut minua. Muksu ei totellut, odotti vaan raivaria. Alushousujen silitys, vaahtoaminen miten ne on helpompi pukea jalkaan. Itsestään selvistäkin asioista piti tehdä numero, vaikka ei aina toisten mielestä perusasiatkaan menneet kuten muilla, synttärikakut ja muut, tuosta tosin loukkaannuin niin että aikuisenakin muistin.
Puhtaus oli se josta äiti oli tarkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa on onni olla jouluton. Mullakin jo parikymppinen lapsi maailmalla, kaikessa hiljaisuudessa palautettiib vuosien varrella joulu omalle paikalleen, kalenteripyhäksi muiden joukkoon. Ei kukaan vöhkää kuukausia juhannuksestakaan psykoosin partaalla.
Sanos muuta. Mutta ilmeisesti vielä kasarilla joulu oli SUORITUS ja nöytönpaikka ja perheenäidit arvosteltiin sen mukaan. Miehiä ei tietenkään koska akkain hommat ei miehelle kuuluneet.
Meillä 90-luvun alussa eli lama-aikana oli juuri tuollaista. Äiti sai kauheita paniikkikohtauksia ja raivareita kun mietti, että mitäköhän se isän 90-vuotias puolisokea täti sanoo, jos meillä ei ole aattona tarpeeksi siistiä. Toisaalta tämä isotäti muisti aina muistuttaa, että meillä Karjalassa hoidettiin jouluna ensin askareet ja sitten syötiin. Laiskalle käy huonosti jne. Ehkä osittain siksi tämä Boomer-ikäluokka on niin traumatisoitunut raivosiivoamisineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on vielä edellä mainittua pakko suorittamista, joten olis hyvä että joulu poistettaisiin
almanakasta. Ja alettaisiin viettää ihan tavallista joulukuista viikonloppua.
Ei kiristyneitä hermoja ja kukkaroon jäisi jotain säästöön.
Äiti manasi ja itki sitä, että kun hän on ainoa joka tekee ja muut ei tee mitään joulun eteen. Mikään mitä muut teki ei kuitenkaan kelvannut tai sitä ei muuten vaan laskettu. Mietin näin jälkeenpäin, että miksi äiti otti oikeudekseen määritellä mitä pitää olla, miten ja kuinka paljon. Meitä oli perheessä muitakin ihmisiä, meiltä ei kysytty mitään. Isäkin oli niin nössö, ettei saanut puhuttua äidille järkeä.
Jotenkin ahdistaa tämä asia nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös tuollaista joskus. Sitten kun omilleni muutin ja löysin nykyisen mieheni pari joulua meni itkiessä ja raivosiivotessa ja väkisin piparkakkutaloa vääntäessä. Miehen kotona kun oli ollut samaa myös. Hänen äitinsä oli maatilan emäntä ja teki aina koko joulun itse ja käskytti lapsia.
Yksi joulu sanoin miehelleni, että tässä ei ole mitään järkeä. Me ei tarvita piparkakkutaloa, me ei vietetä joulua kaapeissa ja varastoissa ja kaupasta saa ihan kelvollista valmisruokaa. Että mitäs jos valitaan ihan vaan muutama tärkeä asia jouluksi ja tehdään ne hyvin ja vähän perusteellisempi viikkosiivous niin eikö kaikilla ole parempi mieli. Näin tehtiin ja hyvä tuli.
Meidän tärkeät on, joulukuusi omasta metsästä, kinkku, puhdas sauna, riisipuuro ja rusinakeitto, rusinakakku, taatelikakku, puhtaat lakanat, ulkotulet ja lyhdyt, mieluisat lahjat. Noista tulee joulu vaikka kaikki muu jäis tekemättä. Ei siivota enää kaappeja, ei leivota pipareita, joulutortut syödään itsenäisyyspäivänä glögin kera.
Tämän jälkeen osaa arvostaa sitä paljon parjattua eines-pyjama-leffa-joulua perheen kanssa ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti manasi ja itki sitä, että kun hän on ainoa joka tekee ja muut ei tee mitään joulun eteen. Mikään mitä muut teki ei kuitenkaan kelvannut tai sitä ei muuten vaan laskettu. Mietin näin jälkeenpäin, että miksi äiti otti oikeudekseen määritellä mitä pitää olla, miten ja kuinka paljon. Meitä oli perheessä muitakin ihmisiä, meiltä ei kysytty mitään. Isäkin oli niin nössö, ettei saanut puhuttua äidille järkeä.
Jotenkin ahdistaa tämä asia nyt.
Ap
Kuulostaa siltä, että äitisi tunsi itsensä vajavaiseksi, oli pettynyt itseensä ja jotenkin yritti kompensoida sitä ylisuorittamalla kotona ja purki ahdistustaan lapsiinsaja mieheensä. Hänellä oli ehkä idea jostain täydellisestä harmonisesta elämästä, jota myytiin tavaratalojen näyteikkunoissa, mutta kun sellaista ei ole olemassa. Älä anna sen viedä sinulta iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti manasi ja itki sitä, että kun hän on ainoa joka tekee ja muut ei tee mitään joulun eteen. Mikään mitä muut teki ei kuitenkaan kelvannut tai sitä ei muuten vaan laskettu. Mietin näin jälkeenpäin, että miksi äiti otti oikeudekseen määritellä mitä pitää olla, miten ja kuinka paljon. Meitä oli perheessä muitakin ihmisiä, meiltä ei kysytty mitään. Isäkin oli niin nössö, ettei saanut puhuttua äidille järkeä.
Jotenkin ahdistaa tämä asia nyt.
Ap
Kuulostaa siltä, että äitisi tunsi itsensä vajavaiseksi, oli pettynyt itseensä ja jotenkin yritti kompensoida sitä ylisuorittamalla kotona ja purki ahdistustaan lapsiinsaja mieheensä. Hänellä oli ehkä idea jostain täydellisestä harmonisesta elämästä, jota myytiin tavaratalojen näyteikkunoissa, mutta kun sellaista ei ole olemassa. Älä anna sen viedä sinulta iloa.
Kiitos näistä sanoista! Järjen tasolla ymmärrän ongelman olleen äitini päässä, mutten voi käsittää miten sokea hän oli omalle käytökselleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka tein yhden kerran sen virheen että olin tätini luona yötä juuri ennen joulusiivousta. Minkä raivarin äitini siitä saikaan - huutoa ja marttyrointia riitti koko jouluksi ja sen jälkeenkin. Kas kun en ollut Auttamassa Pyhässä Joulusiivouksessa! Veljeni ja isäni olivat paenneet äitini raivosiivoamista joten minun piti tyttärenä olla tietenkin auttamassa....kun muutin omaan kotiin eka asia minkä tein oli nimenomaan siivoamisen normalisoiminen. Eikä se visiittikään tädin luokse ollut edes kovin kummoinen.
Meillä 70-luvulla ei ollut tuollaista. Äiti kertoi saaneensa siitä menosta tarpeekseen lapsuuskodissaan 40- ja 50-luvulla. Ei ollut raivosiivoamista, mutta ei jouluvieraita eikä joulukyläilyäkään. Ihan ydinperheen kesken oltiin, koska isän mielestä se oli ainoa oikea tapa viettää joulua. Muiden kotiin ei kuulunut jouluna mennä häiritsemään.
Äiti kyllä laittoi jouluruokia, mutta en muista hänen stressaantuneen siitä mitenkään kauheasti. Paitsi silloin, kun isä maistoi palan kinkkua ennen kuin se oli tuotu joulupöytään. Siitä äiti suuttui.
Meillä joulut tuntuivat usein vähän tylsiltä. Ei nähty sukulaisiakaan. Mutta oli kuitenkin joulukuusi, koristeita, lahjoja ja jouluruokaa. Monesti joku meistä oli myös kipeä jouluna, flunssassa tai vatsakivussa tms. Mistä se johtui, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos, olen aikuinen eikä enää tarvitse katsoa tuota marttyyrien raivosiivousta. Saan olla 8h töis2sen jälkeen yökkärit ja pizzaa netflixiä katsoen.
Vierailija kirjoitti:
Paskan seassako sitä joulua pitäisi viettää. Kyllä te lapsukaiset ymmärrätte sitten kun teillä on omia lapsia.
Täähän on ku joku Kätevän emännän karikatyyri 🤣
Vierailija kirjoitti:
Meillä 70-luvulla ei ollut tuollaista. Äiti kertoi saaneensa siitä menosta tarpeekseen lapsuuskodissaan 40- ja 50-luvulla. Ei ollut raivosiivoamista, mutta ei jouluvieraita eikä joulukyläilyäkään. Ihan ydinperheen kesken oltiin, koska isän mielestä se oli ainoa oikea tapa viettää joulua. Muiden kotiin ei kuulunut jouluna mennä häiritsemään.
Äiti kyllä laittoi jouluruokia, mutta en muista hänen stressaantuneen siitä mitenkään kauheasti. Paitsi silloin, kun isä maistoi palan kinkkua ennen kuin se oli tuotu joulupöytään. Siitä äiti suuttui.
Meillä joulut tuntuivat usein vähän tylsiltä. Ei nähty sukulaisiakaan. Mutta oli kuitenkin joulukuusi, koristeita, lahjoja ja jouluruokaa. Monesti joku meistä oli myös kipeä jouluna, flunssassa tai vatsakivussa tms. Mistä se johtui, en tiedä.
Ihana poikkeus.
Olen asunut yksin jo 27 vuotta, vasta nyt alan vähentää joulustressiä, vielä muutama vuosi sitten tein joulupullaa, jota popsin koko joulukuun, sekä joululimppuja ym.
Alue: Aihe vapaa
Näitä lukiessa on onni olla jouluton. Mullakin jo parikymppinen lapsi maailmalla, kaikessa hiljaisuudessa palautettiib vuosien varrella joulu omalle paikalleen, kalenteripyhäksi muiden joukkoon. Ei kukaan vöhkää kuukausia juhannuksestakaan psykoosin partaalla.