Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouluhulluus lapsuudessa
14.12.2020 |
Onko muilla samanlaisia traumaattisia muistoja äidin tai vanhempien "jouluhulluudesta", kun olitte lapsia?
Meillä kotona äiti meni raiteiltaan joulun lähestyessä. Hän alkoi leipoa piparkakkuja jo marraskuussa, joko viikonloppu jouluun asti oli pelkkää leivontaa eikä leivonnaisia saanut syödä, koska ne piti säästää jouluksi. Äidin mielestä leivonnaiset poikkeuksetta epäonnistuivat, olivat kuivia kakkaroita, joita ei kehtaa vieraille tarjota. Kaikki leivonnaiset tehtiin itse, valmistaikinoita ei käytetty. Viimeisiä piparkakkuja syötiin pakastimesta vielä juhannuksena.
Lähempänä joulua alkoi raivosiivoaminen, joka ikinen paikka piti kääntää ympäri ja pestä katosta lattiaan. Siivoaminen jatkui aina aattoaamuun asti. Lastenohjelmia ei voinut aattoaamuna katsoa rauhassa, kun itkevä äiti raivosi ja imuroi vielä viimeisä pölyjä patjoista ennen joulurauhan julistusta. Siivoaminen oli kaikista pahinta, äidillä oli hyvin tarkka käsitys minkälainen on tarpeeksi siisti ja siitä ei tingitty tuumaakaan.
Kortit tehtiin ja lähetettiin joulukuun alussa. Niitä oli kymmeniä sukulaisille, joista ei koskaan kuulunut mitään. Kun opin kirjoittamaan niin minun tehtäväni oli kirjoittaa nimet ja osoitteet. Tein sen huonosti eikä käsialani ollut tarpeeksi hyvää., joten sain haukut ja pahan mielen palkaksi.
Isän tehtävä oli hankkia kuusi. Kuusi oli yleensä ruma, kuiva ja kärsinyt, ja äiti haukkui sen perinteisesti maanrakoon jo ennen koristelua. Koristeet olivat äidin mielestä rumia, mutta uusiin ei voinut tuhlata rahaa, koska olivat turhanaikaista krääsää.
Jouluruokien teko oli valtava urakka, kaikki tehtiin alusta asti itse ja esimerkiksi laatikot äiti teki jo marraskuussa pakastimeen valmiiksi. Näitä sitten lämmiteltiin paistinpannulla jouluna ja syötiin kinkun kanssa. Tyypillistä oli, etteivät vanhempani koskaan lukeneet kinkun paisto-ohjeita vaan kinkku paistettiin miten kuten ja tulos oli sen mukainen. Joulupöydästä puuttui kaikki juhlavuus, koska äiti haukkui kaikki ruuat eikä kattaukseen panostettu.
Lapsuuden jouluihin kuului kärtyinen ja väsynyt äiti, kärtyinen ja sulkeutunut isä ja pelokkaat lapset, jotka yrittivät pysyä poissa jaloista. Äitini on jo edesmennyt, mutta olisin halunnut keskukstella miksi meidän joulut oli sellaisia kuin ne olivat. Miksi meillä ei ollut iloista joulutunnelmaa vaan ankeaa suorituskeskeistä pakkopullaa? Näin myöhemmin tuntuu, että kaikki oli pelkkää suoritusta, mitään ei tehty pelkän ilon tai kauneuden takia. Miksi äiti sai määrätä koko perheen puolesta minkälainen taso joulussa on riittävä? Meille lapsille olisi riittänyt vähempikin siivous ja olisi ollut mahtavaa syödä muutama pipari ennen aattoa.
Kommentit (38)
Ikävää, että joulut olivat lapsuudessasi noin kurjia, ap. Meillä oli joinakin vuosina ilmassa tuota raivosiivoamista ja joulustressiriitelyä vanhempien kesken, mutta ei onneksi joka vuosi. Aattona sentään osattiin yleensä ottaa rennosti. Olen itse tänä jouluna ensi kertaa äiti ja toiveissa ja tavoitteissa olisi ottaa opiksi omista lapsuuskokemuksista, ja olla muuttumatta vuosien saatossa miksikään suorituskeskeiseksi pirttihirmuksi joulun tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan tuollaista stressiä joulusta jo pienenä, ap. :(
Joulussa ihaninta nimenomaan on rauhallisuus ja mukava, lämmin tunnelma. Einesruoat ovat täysin kelvollisia.
Toivottavasti osaat nyt aikuisena nauttia joulusta ja olla stressaamatta. <3
Kiitos! Aikuisena, kun minulla on jo omia lapsia niin olen huolehtinut, että meidän joulumme ovat ihan erillaisia. Jäi oikeasti kammo niistä omista lapsuuden jouluista enkä olisi voinut tehdä omille lapsilleni samaa. Meillä riittää perusviikkosiivous, koristellaan paljon ja jouluruuiksi on vain hyviä ruokia, mistä kaikki tykkää eikä pakkolaatikoita, koska perinteet vaativat. Lapsilla on kivaa, kuunnellaan joululauluja ja leivotaan pipareita.
Oikeastaan tämän takia asia onkin alkanut vaivaamaan minua viime vuosina ja haluaisin tietää miksi lapsuudessani oli sellaista kuin oli.
Miten äitisi suhtautui lahjoihin? Saitteko lahjoja?
Tuttua meininkiä. Marraskuussa vaihdettiin aina ensin jouluverhot, jotka piti silittää viimeisen päälle.
Sitten alkoi laatikoiden teko pakkaseen, joululimppuja leivottiin ainakin 5-6, pipareita (joita ei tietenkään saanut syödä) leivottiin rasioittain.
Noin 20. päivän tienoilla äiti aloitti raivosiivoamisen ja silloin myös siivottiin 2 päivää putkeen eikä mitään muuta sitten tehtykään. Koulun joulukirkon jälkeen kaikki muut lähtivät iloisina joululomalle, minä ja veli suoraan kotiin siivoamaan. Äiti odotti kotona, että lapset tulevat kirkosta ja sitten alettiin siivoamaan. Isä lähti aina pakoon jonnekin "viemään laskuja pankkiin". Koko joulunalusaika siivottiin.
22. päivä tuotiin joulukuusi sisälle, mutta sitä ennen siivottiin vielä kerran. Sitten laitettiin roskasäkkejä koko lattia täyteen ettei neulasia putoile vasta siivotulle lattialle. Kun kuusi oli saatu asetettua olohuoneeseen niin roskasäkit kerättiin pois ja jos äiti löysi yhden kuusenneulasen lattialta niin koko alakerta piti imuroida samantien. Kuusi koristeltiin seuraavana aamuna ja tottakai se varisti neulasia ja sitten siivottiin taas. Isä alkoi paistamaan kinkkua uunissa ja äiti meni makuuhuoneeseen itkemään migreeniä ja stressiä ja kuinka kinkku pilaa juuri pestyn uunin. Aattona herättiin todella aikaisin tekemään viimeiset siivoukset ennenkuin katsottiin joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuro. Sen jälkeen ei enää saanut tehdä mitään.
Sitten kello 14-15 alkoi kuitenkin taas stressi kun piti alkaa lämmittämään laatikoita, jonkun piti hakea isän 90-vuotias täti ja isovanhemmat paikalle ja heidän kanssaan piti mennä hautausmaalle ja joulukirkkoon. Sillä aikaa kun muut olivat kirkossa niin minä ja veli keitettiin perunoita. Sieltä kirkosta tultiin kauhealla kiireellä kotiin, syötiin ja jaettiin lahjat ja vietiin isovanhemmat takaisin kotiin. Äiti meni makuuhuoneeseen itkemään, että taaskaan ei kukaan huomannut kuinka siistiä meillä oli. Ensi vuonna hän ei kyllä vietä joulua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi suhtautui lahjoihin? Saitteko lahjoja?
Äiti ei osannut ottaa lahjoja vastaan eikä hänelle olisi tarvinnut mitään ostaa. Hän perusteli kaikki saamansa lahjat järjellä (hyvä, että sai lämpimän yöpaidan, jossa on tarpeeksi pitkät hihat, kun jossain entisessä oli lyhyemmät hihat) eikä hänelle voinut ostaa mitään tarpeetonta (kokonaan lyhythihainen yöpaita olisi ollut kylmä eli tarpeeton). Tarpeettomuuden hän määritteli itse eikä sitä voinut etukäteen tietää.
Lapset saimme monta pakettia ja kaikki olivat käytännöllistä, hyvää tavaraa. Vaatteita, yöpaitoja, kalsareita, kirjoja ja pelejä. Omista lahjoista on jäänyt hyvä muistot. Sukulaisilta saattoi saada konvehteja ja jotain saippuapaketteja tai muuta tarpeetonta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua meininkiä. Marraskuussa vaihdettiin aina ensin jouluverhot, jotka piti silittää viimeisen päälle.
Sitten alkoi laatikoiden teko pakkaseen, joululimppuja leivottiin ainakin 5-6, pipareita (joita ei tietenkään saanut syödä) leivottiin rasioittain.
Noin 20. päivän tienoilla äiti aloitti raivosiivoamisen ja silloin myös siivottiin 2 päivää putkeen eikä mitään muuta sitten tehtykään. Koulun joulukirkon jälkeen kaikki muut lähtivät iloisina joululomalle, minä ja veli suoraan kotiin siivoamaan. Äiti odotti kotona, että lapset tulevat kirkosta ja sitten alettiin siivoamaan. Isä lähti aina pakoon jonnekin "viemään laskuja pankkiin". Koko joulunalusaika siivottiin.
22. päivä tuotiin joulukuusi sisälle, mutta sitä ennen siivottiin vielä kerran. Sitten laitettiin roskasäkkejä koko lattia täyteen ettei neulasia putoile vasta siivotulle lattialle. Kun kuusi oli saatu asetettua olohuoneeseen niin roskasäkit kerättiin pois ja jos äiti löysi yhden kuusenneulasen lattialta niin koko alakerta piti imuroida samantien. Kuusi koristeltiin seuraavana aamuna ja tottakai se varisti neulasia ja sitten siivottiin taas. Isä alkoi paistamaan kinkkua uunissa ja äiti meni makuuhuoneeseen itkemään migreeniä ja stressiä ja kuinka kinkku pilaa juuri pestyn uunin. Aattona herättiin todella aikaisin tekemään viimeiset siivoukset ennenkuin katsottiin joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuro. Sen jälkeen ei enää saanut tehdä mitään.
Sitten kello 14-15 alkoi kuitenkin taas stressi kun piti alkaa lämmittämään laatikoita, jonkun piti hakea isän 90-vuotias täti ja isovanhemmat paikalle ja heidän kanssaan piti mennä hautausmaalle ja joulukirkkoon. Sillä aikaa kun muut olivat kirkossa niin minä ja veli keitettiin perunoita. Sieltä kirkosta tultiin kauhealla kiireellä kotiin, syötiin ja jaettiin lahjat ja vietiin isovanhemmat takaisin kotiin. Äiti meni makuuhuoneeseen itkemään, että taaskaan ei kukaan huomannut kuinka siistiä meillä oli. Ensi vuonna hän ei kyllä vietä joulua yhtään.
Ai niin olin unohtanut pakkojoulukirkon! Sinne äiti raahautui aamulla kahdeksaksi, onneksi lasten ei tarvinnut sentään lähteä.
Ap
Hyvää tuoksua iloa jouluun tunnelmia tuoksuja hyviä lahjoja . Ei olisi hyvää ruokaa jos joku ei tekisi . Iloitaan että on joulu on ruokaa . Puhtaat verhot ikkunoissa . Jeesuksen ihmiseksi syntymä juhlaa se on lahja meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkossa halki maapallon julistetaan Jeesuksen syntymäjuhlaa evankeliumia . Onni on olla kristitty . Kynttilää haudoille valon toivoa synnin yöhön . Kauneutta ja kukkia. Lumihiutaleet uniikkeja .
Tuttua tuo raivosiivoaminen. Ja äidin marttyyrina olo. Eilen äitini soitti. Valitti vähän syyttävään sävyyn kuinka hänellä on selkä niiiin kipeä kun on siivonnut monta päivää. Ja vielä pitäisi siivota sitä ja tätä ja vaihtaa matot jajaja... Sanoin että älä siivoa jos ei kroppa kestä, kuulemma on pakko kun jouluna pitää olla siistiä ja puhdasta. Hän siis asuu yksin ja on 74-vuotias, mutta vielä näköjään jaksaa tuota naurettavaa siivousvouhkaamistaan.
Lapsena tuo joulunalusaika oli kurjaa kun kaikki oli kireitä ja/tai vihaisia. Lahjoista tuli huono omatunto kun niistä puhuessa aina muistettiin mainita miten kaikki tulee niin kalliiksi, mieleen on jäänyt mm kommentti ”mutta kai tästä taas jotenkin jaloilleen päästään”. Myös ”mitään älä sitten pyydä vähään aikaan” oli usein kuultu lause aattoiltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tuo raivosiivoaminen. Ja äidin marttyyrina olo. Eilen äitini soitti. Valitti vähän syyttävään sävyyn kuinka hänellä on selkä niiiin kipeä kun on siivonnut monta päivää. Ja vielä pitäisi siivota sitä ja tätä ja vaihtaa matot jajaja... Sanoin että älä siivoa jos ei kroppa kestä, kuulemma on pakko kun jouluna pitää olla siistiä ja puhdasta. Hän siis asuu yksin ja on 74-vuotias, mutta vielä näköjään jaksaa tuota naurettavaa siivousvouhkaamistaan.
Lapsena tuo joulunalusaika oli kurjaa kun kaikki oli kireitä ja/tai vihaisia. Lahjoista tuli huono omatunto kun niistä puhuessa aina muistettiin mainita miten kaikki tulee niin kalliiksi, mieleen on jäänyt mm kommentti ”mutta kai tästä taas jotenkin jaloilleen päästään”. Myös ”mitään älä sitten pyydä vähään aikaan” oli usein kuultu lause aattoiltana.
Tämä! mulla on syntymäpäivä vielä 2.1 ja aina jos sain jouluksi vaikka Barbie-kokoelman niin muistettiin sanoa, että "Oli muuten kallis lahja, syntymäpäivänä saat sitten vain jotain pientä ensi viikolla".
Paskan seassako sitä joulua pitäisi viettää. Kyllä te lapsukaiset ymmärrätte sitten kun teillä on omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskan seassako sitä joulua pitäisi viettää. Kyllä te lapsukaiset ymmärrätte sitten kun teillä on omia lapsia.
Olen aloittaja ja ikää kertynyt 45 vuotta. Pari lastakin. Kertaakaan ei ole paskan seassa vietetty joulua vaikka en olekaan raivosiivonnut joulua edeltävää viikkoa. Mietin vaan, että miksi jotkut tekevät joulusta niin ahdistavan suorituksen.
Vierailija kirjoitti:
Paskan seassako sitä joulua pitäisi viettää. Kyllä te lapsukaiset ymmärrätte sitten kun teillä on omia lapsia.
Sehän on ainoa vaihtoehto tuolle raivosiivoamiselle😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään tiedä, mutta uskon tämän militantin kodinhoidon olleen yleistä aiempien ikäluokkien keskuudessa. Uskon, että pelkona oli se, että jos ei ole siistiä ja ruoat viimeisen päälle tehty, muille tulee kuva huonosta elämänhallinnasta, köyhyydestä ja rahvaanomaisuudesta. Köyhyyden ja puutteen aika oli vielä historiallisesti niin lähellä ja siihen suistuminen takaisin edelleen mahdollista, joten kulissien ylläpitäminen toi ehkä itsellekin rauhaa ja illuusion siitä että ollaan saavutettu jotain ja ollaan vähän parempaa väkeä. Ja jos niistä periaatteista yhtään löysää, niin kohta ollaan koko kylän puheenaiheena.
Ennen vanhaan myös työväenluokkainen ihanne oli siisti koti ja kauniisti puetut lapset. Sen ylläpitäminen vaati tietysti paljon työtä, kun piti siivota, pyykätä, järjestää, säilöä, keittää, ommella, parsia... Me nykyajan vanhemmat osataan ehkä ottaa rennommin kodinhoidon suhteen, kun ihmisyyden mitta ei enää ole itsetehdyt laatikot ja silitetyt alusvaatteet.
Voi kamalaa, onneksi ei ole tällaisia joulumuistoja. Muistan kyllä yhden kaverini joskus lapsena ja teininä kertoneen, että heillä on aina jouluriita kotona. Siis että vanhemmat on niin kireitä, etenkin kai äiti, että jouluaattona aamusta puhkeaa yleensä aivan hirveä raivokas tappelu koko perheen kesken. Sellainen jouluperinne sitten.
Meillä ei ollut tuollaista. Se kyllä oli, että pipareita sai syödä vasta jouluna. Mitä järkeä... ei ne jouluna maistu, kun on kaikkea muutakin (tosin ehkä silloin ei ollut niin yltäkylläisesti kuin nykyään).
Ja tietty että kaikki piti tehdä äidin itse, ja talo siivota lattiasta kattoon.
KYLLÄ! Joka vuosi oli samanlaista. Joskus se johti väkivaltaan. Sillä lailla että äiti raivosiivosi, raivoleipoi, lietsoi itsensä uupumuksen partaalle ja marttyyrina valitti miten yksin pitää kaikki hoitaa. Aattona sitten tuli itkupotkuraivari äidoltä, isä hermostui, ja isä purki hermostuksensa pieksämällä lapset, syy oli se ”kun ette auttaneet äitiä”. (Isän ei tietenkään pitänyt auttaa äitiä, siivous jne on akkojen työtä johon mies ei kajoa).
Äiti ei pyytänyt apuamme, ei halunnut sitä vaikka tarjosimme, ja sitten aattona siltä hermot petti ja syytti meitä lapsia - ja usutti isän kurittamaan meitä, syyttä. Vitutti silloin, vituttaa nyt.
Kuvaavaa lienee se että kun viimein pääsin pois kotoa en ole mennyt KERTAAKAAN vanhemmille jouluna. Olin ypöyksin joulut opiskelija-asuntolassa monta vuotta. Sekin oli sata kertaa parempi kun joulu perhehelvetissä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiedä, mutta uskon tämän militantin kodinhoidon olleen yleistä aiempien ikäluokkien keskuudessa. Uskon, että pelkona oli se, että jos ei ole siistiä ja ruoat viimeisen päälle tehty, muille tulee kuva huonosta elämänhallinnasta, köyhyydestä ja rahvaanomaisuudesta. Köyhyyden ja puutteen aika oli vielä historiallisesti niin lähellä ja siihen suistuminen takaisin edelleen mahdollista, joten kulissien ylläpitäminen toi ehkä itsellekin rauhaa ja illuusion siitä että ollaan saavutettu jotain ja ollaan vähän parempaa väkeä. Ja jos niistä periaatteista yhtään löysää, niin kohta ollaan koko kylän puheenaiheena.
Ennen vanhaan myös työväenluokkainen ihanne oli siisti koti ja kauniisti puetut lapset. Sen ylläpitäminen vaati tietysti paljon työtä, kun piti siivota, pyykätä, järjestää, säilöä, keittää, ommella, parsia... Me nykyajan vanhemmat osataan ehkä ottaa rennommin kodinhoidon suhteen, kun ihmisyyden mitta ei enää ole itsetehdyt laatikot ja silitetyt alusvaatteet.
Tämä kuulostaa järkevältä selitykseltä. Meillä oli suht varakas virkamiesperhe, molemmat vanhemmat lähtöisin maalaistaloista ja edenneet työurillaan keskijohtoon. Tuosta viimeisestä lauseestasi tulee mieleen yksi äitini tokaisuista "Uunista emännän näkee" eli uunin puhtaudesta voidaan päätellä minkälainen emäntä talossa on, ahkera vai laiska. Ihmisyyden mitta todellakin.
Ehkä tuo kaikki suorittaminen tosiaan oli aikansa tapa toimia. Vaikea vain päästä eroon ajatuksesta, että äiti ei oikeasti rakastanut meitä vaan halusi vaan viedä jouluilon kaikilta.
Ap
Tuo oli yleistä että tuoreita pipareita/torttuja/tms ei saanut yhtään syödä tai maistaa kun ne oli leivottu. Vaan vasta jouluna! Jolloin ne oli jo nahistuneita ja ei niin hyviä.
Sama absurdi meno oli leivän suhteen: jos isä toi kaupasta tuoreen lämpimän leivät, sitä ei saanut syödä! Piti syödä vanha kuiva leipä ensin! Siinä vaiheessa kun se oli syöty niin uusi tuore leipäkin oli jo kuiva. Sitten taas ostettiin uusi leipä jota ei saanut syödä. Ensin piti syödä vanha ja taas se tuore leipä kuivui.
Lapsuudessa ei saatu koskaan tuoretta leipää tai niitä leivonnaisia, joten todellakin aikuisena olen pitänyt huolen että tuoretta pitää olla ja lapset saa syödä pipareita ja muita silloin kun niitä leivotaan.
Siivous-itkupotkuraivarit ja marttyyrisiivous tuttuä täälläki äidiltäni, äiti itki ja volisi ja valitti ääneen ja hinkkasi juuriharjalla lattioita, sitten lopulta aattoaamuna kilahti ja istui lukitussa huoneessa itkemässä koko aaton.
En ole jouluna ikinä vanhemmillani koska inhoan sitä marttyyrimeininkiä. Sisarukseni on siellä kyllä koska on perheetön ja kertoo että ihan sama kuvio on edelleen vaikka vanhukset viettäisi jouluaan kaksin! Ei saatana.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan tuollaista stressiä joulusta jo pienenä, ap. :(
Joulussa ihaninta nimenomaan on rauhallisuus ja mukava, lämmin tunnelma. Einesruoat ovat täysin kelvollisia.
Toivottavasti osaat nyt aikuisena nauttia joulusta ja olla stressaamatta. <3