Lue keskustelun säännöt.
Kartanlukutaidoton ystäväni haluaa vaeltamaan, auttakaa!
05.05.2014 |
Hänellä on kamala tarve päästä ihan ypöyksin jonnekin metsään vaeltamaan ja yöksi. Mitä syrjäisempää, sen parempi.
Hänellä on kuitenkin olematon suuntavaisto ja sanoo itsekin, ettei osaa suunnistaa kartan ja kompassin kanssa.
Olen yrittänyt ehdottaa, että menisi suunnistuskurssille (tässä lähellä oli sellainen tänä keväänä) tai lähtisi esim. Suomen Ladun järkkäämille retkille, mutta ei. Hän haluaa mennä yksi.
Mua oikeasti huolettaa. Hän pitää itseään suurena luonto- ja eräihmisenä, muttei oikeasti ole edes yöpynyt teltassa. Nyt suunnittelee lähtevänsä yksin Lappiin retkeilemään ja mikään valmiiksi merkitty reitti ei kelpaa.
Mitä teen?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:48"]Kyllä luulen että erämaahan yksin astuessaan osaa jo itse varautua suunnistuspuoleen. Älypuhelimiin saa hyvän maastokartan jonka avulla voi mainiosti suunnistaa. Toimii gepsillä ja netillä. Eikä sinne kesällä kukaan kuole vaikka eksyykin. Luulempa että kokemattomana tämä vaellus jää muutamaan kilometriin :) taaaai hän päätyykin merkitylle reitille. Ellei ihan pohjoiseen mene avotuntureille niin merkitsemättömät reitit voivat olla melkoisenkin vaikeakulkuisia ja haastavia ja ähellys voi tyssätä ensimmäiseen suohon tai kivivajoamaan. Kyllä se jääräpäisyyskin luontoäidin armoilla katoaa.
[/quote]
jatkan vielä sen verran.. että jos hän päätyy omille reiteille, eikä osaa maastoa tarkistaa kartasta etukäteen/tehdä reittisuunnitelmaa, tulee se oma reitti erittäin todennäköisesti tyssäämään hankalaan maastoon. Minä kyllä jäisin hymyssä suin odottelemaan miten kaveri pärjää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnistamiseen ei mitään kursseja tarvita. Itse opettelin jostain Suunto-kompassin mukana tulleesta käyttöohjeesta. Itselläkin on suuntavaisto aika huono, silti opin suunnistamaan melko nopeasti. Siinä kun on vastuussa omista menemisistään, eikä voi kysyä kaverilta, niin on tarve oppia äkkiä. Karttamerkkien selitykset pitäisi olla mukana reissussa, jos ei yhtään tunne niitä. Villieläinten kohtaamisiin kannattanee varautua muutamin konstein, että tietää mitä tekee, vaikka aika harvoin niitä tulee vastaan. Erämaaelämyksiä varten ei tarvitse Lappiin lähteä! Etelä-Suomessa, mahdollisesti myös teidän paikkakunnallanne on mielenkiintoisia tutustumisen arvoisia kohteita, kunhan ovat tarpeeksi kaukana isoista teistä, niin löytynee tuota kaverisi kaipaamaa "kaukaisuutta". Olen itse monessa aarniometsässä ja suolla samoillut ihan Turun liepeillä, voi sitä hiljaisuutta ja ikuista ja originaalia tunnelmaa. Silti jos tulee jokin hätä, jokin ihmisasutus on aina kilometrin tai parin päässä maksimissaan. Jos houkuttelisit kaverisi katsomaan kartasta jonkun suuren metsän tai luonnon/kansallispuiston lähialueelta, jossa voisi kehitellä suunnistustaitojaan.
Onko ystävän pakko päästä juuri Lappiin? Eikö voisi aloittaa vaikka Karhunkierroksesta ja siirtyä sitten vaativampiin reitteihin? Siitä on oikeasti leikki kaukana, jos Lapissa eksyy jonnekin korpeen.
Olisin kiitollinen jos joku osaisi kertoa mistä edullisen ja pienikokoisen GPS-paikantimen voisi hankkia.
Vaimo on epätoivoinen kun eksyy marjaretkillä jo muutaman kymmenen metrin jälkeen eikä enää tiedä minne pitäisi mennä. Nyt eksymisiä on tapahtunut jo kaupungissakin. Hän haluaisi liikkua, koska tykkää metsässä liikkumisesta. Eksymistilanteissa hän soittaa minulle (miehelleen) ja kysyy epätoivoisena ohjeita.
Minun on mahdoton tietää missä hän sillä hetkellä on enkä useinkaan osaa neuvoa... ainoastaan yrittää rauhoitella.
Vaimo pyysi etsimään löytyisikö jostakin sellainen pienikokoinen paikannin, joka voisi olla kiinni vaikka avaimenperässä tai muuten helppo pitää mukana. Vaimolla ei ole älypuhelinta eikä hän sellaista suostu käyttämään tai edes opettelemaan. Minulla on älypuhelin ja voisin sitä kenties käyttää, jos vaimolla olisi mukana paikannin. Vai?
Auttakaa ja antakaa vihjeitä.... toivovat kaksi eläkeläistä, jotka haluaisivat vielä kulkea marjaretkillä ja sienimetsissä.
Kyllä luulen että erämaahan yksin astuessaan osaa jo itse varautua suunnistuspuoleen. Älypuhelimiin saa hyvän maastokartan jonka avulla voi mainiosti suunnistaa. Toimii gepsillä ja netillä. Eikä sinne kesällä kukaan kuole vaikka eksyykin. Luulempa että kokemattomana tämä vaellus jää muutamaan kilometriin :) taaaai hän päätyykin merkitylle reitille. Ellei ihan pohjoiseen mene avotuntureille niin merkitsemättömät reitit voivat olla melkoisenkin vaikeakulkuisia ja haastavia ja ähellys voi tyssätä ensimmäiseen suohon tai kivivajoamaan. Kyllä se jääräpäisyyskin luontoäidin armoilla katoaa.