Synkkiä ajatuksia :( Miten jaksan elää loppuelämäni yksin?
Olen alle 30v nainen. En enää tule ikinä löytämään ketään. Asiaa ei auta se, että olen todella nirso miesten suhteen. Mitä varten elää vielä 50 vuotta?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta oon tajunnut ettei mun ongelma ole se että olen yksin, vaan se, MIKSI olen yksin, ja en tunne että pystyisin parantumaan ongelmistani, joten koko elämä tuntuu täysin turhalta ja tuskalliselta muutenkin.
Toki sitä välillä miettii että kun lähipiirissä kaikilla suhteissa olevillakin on ongelmia, mutta suhde tekee heidät onnellisemmaksi... Että miksei minullakin olisi oikeus siihen kun en ole mikään paha ihminen.
Mutta kerroppa se pääkopalle jonka mielestä olen arvoton kasa pskaa jonka paras realistinen saavutus elämässä olisi tppaa ittensä.
Ihminen valitsee kumppanikseen itsensä kaltaisen koska samankaltaisuus vetää yhteen. Nyt sun vaan pitää löytää joku arvoton kasa paskaa jonka realistinen saavutus olisi lopettaa itsensä. Ei pitäisi olla vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on 32 v nainen samassa tilanteessa. ! En tule koskaan löytämään mitä etsin. Se surettaa ja olen katkera exälleni, joka erottuaan meistä sai täydellisen suhteen.
Irrota exästä ja katkeruudesta. Hänellä on oikeus tehdä elämällään mitä haluaa. Niin on yhtä hyvin sinullakin.
Ohhoh, jollain on ollut kurja viikonloppu. Toivottavasti olo parani, kun pääsi tänne vähän ilkeilemään.
Mitäs jos koittaisit olla vähemmän nirso.
Kannattaa olla nirso! Miksi olisit jonkun epäsopivan kanssa vain siksi että voisit sanoa että et ole yksin? Haloo nuoret ihmiset, teidät on aivopesty uskomaan että vain parisuhteessa on oikeanlainen ihminen. Tämä ei pidä paikkaansa. Ja usea parisuhteessa oleva on silti yksinäinen.
Kannattaa keskittyä tekemään niitä kaikkia asioita mitä ei sitten myöhemmin perheellisenä voi. Ja muuten, usein yksinäiset löytävät ulkomailta sen kumppanin. Kannattaa muuttaa ulkomaille vähäksi aikaa, vaihtuu maisemat ja samalla mieliala.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on 32 v nainen samassa tilanteessa. ! En tule koskaan löytämään mitä etsin. Se surettaa ja olen katkera exälleni, joka erottuaan meistä sai täydellisen suhteen.
Mistä tiedät exäsi uuden suhteen täydellisyyden? Somepostauksistako?
Täydellistä suhdetta ei olekaan. Sellainen kuva kyllä voidaan antaa helposti.
Ap:lle ja muillekin satutetuille. sanon, että kun olet jäänyt henkiin vaikka sinua on satutettu, pääset siitä yli. Menneisiin ikävyyksiin takertuminen ei tee hyvää kenenkään mielelle eikä elämälle.
Jos se yksin oleminen on parempi vaihtoehto kuin huonossa parisuhteessa.
Onhan sinulla ystäviä, sukulaisia ja kenties työ +työkaverit?
Tsemppiä ja jaxuhalit sekä hyvää joulun odotusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos koittaisit olla vähemmän nirso.
Ei voi olla vähemmän nirso, ei vaan voi. Toisen ei tarvi olla täydellinen, mutta täytyy sen olla samalla aallolla ja sykähdyttävä. Näitä ihmisiä on harvassa, mutta sitten kun se just oikea ilmestyy sen kyllä tietää.
Olkaa nirsoja, ihmiset! Miehet sekä naiset.
Hei oikeasti. Ei elämä ole ohi kolmekymppisenä. Minäkin menin nelikymppisenä naimisiin vaikka en ole laiha enkä kaunis. Sitä ennen en seuristellut melkein 10 vuoteen. Ja mieheni ei ole mikään luuseri kuitenkaan. Yksi perhetuttuni törmäsi elämänsä mieheen ambulanssissa (tämä on tosijuttu). Ei koskaan ole liian myöhäistä.
Valot pimeyksien reunoilla kirjoitti:
Jos se yksin oleminen on parempi vaihtoehto kuin huonossa parisuhteessa.
Onhan sinulla ystäviä, sukulaisia ja kenties työ +työkaverit?
Tsemppiä ja jaxuhalit sekä hyvää joulun odotusta.
Niin paljon parempi kuin olla jonkun hölmön kanssa! Ei kannata kiirehtiä. Puolet naimisissa olevista toivoo että ne oiskin sinkkuja. Sellasta se vaan on.
30 vuotta ja aina olen ollut yksin. Nyt olen alkanut arvostaa tätä. Päivä päivältä vahvempi.
Voi että ap. Minustakin tuntui tuolta sinun iässäsi. Monen raastavan onnettoman vuoden ajan.
Sitemmin löysin miehen, jolla on paljon hyviä ominaisuuksia, vaikka ei kukaan ole täydellinen.
Kivasta miehestä huolimatta huomaan talven pimeyden keskellä keksiväni uusia asioita, joita minulta puuttuu ja joista olla onneton!
Elämään ehtii mahtua monenlaisia aikoja. Murheen alhossa vain arvioi todennäköisyydet väärin, ja toivottomuus ja näköalattomuus valtaa ajatukset. Älä luovu toivosta vaan suhtaudu elämään uteliaisuudella.
Aloituksesta voi vetää sen johtopäätöksen, että ap:n elämän sisällön tulisi olla mies. Etkö mitään muuta keksi?