Omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon... Kamala virhe?

Kuka edes ajattelee tuollaista? Itse en edes harkitsisi... Minun mielestä kamala virhe. Huijausta koko asumismuoto. Olette saman "arvoisia" kun olisitte vuokralaisia... Omaa en vaihtaisi pois jos en omaa saisi tilalle. 

Me tehtiin se ja meillä ainakin oli virhe. Asuttiin kolme vuotta ja sinä aikana asuntojen hinnat nousivat. Toki samalla säästettiin, mutta fiksuinta olisi ollut ostaa omistusasunto heti, kun edellinen oli myyty. Tarkoitus oli asua tuossa väliaikaisesti vain muutama kuukausi. Mutta jos asuntojen hinnat olisivat laskeneet tuon kolme vuotta, olisi meidän ratkaisumme ollut taas järkevä, mutta vaikea noita asuntomarkkinoita on arvata. Nytkin hinnat vaan nousee työttömyyden kanssa käsi kädessä.

Suosittelen. Aso on täydellinen asumismuoto ainakin meille. Ei isoa lainaa ja vastike isossa asunnossa hyvällä alueella kohtuullinen. Matkustamme paljon, eikä tarkoitus edes jäädä loppuiäksi Suomeen, joten meille ollut täydellinen ratkaisu. Voimme myös vuokrata eteenpäin max 2v kerrallaan ja nytkin Asomme on vuokralla kun asumme ulkomailla. :) terv. Ei koskaa omaa tupaa perunamaalla :)

Ainakin pääkaupunkiseudulla ihan järkevä vaihtoehto. Asumisoikeus on ikuinen ja jos taloudellinen tilanne heikkenee, asunnosta pääsee pois. Itsellä on 15 vuoden kokemus asosta ja olen tyytyväinen. Ikinä ei olisi varaa kantakaupungin omistusasuntoihin, mutta ason ansiosta sijainnista ei tarvitse tinkiä.

Vituiksi mennyt se systeemi, en todellakaan suosittele. Meille on tarjottu viime vuoden aikana neljää ASO-asuntoa samasta kaupunginosasta missä asumme nyt. Saman tasoisia ja kokoisia asuntoja. Kaikissa vastike noin 50-100 euroa korkeampi kuin nykyisessä vuokra-asunnossa. Öh...mitä järkeä, ryyppään mielummin rahani kuin annan ne jollekin huijarifirmalle vastineeksi ei mistään. Ja jos harkitsetkin, opettele ennustamaan. Nimittäin asunnoissa kolmen kuukauden irtisanomisaika, jolta maksat vuokran vaikka joutuisitkin muuttamaan vaikka työn perässä toiselle puolelle suomea.

Kaikissa asunnoissa mitä kävin katsomassa, oli erittäin paskaiseksi pinttynyt ja nuhjaantunut muovimatto lattiassa. Kun mainitsin että muovimatto näyttää jo suorastaan epähygieeniseltä ja olisi aika vaihtaa, sain vastaukseksi että voin asennuttaa laminaatin omalla rahalla. No, en halua laminaattia koska inhoan sitä, olisin halunnut siistin muovimaton. Ei käynyt. Todennäköisesti suuri osa kunnostustöistä sälytetään asukkaan kontolle, ja niistä maksetaan joku naurettava korvaus poismuuttaessa...

No kyllä se taloudellisesti ajateltuna on aika tyhmää. Mutta valinnat ovat toki omianne. En missään nimessä suosittele, jos haluatte taloudellisesti turvatun tulevaisuuden ja jättää jotain lapsillenne. Jos taas esim. teillä ei ole lapsia ja olette hetkessä eläjiä tai vakava sairaus tms, niin sitten onkin järkevää elää hetkessä.

Miksi pitäisi haaveilla asioista joihin ei ole varaa? Kyllä sulla on omassa loppupeleissä varaa asua paremmin, ihan vain siksi että se on halvempaa.

Me asutaan tällä hetkellä vuokralla, koska jouduttiin muuttamaan töiden perässä uuteen kaupunkiin ja haluttiin ensin tutustua rauhassa alueisiin ennen kuin ostetaan mitään.

Nyt vuokralla asuessa olen alkanut miettiä tulevaa kotiamme ja vuokra-asuminen tai aso on alkanut tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Jos päädymme ostamaan kodin, joudumme ottamaan melko suuren asuntolainan, koska haluamme asua kohtuullisen väljästi ja hyvällä alueella. Vuokralla asuessa elämiseen jäisi reilusti enemmän väljyyttä.

Kuollessamme emme kuitenkaan saa penniäkään mukaamme. Lapsille on toki kiva jättää perintöä, mutta he tulevat saamaan huomattavan perinnön jo isovanhempiensa kautta. Suoraan sanottuna tuohon isovanhempien perintöön verrattuna tulevan kotimme hinta on suhteellisen pieni summa.

Jos päädymme ostamaan talon ja ottamaan vaikka 300 000 lainaa, joudumme tinkimään matkustelusta, lyhennetystä työviikosta ehkä jopa kalliimmista harrastuksista. Uskon, että se millaisen lapsuuden voimme tarjota lapsillemme, on meidän kuolemamme jälkeen heille arvokkaampaa kuin pankkitilimme saldo. Ilman asuntovelkaa voisimme tarjota lapsillemme enemmän yhdessäoloa ja vanhemmat, joiden harteita ei suuri asuntolaina paina. Vuokralla asuessa toisen vanhemmat väliaikainen työttömyyskään ei olisi katastrofi, mutta asuntolainan kanssa joutuisimme työttömyystilanteessa aika ahtaalle. Asuntojen arvokaan ei välttämättä täällä ruuhka-Suomessakaan nouse ikuisesti, vaan voisimme joutua myymään omistusasunnon ostohintaa halvemmalla.

Päätöstä ei ole vielä tehty emmekä pidä asian suhteen kiirettä, mutta pohdintani on saanut minut miettimään, arvostavatko suomalaiset omistusasumista turhankin korkealle. Moni hikoilee suuren velkataakan alla lastensa lyhyet lapsuusvuodet vain, koska omistusasumista pidetään ainoana vaihtoehtoa.

Mä sanoisin, että menkää ihmeessä sinne minne haluatte! Mitä väliä sillä, että mitä tällä palstalla vaikka ajatellaan. Kyllä mäkin huomaan, että ihmiset jotenkin halveksuu sitä, että muutettiin omasta vuokralle, mutta me ollaan todellakin tykätty tästä vuokra-asunnosta tosi paljon. Meille kodin tekee ihmiset ja tavarat mitä meillä on sekä asunnon sijainti. Ei se, että kuka ne seinät ja lattiat omistaa.

"Meille on tarjottu viime vuoden aikana neljää ASO-asuntoa samasta kaupunginosasta missä asumme nyt. Saman tasoisia ja kokoisia asuntoja. Kaikissa vastike noin 50-100 euroa korkeampi kuin nykyisessä vuokra-asunnossa. Öh...mitä järkeä,"

Jos löytää vuokra-asunnon missä on  halvempi vuokra kuin Asossa niin eihän siinä mitään järkeä olekkaan. Helsingissä niitä halpoja vuokra-asuntoja vaan ei ole tarjolla työssäkäyvälle, valkoihoiselle, lapsettomalle 35-55-vuotiaalle, täysin tekemätön paikka. Ja vapailta markkinoilta taas et Helsingistä löydä 40m2 kokoista asuntoa alle 600euron, asosta löytää. Tosin tuokin vaatii vanhemman järjestysnumeron kuin parin vuoden sisällä haettu.

Vanha ketju, nostan! Haluaisimme myydä oman asunnon ja muuttaa asoon. Tyhmää tai ei, mutta velkataakka vähenisi ja myös kuukausikulut. Nyt on siis tilanne, että meillä on samalta alueelta asunto, jonka haluaisimme myydä pois. Haemme uudiskohdetta, joka valmistuu parin vuoden päästä. Pitääkö välissä muuttaa vuokralle? En jaksaisi lasten kanssa. Onko kokemuksia? Ja jos asunto nyt arvioidaan tiettyyn hintaan, ja onkin parin vuoden päästä arvokkaampi, niin voiko tästä tulla ongelmia? Nyt kiikumme siinä rajoilla, mutta vielä saisimme ason. Jos asunnon arvo nousee, saattaa mennä yli. Eli: missä vaiheessa omaisuus tarkistetaan? Olisi vähän kurjaa joutua tilanteeseen, että oma asunto on myyty, ja asossa sanotaankin että sorry, varallisuusraja meni just yli.... ja toisaalta myös tyhmää myydä halvemmalla mitä asunnosta saattaisi parin vuoden päästä saada.... 

Vierailija kirjoitti:

Päätöstä ei ole vielä tehty emmekä pidä asian suhteen kiirettä, mutta pohdintani on saanut minut miettimään, arvostavatko suomalaiset omistusasumista turhankin korkealle. Moni hikoilee suuren velkataakan alla lastensa lyhyet lapsuusvuodet vain, koska omistusasumista pidetään ainoana vaihtoehtoa.

Word! Hyvin sanottu.  Monestihan omistusasuminen on vieläpä sitä ikuista korjausrumbaa, mitä monikaan ei tahdo tietenkään ajatella koska ainoa oikea asumismuoto. Pk-seudun törkeät hinnat yhdistettynä kivoihin 50-60 tonnin putki- ym. remontteihin niin jee.... 

Kaiken A ja O vaan on löytää se edullinen ASO! Niitä kun on aivan sikahintaisia, halpoja mutta huonoja ja sitten joskus myös todella edullisia ja laadukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan tällä hetkellä vuokralla, koska jouduttiin muuttamaan töiden perässä uuteen kaupunkiin ja haluttiin ensin tutustua rauhassa alueisiin ennen kuin ostetaan mitään.

Nyt vuokralla asuessa olen alkanut miettiä tulevaa kotiamme ja vuokra-asuminen tai aso on alkanut tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Jos päädymme ostamaan kodin, joudumme ottamaan melko suuren asuntolainan, koska haluamme asua kohtuullisen väljästi ja hyvällä alueella. Vuokralla asuessa elämiseen jäisi reilusti enemmän väljyyttä.

Kuollessamme emme kuitenkaan saa penniäkään mukaamme. Lapsille on toki kiva jättää perintöä, mutta he tulevat saamaan huomattavan perinnön jo isovanhempiensa kautta. Suoraan sanottuna tuohon isovanhempien perintöön verrattuna tulevan kotimme hinta on suhteellisen pieni summa.

Jos päädymme ostamaan talon ja ottamaan vaikka 300 000 lainaa, joudumme tinkimään matkustelusta, lyhennetystä työviikosta ehkä jopa kalliimmista harrastuksista. Uskon, että se millaisen lapsuuden voimme tarjota lapsillemme, on meidän kuolemamme jälkeen heille arvokkaampaa kuin pankkitilimme saldo. Ilman asuntovelkaa voisimme tarjota lapsillemme enemmän yhdessäoloa ja vanhemmat, joiden harteita ei suuri asuntolaina paina. Vuokralla asuessa toisen vanhemmat väliaikainen työttömyyskään ei olisi katastrofi, mutta asuntolainan kanssa joutuisimme työttömyystilanteessa aika ahtaalle. Asuntojen arvokaan ei välttämättä täällä ruuhka-Suomessakaan nouse ikuisesti, vaan voisimme joutua myymään omistusasunnon ostohintaa halvemmalla.

Päätöstä ei ole vielä tehty emmekä pidä asian suhteen kiirettä, mutta pohdintani on saanut minut miettimään, arvostavatko suomalaiset omistusasumista turhankin korkealle. Moni hikoilee suuren velkataakan alla lastensa lyhyet lapsuusvuodet vain, koska omistusasumista pidetään ainoana vaihtoehtoa.

Jaa. Meillä on päädytty omistusasumiseen ihan siitä yksinkertaisesta syystä että samalla rahalla on saatu enemmän neliötä. Ei miellä olisi mitenkään varaa asua 200 neliön omakotitalossa vuokralla, eikä oikein edes 100 neliön kerrostaloasunnossa, sellaisen vuokrahan on helposti tonnin kuussa ja siihen sitten sähköt, autopaikat ja vedet päälle. Nyt meillä on 200 neliön omakotialo, lainaan menee tonni kuussa ja muihin asumiskuluihin keskimäärin 400€/kk. Ei ole kaduttanut kertaakaan.

Minä olen päättänyt pysyä asumisoikeusasunnossa samasta syystä kuin aloitus sanoo: saan niin asunnon johon ei olisi haluamallani alueella (Helsinki, Kehä 1 sisäpuolella, ei pahamaineinen alue) muuten varaa. Helsingissä varsinkin suht kalliilla alueilla asumisoikeusasunto on todella edullinen kuukausikustannuksiltaan vastaavaan yksityisen vuokra-asuntoon tai omistusasuntoon nähden.

Eipä olisi meikäläisellä mitään saumaa sinkkuna ostaa sellaista kaksikerroksista rivitaloasuntoa jossa asossa asun. Niiden hinnat alkaa 350 000 eurosta eikä mikään pankki antaisi keskituloiselle sinkulle moista lainaa. Yksityiseltä vuokratessa alueella taas 50 neliön kaksiotkin on 950 eurosta alkaen, samaa luokkaa kuin mun asumisoikeusmaksu 80 neliön asunnosta jossa oma piha + puutarhapläntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Meinaat ettei omistuskämpän hoitovastike nouse?  ASO:ja löytyy todella edullisesti, jos on valmis asumaan hieman "syrjemmällä" eli ei aivan ydinkeskustoissa. Omaa ASOa vastaavaan ei olisi rahat riittäneet eikä lainaa tippunut tarpeeksi (uudehko kämppä). Rahat olisi riittäneet vanhempaan asuntoon, jossa olisi vastiketta ja lainakorkoa kertynyt kuussa n. 70% siitä mitä ASO-vastike kaikkineen maksaa/kk.   Vanhemmassa kämpässä olisi vielä tullut lisäksi sitten todennäköiset isommat remontit rahoitusvastikkeineen, jotka olisi tuoneet summaa vielä lähemmäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Kalliinpuoleiset alueet pk-seudulla usein on. Asuntojen hinnat nykyisin niin kovia, että monella ei ole mitään mahkuja saada lainaa niiden ostoon. Silti vuokra-asunnot ei kaikki ole valtavan kalliita, varsinkaan niiden yksityisten vuokranantajien jotka on ostaneet vuokrattavan asunnon halvempana aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Meinaat ettei omistuskämpän hoitovastike nouse?  ASO:ja löytyy todella edullisesti, jos on valmis asumaan hieman "syrjemmällä" eli ei aivan ydinkeskustoissa. Omaa ASOa vastaavaan ei olisi rahat riittäneet eikä lainaa tippunut tarpeeksi (uudehko kämppä). Rahat olisi riittäneet vanhempaan asuntoon, jossa olisi vastiketta ja lainakorkoa kertynyt kuussa n. 70% siitä mitä ASO-vastike kaikkineen maksaa/kk.   Vanhemmassa kämpässä olisi vielä tullut lisäksi sitten todennäköiset isommat remontit rahoitusvastikkeineen, jotka olisi tuoneet summaa vielä lähemmäs.

En tietenkään meinaa. Vastike ja vuokra nousee ihan käsikädessä, mutta siinä on aika iso ero että nouseeko 200€ vastike tai 1000€ vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Kalliinpuoleiset alueet pk-seudulla usein on. Asuntojen hinnat nykyisin niin kovia, että monella ei ole mitään mahkuja saada lainaa niiden ostoon. Silti vuokra-asunnot ei kaikki ole valtavan kalliita, varsinkaan niiden yksityisten vuokranantajien jotka on ostaneet vuokrattavan asunnon halvempana aikana.

Yksityinen vuokrantaja voi pakkoraossa tilapäisesti vuokrata suhteellisen halvalla, mutta haluaa varmasti nostaa vuorkaa jossain vaiheessa kun markkinat sen sallii. Tai sitten jos tuotto ei tyydytä, niin myy asunnon. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole, se on tulos tai ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä olemme miettineet... 

Saatais asunto alueelta mihin ei muuten olisi varaa.

 

Sehän on vuokralla asumista ja vuokralla asuminen on lyhytnäköistä. Vuokra nousee joka vuosi ja se tulee pitkässä juoksussa erittäin kalliiksi.

Ihmettelempä mikä on sellainen alue, jossa on varaa asua kalliisti vuokralla, mutta ei ole varaa ostaa omaa.

Kalliinpuoleiset alueet pk-seudulla usein on. Asuntojen hinnat nykyisin niin kovia, että monella ei ole mitään mahkuja saada lainaa niiden ostoon. Silti vuokra-asunnot ei kaikki ole valtavan kalliita, varsinkaan niiden yksityisten vuokranantajien jotka on ostaneet vuokrattavan asunnon halvempana aikana.

Yksityinen vuokrantaja voi pakkoraossa tilapäisesti vuokrata suhteellisen halvalla, mutta haluaa varmasti nostaa vuorkaa jossain vaiheessa kun markkinat sen sallii. Tai sitten jos tuotto ei tyydytä, niin myy asunnon. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole, se on tulos tai ulos.

Ei ole hyväntekeväisyyttä, kaikki haluavat toki peittää vuokralla lainanhoito yms kulunsa plus päälle tienestiä. Mutta kaikki eivät ole silti niin ahneita että yrittäisivät maksimoida tulonsa nostamalla vuokran niin kovaksi kuin vain suinkin joku suostuu maksamaan. Lisäksi siihen on rajoituksia kuinka paljon kerralla vuokraa voi nostaa, saman asukkaan siinä asuessa. 

Sen kyllä myönnän että vuokralla asuessa on aina riski että sattuu ahneen kuspään asuntoon. Sellaisen, joka tosiaan kyttää alueen vuokratasoa, ja sitten jos huomaa että nykyinen vuokralainen pääseekin halvalla, ja että lait ja säädökset kieltävät riittävän kovan vuokrankorotuksen, tarvitsevatkin olevinaan asunnon yhtäkkiä omaan käyttöön, sitten ottavat uuden vuokralaisen kovemmalla vuokralla. On itsellenikin kerran tällainen sattunut. Mutta suurin osa tuntuu olevan tyytyväisiä siististi elävään, pitkäaikaiseen vuokralaiseen joka maksaa riittävästi, vaikka nykyisillä markkinavuokrilla voisi saada enemmänkin.