Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä miten erota mahdollisimman nätisti narsistista?
13.12.2020 |
Käytin nyt otsikossa sanaa narsisti, mutta oikeastihan en voi tietenkään mitään diagnoosia tehdä. Otsikko nyt lähinnä siksi että syntyisi käsitys siitä minkätyyppisestä tilanteesta on kyse.
Puolisoni on hanakka manipuloimaan, kääntämään asioita nurinniskoin, haukkumaan rumasti kaikki ympärillään, h*uorittelemaan naisia ja nostamaan itseä jalustalle, lisäksi melko sokea kenenkään muun tarpeille mutta omansa pitää aina laittaa kaiken edelle. Ympärillään on paljon huonosti voivia läheisiä ja olen alkanut hahmottaa miksi.
Olen alkanut työstää mielessäni avioeron mahdollisuutta, mutta lähteminen tuntuu vaikealta. En pelkää puolisoani fyysisesti, mutta sen verran kuitenkin olen narsismista lukenut että on vähän ontto olo kun mietin että alkaisin puhua erosta, pelkään jotain ennalta-arvaamattomuutta vaikken siis sinänsä fyysistä pahoinpitelyä.
Miten laittaisin mahdollisen eroprosessin käyntiin, jotta minimoisin kaikki mahdolliset tuhot? En halua loukata tarpeettomasti tai "kostaa" tai mitään muutakaan, vaan pelkästään oman hyvinvointini vuoksi lähteä.
Kommentit (19)
"En koe olevani riittävän hyvä sinulle, löydät paremmankin. Joten minäpä tästä lähden. Kiitos ja anteeksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En koe olevani riittävän hyvä sinulle, löydät paremmankin. Joten minäpä tästä lähden. Kiitos ja anteeksi."
Aivan, jotain tällaista olen muuten jollain tasolla miettinytkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
"En koe olevani riittävän hyvä sinulle, löydät paremmankin. Joten minäpä tästä lähden. Kiitos ja anteeksi."
Tämä!
Tätä olin itsekin tulossa sanomaan. Sitten vaan hiljaa surullisena hipsit takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En koe olevani riittävän hyvä sinulle, löydät paremmankin. Joten minäpä tästä lähden. Kiitos ja anteeksi."
Aivan, jotain tällaista olen muuten jollain tasolla miettinytkin.
ap
Vaikka jotain liioiteltua omasta masennustyyppisestä jutusta tms. Vihjaile että se toinen voisi käydä vaikka vieraissa ja sitten kun se käy niin sanoa että ei enää pysty kun se loukkasi niin pahasti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käynnistä tuloillaan oleva eroprosessi niin että pamautat miehelle (miehestä ilmeisesti kysymys koska huorittelee naisia?) päin naamaa että mitkä asiat mielestäsi ovat suhteessanne ja kumppanissasi pielessä ja kysy hänen mielipidettään samoista asioista ja sinusta. Kerro myös että olet alkanut miettiä eroa koska koet suhteenne raskaaksi.
Hoida hissukseen asiasi eroa varten kuntoon, asuminen jne. Mitään prosessia et voi tuollaisen ihmisen kanssa rauhallisin mielin käydä. Jos sellainen jonkun ihmeen kautta onnistuisi, sinulla on jo valmiina ne asiat, jotka kuitenkin joutuisit erotessa hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko nättiä tapaa, he osaavat aina kääntää asiat niin että kaikki on toisen vika. Itse erosin viisi vuotta sitten. Mies oli uhkaillut erolla aika paljon itse tai uhkasi heittää minut ulos tms. Lopulta, kun olin itse tehnyt henkistä eroa jo pitkään, ilmoitin että en jaksa enää, haluan erota. Aivan hirveetä syyllistämistä, haukkumista, selän takan paskanpuhumista. Kukaan läheisistäni ei tosin uskonut - he tunsivat minut. Joku saattaisi sanoa että alistuin kun en laittanut vastaan, annoin toisen vain meuhkata ja käänsin aina vaan selän (jouduimme yhteisen asunnon takia elämään muutamia kuukausia yhdessä eron jälkeen), koska tiesin että se ei kannata. Sanat satuttivat mutta itkin sitten ystävilleni, vanhemmilleni. Jonkin ajan kuluttua hän vaan luovutti ja löysi heti uuden naisen joka oli se elämän suuri rakkaus. Mutta, neuvoni; repäise laastari, lähde ja pidä pää pystyssä vaikka toinen kuinka lannistaisi ja haukkuisi. Älä alennu samalle tasolle. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En koe olevani riittävän hyvä sinulle, löydät paremmankin. Joten minäpä tästä lähden. Kiitos ja anteeksi."
Aivan, jotain tällaista olen muuten jollain tasolla miettinytkin.
ap
Vaikka jotain liioiteltua omasta masennustyyppisestä jutusta tms. Vihjaile että se toinen voisi käydä vaikka vieraissa ja sitten kun se käy niin sanoa että ei enää pysty kun se loukkasi niin pahasti tms.
Mihinkään manipulointiin tai peleihin en halua lähteä, en yleensäkään pelaa ihmissuhteissani. Jotta voin jatkossakin katsoa itseäni peiliin, haluan hoitaa tämän niin siististi kuin mahdollista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi tuuri, koska jouduimme hetkeksi etäsuhteeseen. Ilmoitin erosta ilman mitään keskusteluja. Eikä mitään musta tuntuu, että meidän on parasta erota vaan toteat vaan lyhyesti, että tämä oli tässä ja hei ja sitten pidät kiinni siitä ja yhteiset tapaamisen minimoidaan.
Älä puhu erosta, lähde vain takavasemmalle, esimerkiksi lenkin aikana poistu sukulaisen /kaverin luo, etkä palaa takaisin väkivallan uhan vuoksi tms. Jos lähisukulainen auttaa uuden asunnon etsimisessä, niin voi olla helpompaa. Ota tärkeimmät tavarat (esim. omat valokuvat) ja jätä loput, ehdit hankkia uudet huonekalut muualla ja vaikka mitä. En tiedä miten maksut asunnossa nyt menevät, pitääkö sinun lähdön jälkeen irtosanoa jotakin, ettei tule laskua perässä. Jos asunto on sinun, silloinkin saatat joutua lähtemään ja myymään /irtisanomaan sen jälkeen asunnon, salaamaan uuden paikan tiedot. Lähdön jälkeen voit ilmoittaa erosta, mutta estä sen jälkeen toinen, ettet vastaa tai suostu enää tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi taloudellisesti mahdollista, hommaa salaa asunto ja siirrä vähän kerrallaan ne tavarasi sinne, millä vaan on tunnearvoa.
Jos ei ole varaa, mutta sinulla on aikaa, järjestä asiat niin että puolisosi hoitaa sen eron. Eli muutu masentuneeksi lahnaksi, joka vahtii menoja ja nalkuttaa kaikesta, paheksu miestä ja ryve murtunutta esittäen totaalisessa itsesäälissä. Eiköhän se vuodessa tai kahdessa hankkiudu eroon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko nättiä tapaa, he osaavat aina kääntää asiat niin että kaikki on toisen vika. Itse erosin viisi vuotta sitten. Mies oli uhkaillut erolla aika paljon itse tai uhkasi heittää minut ulos tms. Lopulta, kun olin itse tehnyt henkistä eroa jo pitkään, ilmoitin että en jaksa enää, haluan erota. Aivan hirveetä syyllistämistä, haukkumista, selän takan paskanpuhumista. Kukaan läheisistäni ei tosin uskonut - he tunsivat minut. Joku saattaisi sanoa että alistuin kun en laittanut vastaan, annoin toisen vain meuhkata ja käänsin aina vaan selän (jouduimme yhteisen asunnon takia elämään muutamia kuukausia yhdessä eron jälkeen), koska tiesin että se ei kannata. Sanat satuttivat mutta itkin sitten ystävilleni, vanhemmilleni. Jonkin ajan kuluttua hän vaan luovutti ja löysi heti uuden naisen joka oli se elämän suuri rakkaus. Mutta, neuvoni; repäise laastari, lähde ja pidä pää pystyssä vaikka toinen kuinka lannistaisi ja haukkuisi. Älä alennu samalle tasolle. Kyllä se siitä.
Tässä on paljon samaa kuin ajattelen (tai lähinnä pelkään) meidänkin kohdalla mahdollisesti tapahtuvan. Puolisoni ei tosin ole koskaan uhannut erolla tms. vaikka onkin muutoin dominoiva.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisessa ehkä paras on hankkia uusi asumispaikka ja valmistella asiat omalta puolelta valmiiksi että pystyt tarvittaessa katkomaan välit vaikka päivässä.
Erityisen tärkeät tai arvokkaat asiat jotka ovat sinun omia kannattaa siirtää "turvaan" esim vanhemmillesi, etukäteen. Omien tilien käyttöoikeudet toiselta kannattaa poistaa jos niitä on tehty. Yhteisten tavaroiden inventaario kannattaa tehdä etukäteen.
Kiinnikkeitä toisiinne (hidastavia asioita) et mainitse mutta tässä pari:
- Nykyisen asunnon omistussuhde? Voi tuottaa ongelmia koska sen purkamista voi toinen viivyttää pitkäänkin, jos asutte vuokralla niin sitten ei se ole kovin iso ongelma, muutat vain pois ja irtisanot sopimuksesi mahdolliset tappiot: max vuokratakuu.
- Lapset? lasten ollessa kyseessä mikään ei mene nopeasti saatikka helposti eikä ole mahdollista tehdä kovin nopeita liikkeitä. Jos ei ole lapsia niin aina parempi.
- Avioehto vai ei? Jos ei ehtoa ole niin sitten pitää kummankin koko omaisuus kirjata ja jakaa. Tässä meneekin sitten aikaa. Jos mahdollista myös puolison omaisuus kannattaa kirjata jollain tarkkuudela etukäteen itselleen. Jos ehto on olemassa niin vielä helpompaa, vain yhteiset asiat (ehdon ulkopuoliset) pitää kirjata ja jakaa. Kannattaa aina olla avioehto.
Sikäli tilanne on suotuisa, että minulla on taloudellinen mahdollisuus omaan luukkuun ja sillä tavoin hoitaa lähteminen ilman sumplimista nykyisen kotimme suhteen jne. Ositus sitten aikanaan ja sen sellaiset, mutta siis lähtö kyllä onnistuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa ehkä paras on hankkia uusi asumispaikka ja valmistella asiat omalta puolelta valmiiksi että pystyt tarvittaessa katkomaan välit vaikka päivässä.
Erityisen tärkeät tai arvokkaat asiat jotka ovat sinun omia kannattaa siirtää "turvaan" esim vanhemmillesi, etukäteen. Omien tilien käyttöoikeudet toiselta kannattaa poistaa jos niitä on tehty. Yhteisten tavaroiden inventaario kannattaa tehdä etukäteen.
Kiinnikkeitä toisiinne (hidastavia asioita) et mainitse mutta tässä pari:
- Nykyisen asunnon omistussuhde? Voi tuottaa ongelmia koska sen purkamista voi toinen viivyttää pitkäänkin, jos asutte vuokralla niin sitten ei se ole kovin iso ongelma, muutat vain pois ja irtisanot sopimuksesi mahdolliset tappiot: max vuokratakuu.
- Lapset? lasten ollessa kyseessä mikään ei mene nopeasti saatikka helposti eikä ole mahdollista tehdä kovin nopeita liikkeitä. Jos ei ole lapsia niin aina parempi.- Avioehto vai ei? Jos ei ehtoa ole niin sitten pitää kummankin koko omaisuus kirjata ja jakaa. Tässä meneekin sitten aikaa. Jos mahdollista myös puolison omaisuus kannattaa kirjata jollain tarkkuudela etukäteen itselleen. Jos ehto on olemassa niin vielä helpompaa, vain yhteiset asiat (ehdon ulkopuoliset) pitää kirjata ja jakaa. Kannattaa aina olla avioehto.
Kiitos, hyviä huomioita. Lapsia ei ole, asuntomme on pelkästään mieheni nimissä ja tosiaan nuo kaikki ennakkovalmistelut on varmasti tarpeelliset.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sikäli tilanne on suotuisa, että minulla on taloudellinen mahdollisuus omaan luukkuun ja sillä tavoin hoitaa lähteminen ilman sumplimista nykyisen kotimme suhteen jne. Ositus sitten aikanaan ja sen sellaiset, mutta siis lähtö kyllä onnistuu.
ap
Onko teillä lapsia? Oletko mies vai nainen jos saa kysyä?
Omasta pääsin eroon, kun löysi uuden. Pari vuotta oli mennyt huonommin, koska en enää taipunut hänen tahtoonsa. Halusi siis itsekin eroa. Jos teillä ei ole lapsia, on tuo ero helpompaa. Silloin on vaan pääasia, että pääsee lopullisesti eroon. Voit vaikka hävitä mitään ilmoittamatta. Jos joudut erosta hänelle puhumaan, syytät vaikka itseäsi, niinkuin joku sanoi. Ettet ole tarpeeksi hyvä hänelle, hän löytää paremman jne.
Tai jos ylipäätään olisi kokemuksia "helposta" erosta tuollaisen ihmisen kanssa.
ap