”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.

Tämäkin uikuttaminen ja sukupuuttotasoisen tyhmyyden sekä kaikkinaisen ylipehmeyden ilmentyminen on valkoisten liberaalien heiniä. Ehkä me valkoiset olemme kokonaisuutena ajatellen niin pahasti degeneroituneet, että meidän onkin jo aika poistua näyttämöltä ja jättää lava niille, joilla on vielä liiaksikin sitä temperamenttia tapella kaikesta ja pistää maailma jälkeemme jälleen kerran palamaan kunnon roihuissa...

Maailmankirjallisuutta on vaikea muuttaa jälkikäteen. Suurin osa kirjoista pitäisi nykytrendin mukaan kärrätä roviolle.

     Tästä tulevat mieleen Moskovan näytösoikeudenkäynnit 30-luvulla, Saksan kristalliyö samalla vuosikymmenellä, Neuvostoliiton toisinajattelijoiden tuomitseminen mielisairaaloihin, Pohjoi-Korea ym.

Idiotismia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.

Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu. 

Ei ennen kukaan ole päättänyr mikä mielipide on oikea vaan on uskallettu ja saatu olla eri mieltä.

Nämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevat ja koetuista epäkohdista itkevät kirjanpolttaja-kandidaatit ovat fasisteja.

Tätä kehitystä tukee riivattu sosiaalinen media, mutta se on vain alusta. Siemenet intersektionaaliseen hulluuteen on kylvetty vaivaisen sadan vuoden - tai tuhannen vuoden - aikana.

Kaikki lähti hyvistä ideoista. Kannatettiin tasa-arvoa, joku keksi mielestäni paremman termin, egalitarismin. Hyviä asioita. Nyt ollaan niin tunteissa, että ei tiedä...hmm... Aioin sanoa itkeäkö vai nauraa, mutta vastaus on selvä: nauraa.

Toki hänellä ei naurata, joka joutuu parempien ihmisten kiusan kohteeksi.

Eivät nuo aloittelevat opiskelijat noita juttuja ole itse keksineet tai oppineet pelkästään netistä. Kyllä taustalla on isoja kotimaisia auktoriteetteja ja nimenomaan opettajakunnan keskuudessa. Suomenkin yliopistot ovat avanneet ovet apposen avoimeksi postmodernistien ja äärifeministien tieteen- ja sivistyksen vastaisille opeille, joiden mukaan nämä nuoret toimivat.

Kuvaava on myös SK:n artikkelissa haastateltujen teatterialan opettajien loputon empaattisuus tätä intersektionaalista kulttia kohtaan. Jos opiskelijat kieltäytyvät lukemasta oman alansa klassisia teoksia kuten Shakespearea teatterialalla, he eivät ilmeisesti kuulu tämän alan opiskelijoiden joukkoon. Teatteria opiskelemaan on kuulemma hirveä tunku. Eiköhän sieltä löytyisi myös sellaisia opiskelijoita, joiden ei tarvitse saada itse valita kaikkea mitä ja miten opetetaan.

Pahinta tässä intersektionaalisen lahkon mielipideterrorissa on se, että se antaa kaikki valtit äärioikeistolle. Kun Tampereen yliopistossa opetetaan kaikille pakollisella luennolla, että biologian oppi kahdesta sukupuolesta ihmislajilla on vain tulkintaa ja että tosiasiassa sukupuolia on monta ja siksi myös miehillä voi olla kuukautisia, ainoastaan persut uskaltavat nousta julkisesti tällaista hölynpölyä vastaan ja kerätä kaikki pisteet arvostelukykynsä säilyttäneeltä tavalliselta kansalta. Oulussa persut saivat jo läpi tavoitteensa kaupunginteatterin määrärahojen leikkaamisessa. Tällaista tulevaisuuttako kulttuuriväki todella haluaa?

Tämähän on fasismia. Mutta sitä ei saa yhtään kritisoida. Jo oli hyökätty feministilaidalta sekä Saarikosken että Suomenkuvanlehden kirjoitusta vastaan. Teatterikorkeakoulussa ei kuulemma "kohista vaan ajatellaan". Niin ajatellaan, yhden ainoan oikean suuntauksen mukaan ja kaikki muu on kiellettyä. 

Vierailija kirjoitti:

No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!

Apua, itsekin opiskelin aikoinani englantia yliopistossa ja Shakespeare tuli tutuksi. Minkäänlaisia varoituksia ei ollut, eikä kukaan järkyttynyt mistään. Muistan hyvässä hengessä käytyjä keskusteluja kaikenlaisista asioista liittyen Shakespearen teoksiin ja aikakauteen. Meille oli itsestäänselvää, että maailma oli ennen erilainen ja että historiasta ja kirjallisuudesta löytyy kaikenlaisia teemoja ja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan siellä raakuuksia, pahin varmaan Titus Andronicus, mutta minusta on tosi kapeakatseista olettaa, että nainen aina samaistuisi naiseeen Shakespearen näytelmissä. Ihan hyvin voi samaistua Macbethiin, Hamletiin tai kuningas Leariin. En itse tunne mitään yhteneväisyyttä Desdemonan tai Ofelian kanssa, jotka minusta ovat kummatkin enemmän viattomuuden symboleita kuin henkilöitä. Samoin Jagossa ei minusta sukupuoli ole läheskään niin tärkeää kuin pahuus. 

Tämä on muuten asia mikä minua jokseenkin vaivaa näissä representaatiovaatimuksissa. Minulla ei ole koskaan ollut ongelma samaistua viihteessä hyvinkin erilaisiin hahmoihin, kuin mitä itse olen. Tätä kaikkien näkyväksi tekemistähän ajetaan etupäässä tuolla, että kaikilla täytyy olla samaistumispintaa, mutta minusta se on vähän väärä lähtökohta mitä tulee luovaan kuvastoon. Ei niiden pointti olekaan se, että samaistumiskohde on aina samanlainen, kuin lukija/katsoja itse, vaan nimenomaan se, kuinka paljon radikaalistikin erilaisuuteen voimme peilata jollakin tavalla itseämme ja kokemuksiamme. Mielestäni sellainen kuvasto on ihan puuduttavan tylsää, että samaistumiskohteiden pitäisi olla vain tuttuja, turvallisia ja kivoja. 

Juha J. kirjoitti:

Nämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevat ja koetuista epäkohdista itkevät kirjanpolttaja-kandidaatit ovat fasisteja.

Tätä kehitystä tukee riivattu sosiaalinen media, mutta se on vain alusta. Siemenet intersektionaaliseen hulluuteen on kylvetty vaivaisen sadan vuoden - tai tuhannen vuoden - aikana.

Kaikki lähti hyvistä ideoista. Kannatettiin tasa-arvoa, joku keksi mielestäni paremman termin, egalitarismin. Hyviä asioita. Nyt ollaan niin tunteissa, että ei tiedä...hmm... Aioin sanoa itkeäkö vai nauraa, mutta vastaus on selvä: nauraa.

Toki hänellä ei naurata, joka joutuu parempien ihmisten kiusan kohteeksi.

Yleensä kaikki hirmutekoihin johtaneet asiat, ovat lähteneet hyvästä ajatuksesta. Harvoin siellä on taustalla sellainen buahhhahaa ollaanpas nyt pahoja kuulkaas! Ei, vaan nimenomaan alulle panijat luulevat tekevänsä oikein. Sehän se pelottavaa onkin, kun eivät tajua itse sitä milloin homma keikahtaa pahuuden puolelle.

Voi lapsiparat! Nyt alkaa näkyä jo se, että lukiossa osa hstorian kursseista on valinnaisia, joten enää ei synny kuvaa siitä, millainen maailma on ennen ollut, esim. Shakespearen aikaan. Nykyään monet tekevät sen virheen, että arvioivat kirjallisuutta nykykäsitysten pohjalta. Kuitenkin pitäisi tuntea seaika ja sen moraalikäsitykset, kun Shakespeare näytelmänsä kirjoitti. Ei ollut mm. "metoo"-liikettä, jonka nykynuoret tuntuvat vetävän aina esiin, jos joku ei ole heille mieliksi. Ja kaikesta huolimatta näyttelijän tulisi tunta oman alansa kirjallisuutta monelta aikakaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Eivät nuo aloittelevat opiskelijat noita juttuja ole itse keksineet tai oppineet pelkästään netistä. Kyllä taustalla on isoja kotimaisia auktoriteetteja ja nimenomaan opettajakunnan keskuudessa. Suomenkin yliopistot ovat avanneet ovet apposen avoimeksi postmodernistien ja äärifeministien tieteen- ja sivistyksen vastaisille opeille, joiden mukaan nämä nuoret toimivat.

Kuvaava on myös SK:n artikkelissa haastateltujen teatterialan opettajien loputon empaattisuus tätä intersektionaalista kulttia kohtaan. Jos opiskelijat kieltäytyvät lukemasta oman alansa klassisia teoksia kuten Shakespearea teatterialalla, he eivät ilmeisesti kuulu tämän alan opiskelijoiden joukkoon. Teatteria opiskelemaan on kuulemma hirveä tunku. Eiköhän sieltä löytyisi myös sellaisia opiskelijoita, joiden ei tarvitse saada itse valita kaikkea mitä ja miten opetetaan.

Pahinta tässä intersektionaalisen lahkon mielipideterrorissa on se, että se antaa kaikki valtit äärioikeistolle. Kun Tampereen yliopistossa opetetaan kaikille pakollisella luennolla, että biologian oppi kahdesta sukupuolesta ihmislajilla on vain tulkintaa ja että tosiasiassa sukupuolia on monta ja siksi myös miehillä voi olla kuukautisia, ainoastaan persut uskaltavat nousta julkisesti tällaista hölynpölyä vastaan ja kerätä kaikki pisteet arvostelukykynsä säilyttäneeltä tavalliselta kansalta. Oulussa persut saivat jo läpi tavoitteensa kaupunginteatterin määrärahojen leikkaamisessa. Tällaista tulevaisuuttako kulttuuriväki todella haluaa?

Humanististen alojen opiskelijana allekirjoitan tätäkin. Meilläkin on luennoilla käsitelty mielestäni todella intersektionaalisen politiikan vinkkelistä aiheita lähtökohdista "asia on näin" eikä vain yhtenä näkemyksenä (esimerkiksi kulttuurinen omiminen, kolonialismin taakasta yms.) Luennoitsija kaiken päälle heitti ilmoille "ihmetyksensä" miksi tuosta intersektionaalisuudesta on noussut julkisesti halabaloota laidasta laitaan. No miksiköhän?

Noihin kaikkiin on kuitenkin myös aika päteviä vasta-argumentteja olemassa, joten mielestäni yliopisto ei voi opettaa toisesta näkökulmasta lähestyttyä asiaa yksipuolisena faktana, kuten minun kokemukseni mukaan on tehty. Ilmapiiri on myös ollut sellainen etten olisi kehdannut alkaa kyseenalaistaa näitä kesken kaiken saamatta vähintäänkin silmien pyöritystä ja dramaattista huokailuja osakseni. Eihän se liene luontojen tarkoituskaan, mutta milloin se sitten on sopivaa tehdä, kun tuollaista opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tässä intersektionaalisen lahkon mielipideterrorissa on se, että se antaa kaikki valtit äärioikeistolle. Kun Tampereen yliopistossa opetetaan kaikille pakollisella luennolla, että biologian oppi kahdesta sukupuolesta ihmislajilla on vain tulkintaa ja että tosiasiassa sukupuolia on monta ja siksi myös miehillä voi olla kuukautisia, ainoastaan persut uskaltavat nousta julkisesti tällaista hölynpölyä vastaan ja kerätä kaikki pisteet arvostelukykynsä säilyttäneeltä tavalliselta kansalta. Oulussa persut saivat jo läpi tavoitteensa kaupunginteatterin määrärahojen leikkaamisessa. Tällaista tulevaisuuttako kulttuuriväki todella haluaa?

Minua ärsyttää ja ahdistaa myös tämä miten vasemmisto aivan itse maalittaa itseään täydelliseksi ääliöksi ja maailmasta vieraantuneeksi. Olen aina ollut selkeästi enemmän vasemmistoon kallellaan, mutta tämä taantumuksellisuus on jotain aivan älytöntä ja tekee itsestään naurunalaisen. Jos se päästää tällaista höpöhöpöä aatteeseensa, miten se voi uskottavasti ajaa muitakaan asioita? Tosin eihän tämä koske enää pelkästään edes vasemmistoa, vaan kokoomuskin on avannut ovensa tälle. 

Patsaiden kaatamisesta on siirrytty kirjojen polttamiseen. itersektionaalisuus on 2020-luvun taistolaisuutta.

Kannattaisko professorien todeta näille oppilaille että kyseessä ei ole lastentarha jossa luetaan kivoja satuja kaikille vaan yliopisto jossa on kyettävä ottamaan vastaan monenlaistakin tietoa ja kyettävä analysoimaan ja käsittelemään sitä.

Muutenkin yliopistoissa voisi tehdä ryhtiliikkeen ja leikata rahoituksen niiltä osastoilta jotka tällaista yhden totuuden opetusta koittaa harrastaa tai niiltä oppilasyhdistyksiltä jotka sitä ajaa ja esim. vastustaa mielestään väärässä olevien luennoijien pääsyä yliopistoon luennoimaan.

Kyseessä on siis yliopisto eikä uskonnollinen yhteisö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein. Onkin aika irtautua noista pölyttyneistä teoksista ja alkaa tekemään sellaista taidetta, jollaisena maailman haluamme nähdä. Alitajuisesti varmasti näistä teoksista imetään vaikutteita ja se taas ylläpitää haitallisia, sortavia rakenteita. Muutos on todella tervetullut.

Millaisen sortavan rakenteen näet taistelevissa metsoissa? Entäpä Schjerfbeckin omakuvissa? Entä mitenkäs nämä rakenteet näkyvät Andy Warholin tuotannossa? Tai vaikka Banksyn teoksissa?

Onko näissä taidekouluissa ylipäätään enää valkoisia heteropoikia opiskelemassa? Edes viimeiseen kymmeneen vuoteen ollut? Taideympäristö kuten kohta yliopistot ovat täysin sekä naisten ja kaikkien muiden kuin valkoisten miesten kansoittamia.

Minä entinen feministi ja kahden pojan äiti olen huomannut, kuinka oikeasti poikia sorretaan rakenteellisesti. Heidän vapautensa olla ja tehdä on paljon rajoitetumpaa kuin samanikäisten tyttöjen.

Taistelevat metsot edustaa toksista maskuliinisuutta. Ne viestivät miehille, että ainoa oikea tapa ratkaista asia on tapella aggressiivisesti ja kukkoilla. Tämä ylläpitää patriarkaalisia rakenteita, joista kärsimme me kaikki.

Oli pakko tulla lukemaan näitä argumentteja. Tää on mulle turvallinen tila, tuntuu kuin maailmassa olisi vielä joku järki ja mieli. Kiitos näistä.

https://www.uniarts.fi/ohjeet/opiskelijoiden-aloite-kohti-turvallisempi…

Tadaa.

Vierailija kirjoitti:

https://www.uniarts.fi/ohjeet/opiskelijoiden-aloite-kohti-turvallisempi…

Tadaa.

Joo, tää on suora isku yliopistojen vapautta kohtaan. En tajua, miksi tieteen ja taiteen vapaudesta halutaan eroon. Eivätkö nämä näe sitä vaaraa, minkä se toisi mukanaan? Halutaako tänne todellakin "Neuvostoliitto", jossa valtio ja erilaiset poliittiset intressiryhmä voivat määritellä mitä ja miten yliopistoissa pitää tutkia ja minkälaista taidetta on suotavaa tehdä? Olisi suotavaa että nuoret opiskelijat saisivat kriittisen ajattelun lisäksi myöskin hortoilla, hullutella ja tehdä kaikkea hauskaa ja epätärkeää, sekin kuuluu opiskeluun. "Kivoja" työkavereita on valmistumassa työyhteisöihin tuolta, rennon ilmapiirin luojia, jotka heittäytyvät mukaan tekemiseen.

Ylen artikkelissahan selitettiin sitä, että mielipiteitä saa olla, mutta ne täytyy pystyä perustelemaan. Itse olen taidealan opiskelijana törmännyt tähän väittämään omissa piireissäni useamman kertaa. Ongelma on vain siinä, että jos sanoo esimerkiksi mielipiteen, joka poikkeaa taideyhteisön yleisistä linjoista, niin perusteluja penätään kiihkeästi ja samalla mielipiteen esittäjä leimataan helposti joksikin, kuten esimerkiksi rasistiksi, eläinten riistäjäksi, raiskauskulttuuria tukevaksi etc. Ei nähdä, että se ihminen on perustellunkin mielipiteensä lisäksi myös paljon muuta. Jos mielipiteet eivät linjaudu, ei toinen ihminen ole heidän puolellaan. Olen itse pikkupaikkakunnalta ja kerroin kerran, että lähipiirissäni on monta keskustan äänestäjää. Sen jälkeen minulta alkoi kolme muuta ihmistä penäämään, että miten voin olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa, jotka on vanhoillisia, rasistisia ja kannattaa sortavia rakenteita.

Taidealalla varmasti saa sanoa mitä ajattelee - erityisesti, jos se, mitä sanoo sopii yleisiin mielipiteisiin. Tiedän monta vaikenijaa, jotka ovat taidepiireissä ja ovat opiskelleet taidetta, mutta leimautumisen sekä ryhmän ulkopuolelle sulkemisen pelossa he eivät sano, mitä oikeasti ajattelevat.