Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vaimo:
04.05.2014 |
Mieheni on naimisissa, ainakin vielä. Meidän suhteemme on vajaan vuoden pituinen ja suunnittelemme kyllä tulevaisuutta yhdessä.
Nyt ilmeisesti vaimo on tutkinut miehensä puhelimen, eikä tunteemme eikä suhteemme jää niistä viesteistä epäselväksi!
Nyt kuitenkin mies pyysi, että valehtelisin suhteemme laadusta vaimolle, joka kuulemma tulee soittamaan minulle.
Hm. Pitääpä miettiä.
En haluasi valehdella minulle äärettömän tärkeästä merkityksellisestä asiasta. Enkä halua kyllä keskustella omista asioistani minulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Pitäisikö minun?
Mitä se tarkoittaa suhteemme kannalta?
En ole päässyt puhumaan mieheni kanssa tilanteesta, sillä olemme kumpikin matkoilla muualla, enkä näe häntä vielä muutamaan viikkoon. Viestejä en ole nyt sattuneista syistä laittanut.
Suhteestamme sen verran, että emmehän me kumpikaan tätä hakeneet, emmekä tietoisesti valinneet. Itse olen kolmikymppinen sinkku, ammatissani hyvin pärjäävä, ostin jokin aika sitten oman asunnon ja elän ihan kivaa elämää. Olen myös jo sen ikäinen, että haluan löytää itselleni miehen, jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa yhteistä elämää.
Mies on saman ikäinen ja ollut kymmenisen vuotta liitossaan, eikä ole aikaisemmin mitään näitä paheksuttavia sivusuhteita harrastanut.
Ehdimme olla samassa työpaikassa korkeintaan kaksi kokonaista päivää, kun suhteemme oli tosiasia ja tunteet veivät meitä sitten kovaa ja korkealta.
En haluasi ottaa mitään aikalisääkään, kun asia on jokatapauksessa päivänselvä.
Kommentit (57)
"Miksei pahantuuliset, tylsistyneet, pihtaavat, tyytymättömät ja omia kipujaan kipuilevat aviovaimot voi uskoa, että tuli tehtyä virhe, jonka voi korjata ja lähteä kukin omille teilleen?"
Mistäs sä tiedät, millainen vaimo on? Ei kun mä arvaan, mies kertoi sulle :)
Miten sä koskaan voisit luottaa tuommoiseen mieheen? Ihan samalla lailla se voi tehdä sullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien sanojesi mukaan et halua ottaa aikalisää (eli ilmeisesti valehdella vaimolle?), koska "asia on päivänselvä". Mies pyytää sinua kuitenkin valehtelemaan. Eikö tilanne ole hänelle yhtä päivänselvä? Miksi hän ei ole tuota pystyyn kuivahtanutta avioliittoaan saanut selvitettyä edes sen vuoden aikana, mitä yhdessä olette olleet?
Ei ollut tarkoitus ja liirumlaarum, lässynlää. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa olla sekaantumatta varattuihin ihmisiin?!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
Vastaat tietenkin vaimolle kun se soittaa. Kerrot sille niinkuin asia on, ET ala valehtelemaan miehen takia. Kerrot että teillä on tunteita ja kauan on kestänyt ja kaikkea mitä olette tehneet. Pyydät kuitenkin anteeksi ja sanot että tarkoituksena ei ollut satuttaa häntä. Toivot sitten puhelun jälkeen että nainen jättää miehen ja saat miehen omaksesi.
[/quote]
Juuri näin. Olet oikeutettu onneen vaikka alku miehen kanssa ei ole mennytkään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. :)
Olennainen kysymys on miksi mies haluaa sinun valehtevan vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa, kuule et sinä ole tilivelvollinen sille vaimolle, sinun ei tarvitse selittää hänelle yhtään mitään.
Tämä on ihan miehen ja sinun välinen asia. Aika monelle valkenee vuosien kuluttua että tuli mentyä väärän ihmisen kanssa yhteen, ei se sen kummempaa ole. Joskus sitä eroa ei vaan saa tehtyä silmänräpäyksessä vaan vie hetken aikaa.
Täällä on vaan niin paljon kateellisia ja pelokkaita naisia jotka pelkäävät oman miehensä jättävän. Elämää se vaan on. Omassa tuttavapiirissä löytyy tapaus jossa mies löysi uuden paremman, naimisissa olivat olleet 15 vuotta, toisen kanssa suhde kesti vuoden ei saanut aiemmin kerrottua, no tuli sitten ilmi vahingossa. Nyt on jo asunut tämän uuden kanssa vuoden ja mies on onnellisempi kuin koskaan ja on tosi fiksu tämä uusi. Sanoo vaan että olisi pitänyt lähteä jo paljon aikaisemmin.
Sehän se on että olisi hyvä kertoa heti puolisolle jos uusi löytyy mutta moni välttelee sitä kun toinen puolisko voi keksiä ihan mitä vaan jotkut rupeaa ihan sekopäisiksi kun eivät kestä jättämistä.
Tässäkin avioliitossa oli se seksin hyytyminen ensimmäinen merkki, siitä alkaa lähtölaskenta!
Niin, miksi mies haluaa että valehtelet? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuodessa aviopuolisot usein kiintyvät toisiinsa ja se voi olla paljon tärkeämpi ja syvempi tunne kuin salasuhteessa koettu rakastumisen huuma, joka aina jossain vaiheessa menee ohi. En osaa ennustaa kuinka teille käy, mutta vaimon jättäminen ei miehelle kuulosta olevan kovin helppoa.
En tajua miksi täällä mollataan naisia jotka rakastuvat toisen mieheen? Jos on hyvä suhde, molemminpuolinen kunnioitus ja hyvää seksiä ei siihen kolmatta väliin mahdu.
Jos tunteet ovat kuolleet, seksi ei suju ja ollaan naimisissa vain "lasten" takia, niin mikä estää ettei saisi etsiä parempaa ja tyydyttävämpää elämää.
Ei huono parisuhdekaan ole mikään hyvä koti lapsille, kyllä he vaistoavat tunnelmat.
Kyllä jokaiselle suo onnen, ei se ensimmäinen suhde aina kestä läpi elämän, muutoksia voi tapahtua ja joskus ne ovat hyvästäkin. Jokaisella on oikeus omaan onneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei halua erota kuivahtaneesta liitostaan, vaan jopa pyytää sinua valehtelemaan vaimolleen suhteenne laadusta? Mitä tämä kertoo sinulle siitä, kuinka tosissaan mies kanssasi on?
Itse olin vastaavassa tilanteessa. Nyt asumme ja elämme yhdessä ja meillä on lapsi :) monesti se odottelu tuntui tuskalta ja pistin pelin poikki useasti. Kannatti jaksaa vaikeuksien yli. Sano sille vaimolle kun se soittaa että keskustelee miehensä kanssa. Et myönnä etkä kiistä. Eiköhän se sitten itse kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N voihan olla moniakin syitä, miksi miehen mielestä juuri nyt pitäisi puhua muunneltua totuutta. Mistä sitä voi tietää edes ap!
On lainoja, lyhennyksiä, lomia, lasten kouluja ja sovittuja reissuja ja lomia. On sukulaisten häitä tai isoäidin yhteinen kylpyläloma tai juuri kuukauden kuluttua maksuun tulevia perintöjä tai veroja tai osinkoja tai mitä vaan.
Ap on nyt kuitenkin vuoden jo seurustellut. Kait siitäkin voi jotain päätellä. Sylettää tuo panopuuksi sanominen nimittäin.
Annan vähän vinkkiä: jos teillä on omakotitalo Lahden tienoolla (tienoo on laaja käsite) ja tosiaan ikä ja (tylsistyneet) aviovuodet täsmää, niin lähtölaskentaa tyrkkää sinnepäin. En viitti lapsista ja niiden lukumäärästä tähän tarkentaa kuitenkaan.
Toivottavasti sinulla on sen verran itsetuntoa jäljellä, ettet todellakaan ala valehtelemaan toisen valehtelijan takia? Kerrot asian vaimolle niinkuin se on. Sen jälkeen sinulla saattaa olla mahdollisuus saada itsellesi se elämäsi mies, jolle tuskin tulet kelpaamaan ainoana naisena. Tai jättää sinut vain sen takia, ettet ollut "tarpeeksi lojaali" hänelle.
Meni niin tai näin, niin et menetä mitään, vaikka pettäjän menettäisitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi todennäköisesti panikoi vaan kun pyytää että valehtelisit. Ei se ole helppoa lähteä siitä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä vaikka tietääkin että ei ole vaihtoehtoja jos onnea haluaa. Ja vaikka valehtelisit vaimolle, on hän ne viestit jo nähnyt ja pakkaa jo varmaan sen ukon tavaroita. Eihän niistä viesteistä epäselvyyttä jäänyt? Mutta et todella ole tilivelvollinen. Anna miehesi selittää vaimolleen. Toivottavasti asianne järjestyy :)
Aika monessa parisuhteessa on lähtölaskenta meneillään vaikkei sitä toinen aina huomaakaan. Hyytynyt seksi on ensimmäinen merkki ja niitä pareja on paljon!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:36"]En tajua miksi täällä mollataan naisia jotka rakastuvat toisen mieheen? Jos on hyvä suhde, molemminpuolinen kunnioitus ja hyvää seksiä ei siihen kolmatta väliin mahdu.
Jos tunteet ovat kuolleet, seksi ei suju ja ollaan naimisissa vain "lasten" takia, niin mikä estää ettei saisi etsiä parempaa ja tyydyttävämpää elämää.
Ei huono parisuhdekaan ole mikään hyvä koti lapsille, kyllä he vaistoavat tunnelmat.
Kyllä jokaiselle suo onnen, ei se ensimmäinen suhde aina kestä läpi elämän, muutoksia voi tapahtua ja joskus ne ovat hyvästäkin. Jokaisella on oikeus omaan onneensa.
[/quote]
No ainakin minun tuttavapiiristäni löytyy näitä 30+ ikisinkkuja, jotka oikein etsimällä etsiytyvät naimisissa olevien miesten seuraan. Sitten rakastutaan ja vollataan, kun mies ei jätäkään sitä "hirveää akkaansa", vaan tajuavatkin olleensa vain panopuita. Jos kohdalle osuu joku mukava mies, joka sinkku itsekin, niin virheitä etsitään suurennuslasin kanssa. Paras taisi olla, että mies käytti valecrocseja omassa puutarhassaan. Juu järkyttävä vikahan tuo on. Kiertoon vaan. Mun näkemyksen mukaan suurin syy tän taustalla on näiden naisten sitoutumiskammo, joka näyttäytyy juurikin rakastumisena vain sellaisiin ihmisiin, joita ei voikaan saada.
Ja aloittajalle, jos mies olisi liikkunut kanssasi julkisesti myös piireissä, jotka yhteisiä myös vaimon kanssa, olisi se mielestäni osoittanut, että hän on todella viemässä juttua eteenpäin ja jotenkin halunnutkin jäädä kiinni. Sinun ystäväpiirissäsi yhdessä kulkeminen ei tuosta kerro. Pikemminkin kuulostaa siltä, että mies on viimein tajunnut mitä on tullut tehtyä ja yrittää nyt kaikin tavoin pelastaa avioliittonsa. En tiedä mitä tekisin tilanteessasi. Mies pyytää sinua valehtelemaan vaimolle. Jos valehtelet, tilanne luultavasti jatkuu samanlaisena seuraavat kymmenen vuotta. Jos et valehtele, mies luultavasti loukkaantuu ja syyttää sinua erostaan. Tulevaisuus ei kummassakaan tilanteessa näytä ruusuiselta.
Milloin ap sen vaimon pitäisi soittaa? Oletko jo päättänyt mitä aiot sanoa?
Näpit irti varatuista miehistä!!! Älä ainakaan tule tänne asiasta avautumaan.
Nyt laitat suhteen katkolle. Annat miehen rauhassa lopettaa kuivahtanut avioliittonsa. Katsotte tilannetta uudestaan, kun olette kumpikin vapaita.
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
Liikumme minun ystäväpiirissämme ja työpaikan ympyröissä ihan yleisesti "pariskuntana". En oikein usko, että jos olisin vain satunnainen panopuu, kuten täällä väitetään, niin mies liikkuisi semmoisen kanssa julkisesti parina juuri missään. Panopuita käsittääkseni hoidetaan vaan kahdestaan pimeässä...
On paljon sellaisia avioliittoja, joita on solmittu alle 25-v suurinpiirtein siksi on kiva järjestään hääjuhla, tai siksi että ystävä/sukulaisporukoissa tykätään, että johan se on aika mennä naimisiin. Eli ei ole varsinaisesti edes ollut kovin suurta halua mennä naimisiin, mutta ei ole sitten löytynyt rohkeutta tai halua sanoa ettei haluakaan naimisiin.
Semmoiset liitot tahtoo kuivua kasaan ihan itsestään kymmenessä vuodessa. Kuten tässä tapauksessa on käynyt.
Miksei pahantuuliset, tylsistyneet, pihtaavat, tyytymättömät ja omia kipujaan kipuilevat aviovaimot voi uskoa, että tuli tehtyä virhe, jonka voi korjata ja lähteä kukin omille teilleen?
Kamala ajatus, että 30-vuotiaana olisi koko elämä jo taputeltu ja niillä pitäisi jatkaa vaikka ei tunne että olisi onnelleksi enää tulossakaan.
Sitten kun lukee täältä että mitä kadutte eniten, niin sivukaupalla vastataan, että meninpä naimisiin väärän ukon kanssa ja ei olisi pitänyt liian nuorena sitoutua. Miksi sitä ei vois sitten meidän tapauksessa tajuta. Ei vissiin vaan voi.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.