Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni vaimo:
04.05.2014 |
Mieheni on naimisissa, ainakin vielä. Meidän suhteemme on vajaan vuoden pituinen ja suunnittelemme kyllä tulevaisuutta yhdessä.
Nyt ilmeisesti vaimo on tutkinut miehensä puhelimen, eikä tunteemme eikä suhteemme jää niistä viesteistä epäselväksi!
Nyt kuitenkin mies pyysi, että valehtelisin suhteemme laadusta vaimolle, joka kuulemma tulee soittamaan minulle.
Hm. Pitääpä miettiä.
En haluasi valehdella minulle äärettömän tärkeästä merkityksellisestä asiasta. Enkä halua kyllä keskustella omista asioistani minulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Pitäisikö minun?
Mitä se tarkoittaa suhteemme kannalta?
En ole päässyt puhumaan mieheni kanssa tilanteesta, sillä olemme kumpikin matkoilla muualla, enkä näe häntä vielä muutamaan viikkoon. Viestejä en ole nyt sattuneista syistä laittanut.
Suhteestamme sen verran, että emmehän me kumpikaan tätä hakeneet, emmekä tietoisesti valinneet. Itse olen kolmikymppinen sinkku, ammatissani hyvin pärjäävä, ostin jokin aika sitten oman asunnon ja elän ihan kivaa elämää. Olen myös jo sen ikäinen, että haluan löytää itselleni miehen, jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa yhteistä elämää.
Mies on saman ikäinen ja ollut kymmenisen vuotta liitossaan, eikä ole aikaisemmin mitään näitä paheksuttavia sivusuhteita harrastanut.
Ehdimme olla samassa työpaikassa korkeintaan kaksi kokonaista päivää, kun suhteemme oli tosiasia ja tunteet veivät meitä sitten kovaa ja korkealta.
En haluasi ottaa mitään aikalisääkään, kun asia on jokatapauksessa päivänselvä.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes valehtelisit? Mikään ei ole nolompaa, kuin jäädä valheesta selkeästi kiinni ja silti jatkaa valehtelua. Ei siinä huijata muita kuin korkeintaan itseään. Olettaen siis, että vaimo uskaltaa soittaa sulle.
En huolisi miestä joka alkaa ratkoa avio-ongelmiaan hyppäämällä toisen naisen sänkyyn. Ensin täytyy erota entisestä ja vasta sitten etsiä uusi, sillä muuten ei voi luottamuksellista suhdetta syntyä paitsi tietysti jos se uusi on tosi naivi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
[/quote]
Haluaisin kysyä sinulta mies joka löysit uuden, että oletko koskaan ikävöinyt ex vaimoasi? Tai miettinyt että mitä tuli tehtyä? En siis ole ap vaan utelias kun nähnyt noita juttuja sivusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on idea: valehtele vaimolle kuten mies pyytää ja jätä sitten salaa ehkäisy pois. Eiköhän se siitä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:38"]
Kerro vaimolle totuus. Tuossa sen taas näkee, että pettäjämies yrittää vain nauttia kahdesta pesästä. Miehellä ei ole mitään syytä erota, kun hän saa seksiä ja huomiota kahdelta naiselta.
[/quote]
Tämä. Vituttaa tuollaiset säälittävät rassukat. Aina olen käräyttänyt nämä ja tulen jatkossakin käräyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:43"]
Itse olin vastaavassa tilanteessa. Nyt asumme ja elämme yhdessä ja meillä on lapsi :) monesti se odottelu tuntui tuskalta ja pistin pelin poikki useasti. Kannatti jaksaa vaikeuksien yli. Sano sille vaimolle kun se soittaa että keskustelee miehensä kanssa. Et myönnä etkä kiistä. Eiköhän se sitten itse kerro.
[/quote]
Ei ole oikein jättää vaimoa epätietoisuuteen. Sellainen on hänelle tuskallista. Jo soittaminen miehensä tapailemalle naiselle on raskasta. Puhelulta odottaa sitten kyllä suoruutta. Eli vastaat vaimon puheluun ja kerrot asian juuri niin kuin se on. Sitten vaimollakin on faktat tiedossa ja myös hän pystyy ajattelemaan tulevaisuuttaan oikean tiedon pohjalta.
Ja täytyy todeta, että surkea mies on kyllä kyseessä. Valheita joka suuntaan. Valitettavasti tällaisia tyyppejä on paljon.
Mä olen kerran soittanut miehen suhteelle. Halusin saada tietää, mikä on tilanne oikeasti. Puhelimesss oli näkynyt sellainen kaipaus jne viesti, miehen mukaan suhde oli ollut, mutta se oli ohi. Kuitenkin oli paljon pois ja muutenkin epäilyttävä. Mulle vakuutti haluavansa olla vain kanssani jne. Se nainen vaan käski puhua miehen kanssa, mutta kun eihän se onnistunut, mies valehteli mulle. Kunnes sitten lopulta selvisi, että jatkoi suhdetta. Joten jätin sen. Jos nainen olisi kertonut heti silloin soittaessani suhteesta olisin jättänyt miehen jo aiemmin, ja ehlä minä ja lapset olisimme kärsineet vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
[/quote]
Haluaisin kysyä sinulta mies joka löysit uuden, että oletko koskaan ikävöinyt ex vaimoasi? Tai miettinyt että mitä tuli tehtyä? En siis ole ap vaan utelias kun nähnyt noita juttuja sivusta :)
[/quote]
En koskaan. Vuosi-pari tuli hommaa eron jälkeen vielä mielessä vatvottua, olisiko ollut muuta keinoa, mutta aina tuli vastaukseksi sama: En voinut jäädä liittoon, koska olisin aina miettinyt toista naista, jonka kanssa kohtasin ja rakastuin palavasti. Suurta epäonnistumista koin, koska minulle kävi niin ja olin itse jättäjä, mutta vuodet ovat osoittaneet ratkaisuni minulle oikeaksi. Edelleen olen äärettömän onnellinen ja helpottunut löydettyäni minulle oikean puolison. Olinhan ollut parikymppinen nuori kloppi aloittaessani ensimmäistä liittoa. Sitten päälle kolmikymppisenä en enää jakanut samaa maailmaa eksäni kanssa. Klassinen erilleenkasvu henkisesti aikuistuessa.
Ero olisi luultavasti tullut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, kuka tietää. Huomatessa ajattelevani tulevasta puolisosta, että miksi minulla ei voi olla hänen kaltaistaan vaimoa, tiesin suhteemme olevan tuhoon tuomittu eksäni kanssa.
Nyt on ollut helppo hengittää viimeiset kymmenen vuotta. Mitä nyt joskus perhoset lentelevät vatsassa kun ajattelen ja katselen nykyistä vaimoani. :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:02"]Taisi olla provo kun ap jättää vastaamatta
[/quote]
Olisivatpa muut palstailijat yhtä teräviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:28"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
[/quote]
Haluaisin kysyä sinulta mies joka löysit uuden, että oletko koskaan ikävöinyt ex vaimoasi? Tai miettinyt että mitä tuli tehtyä? En siis ole ap vaan utelias kun nähnyt noita juttuja sivusta :)
[/quote]
En koskaan. Vuosi-pari tuli hommaa eron jälkeen vielä mielessä vatvottua, olisiko ollut muuta keinoa, mutta aina tuli vastaukseksi sama: En voinut jäädä liittoon, koska olisin aina miettinyt toista naista, jonka kanssa kohtasin ja rakastuin palavasti. Suurta epäonnistumista koin, koska minulle kävi niin ja olin itse jättäjä, mutta vuodet ovat osoittaneet ratkaisuni minulle oikeaksi. Edelleen olen äärettömän onnellinen ja helpottunut löydettyäni minulle oikean puolison. Olinhan ollut parikymppinen nuori kloppi aloittaessani ensimmäistä liittoa. Sitten päälle kolmikymppisenä en enää jakanut samaa maailmaa eksäni kanssa. Klassinen erilleenkasvu henkisesti aikuistuessa.
Ero olisi luultavasti tullut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, kuka tietää. Huomatessa ajattelevani tulevasta puolisosta, että miksi minulla ei voi olla hänen kaltaistaan vaimoa, tiesin suhteemme olevan tuhoon tuomittu eksäni kanssa.
Nyt on ollut helppo hengittää viimeiset kymmenen vuotta. Mitä nyt joskus perhoset lentelevät vatsassa kun ajattelen ja katselen nykyistä vaimoani. :)
[/quote]
Taitaa olla jonkun nykyisen vaimon fantasiaa :-D
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
[/quote]
Haluaisin kysyä sinulta mies joka löysit uuden, että oletko koskaan ikävöinyt ex vaimoasi? Tai miettinyt että mitä tuli tehtyä? En siis ole ap vaan utelias kun nähnyt noita juttuja sivusta :)
[/quote]
En koskaan. Vuosi-pari tuli hommaa eron jälkeen vielä mielessä vatvottua, olisiko ollut muuta keinoa, mutta aina tuli vastaukseksi sama: En voinut jäädä liittoon, koska olisin aina miettinyt toista naista, jonka kanssa kohtasin ja rakastuin palavasti. Suurta epäonnistumista koin, koska minulle kävi niin ja olin itse jättäjä, mutta vuodet ovat osoittaneet ratkaisuni minulle oikeaksi. Edelleen olen äärettömän onnellinen ja helpottunut löydettyäni minulle oikean puolison. Olinhan ollut parikymppinen nuori kloppi aloittaessani ensimmäistä liittoa. Sitten päälle kolmikymppisenä en enää jakanut samaa maailmaa eksäni kanssa. Klassinen erilleenkasvu henkisesti aikuistuessa.
Ero olisi luultavasti tullut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, kuka tietää. Huomatessa ajattelevani tulevasta puolisosta, että miksi minulla ei voi olla hänen kaltaistaan vaimoa, tiesin suhteemme olevan tuhoon tuomittu eksäni kanssa.
Nyt on ollut helppo hengittää viimeiset kymmenen vuotta. Mitä nyt joskus perhoset lentelevät vatsassa kun ajattelen ja katselen nykyistä vaimoani. :)
[/quote]
Mikä fiilis sinulla olisi, jos nykyinen vaimosi tekisi nyt sinulle saman tempun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:28"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Tulin juuri ulkoilemasta, vaikka kelit ei suosi tod.
Kyllä minä ja mielestäni mieskin on täysillä tässä ja olemme oikeasti suunnitelleet tulevaisuutta. Esim. asuntojärjestelyjä, että muutetaanko yhdessä tähän, vai ostetaanko yhdessä isompi, vai pitäisikö miehen ensin muuttaa yksin ja vasta myöhemmin minun kanssani.
En meinaa kuitenkaan vielä luovuttaa, vaikka aikaa ei tässä ihan määrättömästi olekaan. Tiedoks vaan.
[/quote]
Vähän tuo valehtelu kalskahtaa. Miksi pitäisi peitellä, jos on lähdössä?
Itse olen mies ja eronnut juuri vastaavalla tavalla. Löysin työpaikalta ihanan naisen, johon muutamassa kuukaudessa rakastuin. Kipuilin eroa yli puoli vuotta huonon omantuntoni kanssa ja tuntematonta tulevaisuutta peläten. Kerran jo muutin pois kotoa ja palasin häntä koipien välissä muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kuitenkin otin tavarani ja muutin uuden rakkauteni kanssa yhteen helvetin tulien saattelemana.
Yli kymmenvuotinen liitto päättyi siis skandaaliin, mutta olin tunteistani varma, että olen kohdannut todellisen sieluntoverin enkä enää voinut jäädä vanhaan liittoon. Nyt meillä on lapsi ja olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. En ole katunut päivääkään lähtöäni, vaikka se ruma temppu olikin.
Erona omaan mieheesi on se, että en hetkeäkään pimittänyt tilannetta exältäni. Se hieman haiskahtaa, että on kysessä "talk is cheap"-tilanne, eikä mies ole sisällään ja vanhassa kodissaan hetkeäkään miettinyt lopullista lähtöä luoksesi. Syö kakkua ja säästää samaan aikaan.
[/quote]
Haluaisin kysyä sinulta mies joka löysit uuden, että oletko koskaan ikävöinyt ex vaimoasi? Tai miettinyt että mitä tuli tehtyä? En siis ole ap vaan utelias kun nähnyt noita juttuja sivusta :)
[/quote]
En koskaan. Vuosi-pari tuli hommaa eron jälkeen vielä mielessä vatvottua, olisiko ollut muuta keinoa, mutta aina tuli vastaukseksi sama: En voinut jäädä liittoon, koska olisin aina miettinyt toista naista, jonka kanssa kohtasin ja rakastuin palavasti. Suurta epäonnistumista koin, koska minulle kävi niin ja olin itse jättäjä, mutta vuodet ovat osoittaneet ratkaisuni minulle oikeaksi. Edelleen olen äärettömän onnellinen ja helpottunut löydettyäni minulle oikean puolison. Olinhan ollut parikymppinen nuori kloppi aloittaessani ensimmäistä liittoa. Sitten päälle kolmikymppisenä en enää jakanut samaa maailmaa eksäni kanssa. Klassinen erilleenkasvu henkisesti aikuistuessa.
Ero olisi luultavasti tullut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, kuka tietää. Huomatessa ajattelevani tulevasta puolisosta, että miksi minulla ei voi olla hänen kaltaistaan vaimoa, tiesin suhteemme olevan tuhoon tuomittu eksäni kanssa.
Nyt on ollut helppo hengittää viimeiset kymmenen vuotta. Mitä nyt joskus perhoset lentelevät vatsassa kun ajattelen ja katselen nykyistä vaimoani. :)
[/quote]
Ihana kuulla että joskus näinkin :) tollaisessa tilanteessa saa nimittäin ympärstöltä niskaansa kasan paskaa. Ihmiset ei voi ymmärtää. Vaatii myöd paljon rohkeutta että uskaltaa. Kaikkea hyvää sinulle :)
Muistin tämän vanhan viestin ja löytyihän sen kuitenkin! Joo kyllä niille ero sitten tuli. Vaimo sai tosiaan tietää minusta ja soittelikin minulle muutaman kerran. Puhelut oli vaan sellaista täyttä huutoa ja raivoa että kuka saatana sä luulet olevas ja vikittelet varattua miestä jne jne! Joten mitään keskustelua ei ikinä syntynyt. Sitten lopetinkin vastaamasta sen yrityksiin. Miksipä mun pitäis kuunnella mun henkilöön meneviä haukkumisisa ihmiseltä, joka ei edes tunne minua??
Vaimo oli raivoisaa sorttia. Pakotti miehen vielä pariterapiaan. Ei siitäkään oikein lohjennut. Kuulemma ja muistaakseni.
Mulla kävi voimille tuo raivovaihe, pakolliset terapiat, vaimon tappelu joka asiasta edes teorian tasolla esim. omaisuuden jako oli täyttä huutoa. Eli mistään ei voinut edes puhua. Kuten todettua ei tässä niin hirveesti enää ollut aika minullakaan, joten voimat loppui alkaa taistelemaan ja kärsimään vaikka ja mitä mahdollista kiusantekoa tulevaisuudessa.
Mies oli ihan loppu hänkin, lapsien reagoinnista en tiedä.
Kuitenkin ne eros, mutta niin erottiin mekin. Nyt mulla menee oikein hyvin. Olen vaihtanut parempaan työpaikkaan ja ihan hyvän miehenkin löysin.
Jotenkin toivois että vaimot jaksais olla vähän kartalla että mitä ne niiden miehet ajattelee ja kokee sen lapsiperhearjen. Varmaan itseäkin väsyttää, mutta koittakaa vähän seurailla että onko mies edes halunnut sitä lapsilaumaa (useita lapsia pienellä ikäerolla) ja että jaksaako se sitä ollenkaan.
Onko se sun mies sitä edes halunnut? Vai oletko suostutellut ja pakottanut ja sitten unohtanut pillerit, kas, siinäpä ollaan.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 11:55"]
Muistin tämän vanhan viestin ja löytyihän sen kuitenkin! Joo kyllä niille ero sitten tuli. Vaimo sai tosiaan tietää minusta ja soittelikin minulle muutaman kerran. Puhelut oli vaan sellaista täyttä huutoa ja raivoa että kuka saatana sä luulet olevas ja vikittelet varattua miestä jne jne! Joten mitään keskustelua ei ikinä syntynyt. Sitten lopetinkin vastaamasta sen yrityksiin. Miksipä mun pitäis kuunnella mun henkilöön meneviä haukkumisisa ihmiseltä, joka ei edes tunne minua??
Vaimo oli raivoisaa sorttia. Pakotti miehen vielä pariterapiaan. Ei siitäkään oikein lohjennut. Kuulemma ja muistaakseni.
Mulla kävi voimille tuo raivovaihe, pakolliset terapiat, vaimon tappelu joka asiasta edes teorian tasolla esim. omaisuuden jako oli täyttä huutoa. Eli mistään ei voinut edes puhua. Kuten todettua ei tässä niin hirveesti enää ollut aika minullakaan, joten voimat loppui alkaa taistelemaan ja kärsimään vaikka ja mitä mahdollista kiusantekoa tulevaisuudessa.
Mies oli ihan loppu hänkin, lapsien reagoinnista en tiedä.
Kuitenkin ne eros, mutta niin erottiin mekin. Nyt mulla menee oikein hyvin. Olen vaihtanut parempaan työpaikkaan ja ihan hyvän miehenkin löysin.
Jotenkin toivois että vaimot jaksais olla vähän kartalla että mitä ne niiden miehet ajattelee ja kokee sen lapsiperhearjen. Varmaan itseäkin väsyttää, mutta koittakaa vähän seurailla että onko mies edes halunnut sitä lapsilaumaa (useita lapsia pienellä ikäerolla) ja että jaksaako se sitä ollenkaan.
Onko se sun mies sitä edes halunnut? Vai oletko suostutellut ja pakottanut ja sitten unohtanut pillerit, kas, siinäpä ollaan.
[/quote]
Joo, kannatta jaella niitä neuvoja, kun sulla on niin paljon kokemusta asiasta ;)
Odotahan vain, karma is bitch.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:13"]
Semmoiset liitot tahtoo kuivua kasaan ihan itsestään kymmenessä vuodessa. Kuten tässä tapauksessa on käynyt.
[/quote]
Mun tuttavapiirissä tuollaiset liitot ovat päättyneet ihan itsekseen, ilman kolmatta osapuolta ja siellä ei kukaan ole pyytänyt valehtelemaan kellekkään.
Alue: Aihe vapaa
Kerrot totuuden, tai sen minkä luulet totuudeksi. Tietty.