Miksi naisen sukunimen vaihtamista paheksutaan palstalla?
Täällä palstalla on monia keskusteluja sukunimistä ja näissä keskusteluissa paheksutaan avioituessa sukunimen vaihtamista naisten kohdalla. Mistä tämä ilmiö johtuu? Tilastollisesti suurin osa avioituvista naisista ottaa miehensä sukunimen. Jos taas mies ottaa vaimon sukunimen tai nainen pitää omansa, niin kiitellään rohkeaksi.
Ap
Kommentit (21)
Täällä paheksutaan lähes kaikkea perinteistä, konservatiivista tai jotakin mikä antaa arvoa miehellekin.
Ei kai täällä paheksu kuin se yksi sukunimihörhö. Jos mies ottaa vaimonsa sukunimen, niin sekään ei enää mikään ihmetyksen aihe.
Minäkin sain kommenttia, että pitäis naimisiin mennessä pitää oma sukunimeni, koska "olet jo tehnyt työuraa omalla nimelläsi ja miksi vaihtaa enää kolmekymppisenä".
Sukunimeni on täällä aaveellakin ollut monella "Listataan rumimmat sukunimet" listalla. Miehen sukunimi puolestaan oli harvinainen, mutta ei kaunis (sisältää kirjaimet r ja ö). Kyllä, vaihdoin sukunimeni. Kumpikaan ei ollut kaunis sukunimi, mutta mieluummin olen joku Ryösö kuin Paksukainen (nimet muutettu). Ja ollaan koko perhe samalla nimellä.
Jokainen saa itse päättää nimestään, itse tulen ottamaan miehen nimen jos ryökäle ymmärtää joskus kosia. Tämä on vähän sama juttu kuin lasten kanssa kotiin jääminen. Kotiin jäävää miestä kehutaan kovasti ja uranaista palvotaan. Jos äiti omasta halustaan jää kotiin, tuo oma tahto sivuutetaan täysin ja voivotellaan jäämistä nyrkin ja hellan väliin. En siis ottaisi miehen nimeä pakosta vaan siksi että se on korvaan pehmeäsointuisempi kuin omani ja tässä vuosien aikana olen kiintynyt kovasti hänen sukuunsa, enemmän kuin omaani ikinä.
Taitaa vain johtua yhdestä pakkomielteisestä keskustelijasta.
Sukunimihullu on palannut. No, en varsinaisesti hurraa näille aloituksille, mutta vastaanpa kuitenkin. Joo, näin sunnuntaiaamuisin tulee tosiaan aika pitkäksi.
Olet tulkinnut väärin kommentit, sillä harva suorastaan paheksuu. Onhan se kieltämättä kiusallista, kun pitää selvittää, että mitä tämä Virtanen, ent. Korhonen, ent. Lampinen, os. Möttönen onkaan saanut aikaan ja kuka kumma on tämä uusi työntekijä tuossa Makkosen entisessä työhuoneesa, kun oveen on vaihtunut nimi. Ei vaan hän onkin vaihtanut nimeään.
Se on vaan sukunimihullu, joka jankkaa samaa asiaa päivittäin - aivan kuten palstahullun kuuluukin.
Omasta mielestä sukunimen vaihtaminen on joku muinaisjäänne. Ja kun lähes aina on oletus, että nainen vaihtaa nimen, miehen ei tarvitse sitä edes harkita. Se siinä eniten kai ärsyttää, että miehen nimi ja suku on jotenkin automaattisesti tärkeämpi. Mutta tehköön kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu on palannut. No, en varsinaisesti hurraa näille aloituksille, mutta vastaanpa kuitenkin. Joo, näin sunnuntaiaamuisin tulee tosiaan aika pitkäksi.
Olet tulkinnut väärin kommentit, sillä harva suorastaan paheksuu. Onhan se kieltämättä kiusallista, kun pitää selvittää, että mitä tämä Virtanen, ent. Korhonen, ent. Lampinen, os. Möttönen onkaan saanut aikaan ja kuka kumma on tämä uusi työntekijä tuossa Makkosen entisessä työhuoneesa, kun oveen on vaihtunut nimi. Ei vaan hän onkin vaihtanut nimeään.
Kuka puhuu siitä, mitä kukakin on saanut "aikaan"? Missä tällaisia keskusteluja käydään? Jos työpaikassa niin *puist*! Onneksi minun työpaikalla ei puhuta muiden aikaansaamisista vaan keskitytään tekemään työtä =)
Vierailija kirjoitti:
Täällä paheksutaan lähes kaikkea perinteistä, konservatiivista tai jotakin mikä antaa arvoa miehellekin.
Suomessa tällä nimen vaihtamisella ei ole kovin pitkät perinteet.
Anyway, sinänsä ihan sama mulle. Mutta onhan se vähän outoa, että se on lähes aina nainen joka vaihtaa nimeä eikä mies. Itse en voisi kuvitella olevani muun niminen kuin mitä syntymästä olen ollut. On muuten isäni sukunimi, äitini on pitänyt omansa. Miksi mulla on isäni nimi? No onneksi on, on paljon kauniimpi.
Mä menin naimisiin 2010-luvun alussa ensimmäisen kerran päälle parikymppisenä. Kaikki olettivat mun ottavan miehen sukunimen, joka oli tosi tavallinen, luokkaa Mäkinen. Otin miehen sukunimen, koska ajattelin, että haluan olla samalla nimellä myös tulevia lapsia ajatellen. Ero tulikin muutaman vuoden liiton jälkeen miehen lähdettyä toisen matkaan. Ihmeteltiin, kun vaihdoin eron jälkeen tyttönimeeni takaisin. Itse en ihmetellyt ollenkaan. Miksi olisin vain parin vuoden liiton jälkeen pitänyt pettäneen eksän nimen, eihän meille ehtinyt tulla yhteisiä lapsiakaan?
Ensi vuonna olen avioitumassa toisen kerran. Olemme seurustelleet nykyisen mieheni kanssa useamman vuoden ja meille syntyy ensi vuonna lapsi. Miehen sukunimi on melko harvinainen (n. 150 kpl Suomessa), minun sukunimikaimojani löytyy Suomesta reilusti yli 3000 kpl. Nyt ihmiset ihmettelevät, miksi vaihtaisin avioituessa miehen sukunimeen enkä vain pitäisi omaani. Kun sanon, että haluaisin koko perheen olevan samalla sukunimellä, niin asiaa ihmetellään tai kysytään, eikö mieheni voisi ottaa sukunimeni. Hämmentää, kuinka muiden mielipiteet sukunimestäni ovat muuttuneet vuosien varrella. :D
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu on palannut. No, en varsinaisesti hurraa näille aloituksille, mutta vastaanpa kuitenkin. Joo, näin sunnuntaiaamuisin tulee tosiaan aika pitkäksi.
Olet tulkinnut väärin kommentit, sillä harva suorastaan paheksuu. Onhan se kieltämättä kiusallista, kun pitää selvittää, että mitä tämä Virtanen, ent. Korhonen, ent. Lampinen, os. Möttönen onkaan saanut aikaan ja kuka kumma on tämä uusi työntekijä tuossa Makkosen entisessä työhuoneesa, kun oveen on vaihtunut nimi. Ei vaan hän onkin vaihtanut nimeään.
En ole joku palstalla pyörivä sukunimihullu, vaan sukunimensä avioituessa vaihtanut av-mamma :D
Ap
Suomessa tää sukunimen vaihto avioituessa on tullut vasta joskus 1900-luvun ekoina vuosikymmeninä eli on aika uusi asia. Aiemmin pidettiin omat sukunimet tai mies saattoi ottaa naisenkin sukunimen, jos avioituessa muutti naisen sukutilalle.
Yks syy, mitä kukaan ei myönnä ääneen, on tämä:
Kun työkaveri/tuttava/serkku tms menee naimisiin ja ottaa puolison sukunimen, niin muiden pitäisi muistaa tuo uusi sukunimi. Siinä sitten mietit, että oliko tuo Anna nyt Korhonen vai Virtanen.
Eli muille on helpompaa, ettet vaihda nimeäsi. Heidän ei tarvitse opetella uutta nimeä, kun pysyt omalla sukunimelläsi.
Vierailija kirjoitti:
Yks syy, mitä kukaan ei myönnä ääneen, on tämä:
Kun työkaveri/tuttava/serkku tms menee naimisiin ja ottaa puolison sukunimen, niin muiden pitäisi muistaa tuo uusi sukunimi. Siinä sitten mietit, että oliko tuo Anna nyt Korhonen vai Virtanen.
Eli muille on helpompaa, ettet vaihda nimeäsi. Heidän ei tarvitse opetella uutta nimeä, kun pysyt omalla sukunimelläsi.
Näiden lisäks on joskus kyse myös suomalaisten kateudesta. Jos itsellä on sukunimenä jotain vähemmän kaunista ja työkaveri olisi vaihtamassa sukunimensä Romppaisesta Liljalaaksoksi, niin eihän sitä toiselle haluttaisi suoda.
Ei vaan haluta että asiat muuttuu.
Sama koskee myös muiden nimiä.
Jokainen aikuinen ihminen päättää itse sukunimestään. Jos itse avioituisin, niin vaihtoehtoina on yhteinen keksitty sukunimi tai molemmat pitävät omat sukunimensä. Miehen sukunimen ottamisen koen konservatiivisena ja korostavan sitä, että mies on perheen pää, eikä tasa-arvoisessa parisuhteessa tarvita sellaista roolia. Toisten valinnat ei kiinnosta muuten kuin koen sen hauskana, jos parit tekevät sukunimen suhteen perinteisestä poikkeavan ratkaisun.
Miksi et kysy niiltä paheksujilta niissä keskusteluissa? En itse muista aikohin nähneeni sellaista keskustelua.
Itse en ymmärrä, miksi kummankaan pitäisi vaihtaa sukunimeään mennessään naimisiin ja pikemminkin kaipaisin perusteluja sille tavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks syy, mitä kukaan ei myönnä ääneen, on tämä:
Kun työkaveri/tuttava/serkku tms menee naimisiin ja ottaa puolison sukunimen, niin muiden pitäisi muistaa tuo uusi sukunimi. Siinä sitten mietit, että oliko tuo Anna nyt Korhonen vai Virtanen.
Eli muille on helpompaa, ettet vaihda nimeäsi. Heidän ei tarvitse opetella uutta nimeä, kun pysyt omalla sukunimelläsi.
Näiden lisäks on joskus kyse myös suomalaisten kateudesta. Jos itsellä on sukunimenä jotain vähemmän kaunista ja työkaveri olisi vaihtamassa sukunimensä Romppaisesta Liljalaaksoksi, niin eihän sitä toiselle haluttaisi suoda.
Voi herraisä taas. Tiedät kai, että oman sukunimensä saa vaihtaa ihan menemättä naimisiin eikä maksa paljon. Senkun keksii kauniin sukunimen, joka ei vielä ole käytössä ja hakee muutosta.
koetaan vähentävän naisten itsenäisyyttä