Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Niin ikävä "vanhoja hyviä aikoja", että sieluun sattuu
02.05.2014 |
Miten muistoista ja menneistä päivistä oppisi nauttimaan ja pääsisi eroon siitä, että aina oikein rinnasta kouraisee, kun niitä päiviä ja vuosia muistelee, kun iskee niin ikävä niihin aikoihin?
En osaa muistella vanhoja aikoja onnellisena. Aina iskee vain kaipuu ja haikeus.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskottelen itselleni, että kun kuolen, pääsen "tuonpuoleisessa" elämään nuo päivät uusiksi niin monta kertaa kuin tahdon. Sillä ei ole väliä, tapahtuuko se oikeasti. Se rauhoittaa minua ja minulla on tavallaan jotain mitä odottaa. Jos kuoleman jälkeen on ikuinen tiedottomuus, ei sekään haittaa. Enpä jää kaipaamaan niitä hetkiä siltikään.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 00:01"]Mitä ikävöit?[/quote]
Nuoruusvuosia. Kaikkea sitä mitä silloin oli. Elämä on ihan ok nytkin, mutta jostain syystä sitä nuoruutta on vain kovin ikävä aina. Etenkin jos sattuu kuulemaan sen aikaisia kappaleita. Ja tässähän mä olen niitä illan kuunnellut... Olisi vain niin kiva voida muistella niitä aikoja vaikka huvittuneena tai iloisena, mutta ei. Aina iskee se haikeus ja ikävä.
ap.
Go home AP, you're drunk.
Vähemmän viinaa, enemmän terveitä harrastuksia ja jopa alkaa tämänhetkinen elämä maistua sen verran hyvälle, että menneisyyteen ei tarvitse pyrkiä ja muistot ovat vain muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se lasten hankkiminen teettää. Jää rakentamatta edellytykset myöhemmälle hyvälle elämälle.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 00:12"]
Go home AP, you're drunk.
Vähemmän viinaa, enemmän terveitä harrastuksia ja jopa alkaa tämänhetkinen elämä maistua sen verran hyvälle, että menneisyyteen ei tarvitse pyrkiä ja muistot ovat vain muistoja.
[/quote]
En mä juo viinaa. Ehkä pitäisi, niin voisi aina silloin tällöin nollata?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kultaa muistot. Aurinko ei aina paistanut lapsena tai nuorena. :)
Mäkin haikailen menneitä joka päivä. Tekisin melkein mitä vaan jos voisin palata ajassa taaksepäin ja elää kaikki ihanat hetket taas uudelleen. Alkaa joka kerta itkettää niin että sieluun koskee, jos kuulen vaikka jonkin kappaleen joka muistuttaa menneistä ajoista.
Mullakin on muuten 4:n lailla tapana uskotella itselleni että kuoleman jälkeen pääsen taas takaisin menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta tuttu tunne.
Satuin eilen katsomaan youtubesta videoita kotiseudulta nuoruusvuosieni ajalta. Myönnän, etteivät ne vuodet silloin niin hauskoilta tuntuneet, mutta ainakin olin silloin hyväkuntoinen ja terve, samoin vanhempani. Videoista tuli koti-ikävä.
Toinen, mitä ikävöin, on aika, kun lapsi oli pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ikävöitte nuoruudesta?
* Aikaa ilman älypuhelinta ja varsinkin somea
* Sitä, että ystäviä tavattiin oikeasti ja oltiin läsnä toisillemme
* Ei tarvinnut olla aina tavoitettavissa, se ihana vapaus
* Puhelut soitettiin kotoa ja se siitä. Puhelin jäi sinne eteisen puhelinpöydälle ja sitten keskityttiin muihin asioihin
Ap älä tarraa asioihin kiinni, vaan päästä irti. Mitä enemmän takerrut, sitä enemmän tuskaa se tuottaa. Luopumalla saat rauhan. Meillä on vain tämä päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta tuttu tunne.
Satuin eilen katsomaan youtubesta videoita kotiseudulta nuoruusvuosieni ajalta. Myönnän, etteivät ne vuodet silloin niin hauskoilta tuntuneet, mutta ainakin olin silloin hyväkuntoinen ja terve, samoin vanhempani. Videoista tuli koti-ikävä.
Toinen, mitä ikävöin, on aika, kun lapsi oli pieni.
Ymmärrän täysin :( sielua raastavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ikävöitte nuoruudesta?
* Aikaa ilman älypuhelinta ja varsinkin somea
* Sitä, että ystäviä tavattiin oikeasti ja oltiin läsnä toisillemme
* Ei tarvinnut olla aina tavoitettavissa, se ihana vapaus
* Puhelut soitettiin kotoa ja se siitä. Puhelin jäi sinne eteisen puhelinpöydälle ja sitten keskityttiin muihin asioihin
Tässä se oli aika täydellisesti tiivistettynä. Tähän vielä lisäys että kun olimme syömässä ystävien kanssa niin silloin keskityttiin niihin ystäviin, nykyään otetaan mahdollisimman monesta kulmasta kuvia jotka tungetaan sinne instaan ja blogiin. Myöhemmin päivitys "ihana ilta med *Tanja, ihan parasta ruokaa ja seuraa <33"
No, minulla ei ollut niin ihana ilta. Olisin mieluummin seurustellut ystäväni kanssa, en katsonut koko iltaa kuinka hän tuijotti ja näpersi puhelintaan, vastaillen kysymyksiini "mmmmm"
Musta nuoruus oli niin p.skaa aikaa ettei kyllä yhtään sureta että on ohi.
Nuoruuteni oli tuskaista, mutta kaikki ne oikeat ihmissuhteet, elämä ilman Internettiä ja somea... se kaikki aitous ja tunteet jotka koettiin face 2 face. Sitä kaipaan.
Alue: Aihe vapaa
Mulla sama juttu.. muistot tunkeutuu vielä uniinkin, js herätessäni olen surullinen,vaikka uni olisi ollutkin hyvä...