Huono ystävä?

Ystäväni on jo aikuisen asbereger -pojan äiti. Pojalla myös neurologisia erityisvaikeuksia ja voimakkaita pelko, -ja ahdistustiloja. Äiti ja isä ovat jo muinoin eronneet ja isä on tehnyt aikoinaan paljon töitä, joidenkin epäonnistumisien ja kurjien sattumusten myötä ajautui velkahelvettiin ja sitä möyten alkoholismiin.

Poika on jo aikuinen ja hänen elämänsä on monin tavoin melko raskasta. Omaa paikkaa elämässä ei ole löytynyt. Äiti eli ystäväni haluaa, että kannamme sitä kaljaa tälle isälle ikuisesti ja kuskaamme häntä aina! Ystävällä ei ole ajokorttia ja autoa ja toivoo aina, että minä kuskaisin. Olen kuskannutkin jo monta vuotta. Mut nyt vituttaa! Aina "Timon" ryyppyputken alkaessa on valmistauduttava siihen, että on lähdettävä kaljakuskiksi milloin tahansa! Ja olen paska jos en suostu! Koska poika ahdistuu, kun pelkää, että isä suistuu kaljapäissään penkkaan!

En suostu... olenko huono ystävä?