Lue keskustelun säännöt.
Olen koko päivän ulkoillut ja käynyt kaupungilla - yksin. Yhtäkkiä iski kauhean surullinen tunne
12.12.2020 |
...siitä kun aina saa kaiken tehdä ja kaikkialla olla vaan yksin. Tuttavia kyllä on, mutta ketään ei koskaan saa edes nopeasti kahville. Kaikilla on aina kiire, tai kotona istuminen ruudun edessä on tärkeämpää. Kumppaninkin löytyminen on mahdotonta, koska olen liian tavallisen näköinen ja sen lisäksi ujo. Ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Kohta varmaan pitääkin hakea olutta kaupasta kun on niin tylsää ja yksinäistä etten kestä.
Kohtalotovereita?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä on itsemurha mielessä 24/7. Äärimmäisen epäsosiaalinen, kylmä ja pimeä maa. En tiedä kestääkö kesään asti. Olen alkanut miettimään muuhun maahan muuttamista vakavissani.
Ulkoilu saa vain masentumaan kun näkee muita ihmisiä jotka voivat pahoin tässä loputtomassa pimeydessä.
Turha muuttaa. Minulla on kokemusta 4:ssä maassa asumisesta ja useasta kansallisuudesta. Ei siellä kaikki taikaiskusta muutu, ei todellakaan, korkeintaan päinvastoin. Suomalaiset ovat oikeastaan hyvin mukavia ihmisiä kun vertaa ja näkee kuoren alle.
Suomalaiset on ainakin rehellisiä, mitä arvostan. Jos ei yhtään kiinnosta, niin se myös tehdään selväksi. Monessa muussa maassa helposti esitetään ystävällistä niin kuin muka kiinnostaisi sun seura.
Joo ennen oli suomalaiset laadukkaita ihmisiä. Nykyään feikkejä. Pitää vaa kokoajan hioo kulissit kuntoon, katotaan kuka on tarpeeksi hyvänäköinen kaveri somekuvaan ettei koko profiili mee pilalle. Ihmiset inhoo toisinsa ja ei ole nykyään mitään yhteishenkeä.
Suomessa suojellaan vain kiusaajat ja rikolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen myös mihin meillä on niin kiire, että emme ehdi vastata edes puhelimeen puhumattakaan kahvitteluista. Ehdottaisin tarraa takin kaulukseen, jossa lukisi esimerkiksi: minulle saa puhua tai puhu vain, kuuntelen mielelläni tai ei kiirettä.
Tämä. Olin elämästäni 8 vuotta maailmalla erilaisissa call center-töissä, minkä pitäis olla niin mahtavaa kun on paljon nuorehkoja ihmisiä tusinasta eri maasta. Siellä opin ettei esim. välimeren ihmisissä ole juuri mitään aitoutta tai syvällisyyttä.
Olin mielestäni hyvätkin kaverit italialaisen hepun kanssa mutta kun kerran kutsuin sitä ulos sanoi että on este mutta ilmeni että meni omalla tahollaan rilluttelemaan toisen kaverinsa kanssa eikä halunnut minua mukaan.
Sitten olin kerran syömässä lounasta kahden kreikkalaisen kanssa ja kivaa oli mutta en ollut kertonut että ymmärrän kreikkaa ja siksi toinen niistä muina miehinä huomautti aika ilkeästi minusta kaverilleen kun luuli etten ymmärrä.
Myöskin että vaikka yleinen käsitys on etteivät suomalaiset miehet löydä naisia niin tästä kyllä "kärsivät" muutkin miehet. Siksi aina kun tyttöystävä tulee ovesta sisään, ystävät lentävät ikkunasta ulos. Ainakin sinkut.