Mies: Voisitko alkaa seurustelemaan naisen kanssa jos hänellä lapsia?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:33"]

Kyllä voisin. Itsellä ei ole lapsia, enkä halua omia lapsia, mutta jos tutustuisin naiseen jolla lapsia on, niin se ei mitenkään estäisi suhteen kehittymistä. Vaikka ei omia lapsia halua, niin ei se estä jo maailmassa olevien huolehtimisesta. Mukavaa lisää elämään.

M43

[/quote]

Anteeksi alapeukku,piti laittaa yläpeukku. Kauniisti kirjoitettu.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:38"]Jos rakastuu kunnolla naiseen niin rakastaa hänen lapsiakin

[/quote]

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Valitettavasti asiasta on kokemusta. - 21

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:38"]Jos rakastuu kunnolla naiseen niin rakastaa hänen lapsiakin

[/quote]

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Valitettavasti asiasta on kokemusta. - 21

En.

Lapsi olisi muistutus siitä, että joku kusipääretku on kirnunnut naiseni pyhintä ennen minua. Ei kiitos yhäreille.

Mies

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 22:37"]

Tässä on mies, jolla ei ole selvää käsitystä siitä, millaista lasten kanssa eläminen on. :)

[/quote]

Hmm..tarkoitako sitä, että en halua omia lapsia, mutta olisin valmis elämään jonkun toisen lapsien kanssa, vai sitä, että sanoin sitä mukavaksi lisäksi elämään? Ajatus taustalla on, että en ole koskaan tuntenut tarvetta tulla isäksi, tai lisätä väestöä maailmassa, mutta olen perusluonteeltani "hoivaaja", eli kun lapsia on, niin hienoahan se on, jos voi olla mukana heidän elämässään ja mahdollisesti kasvatuksessa.Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta on itselle ollut selvää jo vuosia, että parisuhde joko jo lapsensa saaneen tai niitä kokonaan haluamattoman kanssa.

Ei minulla toki mitään ruusunpunaisia mielikuvia ole lapsiarjesta, olen sitä nähnyt läheltä ja kaukaa (tuttavien ja sukulaisten kautta ja myös aiemmassa parisuhteessa vuosia sitten, jossa lapsi ei ollut minun), mutta kun oma elämä on järjestyksessä ja rullaa mukavasti, niin kyllä siihen pakkaa sekoittamaan mahtuu muita, varsinkin jos lasten äiti olisi annetun esimerkin kaltainen, fiksu ja mukava.

Muutenkin olen enemmän (ei siis täysin, vaan enemmän) koti-ihmisiä, eli ne parhaat hetket löytyvät arjen pienistä kivoista asioista, ei maailmalla lentelystä. Kiipeän mielummin rakkaan viereen lusikkaan, kun Everestille...

M43

Minä ainakin haluisin vielä kumppanin jolla on myös omia lapsia. Mutten välttämättä halua saman katon alle muuttaa. Mutta olenkin nainen :) Olen tapaillut kahta lapsetonta miestä eroni jälkeen (josta on 4 vuotta) ja homma ei vaan toiminut, eivät osanneet olla oikein luontevia lasteni kanssa, tai semmoinen tunne minulle syntyi.

No ylipäätään en oikein osaa kuvitella aloittavani uutta suhdetta, jos nykyiselle jotain kävisi, mutta oletetaan, että lähtisit kovasti minua piirittämään (lapsellisena) ja minä olisin vapaa.

Jos minulla olisi nykyiset lapset, eikä vaimoa, niin varmaan sanoisin kiitos ei, koska perhe-elämää olisi minulla kylliksi. (En varmaan ottaisi lapsellistakaan naista)

Jos lapseni ja vaimoni olisivat esim. kuolleet, niin sitten olisi toinen juttu. Ehkä siitä voisi olla silloin taas sisältöä elämään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 18:36"]Pyyhitkö sinä käytettyyn paperiin?!

[/quote]

Niin että vain neitsyt kelpaa vai onko ok jos nainen vaan valehtelee olevansa neitsyt?

En.

En halua samaan talouteen kanssani asumaan lapsia, jotka eivät ole minun.

Yyhoon lapset olisivat minulle muistutus siitä, että hänen pyhintään on kirnunnut joku muukin kuin minä. Ei kiitos.

Mies

nää uusioperheet joita joutunut seuraamaan (koulut ja muut), ovat useimmiten aivan katastrofeja. Ekasta onnettomasta liitosta varsinaiseen helvettiin, joka paljastuu n. 6 kk sisällä, kun suurin panetus on kadonnut ja toisen lapset eivät olekaan niin vieraskoreita ja ihania ja hyväksyviä. Ja voisiko olla että vanhemmissakin on joskus vikaa, itsekeskeisyyttä tms. siinäpä sitten toistaa virheitään, ja kohta saa veisbuukista lukea kuinka uusikin ukko on saamaton vätys ja luuseri.

mutta mistäs sitä tietää, toiv. ei tule tilanne koskaan eteen...

En halua toisen lapsia, koska itselläni on jo. En haluaisi nähdä sitä x-tyyppiä. Onneksi olen naimisissa, eikä ole vielä tarvinnut etsiä uutta kaveria.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:42"]

Kyllä voisin ja se on toisaalta eräs kriteerikin. Yh-äideillä on siinä vaiheessa jalat tukevasti maan pinnalla ja he ovat tulleet oppimaan elämän realiteetit. Samanlailla kuten minä viikonloppu isänä.

[/quote]

Täsmälleen samaa mieltä. Useimmat lapsettomat, yli 35-vuotiaat sinkkunaiset etsivät jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan.

Kyllä panopuuksi kelpaa mainiosti :-)

Jessus näitä parikymppisten ongelmia.

Naiset, joilla on lapsia, ovat kasvaneet itsekin henkisesti ja heidän kanssaan on helpompi elää ja rakastaa. Tuittupäiset itsekkäät salidiivat, joilla on omaat eväät, ei kiinnosta.

ja molemmista on kokemusta