Mikä yhdistää tuntemiasi onnellisia pariskuntia?

Selkeät roolit. Nainen on se, joka hoitaa kodin ja lapset, mies käy töissä ja tuo leivän pöytään.

Molemminpuolinen kunnioitus. Puoliso tosiaan on ykkönen.

No me ollaan, vastaan omasta puolestani. Meillä on se, että ollaan vaan, eikä yritetä liikaa. On sekä yhteisiä että omia harrastuksia. Ei olla liikaa toisessa kiinni, mutta ollaan myös yhdessä. Ei stressata pikkuasioista. On meillä riitojakin ja ikuisuusaiheita, mutta se on vain elämää. 

Tunnen monta pitkässä, eli käytännössä elinikäisessä parisuhteessa olevaa, mutta kun vähän raapii pintakiillettä niin ei voida puhua niinkään onnellisuudesta vaan sitkeästä sinnittelystä

Ikinä ei olla haukuttu toisiamme. Asioista saa olla eri mieltä, mutta ihmistä ei arvostella tai haukuta.

Nainen on miestä vaatimattomamman näköinen.

Kauniisti toiselle puhuminen, koskaan ei haukuta toista tai puhuta rumasti toisesta. Huumori jokapäiväisessä elämässä, samoin molempien osallistuminen tasapuolisesti päivittäisiin askareisiin omien kykyjen mukaan oma-aloitteisesti, ymmärretään toisen tarpeita eikä laiminlyödä omia. Osataan viettää aikaa omissa harrasteissa ja saadaan siitä polttoainetta suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Selkeät roolit. Nainen on se, joka hoitaa kodin ja lapset, mies käy töissä ja tuo leivän pöytään.

Niin kuin mushlimeilla!

On luovuttu täydellisyyden tavoittelusta (koska se on saavuttamaton illuusio) ja parisuhteen suorittamisesta. Tietty rentous ja pitkäjännitteisyys. Tylsän arjenkin sietäminen. Empatiakyky molemmilla.

On samalla puolella eikä toisiaan vastaan. Kumpikin kantaa kortensa kekoon tasapuolisesti.

Molemmilla myös omia intressejä ja aktiviteettejä jottei tukahduteta toisiaan.

Kumppanin ei tarvitse vastata 100% jokaiseen tarpeeseen vaan kaikki ihmiset elämässä tuovat erilaisia asioita elämään. Täydellistä ihmistä ei olekaan, kyse on siitä että pystyt elämään niidenkin asioiden kanssa mitkä toisessa ärsyttää etkä keskity vain ongelmiin vaan isoon kuvaan.

Isot yhdistävät asiat ja arvot: perhe, koti, miten raha-asiat hoidetaan, työt, yhteinen ajanvietto jne.

Vierailija kirjoitti:

On luovuttu täydellisyyden tavoittelusta (koska se on saavuttamaton illuusio) ja parisuhteen suorittamisesta. Tietty rentous ja pitkäjännitteisyys. Tylsän arjenkin sietäminen. Empatiakyky molemmilla.

On samalla puolella eikä toisiaan vastaan. Kumpikin kantaa kortensa kekoon tasapuolisesti.

Molemmilla myös omia intressejä ja aktiviteettejä jottei tukahduteta toisiaan.

Kumppanin ei tarvitse vastata 100% jokaiseen tarpeeseen vaan kaikki ihmiset elämässä tuovat erilaisia asioita elämään. Täydellistä ihmistä ei olekaan, kyse on siitä että pystyt elämään niidenkin asioiden kanssa mitkä toisessa ärsyttää etkä keskity vain ongelmiin vaan isoon kuvaan.

Isot yhdistävät asiat ja arvot: perhe, koti, miten raha-asiat hoidetaan, työt, yhteinen ajanvietto jne.

Onnenkoukku?

http://tiinapystynen.com/KIRJAT-/-BOOKS/

Molemminpuolinen arvostus toista kohtaan sekä huumori. Yhteinen arki saa myös säännöllisesti hymyn huulille.

Kyky ja tahto puhua asioista, myös vaikeista. Ei jää pienet asiat möykyksi sisään.

Oli tuossa paljon asioita, jotka toteutuvat 32v. kestäneessä avioliitossamme. Lisäksi meillä on hyvin pitkälti samat kiinnostuksenkohteet, joten vietämme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Meillä on hauskaa keskenämme, hassuttelemme ja hellimme toisiamme paljon. Riitaa syntyy harvoin, mutta pyydämme hyvin nopeasti, yleensä jo 10 minuutin sisällä toisiltamme anteeksi. Olemme molemmat sopuisia ihmisiä.

En ole huomannut kovinkaan paljon yhtäläisyyksiä. Osa pareista viettää paljon aikaa yhdessä, osa huomattavasti vähemmän ja heille omat jutut tietyssä mielessä tuntuu olevan tärkeämpiä kuin se parisuhde silti he viihtyvät hyvin myös keskenään.

Tärkeintä mielestäni on että pari sopii toisilleen. Sopeutumisvalmennus kykyä ja joustavuttaa parisuhteessa tarvitaan aina.

Kummallakaan ei ole vaatimuksia kumppanin suhteen. Esim ulkonäön, älyn, luonteen tai varallisuuden suhteen. He ovat ymmärtäneet sen, ettei ole täydellistä ihmistä.

Oman havaintoni mukaan he kunnioittavat ja arvostavat toisiaan. Ja se sama näkyy muissakin ihmissuhteissa.

Taustalla molemmilla kumppanilla hyvä itsetunto, luottamus ja usko itseensä ja näin laittavat hyvän kiertämään toisiinsa.

Miten korkea asema liittyy tasa-arvoon.

Me olemme ihan tavallisia duunareita ja kyllä tasa-arvo on toteutunut. Mies oli hoitovapaalla, kun minä olin äitiyslomat. Mies hoitaa kodin, kun olen töissä. Kun mies töissä, minä hoidan. Minä kolaan pihat ja hakkaan puut, kun mies ei ole kotona. Toisin päin silloin, kun minä en ole kotona.

Kumpikin tekee sen, minkä ehtii kun on paikalla.

Omasta suhteesta osaan sanoa vain sen, että meidän onnellisuus johtuu vain siitä, että alusta asti homma vain toimi sen kummemmin riitelemättä. Ja jos riideltiin, riideltiin asia pois alta ja sovittiin ja jatkettiin elämää.

Molemmin puolinen päätön rakastuminen alkuun. Sitä vähätellään ja yritetään väittää että jostain ”tuo on ihan kiva” suhteen alusta tulisi hyvä, ja ehkä siitäkin joskus, mutta itselläni on sellainen ja taustalla on aina epäilys että ei olisi pitänyt alkaa tähän. Ne jotka ovat menneet yhteen siksi että ovat rakastuneet syvästi, niillä se tunne on siellä pohjalla aina. Tämä omassa lähipiirissäni.

Toisen kunnioittaminen. Riitaa voi olla, ja onkin mutta koskaan ei silti väheksytä toista, Ja otetaan kumppani huomioon myös silloin kun ollaan eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeät roolit. Nainen on se, joka hoitaa kodin ja lapset, mies käy töissä ja tuo leivän pöytään.

Niin kuin mushlimeilla!

Niin kieltämättä näistä kommenteista tulee mieleen persu. Mikä on huvittavaa.

Meillä ollaan tasa-arvoisia, eikä se ole riippuvaista rahasta statuksesta ulkonäöstä, tai mistään muustakaan. Se on tapa kohdella ja kunnioittaa ihan jokaista ihmistä.