Lue keskustelun säännöt.
Onko kotisi arki muuttunur korona-ajan myötä? Millä tavoin?
Haluan ymmärtää
11.12.2020 |
Millaiset asiat kodin arjessa oli ennen koronavirusta tärkeitä ja vastaavasti vähemmän tärkeitä? Entä nyt korona-aikana?
Millaisia tunteita koti sinussa herätti ennen koronaa? Millaisia tunteita se herättää nyt?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodista on tullut vankila. Ennen se oli lepopaikka.
Ennen koronaa oli tärkeä käydä paljon ulkona ja olla muuallakin kuin kotona. Nyt olen ollut maaliskuusta etätöissä ja tiiviisti yksiössäni 24/7. Omasta kaupunginosasta ja naapurustosta on tullut läheinen ja poistun täältä harvoin. Vapaa-ajankin olen mieluiten kotona, silloinkin kun oli parempi tilanne ja paikkoja auki. Olen sisustanut paikkoja hieman mukavammaksi ja hankkinut kunnon nettiyhteyden ja suoratoistopalveluja. Kotona on kaikki oleellinen ja täällä on turvallista.
Abi on kotona.
4-6 vkoa matkoista tekemättä.
Muuten ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Joo siten, että olen alkanut ihmetellä ihmisten yksinkertaisuutta. Tämä palsta on totaalisen taantunut. Samat jankkaukset. Ketään ei kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu!
Näin on käynyt, ja paras todiste taantumisesta on se, että uudet aloitukset ovat niin ala-arvoisia, että joku kaivaa monta vuotta vanhoja aloituksia.
Omassa perheessä ei ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että itse saan olla enimmäkseen etätyössä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodista on tullut vankila. Ennen se oli lepopaikka.
Koti on aina ollut paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olo.
Nyt kun jäin eläkkeelle, nautin suunnattomasti kotona olosta.
Voi pihalla/sisällä tehdä kaikkea kivaa.
Kotona ei tarvitse kuitenkaan suorittaa😊
Panostetaan paljon enemmän viihtyvyyteen. Kotona on siistimpää ja jääkaapissa on aina ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla, joten ei mitenkään. Pienten lasten kanssa ei muutenkaan pääse kavereiden kanssa juuri mitenkään. Lapset ja heidän kaverinsa ovat kyläilleet puolin ja toisin normaalisti, kaupassa käyty normaalisti jne. Täällä on helppo pitää turvavälit ja lenkillä tuli ennen koronaakin hyvällä onnellajopa yksi ihminen vastaan. Keväällä etäkoulu oli suuri muutos, sillä ei sopinut meidän koululaiselle mitenkään.
sekasempaa (olohuone muistuttaa kuntosalia), kun ei kukaan muutenkaan käy, varsinkaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodista on tullut vankila. Ennen se oli lepopaikka.
Sama mulla. Elämästä on mennyt kaikki ilo, hauskuus, touhuaminen ja toiveikkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juurikaan. Oikeastaan vain eteisen lipaston päälle ilmestyneet maskipaketit ja kuivumassa olevat kangasmaskit ovat uutta.
Kyllä on.
Asumme Helsingissä, joten pelkkä liikkuminen on rajoittunut ja joutuu miettimään, mihin voi mennä ja mihin ei. Esim koiralenkit miettii sen mukaan, missä on ruuhkaa. Kaupassa käymme aamuyöstä.
Pihaportti pidetään lukossa koko ajan, koska nyt varkaita pyörii yötä päivää etsimässä varastettavaa.
Koti on pitänyt organisoida niin, että vanhemmat tekee etätöitä, pystyy soittamaan luottamuksellisia työpuheluja, auttamaan peruskoululaista samalla koulunkäynnissä ja abi saa silti kaiken aikaa työrauhan.
Ja välillä tuntuu todellakin vankilalta tämä koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväällä oli etäkoulu, muuten ei ole meidän arkeen kotona vaikuttanut. Ainoa muutos esim viime syksyyn verrattuna on se, että maski naamassa käyn asioilla.
Ennen oli lähes pakollista vaihtelua lapsiperhearkeen, että pääsi käymään esim. bussilla keskustan leikkipuistoissa, lapsiystävällisissä museoissa, kahviloissa, yms. yms. yms. Kotona olen kyllä aina viihtynyt, mutta ennen tuntui, että seinät kaatuu, jos oltiin parikin päivää vaan kotosalla. Nyt taas olen niin tottunut tähän kotona oleiluun, että en oikein enää kaipaa mitään. Lapset saavat aika paljon pelailla ja katsoa lasten ohjelmia, koska en jaksa jatkuvasti olla leikkimässä. Lapset ovat myös alkaneet leikkiä välillä yhdessä isosta ikäerosta huolimatta, mikä on oikein mukavaa vaihtelua ainaisen tappelun jälkeen.
Olen jotenkin tosi pienestä tyytyväinen ja iloinen nykyään. Ihan kivasti tässä siis menee.
Ei mitenkään. On oikein mukava olla kotona. Normaalistikin teen etätöitä ja mies tekee omaa työtään vieressä omassa yrityksessään. Asutaan maalla ja viihdytään muutenkin kotona ja luonnossa puuhaillen omia juttuja. Ostokset hän valmiiksi pakattuna kerran viikossa. Lapset ovat opiskelemassa ja nyt ovat olleet enemmän kotona kun kaikki on etänä. Ainoa mikä harmittaa on se, että niillä on käsittämätön jonku päästä pelaamaan jääkiekkoa ja näkemään kavereita. Sitä kautta se korona vielä saadaan.
Voisikohan olla niin, että s eporukka, jonka arki ei ole muuttunut miksikään, on juuri ne, jotka koronaa levittävät....
Ei tämä ole vaikuttanut kotiin liittyviin tunteisiin eikä oikeastaan paljon muutenkaan. Puolison työt loppuivat lähes kokonaan koronan takia (hänellä on kyllä muuta tuloa, joten talouteen sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta), joten hän tekee suurimmaksi osaksi kotityöt. Siitäkään ei ole erikseen sovittu vaan hänellä ei kulu aika ellei ole tekemistä ja hän tykkää touhuta.
Omat työpäiväni ovat tietysti lyhyempiä kun työmatkoihin ei kulu aikaa, ja työmatkat ovat loppuneet kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on.
Asumme Helsingissä, joten pelkkä liikkuminen on rajoittunut ja joutuu miettimään, mihin voi mennä ja mihin ei. Esim koiralenkit miettii sen mukaan, missä on ruuhkaa. Kaupassa käymme aamuyöstä.
Pihaportti pidetään lukossa koko ajan, koska nyt varkaita pyörii yötä päivää etsimässä varastettavaa.
Koti on pitänyt organisoida niin, että vanhemmat tekee etätöitä, pystyy soittamaan luottamuksellisia työpuheluja, auttamaan peruskoululaista samalla koulunkäynnissä ja abi saa silti kaiken aikaa työrauhan.
Ja välillä tuntuu todellakin vankilalta tämä koti.
Meilläkin on tuollaista. Yrittää keksiä milloin mennä minnekin, ettei olisi ihan hirveää ryysistä.
Joo siten, että olen alkanut ihmetellä ihmisten yksinkertaisuutta. Tämä palsta on totaalisen taantunut. Samat jankkaukset. Ketään ei kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu!