Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia väliaikaisesta kaukosuhteesta: miten meni, miten selvisitte?
01.05.2014 |
Haluaisin kuulla tarinoitanne omista väliaikaisista kaukosuhteistanne, mielellään vielä sellaisista, jotka toimivat. Kaikenlaiset vinkit siitä, miten suhteen saa pidettyä hyvinvoivana, otetaan ilolla vastaan, kuten myös neuvot kaukosuhteen kiperimpiin ongelmiin.
Olen itse nyt puolentoista vuoden tiiviin seurustelun jälkeen tilanteessa, jossa eri paikkakunnille sijoittuvien työ- ja opiskelukuvioiden vuoksi, joudumme elämään kumppanini kanssa kaukosuhteessa (välimatkaa 160 km, kummallakaan ei ole omaa autoa) noin vuoden ajan. Aikataulumme tulevat olemaan erittäin haastavat. Todennäköisesti voimme vierailla toistemme luona vain viikonloppuisin, ehkei edes ihan joka viikonloppu. Tauloudellisesti olemme molemmat vielä puolisen vuoden verran melko tiukilla (hyvin pärjätään, mutta tarkkana pitää olla), mikä sekin valitettavasti vaikuttaa hiukan siihen, kuinka paljon pystymme käyttämään bussi- ja junamatkoihin. Tähän asti olemme siis asuneet samalla paikkakunnalla vaikkemme vielä yhdessä. Tuleva etäisyys pelottaa vähän. Ikävästä tulee niin kova ja suhde on vielä aika tuore. Olemme sopineet, että yritämme yhdessä. Tahtoa on, mutta tilanne on molemmille uusi.
N26
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:37"]
Me jouduimme eri puolille maailmaa kolmen avioliittovuoden jälkeen. Tapasimme kahdesti vuodessa joulu- ja kesälomalla. Lisäksi soittelimme pari kertaa viikossa. Ikävä oli kova koko ajan. Sitten mies alkoi houkutella minua muuttamaan luokseen USAan, mutta minä en ollut innostunut lähtemään sinne kokoaikaisesti, koska olen siellä joskus asunut ja tiesin, millaista siellä on. Vuoden päästä mies kertoi muuttavansa takaisin Suomeen luokseni, mutta silloin tajusin, että enhän minä enää halua palata entiseen. Halusin jatkaa omaa "sinkkuelämääni" ja elää vapaasti yksin. Ja huom, en ollut kaikkien noiden vuosien aikana käynyt kertaakaan baarissa tai tehnyt yhtäkään syrjähyppyä. Otin sitten eron. Mies jäi sinne, minä löysin myöhemmin uuden miehen Suomesta. Lapsia ja jaettavaa omaisuutta ei ollut, joten ero oli helppo ottaa.
[/quote]
Luuletko, että olisitte eronneet ennemmin tai myöhemmin, vaikkei mies olisi lähtenytkään Yhdysvaltoihin?
Ap
[/quote]
En usko, että olisimme eronneet. Olimme tosi rakastuneita. Mutta neljässä vuodessa ehtii niin kasvaa erilleen, että eipä meillä sitten enää ollut oikein yhteisiä juttuja, ja kyllä se rakkaus valitettavasti haalenee ajan myötä, kun toinen ei ole lähellä, vaikkei etukäteen lainkaan uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:15"]
Olen joutunut elämään kaukosuhteessa jo kolme vuotta kun mies ei suostu lopettamaan töitä ulkomailla. Riitaa on ollu paljon asian takia ja oon aivan loppu tähän tilanteeseen, mutta silti annan sille aina vain uuden mahdollisuuden ja yritän uskoa että tämä joskus vielä loppuu. kuukausi pari aina kerrallaan mennään eteenpäin. Pitemmälle ei voi koskaan tässä suhteessa suunnitella. Pitkä suhde meillä takana ja siksi en ole oikein valmis luovuttamaankaan helpolla. Tämä on toinen kerta tässä suhteessa kun mies töissä ulkomailla. Rankkaa on mutta minkäs voin tehdä asialle.
[/quote]
Kuulostaa rankalta. Miksi ulkomailla työskentely on miehelle välttämätöntä? Olisiko sinulla mahdollisuuksia mennä hänen mukaansa?
Ap
[/quote]
Miehellä ei ole tällä hetkellä sen alan töitä suomessa. Käyn aina siellä kuukauden-parin välein mutta mahdollisuuksia muuttaa sinne ei ole enkä haluaiskaan. Haluan asua suomessa.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 17:49"]
Me oltiin heti suhteen alussa puolitoista vuotta kaukosuhteessa, jossa välimatkaa oli nelisen tuntia junalla. Nähtiin viikon tai kahden välein ja oltiin lomat yhdessä. Siihen tottui, kun ei muusta tiennyt.
Sittemmin muutettiin yhteen, minkä jälkeen lähdin puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin. Tiedettiin molemmat, että helppoa se ei välttämättä olisi, eikä kaiken vähiten sille kotiinjäävälle. Minulle tuli yllättävän vähän koti-ikävä, koska ajatukset olivat uudessa työssä niin paljon. Nykyään on kuitenkin helppoa: melkein joka ilta skypetettiin ja kävin kotona pariin kertaan samoin kuin mies kävi luonani. Asenne ratkaisee, ja olimme ennen lähtöäni yhtä mieltä siitä, että tuo oli meille se "viimeinen testi" ennen naimisiinmenoa: jos ei tuosta oltaisi selvitty, niin se olisi sitten ollut siinä. Meillä kuitenkin helpotti se, että tiedettiin, että aika on vain puoli vuotta. Puoli vuotta tai vuosikin on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika. Lapsia ei vielä ollut, ja lapset olisivat varmasti tehneet tilanteesta vaikeamman.
[/quote]
Kiitos tästä! Tuo on kyllä hyvä pointti, että tieto väliaikaisuudesta tekee tilanteesta siedettävän. On helpompi kestää, kun tietää, kuinka kauan täytyy. Meillä vain on suhde aika alussa (tapasimme, kun molemmat olimme loppujen lopuksi vielä henkisesti aika nuoria ja kokemattomia, vaikka joitain seurusteluja molemmilla jo takana, joten alku oli sellaista tunnustelua), ja koska olemme molemmat vasta nyt astumassa työelämään opiskelujen jälkeen, on tulevaisuus vielä hiukan epämääräisen oloinen. Tuntuu hieman vaikealta tehdä päätöksiä siitä, mitä tapahtuu vuoden kuluttua. Alustavasti olemme sopineet, että vuosi katsotaan, minkä jälkeen minä todennäköisesti muutan sinne, missä mies asuu. Isoja asioita siinäkin mielessä, ettemme ole ehtineet asua yhdessä ennen tätä kaukosuhdekuviota vaikka siis ns. lähisuhteessa olemmekin olleet.
Ap
Olen joutunut elämään kaukosuhteessa jo kolme vuotta kun mies ei suostu lopettamaan töitä ulkomailla. Riitaa on ollu paljon asian takia ja oon aivan loppu tähän tilanteeseen, mutta silti annan sille aina vain uuden mahdollisuuden ja yritän uskoa että tämä joskus vielä loppuu. kuukausi pari aina kerrallaan mennään eteenpäin. Pitemmälle ei voi koskaan tässä suhteessa suunnitella. Pitkä suhde meillä takana ja siksi en ole oikein valmis luovuttamaankaan helpolla. Tämä on toinen kerta tässä suhteessa kun mies töissä ulkomailla. Rankkaa on mutta minkäs voin tehdä asialle.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:15"]
Olen joutunut elämään kaukosuhteessa jo kolme vuotta kun mies ei suostu lopettamaan töitä ulkomailla. Riitaa on ollu paljon asian takia ja oon aivan loppu tähän tilanteeseen, mutta silti annan sille aina vain uuden mahdollisuuden ja yritän uskoa että tämä joskus vielä loppuu. kuukausi pari aina kerrallaan mennään eteenpäin. Pitemmälle ei voi koskaan tässä suhteessa suunnitella. Pitkä suhde meillä takana ja siksi en ole oikein valmis luovuttamaankaan helpolla. Tämä on toinen kerta tässä suhteessa kun mies töissä ulkomailla. Rankkaa on mutta minkäs voin tehdä asialle.
[/quote]
Kuulostaa rankalta. Miksi ulkomailla työskentely on miehelle välttämätöntä? Olisiko sinulla mahdollisuuksia mennä hänen mukaansa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin mennyt jo 7 vuotta, näemme kerran kuukaudessa. Rakkaus ja luottamus ovat ne ainoat asiat jotka merkitsevät.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:27"]
Hyvin mennyt jo 7 vuotta, näemme kerran kuukaudessa. Rakkaus ja luottamus ovat ne ainoat asiat jotka merkitsevät.
[/quote]
Onko suhteenne ollut alusta asti etäsuhde, onko siinä ollut jaksoja, joina olette voineet tavata niin usein kuin haluatte/joina olette asuneet yhdessä? Minkä ikäisiä noin suuri piirtein olette? Miten pidätte rakkautta ja läheisyyden tunnetta yllä vuodesta toiseen? Vinkkejä? Siis ihan käytännön juttuja haluaisin tietää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:27"]Hyvin mennyt jo 7 vuotta, näemme kerran kuukaudessa. Rakkaus ja luottamus ovat ne ainoat asiat jotka merkitsevät.
[/quote]
No huhhuh.. Ettei olisi miehelläsi salarakas jossain. Outo suhde
Me jouduimme eri puolille maailmaa kolmen avioliittovuoden jälkeen. Tapasimme kahdesti vuodessa joulu- ja kesälomalla. Lisäksi soittelimme pari kertaa viikossa. Ikävä oli kova koko ajan. Sitten mies alkoi houkutella minua muuttamaan luokseen USAan, mutta minä en ollut innostunut lähtemään sinne kokoaikaisesti, koska olen siellä joskus asunut ja tiesin, millaista siellä on. Vuoden päästä mies kertoi muuttavansa takaisin Suomeen luokseni, mutta silloin tajusin, että enhän minä enää halua palata entiseen. Halusin jatkaa omaa "sinkkuelämääni" ja elää vapaasti yksin. Ja huom, en ollut kaikkien noiden vuosien aikana käynyt kertaakaan baarissa tai tehnyt yhtäkään syrjähyppyä. Otin sitten eron. Mies jäi sinne, minä löysin myöhemmin uuden miehen Suomesta. Lapsia ja jaettavaa omaisuutta ei ollut, joten ero oli helppo ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää
Saavat ihan lähisuhteessa, avoliitossa tai avioliitossakin elävät kertoa omia vinkkejään siitä, miten kipinä ja läheisyys pysyvät kumppanin kanssa yllä. Eiköhän kaikkea voi jollain lailla soveltaa kaukosuhteeseenkin. Minulla on ensinnäkin tämä hirveä ikävänpelko ja kaipaus mutta toiseksi sitten todella vahva halu oikeasti panostaa ja tehdä töitä sen eteen, että pysyisimme yhdessä välimatkasta huolimatta. Suhteemme on tähän asti ollut hyvä ja rakastava, muttei minulla ole mitään harhakuvitelmia siitä, ettei välimatka tätä dynamiikkaa jotenkin muuttaisi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:37"]
Me jouduimme eri puolille maailmaa kolmen avioliittovuoden jälkeen. Tapasimme kahdesti vuodessa joulu- ja kesälomalla. Lisäksi soittelimme pari kertaa viikossa. Ikävä oli kova koko ajan. Sitten mies alkoi houkutella minua muuttamaan luokseen USAan, mutta minä en ollut innostunut lähtemään sinne kokoaikaisesti, koska olen siellä joskus asunut ja tiesin, millaista siellä on. Vuoden päästä mies kertoi muuttavansa takaisin Suomeen luokseni, mutta silloin tajusin, että enhän minä enää halua palata entiseen. Halusin jatkaa omaa "sinkkuelämääni" ja elää vapaasti yksin. Ja huom, en ollut kaikkien noiden vuosien aikana käynyt kertaakaan baarissa tai tehnyt yhtäkään syrjähyppyä. Otin sitten eron. Mies jäi sinne, minä löysin myöhemmin uuden miehen Suomesta. Lapsia ja jaettavaa omaisuutta ei ollut, joten ero oli helppo ottaa.
[/quote]
Luuletko, että olisitte eronneet ennemmin tai myöhemmin, vaikkei mies olisi lähtenytkään Yhdysvaltoihin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
400 km oli välimatkaa 4v. Nyt samalla paikkakunnalla, naimisissa ja kolme lasta.
Olihan se rankkaa aikaa, ikävä painoi välillä kovasti. Mutta yhteinen tulevaisuus oli molemmille selviö, niin sen voimalla mentiin. Nähtiin kyllä olosuhteista riippumatta yllättävän paljon.
Minä olen ollut kaukosuhteen tapaisessa, kun nuorempana olin ulkomailla harjoittelussa 6 kk. Suhteemme kesti yhteensä viisi vuotta, joista kaksi vielä tuon puolen vuoden kaukojakson jälkeenkin, joten ero ei johtunut välimatkasta. Minun neuvoni on, että sovitte, millä tavoin ja miten usein pidätte yhteyttä niinä aikoina, joina ette tapaa (ja tapaamisetkin tietty sovitte etukäteen). Meillä nimittäin kävi aluksi niin, että minä turhauduin, kun odottelin miehen yhteydenottoja, kun mitään tarkkaa ei ollut sovittuna. Tajusin onneksi tilanteen älyttömyyden, joten sain suuni auki, mies ymmärsi yskän ja pääsimme yhteisymmärrykseen niistä päivistä ja kellonajoista, joina minä soitan hänelle ja joina hän minulle. Tämä oli ehdottomasti hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 16:27"]
Hyvin mennyt jo 7 vuotta, näemme kerran kuukaudessa. Rakkaus ja luottamus ovat ne ainoat asiat jotka merkitsevät.
[/quote]
Onko suhteenne ollut alusta asti etäsuhde, onko siinä ollut jaksoja, joina olette voineet tavata niin usein kuin haluatte/joina olette asuneet yhdessä? Minkä ikäisiä noin suuri piirtein olette? Miten pidätte rakkautta ja läheisyyden tunnetta yllä vuodesta toiseen? Vinkkejä? Siis ihan käytännön juttuja haluaisin tietää.
Ap
[/quote]Olemme keski-ikäisiä aikuisia ja suhde on ollut alusta asti etäsuhde. Meillä molemmilla on niin monta rautaa tulessa omissa kotikaupungeissamme että muuttaminen on mahdotonta. Pidämme rakkautta yllä loistavalla rakastelulla ja hyvällä keskustelulla tavatessamme. Kesäisin vietämme enemmän aikaa yhdessä ja aina koko yhdessäoloaika on mahtavaa juhlaa vaikka teemmekin arkisia asioita yhdessä. Ja naurettavaa epäillä että miehellä olisi sivusuhde, minä olisin ensimmäinen jolle hän asian kertoisi, olemme parhaita ystäviä. Rakkaus ja luottamus.
Olimme miehen kanssa kaukosuhteessa parikymppisinä yhden lukukauden verran, kun hän oli ulkomailla vaihto-opiskelijana. Emme asuneet yhdessä ennen miehen ulkomaille muuttoa. Kirjoittelimme ja soittelimme usein. Kävin kerran miehen luona ja hän kävi kerran Suomessa, mutta sen useammin emme voineet nähdä, lennot olivat opiskelijabudjetille liikaa. Eroaika meni hyvin, miehen palattua Suomeen muutimme pian yhteen ja olemme vieläkin 15 vuotta myöhemmin yhdessä.
Avioliiton aikanakin olemme joutuneet asumaan erillään vuoden ajan, kun mies suoritti työpalvelua Pohjois-Suomessa ja minä opiskelin etelässä. Sekin meni hyvin, tosin silloin hankin itselleni kesä- ja joulutöitä miehen työpaikkakunnalta ja olimme loma-ajat yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 17:27"]
[/quote]Olemme keski-ikäisiä aikuisia ja suhde on ollut alusta asti etäsuhde. Meillä molemmilla on niin monta rautaa tulessa omissa kotikaupungeissamme että muuttaminen on mahdotonta. Pidämme rakkautta yllä loistavalla rakastelulla ja hyvällä keskustelulla tavatessamme. Kesäisin vietämme enemmän aikaa yhdessä ja aina koko yhdessäoloaika on mahtavaa juhlaa vaikka teemmekin arkisia asioita yhdessä. Ja naurettavaa epäillä että miehellä olisi sivusuhde, minä olisin ensimmäinen jolle hän asian kertoisi, olemme parhaita ystäviä. Rakkaus ja luottamus.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi! Suhteenne vaikuttaa aika erilaiselta kuin mitä meillä todennäköisesti olisi tulevaisuudessa toiveissa. Mitä olemme tätä asiaa keskusteluissamme sivunneet, molemmat meistä kaipaavat ihan arjen kumppanuutta ja jakamista, ei pelkästään henkistä ystävyyttä ja yhteyttä, jota kuukausittainen seksi ja pieni erotiikka terästävät. Ainakin minulle oman elämän ja arjen ihan konkreettinen jakaminen ja yhdessä eläminen on tärkeää. Olemme perhekeskeisiä ihmisiä, ja olisin onnekas, jos meistä tämän seurustelukumppanini kanssa joskus tulisi perheyksikkö. Kummallakin ovat myös lapset haaveissa, kunhan elämäntilanne antaa myöden.
Ja älä välitä asiattomista kommenteista. Niitä nyt aina täällä saa. Nauti suhteestanne, ja iloista kevään jatkoa!
ap
Olen nyt kaukosuhteessa (taas) ja harkitsen tässä vahvasti eroa. Olen vaan niin kyllästynyt tähän, että minä ikävöin ja soittelen ja ehdottelen sopivia viikonloppuja jolloin voitaisiin nähdä, mutta miestä ei tunnu kiinnostavan. Yhdessä asutaan siis virallisesti ja ollaan yhdessä oltu yli 6 vuotta. Mies töiden takia toisella puolella Suomea ja tuntuu siellä vaan bilettävän ja nauttivan elämästä. Nauttikoon mutta ilman minua. En jaksa enää :(
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 17:27"]
[/quote]Olemme keski-ikäisiä aikuisia ja suhde on ollut alusta asti etäsuhde. Meillä molemmilla on niin monta rautaa tulessa omissa kotikaupungeissamme että muuttaminen on mahdotonta. Pidämme rakkautta yllä loistavalla rakastelulla ja hyvällä keskustelulla tavatessamme. Kesäisin vietämme enemmän aikaa yhdessä ja aina koko yhdessäoloaika on mahtavaa juhlaa vaikka teemmekin arkisia asioita yhdessä. Ja naurettavaa epäillä että miehellä olisi sivusuhde, minä olisin ensimmäinen jolle hän asian kertoisi, olemme parhaita ystäviä. Rakkaus ja luottamus.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi! Suhteenne vaikuttaa aika erilaiselta kuin mitä meillä todennäköisesti olisi tulevaisuudessa toiveissa. Mitä olemme tätä asiaa keskusteluissamme sivunneet, molemmat meistä kaipaavat ihan arjen kumppanuutta ja jakamista, ei pelkästään henkistä ystävyyttä ja yhteyttä, jota kuukausittainen seksi ja pieni erotiikka terästävät. Ainakin minulle oman elämän ja arjen ihan konkreettinen jakaminen ja yhdessä eläminen on tärkeää. Olemme perhekeskeisiä ihmisiä, ja olisin onnekas, jos meistä tämän seurustelukumppanini kanssa joskus tulisi perheyksikkö. Kummallakin ovat myös lapset haaveissa, kunhan elämäntilanne antaa myöden.
Ja älä välitä asiattomista kommenteista. Niitä nyt aina täällä saa. Nauti suhteestanne, ja iloista kevään jatkoa!
ap
[/quote]Kiitos. Meillä molemmilla on lapset jo tehty ja suurin osa maailmalla jo. Tämä on kahden aikuisen rakkausliitto ilman ongelmia. Tsemppiä teille, uskon että noin lyhyt aika menee siivillä ja suhteenne vaikuttaa olevan tukevalla pohjalla.
Me oltiin heti suhteen alussa puolitoista vuotta kaukosuhteessa, jossa välimatkaa oli nelisen tuntia junalla. Nähtiin viikon tai kahden välein ja oltiin lomat yhdessä. Siihen tottui, kun ei muusta tiennyt.
Sittemmin muutettiin yhteen, minkä jälkeen lähdin puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin. Tiedettiin molemmat, että helppoa se ei välttämättä olisi, eikä kaiken vähiten sille kotiinjäävälle. Minulle tuli yllättävän vähän koti-ikävä, koska ajatukset olivat uudessa työssä niin paljon. Nykyään on kuitenkin helppoa: melkein joka ilta skypetettiin ja kävin kotona pariin kertaan samoin kuin mies kävi luonani. Asenne ratkaisee, ja olimme ennen lähtöäni yhtä mieltä siitä, että tuo oli meille se "viimeinen testi" ennen naimisiinmenoa: jos ei tuosta oltaisi selvitty, niin se olisi sitten ollut siinä. Meillä kuitenkin helpotti se, että tiedettiin, että aika on vain puoli vuotta. Puoli vuotta tai vuosikin on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika. Lapsia ei vielä ollut, ja lapset olisivat varmasti tehneet tilanteesta vaikeamman.
up