Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi tylsä kotiäidin päivä.
30.04.2014 |
Tiskausta,siivousta,ulkoilua lapsen kanssa ja ruuanlaittoa. Aina sitä samaa. Tuntuu kuin olisi joku kodinkone.
Kommentit (103)
Kirjoitan maasta, jossa aitiysloman pituus on 3 kk vauvan syntymasta. Arvatkaapa, miten luksusta olisi viettaa tuollaisia "tylsia paivia" ilman, etta pitaa menna toihin lapsen ollessa pikkiriikkinen. Nauttikaa, iloitkaa tuosta ajasta. Olette onnekkaita, kun siihen tarjotaan mahdollisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me nyt vihdoin lähetää sinne kauppaa,heihei.
Olin kotiäiti 20 vuotta, vain kaksi lasta. Ihan elämän parasta aikaa, päivääkään en vaihtaisi pois, rakastin sitä, eikä tylsää päivää ollut!
Voitiin tehdä ihan mitä vaan haluttiin, täällä nyt onkin varmaan melkein kaikki leipomiset ja sellaiset mainittu, käytiin myös kyläilemässä toisten lasten luona ja meillä kävi äitejä kahvittelemassa, kävimme ostoksilla, lasten teattereissa ja ajelimme retkille toisiin kaupunkeihin, välillä pikku ulkomaanreissujakin. Saatiin niin omaan tahtiin elää elämäämme, koskaan ei ollut kiire mihinkään, eivätkä lapset edes juuri sairastelleet. Nauttikaa hyvät ihmiset lapsistanne ja yhdessäolosta, parasta!
Minä olen oppinut täältä av:lta optimoimaan arkeani. Kaikkeen ei riitä aika eikä jaksaminen, joten kannattaa priorisoida. Hyvä vinkki oli laittaa ruokaa uunissa, niin ei tarvitse hellan ääressä seistä. Kotityöt eivät lopu, joten tärkeintä on hoitaa pyykit ja tiskit. Imurointi kannattaa myös säännöllisesti, mutta joka viikko ei tarvitse mopata kuin selkeät tahrat. Näin kevään tullen kiireisimmät voivat tilata siivoojan pesemään ikkunat, jos oma aika on kortilla.
Sinun oma elämäsi on sinun käsissäsi, miksi tekisit siitä vaikeampaa kuin se onkaan? Pitäisi varmaan perustaa oma ketju arjenhelpotusvinkeille.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:33"]
Olin kotiäiti 20 vuotta, vain kaksi lasta. Ihan elämän parasta aikaa, päivääkään en vaihtaisi pois, rakastin sitä, eikä tylsää päivää ollut!
Voitiin tehdä ihan mitä vaan haluttiin, täällä nyt onkin varmaan melkein kaikki leipomiset ja sellaiset mainittu, käytiin myös kyläilemässä toisten lasten luona ja meillä kävi äitejä kahvittelemassa, kävimme ostoksilla, lasten teattereissa ja ajelimme retkille toisiin kaupunkeihin, välillä pikku ulkomaanreissujakin. Saatiin niin omaan tahtiin elää elämäämme, koskaan ei ollut kiire mihinkään, eivätkä lapset edes juuri sairastelleet. Nauttikaa hyvät ihmiset lapsistanne ja yhdessäolosta, parasta!
[/quote]
No sulle sopi tuollainen elämä,itselleni se ei vaan sovi vaikka olen kaikkea yrittänyt myös asenteenmuutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:27"]
Kirjoitan maasta, jossa aitiysloman pituus on 3 kk vauvan syntymasta. Arvatkaapa, miten luksusta olisi viettaa tuollaisia "tylsia paivia" ilman, etta pitaa menna toihin lapsen ollessa pikkiriikkinen. Nauttikaa, iloitkaa tuosta ajasta. Olette onnekkaita, kun siihen tarjotaan mahdollisuus!
[/quote]
Kyllä minä ainakin tiedostan, että olen onnellisessa asemassa. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kotiäitiys tuntuu minusta tylsältä. Teen sen silti, sillä haluan lapsilleni parasta. T.53
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:33"]Höh, kokeile jotain muutosta arkeen?
Mulla on ihanaa kotiäitinä! Käydään aamupäivällä puistossa tapaamassa muita lapsia ja äitejä, sit lounaalle ravintolaan ystävien kans, sen jälkeen kotiin, lapsi nukkuu 1,5-2 tunnin päikkärit ja mä teen kotityöt (ja relaan) sillä aikaa. Sit klo 16 tulekin mies jo kotiin ja puuhaillaan yhdessä jotain. Joskus tosin saattaa alkaa tylsistyttää, jos pitkään aikaan ei ole tavannut muita aikuisia, mut siihen auttaa, kun sopii kahvi- tai lounastreffit kavereiden kans.
T. kotiäiti, lapsi 1 v 8 kk
[/quote]
Kuinka monella äidillä on joka päivä käydä syömässä jossain ravintolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:27"]
Kirjoitan maasta, jossa aitiysloman pituus on 3 kk vauvan syntymasta. Arvatkaapa, miten luksusta olisi viettaa tuollaisia "tylsia paivia" ilman, etta pitaa menna toihin lapsen ollessa pikkiriikkinen. Nauttikaa, iloitkaa tuosta ajasta. Olette onnekkaita, kun siihen tarjotaan mahdollisuus!
[/quote]
Kyllä minä ainakin tiedostan, että olen onnellisessa asemassa. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kotiäitiys tuntuu minusta tylsältä. Teen sen silti, sillä haluan lapsilleni parasta. T.53
[/quote] Joskus kannattaa kylla miettia sitakin, onko kotona olo todella lapsille parasta, jos se tuntuu aidista pahalta. Ei se tee sinusta huonoa aitia, jos menet vaikka osittain takaisin toihin (tekemaan lyhyempaa tyopaivaa tms).
Mitä sitten tehdään kun kotona olo tympäsee mutta ei ole mahdollisuutta mennä töihinkään,sairauksien takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa. Lapset 8,1 ja 2kk. Tuntuu, että ei mitään omaa elämää. Aamulla herää ja laittaa yhden kouluun. Sitten äkkiä puuron keittoa 1-vuotias sylissä. Jälkien siivous ja aamupesut. Sitten juon seisaaltaan oman aamukahvin, yleensä vauva jo herää enkä ehdi juoda edes noin. Vauvan tissittelyt ja aamupesut ja samalla se vuoden vanha repii koiraa turkista ja kiipeilee pöydällä. Kaatuilee ja itkee jne. Sitten onkin taas jo luvassa lisää vaipanvaihtoa kun 1-vuotiaan kakka pitää pestä. Lapsi luonnollisesti temppuilee ja laittaa kaikkensa vastaan. Äkkiä joku pikaisen ruuan alulle laitto ja ulos. 1-vuotias yrittää kiipeillä polkupyörien päälle ja isomman puumajaan. Yrittää karata pihasta. Lenkille ei voi lähteä, kun sisällä ruoka tulossa. Sitten syömään ja ruuan jälkeen 1-vuotias päikkäreille. Nyt herää sitten vauva. Vauvan kanssa tiskien laittoa, tissittelyä, pyykkäämistä jne. Saan vauvan nukahtamaan ja koululainen tuleekin kotiin. Herättää metelillään 1-vuotiaan. Koululaisrn kiukuttelua läksyistä, pahasta ruuasta tai sitten on joku kaveri hällä kylässä. Juostaan pitkin poikin ja kaikki on ylikierroksilla. Koululaiselle tulee riitaa kaverin kanssa. Tässä sivussa koirien kusetusta, lisää vaipanvaihtoa ja jatkuvaa tavaroiden keräämistä. Mies tulee kotiin kuuden maissa ja syö. Klo 19 alkaa lasten iltatoimet ja vauvan iltaitkut jotka sitten loppuu puoliltaöin. 1-vuotiaallaa on ollut jo 9kk korvatulehdus kierre, että heräilee yleensä öisin. Lisäksi vauvan yösyötöt. Jos tuohon normipäivään lisää vielä neuvolassa tai kaupassa käyntiä on koko pakka vielä enemmän sekaisin ja luvassa vielä enemmän kiukuttelua. Joo väsyttää mutta parin kuukauden päästä pääsen onneksi töihin ja mies jatkaa mun äitiyslomaa. Mulla ei pää kestä. Ja joo en olisi kolmatta lasta näin pian tehnyt jos olisin oikeasti tajunnut mitä on edessä!
Joku ehdottaa virkaamistam toinen juoksemista rattaiden kanssa, kolmas ulkona syömistä. Vatsauksena: en tykkää virkkaamisesta, vauva ei tykkä rattaista ja sitäpaitsi ei meillä ole rahaa syödä ulkona joka päivä.
Oletteko te oikeasti ihan tyhmiä vai onko luetunummärtäminen nykyään tuota luokkaa? Että hyvää tarkoittavat lukuisat ideat ja ehdotukset tulkitaan yksioikoisiksi käskyiksi, joita on tehtävä joka päivä?
Ettekö te millään tajua, että muut yrittävät avata silmiänne oivaltamaan, että kotona ja lasten kanssa voi sittenkin tehdä kauhean monenkirjavia asioita ja ne omimmat ideat löytyvt kyllä. kun heitätte pois sen kiukuttelevan keskenkasvuisen asenteen, ettei mistään kuitenkaan tule mitään, kun juuri minun lapseni on paljon vaikeampi kuin kenenkään muun.
Itse teette elämästänne vaikeata ja tylsää ja siitä kärsii ensimmäisenä tietysti itse, mutta myös se syntymäänsä syytön lapsi. Jos tuollainen mieliala ei lähde pois kohtuullisessa ajassa, menkää sitten lääkärin pakeille hoidattamaan synnytysmasennusta.
Tei itse teette onnen elämäänne, ei sitä tunnetta kukaan muu tuo tarjottimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten olisi itselleen mielekästä? Lähdetään siitä.
Kotona kai oletus on että viihdytään, miksi ei viihtyisi? Ei tartte leipoa tai tehdä valokuvajärjestelyjä jos ei tahdo mutta mitä tahdot tehdä?
Minulla on 5 pientä lasta (kaikki toivottuja) ja nautin suuresti että työt odottaa vielä hetken. Minulla on harrastuksia ja nautin lapsien harrastustoiminnasta.
Tällä hetkellä räpeltelen pihaa ja tehdään pienimuotosta remonttia miehen kanssa. Kun mies on töissä niin teen asioita joita osaan ja pystyn ja lapset on siinä lähellä.
Minua ihmetyttää teidän elämänlaatu jos arki ei toimi. Ihan sama mitä teet tai mistä nautit, sehän on sinun elämä joka tässä menee kokoajan eteenpäin: voin sanoa että nämä vuodet mitä olen voinut viettää kotona seuraten lapsien kasvua on olleet ihanat! On kokemusta myös kahden lapsen viemisestä tarhaan ja siitä oravanpyörästä kun työt sanelee elämää ja tulevaisuus 5 lapsen hoito/koulu/harrastusrumbaa odottaa, niin nyt on ihana vaan heittäytyä katselemaan miten lapset tekee vieressä hama-helmillä ja lauleskelee.
Ei kaikkien kuulu tykätä samoista asioista mutta kyllä mä hiukan säälin ihmistä joka kotonaan ei viihdy ja arki on jotain kärsimysnäytelmää: elä sun elämääsi! Montako vuotta olet tuntenut noin ja montako ajattelit vaan sietää? Entä kun olet 4-kymppinen ja katsot taaksesi elämääsi niin mitä ajattelet näistä vuosista jotka heitit hukkaan?
Kyllä lapsenkin kanssa voi mennä ja tehdä. Tottakai pitää ottaa lapsi huomioon mutta jos lapsi "herää rapinaan" niin voi syyttää siitä itseään jos huopatossutehtaan on rakentanut. Siitä on kuitenkin mahdollista myös rakentaa tiensä ulos.
NYT NAISET: ELÄMÄ HALLINTAAN!
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:27"]
Kirjoitan maasta, jossa aitiysloman pituus on 3 kk vauvan syntymasta. Arvatkaapa, miten luksusta olisi viettaa tuollaisia "tylsia paivia" ilman, etta pitaa menna toihin lapsen ollessa pikkiriikkinen. Nauttikaa, iloitkaa tuosta ajasta. Olette onnekkaita, kun siihen tarjotaan mahdollisuus!
[/quote]
Kyllä minä ainakin tiedostan, että olen onnellisessa asemassa. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kotiäitiys tuntuu minusta tylsältä. Teen sen silti, sillä haluan lapsilleni parasta. T.53
[/quote] Joskus kannattaa kylla miettia sitakin, onko kotona olo todella lapsille parasta, jos se tuntuu aidista pahalta. Ei se tee sinusta huonoa aitia, jos menet vaikka osittain takaisin toihin (tekemaan lyhyempaa tyopaivaa tms).
[/quote]
Kuten sanoin aikaisemmassa viestissä, myös tavallinen arki jo ennen lapsia oli minusta tylsää. Minun on ollut pakko oppia hyväksymään, että vaikka olen jännitystä kaipaava ihminen eikä mitkään rauhalliset teehetket tuota minulle sellaista iloa, niiden varaan arkeni on kuitenkin rakennettava. En voi koko ajan olla matkustelemassa, muuttamassa tai tekemässä jotain kivaa. Työskentelen sairaanhoitajana vanhusten parissa ja aika tylsää sekin on eli töihin paluu ei ole minulle ratkaisu.
Olen luonteeltani vain niin levoton ja helposti tylsistyvä. Mieheni huomauttelee tästä minulle hyvin usein. Se vaikuttaa ihan kaikkeen, jopa seksiinkin niin, että en pidä mistään hitaista tai pitkistä esileikeistä.
Pointtini on todeta, että ihmiset ovat erilaisia eikä siinä ole mitään väärää. On ihan ok olla sellainen kuin on kunhan sen tiedostaa ja sen kanssa pystyy elämään eikä se välity esim. lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:56"]
Joku ehdottaa virkaamistam toinen juoksemista rattaiden kanssa, kolmas ulkona syömistä. Vatsauksena: en tykkää virkkaamisesta, vauva ei tykkä rattaista ja sitäpaitsi ei meillä ole rahaa syödä ulkona joka päivä.
Oletteko te oikeasti ihan tyhmiä vai onko luetunummärtäminen nykyään tuota luokkaa? Että hyvää tarkoittavat lukuisat ideat ja ehdotukset tulkitaan yksioikoisiksi käskyiksi, joita on tehtävä joka päivä?
Ettekö te millään tajua, että muut yrittävät avata silmiänne oivaltamaan, että kotona ja lasten kanssa voi sittenkin tehdä kauhean monenkirjavia asioita ja ne omimmat ideat löytyvt kyllä. kun heitätte pois sen kiukuttelevan keskenkasvuisen asenteen, ettei mistään kuitenkaan tule mitään, kun juuri minun lapseni on paljon vaikeampi kuin kenenkään muun.
Itse teette elämästänne vaikeata ja tylsää ja siitä kärsii ensimmäisenä tietysti itse, mutta myös se syntymäänsä syytön lapsi. Jos tuollainen mieliala ei lähde pois kohtuullisessa ajassa, menkää sitten lääkärin pakeille hoidattamaan synnytysmasennusta.
Tei itse teette onnen elämäänne, ei sitä tunnetta kukaan muu tuo tarjottimella.
[/quote]
Ahaa eli synnytysmasennus voi kestää melkein 6v? kuule en ole luullut että mikään tulee tarjotimella ja onhan se helppoa jos on työpaikka johon palata tai voi edes työpaikkaa hakea mutta mulla ei ole sellainen tilanne.
No joo, kuten sanottu, äiteja ja lapsia on erilaisia.
Mulla ihan totta meinasi pää hajota kotonaollessa kahden pinen lapsen kanssa, muistan vielä, kuinka talvella imetin toista just päiväunilta herännyttä ja yritin nukuttaa toista päiväunille. Ihan mahdotonta showta joka päivä, ei kyllä ollut tekemisen puutetta.
Toisaalta mä luulen, että suurin ahdistus tuli siitä, että en nähnyt tarpeeksi aikuisia ihmisiä. Muita äitejä toki näin kerhoissa ja muskareissa, mutta kaipasin sellaista aikuisseuraa, jossa ei tarvinnut puhua lapsista mitään. Olen (yli-)sosiaalinen luonne ja nautin pitkistä pohdiskelevista keskusteluista, lasten kanssa puheet oli vähän muuta.
Seuraavan kerran tiedän, että varaan ainakin kerran viikossa jonkun keskusteluharrastuksen tms. ja lisäksi sovin ne luonastreffit vaikka väkisin.
Mutta tosiaan mikään näpertely ei ole koskaan kiinnostanut mua, vaikka kädentaitoja kovasti arvostankin. Jonkun leikkimökin voisin rakentaa tai halkoja hakata, mutta näin kerrostalossa se ei ole mahdollista.
Suomessa pitkä äitiysloma,älkää valittako tai menkää töihin jos tylsää. Mutta kyllä siellä töissä ehtii olla. Kokoomus lyhentää kohta hoitovapaat ja nostaa eläkeikää.Sit saatte olla töissä eikä ole tylsää.Kärjistelkään siihe asti.
Suomessa pitkä äitiysloma,älkää valittako tai menkää töihin jos tylsää. Mutta kyllä siellä töissä ehtii olla. Kokoomus lyhentää kohta hoitovapaat ja nostaa eläkeikää.Sit saatte olla töissä eikä ole tylsää.Kärjistelkään siihe asti.
Ahaa, kohdallasi lienee kyse elämän mittaisesta tyytymättömyydestä. Onhan niitä kärttyperseitä vanhuksiakin olemassa. Toiset eivät tosiaan muutu koskaan. Onhan se niinkin, että elämä on ihan vaan paskaa joillekin, ei mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:25"]
Mies on kotona 3 tuntia päivässä.Eikä isovanhemmat eikä kummit hoida lasta.Mies tekee meillä sen ruuan sillä aikaa kun on kotona,sitten se menee nukkumaan ja sit lähtee menoihinsa.Olen itse siis lapsen kanssa 24h,ainut oma vapaa hetki on kun käyn suihkussa.
[/quote]
Ihan ensiksi herää kysymys miksi mies saa mennä omiin menoihinsa, mutta sinä et? Voisitte vaikka jakaa illat, niin että sinäkin pääset harrastamaan ja näkemään kavereita. Kukaan ei voi olla tyytyväinen elämäänsä jos se on sitä yhtä ja samaa kaikki päivät. Jos lapsi oli suunniteltu, niin nyt saa vastuuta kantaa myös mies, etkä vain sinä.
Aika monen työpäiväkin on sitä samaa, toki on ihmisiä joiden työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, mutta kaikki työ ei sitä ole. Itsellä loppuu kohta hoitovapaa ja kyllä jään kaipaamaan seesteisiä kotipäiviä. Toki välillä on tylsää, mutta se taitaa kuulua elämään, eikä siltä työelämässäkään välty. Niin ja työpäivän päälle sitten ne samat tylsät tiskaukset, ruuanlaitot niin kyllä jää kaipaamaan sitä kiirettömyyttä. Lapsuus on niin lyhyt, että ennen kuin huomaakaan se on ohi joten kannattaa yrittää nauttia sen minkä pystyy :)