Taas yksi tylsä kotiäidin päivä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 11:46"]

Eihän siinä ole mitään pahaa, jos ei viihdy kotiäitinä!

Mutta sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoja! Aktiivinen työnhaku pystyyn tai opiskelemaan. Ja äkkiähän se aika menee, vauvat kasvaa nopsaan. Kyllähän isomman vauvan kanssa voi jo mennä ja ihmetellä maailmaa.

[/quote]

Kun olisikin vaihtoehtoja jos niitä olisi niin enpä olisi lasta eskariin asti kotona hoitanut.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:53"]Muakin ahdistaa. Lapset 8,1 ja 2kk. Tuntuu, että ei mitään omaa elämää. Aamulla herää ja laittaa yhden kouluun. Sitten äkkiä puuron keittoa 1-vuotias sylissä. Jälkien siivous ja aamupesut. Sitten juon seisaaltaan oman aamukahvin, yleensä vauva jo herää enkä ehdi juoda edes noin. Vauvan tissittelyt ja aamupesut ja samalla se vuoden vanha repii koiraa turkista ja kiipeilee pöydällä. Kaatuilee ja itkee jne. Sitten onkin taas jo luvassa lisää vaipanvaihtoa kun 1-vuotiaan kakka pitää pestä. Lapsi luonnollisesti temppuilee ja laittaa kaikkensa vastaan. Äkkiä joku pikaisen ruuan alulle laitto ja ulos. 1-vuotias yrittää kiipeillä polkupyörien päälle ja isomman puumajaan. Yrittää karata pihasta. Lenkille ei voi lähteä, kun sisällä ruoka tulossa. Sitten syömään ja ruuan jälkeen 1-vuotias päikkäreille. Nyt herää sitten vauva. Vauvan kanssa tiskien laittoa, tissittelyä, pyykkäämistä jne. Saan vauvan nukahtamaan ja koululainen tuleekin kotiin. Herättää metelillään 1-vuotiaan. Koululaisrn kiukuttelua läksyistä, pahasta ruuasta tai sitten on joku kaveri hällä kylässä. Juostaan pitkin poikin ja kaikki on ylikierroksilla. Koululaiselle tulee riitaa kaverin kanssa. Tässä sivussa koirien kusetusta, lisää vaipanvaihtoa ja jatkuvaa tavaroiden keräämistä. Mies tulee kotiin kuuden maissa ja syö. Klo 19 alkaa lasten iltatoimet ja vauvan iltaitkut jotka sitten loppuu puoliltaöin. 1-vuotiaallaa on ollut jo 9kk korvatulehdus kierre, että heräilee yleensä öisin. Lisäksi vauvan yösyötöt. Jos tuohon normipäivään lisää vielä neuvolassa tai kaupassa käyntiä on koko pakka vielä enemmän sekaisin ja luvassa vielä enemmän kiukuttelua. Joo väsyttää mutta parin kuukauden päästä pääsen onneksi töihin ja mies jatkaa mun äitiyslomaa. Mulla ei pää kestä. Ja joo en olisi kolmatta lasta näin pian tehnyt jos olisin oikeasti tajunnut mitä on edessä!

[/quote]

Ei nyt millään pahalla, mutta en kyllä tajua miten teillä voi elämä olla tuollaista kaaosta, varsinkin kun isoin on jo koululainen?

suoritatkohan sä nyt jotenkin liikaa tuota äitiyttä? Itselläni oli kuopuksen syntyessä kotona kolme alle kouluikäistä ja ikinä, koskaan en äitiyslomalla tai hoitovapaalla kyllä ole joutunut aamukahvia seisaalteen juomaan, työaamuina kyllä joskus. Mies matkustaa sen yli 100 päivää vuodessa, jo silloin matkusti. Opettelin vaan tekemään kaikki jutut lasten kanssa. Meidän lapset ovat joutuneet välillä vähän odottamaan eikä kaikkea todellakaan ole tehty lasten ehdoilla.

Eka, toka ja kolmaskin lenkki sen lapsen kanssa voi olla niissä juoksurattaissa kärsimystä, mutta kyllä se vaan siihenkin tottuu. Isommille on kuntosalien lapsiparkit. 3-vuotias satujumppaan tai liikuntaleikkikouluun ja sinä aikana vauvan kanssa lenkille.

Mitä kuuluu 8-vuotiaan koululaisen iltatoimiin, jotka on pakko aloittaa klo 19 ja jotka kuormittavat vanhempia? Iltapala ja hampaiden pesu, suihku kenties? Miten näihin saa menemään yli puoli tuntia ja miksi lapsi ei itse suoriudu noista? Monelta lapsi siis menee nukkumaan? Ja olettaen, että 1 v ja 8 v ovat sitten jo klo 19.30 tai viimeistään klo 20 nukkumassa kun iltatoimet alkavat noin varhain, miksi vauvan yöitkua ei voi edes tuolloin alkuillasta jakaa miehen kanssa?

Korvatulehdukset ja yöitkun on toki kurjia, mutta eikö niitä päiviä voisi sitten ottaa vähän rennommin, kun isoinkin on koulussa? Suomessa luullaan, että lastesuojelulaissa on joku pykälä, että puistoon on mentävä satoi tai paistoi ja siellä on oltava kello 10 nököttämässä. Ei ole pakko. Voi olla ihan sisällä, laittaa lapsille DVD:n ja lukea lehteä ja juoda sen kahvin istualteen.[/quote]

No niin hyvä, että sulla on sujunut arki lasten kanssa, mutta tilanteita ja lapsia on erilaisia. Missään kohtaa en kirjoittanut, ettei mies auttaisi. Päin vastoin hän on kotona mukana touhussa koko sen ajan, kun kotona on. Lisäksi joustaa töidensä puolesta sen minkä voi. Tuskin kuka tahansa isä voisi äidin kanssa osia vaihtaakkaan. Ja mulla on sisarusjuoksurattaat, että lenkkeilenkin lasten kanssa. Kotityötkin teen kasten kanssa, ei edes ole vaihtoehtoa. Lisäksi appiukko tulee välillä ulkoilemaan tuon 1-vuotiaan kanssa, että saan toisinaan apua. Salillakin olen suunnitellut käyväni, tarvitsen vain hoitajan tai sitten menen sinne illalla. Täällä ei ole salilla lapsiparkkia ja lähimpään leikkipuistoon on 10 km. Pienessä kunnassa nuo palvelut muutenkin vähän eri juttu.

Ja totta tosiaan aamupäivät on todella kiireisiä ihan ilman suorittamistakin usko vain. Kaikki ihailevat miten taitava tuo 1-vuuotias on, mutta kääntöpuoli on se, että kiipeilee pöydillä, avaa ovet jne. Hän ei vielä jaksa katsoa edes mainoskatkoja saati sitten dvd:tä. Ja ei, emme mene vesisateessa ulos, mutta ulkona kuitenkin olisi helpompaa. Sisällä, kun lapsi mieluummin tekee kaikkea kiellettyä. Ulkona enemmän tilaa. Muutenkin pyrin pitämään rutiineista kiinni koska ne helpottavat arkea.

Niin ja nuo iltatoimet. Koululaiseni on todells hajamielinen ja levoton. Aloitamme ajoissa koska iltatoimiin kuuluu monenlaista. Koululainen tarkistaa reppunsa seuraavaa päivää varten. Sitten katsotaan vaatteet valmiiksi ulkovaatteita myöden. Ja koska aamupalan syöminen muuten kestäisi mietitään valmiiksi mitä aamulla syödään. Sitten alkaa itse iltapala, minkä aikana lapsi tutkii kaikkea mihin ylettyy ja poistuu pöydästä jos vaan silmä välttää. Sama hammaspesun kanssa. Pitää vahtia, että pesee. Heiluu muuten sen hammasharjan kanssa ympäritaloa ja pesee kuitenkin vain etuhampaat. Sen jälkeen tarkistan, että hampaat on puhtaat. Illalla pestään hampaat kunnolla, koska aamulla en ehdi tuota vahtia. Sitten luen iltasadun, pyrin lukemaan, koska koululainen on myös oman kainalohetkensä ansainnut. Tulloin kello on 20 ja yleensä yli. En tee tosiaan lapsen puolesta vaan kokoajan pyritään, että toimisi yksin.

Mä vaan oon ihminen joka tarvitsisi pieniä hetkiä päivään omaa rauhaa ja nyt niitä ei ole kuin vasta illalla. Siksi aiommekin vaihtaa osia miehen kanssa. Tunnen olevani niin äärirajoilla, mutta onneksi lapsilla on noin hyvä isä. Tämä teksti nyt voi olla vähän sekavaa sillä samalla koko ajan imetin ja hyssyttelin ja kävin vaihtamassa vaipan 2 kertaa. Nyt sain loppuun ja vauvakin viimein nukahti syliin. Seuraavaksi sitten pyykit narulle ja ehkä pieni hetki hiljaisuutta

[/quote]

No jos sulla on tuollainen esikoinen jo hankaloittamassa elämää, mikä ihme sai pistämään kolmannen alulle jo suunnillen välittömästi kakkosen kanssa synnäriltä päästyänne? Ei toi nyt ihan tavallisen 8-vuotiaan toiminnalta kuulosta että pitää seuraavan aamun aamupalaa myöten valmiiksi neuvotella ja ihmetellä ja pöydästä sinkoillaan ja haahuillaan.

Kai nyt ihmisen pitäisi pikkuisen miettiä mihin omat voimat riittää ennen kuin pistää uutta pullaa uuniin. Varsinkin kun tossahan on jo apua vaikka kuinka.[/quote]

Toinen saatiin hoitojen kanssa joten empä arvannut tulevani heti raskaaksi. Näillä mennään ja tosiaan meitä on onneksi minä ja mies kumpikin tasaveroisia vanhempia. Kyllä tämä pikkulapsiaikakin joskus ohi on

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:19"]Mulla odottaa maaliämpäri, pensselit ja telat, tapetointiakin voisi tehdä. Lisäksi kesken on paljon kurjoitushommia, käsitöitä, kukkien istuttamisia. Pitäisi lyhentää verhot ja ommella muutenkin. Tuntuu, etteivät tunnit riitä kaikkeen mitä kotona haluaisi tehdä. Eikö teilläkin onnistu kaikenlainen näpertely, leipominen, harrastaminen siinä ohessa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan onnistu. 3 alle 3v lasta pitää kyllä riittävän kiireisenä.

[/quote]

No se on ihan sinun oma valintasi (toivottavasti)

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:53"]Muakin ahdistaa. Lapset 8,1 ja 2kk. Tuntuu, että ei mitään omaa elämää. Aamulla herää ja laittaa yhden kouluun. Sitten äkkiä puuron keittoa 1-vuotias sylissä. Jälkien siivous ja aamupesut. Sitten juon seisaaltaan oman aamukahvin, yleensä vauva jo herää enkä ehdi juoda edes noin. Vauvan tissittelyt ja aamupesut ja samalla se vuoden vanha repii koiraa turkista ja kiipeilee pöydällä. Kaatuilee ja itkee jne. Sitten onkin taas jo luvassa lisää vaipanvaihtoa kun 1-vuotiaan kakka pitää pestä. Lapsi luonnollisesti temppuilee ja laittaa kaikkensa vastaan. Äkkiä joku pikaisen ruuan alulle laitto ja ulos. 1-vuotias yrittää kiipeillä polkupyörien päälle ja isomman puumajaan. Yrittää karata pihasta. Lenkille ei voi lähteä, kun sisällä ruoka tulossa. Sitten syömään ja ruuan jälkeen 1-vuotias päikkäreille. Nyt herää sitten vauva. Vauvan kanssa tiskien laittoa, tissittelyä, pyykkäämistä jne. Saan vauvan nukahtamaan ja koululainen tuleekin kotiin. Herättää metelillään 1-vuotiaan. Koululaisrn kiukuttelua läksyistä, pahasta ruuasta tai sitten on joku kaveri hällä kylässä. Juostaan pitkin poikin ja kaikki on ylikierroksilla. Koululaiselle tulee riitaa kaverin kanssa. Tässä sivussa koirien kusetusta, lisää vaipanvaihtoa ja jatkuvaa tavaroiden keräämistä. Mies tulee kotiin kuuden maissa ja syö. Klo 19 alkaa lasten iltatoimet ja vauvan iltaitkut jotka sitten loppuu puoliltaöin. 1-vuotiaallaa on ollut jo 9kk korvatulehdus kierre, että heräilee yleensä öisin. Lisäksi vauvan yösyötöt. Jos tuohon normipäivään lisää vielä neuvolassa tai kaupassa käyntiä on koko pakka vielä enemmän sekaisin ja luvassa vielä enemmän kiukuttelua. Joo väsyttää mutta parin kuukauden päästä pääsen onneksi töihin ja mies jatkaa mun äitiyslomaa. Mulla ei pää kestä. Ja joo en olisi kolmatta lasta näin pian tehnyt jos olisin oikeasti tajunnut mitä on edessä!

[/quote]

Ei nyt millään pahalla, mutta en kyllä tajua miten teillä voi elämä olla tuollaista kaaosta, varsinkin kun isoin on jo koululainen?

suoritatkohan sä nyt jotenkin liikaa tuota äitiyttä? Itselläni oli kuopuksen syntyessä kotona kolme alle kouluikäistä ja ikinä, koskaan en äitiyslomalla tai hoitovapaalla kyllä ole joutunut aamukahvia seisaalteen juomaan, työaamuina kyllä joskus. Mies matkustaa sen yli 100 päivää vuodessa, jo silloin matkusti. Opettelin vaan tekemään kaikki jutut lasten kanssa. Meidän lapset ovat joutuneet välillä vähän odottamaan eikä kaikkea todellakaan ole tehty lasten ehdoilla.

Eka, toka ja kolmaskin lenkki sen lapsen kanssa voi olla niissä juoksurattaissa kärsimystä, mutta kyllä se vaan siihenkin tottuu. Isommille on kuntosalien lapsiparkit. 3-vuotias satujumppaan tai liikuntaleikkikouluun ja sinä aikana vauvan kanssa lenkille.

Mitä kuuluu 8-vuotiaan koululaisen iltatoimiin, jotka on pakko aloittaa klo 19 ja jotka kuormittavat vanhempia? Iltapala ja hampaiden pesu, suihku kenties? Miten näihin saa menemään yli puoli tuntia ja miksi lapsi ei itse suoriudu noista? Monelta lapsi siis menee nukkumaan? Ja olettaen, että 1 v ja 8 v ovat sitten jo klo 19.30 tai viimeistään klo 20 nukkumassa kun iltatoimet alkavat noin varhain, miksi vauvan yöitkua ei voi edes tuolloin alkuillasta jakaa miehen kanssa?

Korvatulehdukset ja yöitkun on toki kurjia, mutta eikö niitä päiviä voisi sitten ottaa vähän rennommin, kun isoinkin on koulussa? Suomessa luullaan, että lastesuojelulaissa on joku pykälä, että puistoon on mentävä satoi tai paistoi ja siellä on oltava kello 10 nököttämässä. Ei ole pakko. Voi olla ihan sisällä, laittaa lapsille DVD:n ja lukea lehteä ja juoda sen kahvin istualteen.[/quote]

No niin hyvä, että sulla on sujunut arki lasten kanssa, mutta tilanteita ja lapsia on erilaisia. Missään kohtaa en kirjoittanut, ettei mies auttaisi. Päin vastoin hän on kotona mukana touhussa koko sen ajan, kun kotona on. Lisäksi joustaa töidensä puolesta sen minkä voi. Tuskin kuka tahansa isä voisi äidin kanssa osia vaihtaakkaan. Ja mulla on sisarusjuoksurattaat, että lenkkeilenkin lasten kanssa. Kotityötkin teen kasten kanssa, ei edes ole vaihtoehtoa. Lisäksi appiukko tulee välillä ulkoilemaan tuon 1-vuotiaan kanssa, että saan toisinaan apua. Salillakin olen suunnitellut käyväni, tarvitsen vain hoitajan tai sitten menen sinne illalla. Täällä ei ole salilla lapsiparkkia ja lähimpään leikkipuistoon on 10 km. Pienessä kunnassa nuo palvelut muutenkin vähän eri juttu.

Ja totta tosiaan aamupäivät on todella kiireisiä ihan ilman suorittamistakin usko vain. Kaikki ihailevat miten taitava tuo 1-vuuotias on, mutta kääntöpuoli on se, että kiipeilee pöydillä, avaa ovet jne. Hän ei vielä jaksa katsoa edes mainoskatkoja saati sitten dvd:tä. Ja ei, emme mene vesisateessa ulos, mutta ulkona kuitenkin olisi helpompaa. Sisällä, kun lapsi mieluummin tekee kaikkea kiellettyä. Ulkona enemmän tilaa. Muutenkin pyrin pitämään rutiineista kiinni koska ne helpottavat arkea.

Niin ja nuo iltatoimet. Koululaiseni on todells hajamielinen ja levoton. Aloitamme ajoissa koska iltatoimiin kuuluu monenlaista. Koululainen tarkistaa reppunsa seuraavaa päivää varten. Sitten katsotaan vaatteet valmiiksi ulkovaatteita myöden. Ja koska aamupalan syöminen muuten kestäisi mietitään valmiiksi mitä aamulla syödään. Sitten alkaa itse iltapala, minkä aikana lapsi tutkii kaikkea mihin ylettyy ja poistuu pöydästä jos vaan silmä välttää. Sama hammaspesun kanssa. Pitää vahtia, että pesee. Heiluu muuten sen hammasharjan kanssa ympäritaloa ja pesee kuitenkin vain etuhampaat. Sen jälkeen tarkistan, että hampaat on puhtaat. Illalla pestään hampaat kunnolla, koska aamulla en ehdi tuota vahtia. Sitten luen iltasadun, pyrin lukemaan, koska koululainen on myös oman kainalohetkensä ansainnut. Tulloin kello on 20 ja yleensä yli. En tee tosiaan lapsen puolesta vaan kokoajan pyritään, että toimisi yksin.

Mä vaan oon ihminen joka tarvitsisi pieniä hetkiä päivään omaa rauhaa ja nyt niitä ei ole kuin vasta illalla. Siksi aiommekin vaihtaa osia miehen kanssa. Tunnen olevani niin äärirajoilla, mutta onneksi lapsilla on noin hyvä isä. Tämä teksti nyt voi olla vähän sekavaa sillä samalla koko ajan imetin ja hyssyttelin ja kävin vaihtamassa vaipan 2 kertaa. Nyt sain loppuun ja vauvakin viimein nukahti syliin. Seuraavaksi sitten pyykit narulle ja ehkä pieni hetki hiljaisuutta

[/quote]

No jos sulla on tuollainen esikoinen jo hankaloittamassa elämää, mikä ihme sai pistämään kolmannen alulle jo suunnillen välittömästi kakkosen kanssa synnäriltä päästyänne? Ei toi nyt ihan tavallisen 8-vuotiaan toiminnalta kuulosta että pitää seuraavan aamun aamupalaa myöten valmiiksi neuvotella ja ihmetellä ja pöydästä sinkoillaan ja haahuillaan.

Kai nyt ihmisen pitäisi pikkuisen miettiä mihin omat voimat riittää ennen kuin pistää uutta pullaa uuniin. Varsinkin kun tossahan on jo apua vaikka kuinka.[/quote]

Toinen saatiin hoitojen kanssa joten empä arvannut tulevani heti raskaaksi. Näillä mennään ja tosiaan meitä on onneksi minä ja mies kumpikin tasaveroisia vanhempia. Kyllä tämä pikkulapsiaikakin joskus ohi on

[/quote]

Ja sitten sulla on teini, jolle on aina pilkottu ruoka valmiiksi lautaselle ja tarkistettu reppu, sekä 7 v ja 8 v joiden perässä juokset harjaamassa hampaita ja neuvottelemassa aamupalasta ja seuraavan päivän vaatteista.

Terveystiedon tunnilla olisi kannattanut kuunnella, yhdynnästä seuraa usein raskaus. Avuttomuus on myös ilmeisen perinnöllistä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:53"]Muakin ahdistaa. Lapset 8,1 ja 2kk. Tuntuu, että ei mitään omaa elämää. Aamulla herää ja laittaa yhden kouluun. Sitten äkkiä puuron keittoa 1-vuotias sylissä. Jälkien siivous ja aamupesut. Sitten juon seisaaltaan oman aamukahvin, yleensä vauva jo herää enkä ehdi juoda edes noin. Vauvan tissittelyt ja aamupesut ja samalla se vuoden vanha repii koiraa turkista ja kiipeilee pöydällä. Kaatuilee ja itkee jne. Sitten onkin taas jo luvassa lisää vaipanvaihtoa kun 1-vuotiaan kakka pitää pestä. Lapsi luonnollisesti temppuilee ja laittaa kaikkensa vastaan. Äkkiä joku pikaisen ruuan alulle laitto ja ulos. 1-vuotias yrittää kiipeillä polkupyörien päälle ja isomman puumajaan. Yrittää karata pihasta. Lenkille ei voi lähteä, kun sisällä ruoka tulossa. Sitten syömään ja ruuan jälkeen 1-vuotias päikkäreille. Nyt herää sitten vauva. Vauvan kanssa tiskien laittoa, tissittelyä, pyykkäämistä jne. Saan vauvan nukahtamaan ja koululainen tuleekin kotiin. Herättää metelillään 1-vuotiaan. Koululaisrn kiukuttelua läksyistä, pahasta ruuasta tai sitten on joku kaveri hällä kylässä. Juostaan pitkin poikin ja kaikki on ylikierroksilla. Koululaiselle tulee riitaa kaverin kanssa. Tässä sivussa koirien kusetusta, lisää vaipanvaihtoa ja jatkuvaa tavaroiden keräämistä. Mies tulee kotiin kuuden maissa ja syö. Klo 19 alkaa lasten iltatoimet ja vauvan iltaitkut jotka sitten loppuu puoliltaöin. 1-vuotiaallaa on ollut jo 9kk korvatulehdus kierre, että heräilee yleensä öisin. Lisäksi vauvan yösyötöt. Jos tuohon normipäivään lisää vielä neuvolassa tai kaupassa käyntiä on koko pakka vielä enemmän sekaisin ja luvassa vielä enemmän kiukuttelua. Joo väsyttää mutta parin kuukauden päästä pääsen onneksi töihin ja mies jatkaa mun äitiyslomaa. Mulla ei pää kestä. Ja joo en olisi kolmatta lasta näin pian tehnyt jos olisin oikeasti tajunnut mitä on edessä!

[/quote]

Ei nyt millään pahalla, mutta en kyllä tajua miten teillä voi elämä olla tuollaista kaaosta, varsinkin kun isoin on jo koululainen?

suoritatkohan sä nyt jotenkin liikaa tuota äitiyttä? Itselläni oli kuopuksen syntyessä kotona kolme alle kouluikäistä ja ikinä, koskaan en äitiyslomalla tai hoitovapaalla kyllä ole joutunut aamukahvia seisaalteen juomaan, työaamuina kyllä joskus. Mies matkustaa sen yli 100 päivää vuodessa, jo silloin matkusti. Opettelin vaan tekemään kaikki jutut lasten kanssa. Meidän lapset ovat joutuneet välillä vähän odottamaan eikä kaikkea todellakaan ole tehty lasten ehdoilla.

Eka, toka ja kolmaskin lenkki sen lapsen kanssa voi olla niissä juoksurattaissa kärsimystä, mutta kyllä se vaan siihenkin tottuu. Isommille on kuntosalien lapsiparkit. 3-vuotias satujumppaan tai liikuntaleikkikouluun ja sinä aikana vauvan kanssa lenkille.

Mitä kuuluu 8-vuotiaan koululaisen iltatoimiin, jotka on pakko aloittaa klo 19 ja jotka kuormittavat vanhempia? Iltapala ja hampaiden pesu, suihku kenties? Miten näihin saa menemään yli puoli tuntia ja miksi lapsi ei itse suoriudu noista? Monelta lapsi siis menee nukkumaan? Ja olettaen, että 1 v ja 8 v ovat sitten jo klo 19.30 tai viimeistään klo 20 nukkumassa kun iltatoimet alkavat noin varhain, miksi vauvan yöitkua ei voi edes tuolloin alkuillasta jakaa miehen kanssa?

Korvatulehdukset ja yöitkun on toki kurjia, mutta eikö niitä päiviä voisi sitten ottaa vähän rennommin, kun isoinkin on koulussa? Suomessa luullaan, että lastesuojelulaissa on joku pykälä, että puistoon on mentävä satoi tai paistoi ja siellä on oltava kello 10 nököttämässä. Ei ole pakko. Voi olla ihan sisällä, laittaa lapsille DVD:n ja lukea lehteä ja juoda sen kahvin istualteen.[/quote]

No niin hyvä, että sulla on sujunut arki lasten kanssa, mutta tilanteita ja lapsia on erilaisia. Missään kohtaa en kirjoittanut, ettei mies auttaisi. Päin vastoin hän on kotona mukana touhussa koko sen ajan, kun kotona on. Lisäksi joustaa töidensä puolesta sen minkä voi. Tuskin kuka tahansa isä voisi äidin kanssa osia vaihtaakkaan. Ja mulla on sisarusjuoksurattaat, että lenkkeilenkin lasten kanssa. Kotityötkin teen kasten kanssa, ei edes ole vaihtoehtoa. Lisäksi appiukko tulee välillä ulkoilemaan tuon 1-vuotiaan kanssa, että saan toisinaan apua. Salillakin olen suunnitellut käyväni, tarvitsen vain hoitajan tai sitten menen sinne illalla. Täällä ei ole salilla lapsiparkkia ja lähimpään leikkipuistoon on 10 km. Pienessä kunnassa nuo palvelut muutenkin vähän eri juttu.

Ja totta tosiaan aamupäivät on todella kiireisiä ihan ilman suorittamistakin usko vain. Kaikki ihailevat miten taitava tuo 1-vuuotias on, mutta kääntöpuoli on se, että kiipeilee pöydillä, avaa ovet jne. Hän ei vielä jaksa katsoa edes mainoskatkoja saati sitten dvd:tä. Ja ei, emme mene vesisateessa ulos, mutta ulkona kuitenkin olisi helpompaa. Sisällä, kun lapsi mieluummin tekee kaikkea kiellettyä. Ulkona enemmän tilaa. Muutenkin pyrin pitämään rutiineista kiinni koska ne helpottavat arkea.

Niin ja nuo iltatoimet. Koululaiseni on todells hajamielinen ja levoton. Aloitamme ajoissa koska iltatoimiin kuuluu monenlaista. Koululainen tarkistaa reppunsa seuraavaa päivää varten. Sitten katsotaan vaatteet valmiiksi ulkovaatteita myöden. Ja koska aamupalan syöminen muuten kestäisi mietitään valmiiksi mitä aamulla syödään. Sitten alkaa itse iltapala, minkä aikana lapsi tutkii kaikkea mihin ylettyy ja poistuu pöydästä jos vaan silmä välttää. Sama hammaspesun kanssa. Pitää vahtia, että pesee. Heiluu muuten sen hammasharjan kanssa ympäritaloa ja pesee kuitenkin vain etuhampaat. Sen jälkeen tarkistan, että hampaat on puhtaat. Illalla pestään hampaat kunnolla, koska aamulla en ehdi tuota vahtia. Sitten luen iltasadun, pyrin lukemaan, koska koululainen on myös oman kainalohetkensä ansainnut. Tulloin kello on 20 ja yleensä yli. En tee tosiaan lapsen puolesta vaan kokoajan pyritään, että toimisi yksin.

Mä vaan oon ihminen joka tarvitsisi pieniä hetkiä päivään omaa rauhaa ja nyt niitä ei ole kuin vasta illalla. Siksi aiommekin vaihtaa osia miehen kanssa. Tunnen olevani niin äärirajoilla, mutta onneksi lapsilla on noin hyvä isä. Tämä teksti nyt voi olla vähän sekavaa sillä samalla koko ajan imetin ja hyssyttelin ja kävin vaihtamassa vaipan 2 kertaa. Nyt sain loppuun ja vauvakin viimein nukahti syliin. Seuraavaksi sitten pyykit narulle ja ehkä pieni hetki hiljaisuutta

[/quote]

No jos sulla on tuollainen esikoinen jo hankaloittamassa elämää, mikä ihme sai pistämään kolmannen alulle jo suunnillen välittömästi kakkosen kanssa synnäriltä päästyänne? Ei toi nyt ihan tavallisen 8-vuotiaan toiminnalta kuulosta että pitää seuraavan aamun aamupalaa myöten valmiiksi neuvotella ja ihmetellä ja pöydästä sinkoillaan ja haahuillaan.

Kai nyt ihmisen pitäisi pikkuisen miettiä mihin omat voimat riittää ennen kuin pistää uutta pullaa uuniin. Varsinkin kun tossahan on jo apua vaikka kuinka.[/quote]

Toinen saatiin hoitojen kanssa joten empä arvannut tulevani heti raskaaksi. Näillä mennään ja tosiaan meitä on onneksi minä ja mies kumpikin tasaveroisia vanhempia. Kyllä tämä pikkulapsiaikakin joskus ohi on

[/quote]

Ja sitten sulla on teini, jolle on aina pilkottu ruoka valmiiksi lautaselle ja tarkistettu reppu, sekä 7 v ja 8 v joiden perässä juokset harjaamassa hampaita ja neuvottelemassa aamupalasta ja seuraavan päivän vaatteista.

Terveystiedon tunnilla olisi kannattanut kuunnella, yhdynnästä seuraa usein raskaus. Avuttomuus on myös ilmeisen perinnöllistä.[/quote

Voi taivas tätä palstaa taas. Lapsia on monenlaisia ihan perheen sisälläkin. Siksihän meillä menee iltatoimissa kauan, kun laitan tekemään itse. Ja siksi illalla kaikki valmiiksi, että pärjää aamulla ilman apua. Tylsää olisi elämä jos kaikki lapset sopis johonkin muottiin. Ihan terve tuo on ja lahjakas. Omatoiminenkin, on vaan sellainen haaveilija. Avuttomaksi en itseäni ole vielä koskaan mieltänyt. Kyllähän nytkin saan lapset ja kodin hoidettua. Olen vaan ihan puhki. Kuitenkin tiedostan sen ja haen siihen itse ratkaisua. Parempi vaihtaa miehen kanssa osia, niin muistan pikkulapsiajasta muutakin kuin ainaisen kiireen ja väsymyksen.

Me ajateltiin sillon, että kolmas lapsi saa tulla jos tulee. Vuosikaudet kun toista yritettiin ja lopulta koeputkihedelmöityksen kautta tärppäs, tuntui suorastaan rikokselta aloittaa ehkäisyä. No ihme tapahtui ja olinkin raskaana pian uudelleen. Olin tosiaan ajatellut, että pidempi väli tulisi lapsille, mutta toisin kävi. Elämä nyt vain on sellaista. Nyt on lapsiluku täynnä. En käsitä miksi äitien pitää jatkuvasti arvostella toisia ja vertailla. Pikkulapsiaika voi olla todella raskasta tai sitten ei. Mutta tuo syyttely ja arvostelu. IHan naurettavaa. Minä kertoin omasta päivästä ja tunteista, koska tiedän etten todellakaan ole ainut äiti joka väsyy. Jos näistä uskallettaisiin enemmän puhua olisi avun hakeminenkin helpompaa

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:45"]Miten pystyn harrastamaan juoksua tai itselleni rakasta salibandya kun lapsi on päiväunilla? Niinpä. Näpertelijä en ole.

[/quote]

et MITÄÄN muuta tekemist keksi?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:13"]

Lapsi aistii äidin hermostuneisuuden.Kun lapsi saa läheisyyttä ja huomiota on varmasti tyytyväisempi.Nykyään tuntuu että jotkuun äidit eivät millään viihy lastensa kanssa,ihan kun lapset olisivat joku välttämätön paha.Ei keksitä mitään tekemistä heidän kanssa.Ilmanko lapsista tulee uusavuttomia jotka eivät muuta osaa kun tiotokoneilla pelata.Kaikki eivät edes saa lapsia.Lapsi on siunaus.

[/quote]

Luin vastauksia tähän asti ja täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä. Jos äiti puheillaan ja ainakin käytöksellään viestittää lapselle, että elämä tämän kanssa on joko tosi tylsää tai tosi kamalaa, niin tuskinpa se lapsi siitä miksikään rakastettavaksi herrantertuksi muuttuu. Miten itse reagoisit, jos olisit riippuvainen ihmisestä, joka toisaalta sinua hoitaa, mutta toisaalta antaa ymmärtää, että käytännössä elämä ilman sinua olisi tosi ihanaa? Olen kotiäiti ja aallonpohjissakin on oltu, mutta jos koko elämänasenne on päivästä toiseen tuollainen, niin jossain on vikaa, joka täytyy saada korjattua. Ja ei, se vika ei liene lapsessa. Ihan aikuisten oikeasti se elämä "oikeissa töissä" ,"oikeissa harrastuksissa" tai "oikeissa ihmissuhteissa" ei ole mitenkään tärkeämpää kuin se lapsen kanssa eläminen. Aika harva sitten vanhana miettii, että voi kun olisin päässyt zumbaan sen sijaan, että kökin lapsen kanssa tai että voi kun en juonut riittävän monta lattea jossain trendikahvilassa, kun piti olla lapsen kanssa. Mieti asioita vähän laajemmassa perspektiivissä. Yllättäen se käpyjen ihmettely ja perunoiden keittäminen voi olla tosi isoja asioita.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:45"]Miten pystyn harrastamaan juoksua tai itselleni rakasta salibandya kun lapsi on päiväunilla? Niinpä. Näpertelijä en ole.

[/quote]

et MITÄÄN muuta tekemist keksi?

[/quote]

Tekemistä kyllä, mutta tuo oli vastaus kehoitukseen harrastaa itsestä mukavalta tuntuvia asioita nimenomaan lapsen päiväunien aikana. No, kaikki meistä pidä pitsinnypläyksestä tai siivoamisesta.

Sama juttu.Oikeastaan kodin vanki.

Ja vielä kun tämä kotona olo ei ole vapaaehtoinen valinta vaan pakon sanelema juttu.

Mulla odottaa maaliämpäri, pensselit ja telat, tapetointiakin voisi tehdä. Lisäksi kesken on paljon kurjoitushommia, käsitöitä, kukkien istuttamisia. Pitäisi lyhentää verhot ja ommella muutenkin. Tuntuu, etteivät tunnit riitä kaikkeen mitä kotona haluaisi tehdä. Eikö teilläkin onnistu kaikenlainen näpertely, leipominen, harrastaminen siinä ohessa?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:19"]Mulla odottaa maaliämpäri, pensselit ja telat, tapetointiakin voisi tehdä. Lisäksi kesken on paljon kurjoitushommia, käsitöitä, kukkien istuttamisia. Pitäisi lyhentää verhot ja ommella muutenkin. Tuntuu, etteivät tunnit riitä kaikkeen mitä kotona haluaisi tehdä. Eikö teilläkin onnistu kaikenlainen näpertely, leipominen, harrastaminen siinä ohessa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan onnistu. 3 alle 3v lasta pitää kyllä riittävän kiireisenä.

Hei, tämäkin päivä on sinun ainoaa ja ainutlaatuista elämääsi. Jos teillä ei ole siellä päällä joku erikoinen kriisitilanne, niin onko ihan pakko kökkiä siellä kotona tämäkin päivä? Varmasti on jotain, jota voit tehdä tuodaksesi vaihtelua päiviisi.

Ei tässä päivässä ole mitään ainutlaatuista,jokapäivä on samanlainen.Eikä ole mitään harrastusta mitä voisin harrastaa pienen lapsen kanssa.

Siivoaminenkin on oikeastaan turhaa,pari tuntia ja asunto näyttää siltä kuin ei olisi siivottukkaan. t,2

Pienet lapset nukkuvat päikkäreitä ja viihtyvät vähän vähemmälläkin elämyksillä. Äidin harrastukset ja näpertely onnistuvat kohtuudella siinä sivussa, jos on tahtoa. Ruuatkin voi tehdä uunissa, ettei hellan vieressä tarvitse seisoa.

Jos tykkää askartelusta, sitä voi tehdä lasten kanssa.

Mikä ihanampaa kun seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä kotona.Ulkona niin ihana ilmakin lähteä vaikka metsäretkelle.Lapset ovat niin aitoja ja hetken pieniä.Vaikka kyllähän sitä aikuinen omaakin aikaa välillä aina tarvitsee.

Höh, kokeile jotain muutosta arkeen?

Mulla on ihanaa kotiäitinä! Käydään aamupäivällä puistossa tapaamassa muita lapsia ja äitejä, sit lounaalle ravintolaan ystävien kans, sen jälkeen kotiin, lapsi nukkuu 1,5-2 tunnin päikkärit ja mä teen kotityöt (ja relaan) sillä aikaa. Sit klo 16 tulekin mies jo kotiin ja puuhaillaan yhdessä jotain. Joskus tosin saattaa alkaa tylsistyttää, jos pitkään aikaan ei ole tavannut muita aikuisia, mut siihen auttaa, kun sopii kahvi- tai lounastreffit kavereiden kans.

T. kotiäiti, lapsi 1 v 8 kk

Siinä vaiheessa kun/jos meillä nukutaan päikkäreitä niin kämpän pitää olla ihan hiljainen,tuo lapsukainen on tosi herkkä uninen ja nukkuu muutenkin tosi huonosti.Mut kaipa se päivä jotenkin menee,niinkun tähänkin asti.t,2

Jos pitää olla hiljaista, voit tehdä hiljaiset "omat juttusi". Täyttää skräppikirjaa, järjestellä valokuvia, virkata kesähattua, maalata eteisen seinän, kirjoittaa postikortteja, vaihtaa mullat kukkiin... Mistä nyt ikinä tykkäätkin. Voit vaikka vain nostaa jalat ylös ja kuunnella musiikkia.

Väitän kyllä, että oma viihtyminen on kiinni asenteesta.

Nyt on hyvät kelit, laita muksu ulos nukkumaan. Jos asut kerrostalossa ja ei parveketta, lähde itse kaupungille työntelemään vaunuja. Tee ikkunaostoksia, istukahvilan terssille juomaan kahvit tms... Suunnittele aktiivisestimenemistä ja tekemistä tutki mitä vauvakerhoja paikkakunnallasi on. Niistä löydät äitikavereita jos omat ystäväsi ovat eri elämäntilanteissa.