Taas yksi tylsä kotiäidin päivä.

Just näin. Kirjoitit asiaa negatiivisuudesta ja sen kasaantumisesta. Ikäkysymys laittaa minut nyt poistumaan palstalta, koska tuo jatkuva tyytymättömyys alkaa ärsyttää. Mulla kuitenkin odottaa tuolla loputtomiin kivoja pikkuhommia, ja isoihinkin voin alkaa halutessani. Lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vain, kun heidän kanssaan ei kiristele hampaitaan. Kääkkä-äiti 44v

Entisenä lapsettomuudesta kärsivänä olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan olla kotona lapsen kanssa, joka on suunnattoman suuri lahja. Tämä on yksi vaihe elämää. Aion ottaa tästä kaiken irti, vaikka oma napa jää vähemmälle. Ei, aina ei ole kivaa, mutta pääasiassa olen kiitollinen.

Väitän, että kyse on hyvin paljon asenteesta.

Minusta tässä ketjussa on enemminkin kyse siitä, että kaikki eivät pidä samoista asioista. Mikään asennemuutos ei saa minua rakastamaan askartelua tai virkkausta. Huolimatta siitä, että kotiäitiys tuntuu tylsältä, voi silti olla aivan loistava äiti. 

Näihin vaikuttaa niin monet asiat. Lapsetkin on erilaisia. Itse tykkään kuopuksen kanssa tehdä ruokaa, käydä kaupungilla, katsella valokuvia, mutta esikoinen oli aivan toista maata. Oli niin vilkas, utelias ja kokeilunhaluinen, ettei pysynynyt hetkeäkään paikallaan, joten kaikki tekeminen hänen kanssaan oli aika uuvuttavaa. Metsäretkillä kävin kotiäitinä paljon, mutta en nyt voi mitenkään sanoa nauttineeni niistä retkistä. Olihan ne ihan kivoja mutta työläitä. Esikoinen viipotti ties missä kallionkielekkeellä, taapero kieltäytyi kävelemästä ja vauva huuti nälkäänsä kantorepussa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:58"]

Näiden aloituksien kanssa on vähän se, että mikään ei kelpaa. Ei virkkaus, maalaus, päiväunet tai niiden puute, ei kaverit, ei muukaan sosiaalinen elämä, ei lapsen kehityksen seuraaminen, askartelu tai se tärkein, asennemuutos. Ymmärrän että välillä haluaa vaan valittaa, kyllä mustakin tämä on välillä tylsää mutta ei se siitä muutu vaikka kuinka valittaisi, ellei itse TEE asialle jotain. Negatiinen energia kun tuppaa kasaantumaan ja sitten vaan vituttaa kaikki kahta kauheammin. Mieti mitä olisi kiva tehdä lapsen/lasten kanssa. Jos mitään, siis yhtään mitään ei tule (koskaan!) mieleen niin sitten osanottoni. Etenkin lapsia ajatellen. Hänen/heidän lapsuuttahan se sinun tylsä arkesi on.

[/quote]

Samaa mieltä. Olin itsekin monta vuotta kotiäitinä, joten ymmärrän että aina ei ole helppoa. Multa saa kyllä myötätuntoa siihen että lapsen itkut väsyttää, mut tuollaiseen marinaan ei oikein saa. Se on sellaista henkistä laiskuutta, että mennään tavallaan sen äitiyden taakse piiloon ja syytetään lasta siitä että itse ei nyt vaan oikein osaa orientoitua ja alkaa tekemään asioita. Nämä on asioita, joita oppii kun alkaa opettelemaan. On väärin sitä lasta kohtaan, että äiti ottaa asenteen että sinä olet esteenä sille mun oikealle, hauskalle elämälle.

Jos aloittajalla on asiat vaikeita, koska on masentunut ja väsähtänyt, niin siihen pitää hakea apua.

lapsi kyllä oli niin suunniteltu että enempää ei voisi suunnitella.

on oikeasti rankkaa kun ei ole yhtään kavereita kenen kanssa viettää aikaa,vaikka edes siellä leikkipuistossa.Viimeksi ollut ilman lapsen seuraa......viime kuussa.On siis julmaa sanoa että "ei kinnosta kun urheilu yksin"jos saisi päivässä olla edes kaksi tuntia rauhassa,vaikka että ees nukkusin ne päikkärit,mutta se on mahdotonta kun olen itsekkin huono uninen.Haukkukaa vaan lisää.

No mä olen sairauksien ja vammojen takia kotona ja mulla vaan tuollainen 5,5v lapsia. Ja tokihan sitä on kaikkea tullut harrasteltua mutta samaa rataa ne päivät enimmäkseen menee. Äsken jo tehtiin aamu-ulkoilut. ap

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:45"]

Täytyy nyt varmaan ihan oikeesti kertoo et meidän lapsi ei nuku autossa eikä vaunuissa,ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa.Asutaan kerrostalossa vuokralla,täällä ei siis maalata eikä tapetoida.Lapsi viihtyy hereillä vaunuissa/rattaissa ehkä tunnin jos liikutaan,sitten kyllästyy ja alkaa huutamaan,vaikka sillä on leluja mukana.

Kukkiin on vaihdettu mullat jo Maaliskuussa.Ja mitä virkkaamisiin ym muihin tulee niin en ole käsityöihmisi,kiitos ideasta.

Mulla on oikeasti ehkä asennevamma.Mut lähdeppä itse lapsen kanssa johonkin kun ei se viihdy missään.Ja ikää sillä on alle 1v.

[/quote]

Asennevamma on juuri oikea diagnoosi, kun mihin tahansa ehdotukseen löytyy syy, miksi juuri sitä ei pysty tekemään. Jos alle 1 v "ei viihdy missään" niin se vika ei kyllä ole vauvassa vaan äidin asenteessa.

Niin no, itsepä olet valintasi tehnyt. Mitäs hankit niitä äpäriä.. Life is what you make it.

Lapsi aistii äidin hermostuneisuuden.Kun lapsi saa läheisyyttä ja huomiota on varmasti tyytyväisempi.Nykyään tuntuu että jotkuun äidit eivät millään viihy lastensa kanssa,ihan kun lapset olisivat joku välttämätön paha.Ei keksitä mitään tekemistä heidän kanssa.Ilmanko lapsista tulee uusavuttomia jotka eivät muuta osaa kun tiotokoneilla pelata.Kaikki eivät edes saa lapsia.Lapsi on siunaus.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:54"]En voinut kotiäiti vuosina kyllä hirveästi näperrellä. Kuka pystyy kun lapset on siinä jaloissa? Esikoisen vauvavuotena kyllä, mutta sen jälkeen en. Joskus yritin ommella verhoja, mutta kun levitin ne olkkarin matolla, heti oli vauva ja taapero konttaamassa päällä. Päiväunetkin esikonen jätti pois jo 1,5v.

En edes lasten kanssa voinut leipoa ilman, että oma pinnani kiristyi. Tosin mulla on ollut vilkkaat taaperot, että en tiedä millaista se olisi ollut rauhallisempien kanssa, jotka ei heti työnnä sormeaan puukon alle tai kippaile kermoja lattialle, lapio kukkamultaa kaksinkäsin vauvan päälle jne. Onneksi nyt onnistuu jo leipominen kun lapset isompia ja kuopuskin jo kohta 3v. 

[/quote]

Jeps, tässä äitiyslomailussa on pahin ongelma se, että siinä vaiheessa kun lapset ovat sen ikäisiä, että niiden kanssa voisi järkevästi tehdä niitä kivoja juttuja joihin työssäkäydessä on harvoin aikaa niin että se on kaikille kivaa ja rentouttavaa eikä kauheaa äidin pinnaa entisestään venyttävää kaaosta (esim. metsäretket, yhdessä leipominen ja askartelut), lapset ovat jo niin vanhoja, etteivättarvitse enää kotihoitoa.

0-3 - vuotiaiden kanssa kaikki kiva ja erilainen vaan lisää sitä siivoamista ja vahtimista, mitä kotiäidin päivässä on jo muutenkin liikaa. Ei paljon inspiroi lasten kanssa leipominen enää, kun miettii, miltä keittiö näyttää sen jälkeen, vaikka yksin leipominen olis ihanaa, jos joku muu vahtisi lapsia sen ajan.

Olen kotiäiti, mutten tylsistynyt, ja haluan kommentoida tuota juoksuratasasiaa: monikaan taapero ei viihdy enää rattaissa. Joo, tuttuni lahjoo lapsen herkuilla istumaan äidin lenkkien aikana, mutta mun lapsi ei oo edes lahjottavissa. Lenkit pitää kyllä hoitaa ihan ilman lasta.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:13"]

Lapsi aistii äidin hermostuneisuuden.Kun lapsi saa läheisyyttä ja huomiota on varmasti tyytyväisempi.Nykyään tuntuu että jotkuun äidit eivät millään viihy lastensa kanssa,ihan kun lapset olisivat joku välttämätön paha.Ei keksitä mitään tekemistä heidän kanssa.Ilmanko lapsista tulee uusavuttomia jotka eivät muuta osaa kun tiotokoneilla pelata.Kaikki eivät edes saa lapsia.Lapsi on siunaus.

[/quote]

Kyllä minä teen paljonkin erilaisia juttuja lapseni kanssa eikä hän ole uusavuton. Ulkoilemmekin vähintään kaksi kertaa päivässä ja monenlaista päivisin harrastamme esim. ruuanlaittoa,lintujen bongausta,kiviharrastusta,trampoliinihyppelyä,muskarissa käyntiä,hiekkaleikkejä,kiviharrastuskin häneltä löytyy yms. ap

Mitä te inisette menette töihin,ku lapsi on 9kk. Se on omiata valinnoista kiinni.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:13"]

Niin no, itsepä olet valintasi tehnyt. Mitäs hankit niitä äpäriä.. Life is what you make it.

[/quote]

Ei ole äpärä.

Ja mitä muuhun mollaamiseen tulee niin tässä sitä kesää odotellaan että päästään puistoon leikkimään.Olis varmaan lapsestakin kiva istua hiekkalaatikolla eikä vaan pyöriä siellä mahallaan.

Eikä meillä suinkaan laiteta lasta tietokoneen/telkkarin eteen istumaan eikä se saa mitään omia ipadeja niinkun nää nykyajan pilalle hemmotellut kakarat.

Nyt lähdetään kauppaa.Haukkukaa sillä aikaa vielä vähän lisää.

Ei ole tarkoitus haukkua.Saisitko välillä vaikka apua isovanhemmilta.Vie lapsi joskus heille hoitoon. Auttaako mies?Mutta muista lapsi on pieni ja sinun armoilla.Äiti on tärkein ihminen lapselle.

Olettekohan te kaikkeen tyytymättömät marisijat pilanneet omien äitienne parhaan nuoruuden samalla tavalla vain olemalla olemassa? Äiti sitten huokaillut läpi lapsuuden kuinka kanssanne ei voi tehdä yhtään mitään ja kuinka uupuneita he ovat teihin, kun olette niin tylsiä, raskaita ja haastavia.

Kamala ajatus mitä kaikkea lapset joutuvat harteillaan kantamaan: äidin pilalle mennyttä elämää nyt ainakin. Hampaat irvessä se tekee ruokaa kuitenkin ja paisko pyykit koriin. Ja valittaa iskälle kuinka sen pitäisi edes joskus antaa tilaa hengittää, kun vaippahousu taapero niin ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:08"]

No mä olen sairauksien ja vammojen takia kotona ja mulla vaan tuollainen 5,5v lapsia. Ja tokihan sitä on kaikkea tullut harrasteltua mutta samaa rataa ne päivät enimmäkseen menee. Äsken jo tehtiin aamu-ulkoilut. ap

[/quote]

Moi ammattivalittaja! Etkö eilen saanu avauduttua plussalla tarpeeksi?

Mun elämäni paras ajanjakso oli lasten kanssa kotona oleilu, eli kotiäitiys. Toki niitä ei ollut kuin kaksi kappaletta, että kaikki kiva onnistui. Kesällä rannalle, talvella uimahalliin, kotona sauna päälle iltapäiväunien jälkeen ja punkat esille. Ulkoiliin paljon, otettiin evästä leikkipuistoon, Käytiin jätskillä jne. Nyt lapset jo esiteinejä, ja kivaa on edelleen, vaikka moni asia on muuttunut. Nauttikaa tästä hetkestä ystävät!

Mies on kotona 3 tuntia päivässä.Eikä isovanhemmat eikä kummit hoida lasta.Mies tekee meillä sen ruuan sillä aikaa kun on kotona,sitten se menee nukkumaan ja sit lähtee menoihinsa.Olen itse siis lapsen kanssa 24h,ainut oma vapaa hetki on kun käyn suihkussa.

Kyllä musta normaali elämä jo ennen lapsiakin oli tylsää. Silloin oli vain helpompi keksiä ja tehdä niitä jännittäviä juttuja, joilla saada piristystä elämään. Matkusteltiin paljon, käytiin vaeltamassa, käytiin lähes joka viikko elokuvissa, kokeiltiin uusia urheilulajeja, geokätköiltiin, seinäkiipeiltiin jne.

Olen aina tylsistynyt todella helposti. En pysty katsomaan edes hidastempoisia elokuvia. Haluaisin muuttaakiin parin vuoden välein ihan vain mielenpiristykseksi, mutta miehen ja lasten takia en voi. Näpertelyt sun muut ei oikein tunnu missään. Olen rehellistä toimintaa kaipaava ihminen, joten kyllä kotona olo lasten kanssa on tylsää. Olen silti hyvä äiti enkä näytä tylsyyttäni.