Liian kaunis lapsi?
Yksi kolmesta lapsestani (kaikki tyttöjä) on todella kaunis. Tuntuu kuin hän olisi saanut kaikki hyvät puolet, eikä yhtään huonoa. Kaksi muuta on ihan normaalilla tavalla kivannäköistä, mutta ei läehellekään siskoaan. Tästä on kehkeytymässä kriisi kaikille. Yhtä kehutaan ylitsevuotavasti kaikkialla, jopa tuntemattomat kommentoivat usein hänen ulkonäköään. Minua ahdistaa, kun mietin miten saisin hänet uskomaan, että hän on paljon muutakin kuin pelkkä kaunis kuori - ja ennen kaikkea, että muuhunkin elämässä täytyy panostaa. Siskoille on kova pala ja itsetunnon kannalta kurjaa, kun heihin ei kiinnitetä huomiota. Ja vaikka joku kehuisikin, niin he ovat sitä mieltä että niin vaan sanotaan ettei tulisi paha mieli. Sukulaisilta ja ystäviltä olen pyytänyt, että lapsia kehuttaisi vain muista syistä ja ulkonäköön ei kiinnitettäisi lainkaan huomiota. Itsekin olen tarkka, että kehun jokaista vuorotellen ja pelkästään muista ominaisuuksista. Mutta ei lapset tyhmiä ole. Surettaa kaikkien ihanien tyttöjeni puolesta, toivottavasti ei vaikuta ratkaisevasti heidän keskinäisiin väleihinsä. Nyt tosin jo huomaan, että nämä ns. tavallisemman näköiset liittoutuvat usein siskoaan vastaan. Kaikki ovat alakouluikäisiä. Mikähän olisi oikea tapa toimia?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 06:44"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 06:39"]
Ne ongelmat pahenee teini-iässä. Luultavasti se on se sun kaunis tyttö joka tulee kärsimään olemattomasta itsetunnosta ja kateudesta sisariaan kohtaan. ole vaan kaikkien tukena, en osaa muuta sanoa.
t. yks samanlainen kaunis tyttö, joka vasta päälle kolmikymppisenä sai terveen itseluottamuksen
[/quote]kauneus lienee olevan katsojan silmissa ..........
[/quote]
Täällä kans yksi kaunis nainen jolla vieläkin 35 vuoden iässä itsetunto-ongelmia. Minua ei kotona kehuttu ei sitten mistään. Eikä koulussa, päinvaston, tarhaopettajat eristivät minua ja luokanopet piti silmätikkuna. Olin sosiaslinen ja puhelias. Kauneuskin paljastui vasta teininä kun omat luokkakaverit siitä jankkasivat. Kun kysyin kotona miksi ette ole kertoneet että olen kaunis tai hyvä siinä, äiti vastasi ettei hän halunut minun ylpistyvän.
Eli näkyy olevan kaksiteräinen miekka tuo kehuntie.
Mun vanhemmat käytti just tota ei kehuta, vaan sen sijaan arvostellaan rankasti pienintäkin virhettä tyyliä, joten itsetuntoni oli nolla kauneudesta huolimatta. Olin myös ns. kympin tyttö koulussa, mutta koulumeneteskyksestäkin sain vain pilkkaa ja arvostelua osakseni. Älä hyvä ihminen lähde lapsesi itsetuntoa lyttäämään, kyllä sun tyttäresi ymmärtää olevansa muutakin kuin kaunis kuori.
Meidät on kasvatettu ajan hengen mukaan, ei ole kehuttu ettei ylpistyisi. Ja Se tosiaan näkyy itsetunnossa, kaunis tai ei...
Kaunis lapsi ei välttämättä ole kaunis aikuinen.ja lapsena vähemmän kauniista tytöstä voi tulla aikuisena kaunotar.mielestäni ei ole olemassa käsitettä liian kaunis, miksi kauneus on ongelma eikä hyvä asia?sait jälkikasvustasi ainakin yhden kauniin.
Usein lapsena sievät tytöt ovat taviksia aikuisena eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, vaikka ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa valitettavasti eletäänkin.