Lihava voi "haluta" olla laihtumatta koska
ei halua antaa muille sitä nautintoa että "no minähän sanoin että laihduta, etkö olekin nyt onnellinen ja eikö olekin hyvä olla?!". Kun muut tuputtavat sitä laihdutusta niin paljon niin se toisten reaktio voi alkaa pelottaa ja ahdistaa.
Lihavan identiteetti voi vahvasti olla olla lihava. Ei ole varma mitä jää, jos ei ole enää se porukan ylipainoinen.
Kommentit (7)
No epäilen.
Vai mistä joku laiheliini tietää henkilökohtaisesti miten paljon parempi toisen nyt on olla?
Mä olen ollut muutaman kerran satakiloinen (raskauksieni takia) ja siitä kiskassut painon taas sinne vähän reiluun 50 kiloon ja mä voisin hehkuttaa sitä toisille ja saada kiksejä laihtumisestani; ette TIEDÄKÄÄN miten upeaa tälläinen muodonmuutos onkaan! Te ette kyllä tiedä miten se ja toi haittasi oloa.. Koska eihän sitä tiedäkään.. :)
Voi hyvänen aika näitä keittiöpsykologien ajatuskuvioita! Kaipa lihavallakin ihmisellä on identieetissään muitakin osia kuin kuin paino? Esim. syntyperä, kasvatus, kieli, koulutus, asennemaailma jne jne jne.
Tuossa voi olla jotain perää. Minä vihaan liikuntaa ja himoliikkuja kaveri kovin tsemppasi minua liikkumaan. Huomasin ajattelevani etten halua edes yrittää ettei hän vain pääse sanomaan että oli oikeassa...
Voi olla myös, koska ei ole enää väliä elääkö 20 v vai 40 v tästä eteenpäin.
Tai jos lihavuuden haitat < jatkuvasta syömisensä kyttäämisestä aiheutuva stressi.
Niin. Mä laihdutin. Olin sitten oikka ja kaunis, mutta mulla ei ollut millään tapaa hyvä olla, vitutti aamusta iltaan. Lopetin sitten sen sapuskan vahtaamisen, lihoin, ja tulin onnelliseksi omaksi itsekseni.
aha