Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi te masentuneet, ette hae apua tai ota sitä vastaan?
29.04.2014 |
Esimerkiksi minun mieheni on selvästi masentunut käytöksensä perusteella, mutta kun kannustanut häntä soittamaan itselleen ammatiapua, niin hän tuhahtelee ja usein suuttuukin. Onko minulla oikeus soittaa hänelle apua? Esimerkiksi varata hänelle aika lääkärille ja sieltä psykologille.
Miestä ei enää huvita tehdä mitään kanssani, koska ei kuulemma jaksa, vaikka on päivät pitkät kotona työttömänä tekemättä mitään hyödyllistä. Töitäkään ei enää jaksa hakea, seksiä on turha kuvitellakaan ja välillä hän kännissä uhkailee itsetuhoisilla puheilla. Hänellä on myös itsetuhoinen menneisyys ennen minua, joten otan puheet vakavasti. Syö voimia itseltä älyttömästi katsoa tuollaista touhua, kun toinen ei saa mitään aikaan ja ei edes tee kanssani enää mitään. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa ammattiapua vastaan?
Kommentit (21)
Pelkään ettei minua oteta tosissaan. Minulla on myös huono omatunto siitä että olen masentunut. Tiedän, että se on typerää. Lisäksi en pysty keskustelemaan syvällisiä, koska alkaa heti itkettää. Ihmiselle avautuminen pelottaa. En mahda sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisen yleistävä kysymys. Sinun pitäisi olla vähintäänkin psykiatrian erikoislääkäri, jotta voisit ymmärtää miten masennus vaikuttaa ihmisen päätöksiin, ja motivaatioon....
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:05"]
Pelkään ettei minua oteta tosissaan. Minulla on myös huono omatunto siitä että olen masentunut. Tiedän, että se on typerää. Lisäksi en pysty keskustelemaan syvällisiä, koska alkaa heti itkettää. Ihmiselle avautuminen pelottaa. En mahda sille mitään.
Se voi olla. Itsekin kun menin lääkärille kahden vuoden aikaisista säännöllisistä paniikkikohtauksista, niin lääkäri ei meinannut ottaa asiaa todesta, koska niin moni diagnisoi itselleen sairauksia. Ja en yhtään ihmettele, että vieraalle ihmiselle puhuminen pelottaa!
"Te masentuneet"... En voi puhua kuin omasta puolestani mutta itse olen hakenut ja saanut kaiken avun mitä kuvitella saattaa. Tuntuu jotenkin utopistiselta ettei siinä olotilassa apua edes halua hakea koska olo on niin sietämättömän, kauhistuttavan tuskainen. Mutta ymmärrän jotenkin esim kolmosen kaltaisia. Minäkin olin myös lamaantunut.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:07"]
Ihmeellisen yleistävä kysymys. Sinun pitäisi olla vähintäänkin psykiatrian erikoislääkäri, jotta voisit ymmärtää miten masennus vaikuttaa ihmisen päätöksiin, ja motivaatioon....
[/quote]
Niin no fiksuahan olisi ollut muotoilla otsikko: "Jotkin masentuneet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vitun pilkku sinulla on tuosssa otsikossa ennen ETTE-sanaa? Opettele kirjoittamaan ja kysy vasta sitten "asiaasi".
Mä olen ollutkin aiemmin hoidossa, mutta kun tiedän, että se apu harvemmin on sellaista, että siitä oikeasti saa jotain irti, avun hakeminen turhauttaa. Se on ihan sattuman kauppaa, millaisia ihmisiä sitä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten vaivautunut lukemaan ketjusta mitään, 8.
Itse en hae apua työpaikan menetyksen pelossa, vakuutuksen ja lainan saamisen loppumisen pelossa. Rekisterimerkinnät ovat ikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:13"]
Mikä vitun pilkku sinulla on tuosssa otsikossa ennen ETTE-sanaa? Opettele kirjoittamaan ja kysy vasta sitten "asiaasi".
[/quote]
Samaa ihmettelen minäkin :D Jokin ajatusvirhe ilmeisesti. Pahoittelen siitä aiheutunutta haittaa!
T: ap
Mä olin masentunut amiksessa. Koulu ei kiinnostanut ja sain paniikkikohtauksia myös koulun ulkopuolella.
Äitini raahasi minut jonnekin nuorisopsykiatriselle juttelemaan ja vaikkei siellä muuta tapahtunut kuin juteltiin, en saanut lääkkeitä tms, se auttoi kummasti. Vieraalle, mukavalle naisihmiselle oli yllättävän helppo avautua vaikka itkua tihrustinkin siellä.
Siitä oli sekin hyöty että sain suoraan migreenilääkkeet joltain sen puolen lääkäriltä pelkällä oirekuvauksellani. Terkkarista sanoivat että eivät voi migreenilääkkeitä minulle antaa ellen tule kohtauksen aikana lääkäriin joka voi diaknosoida oireeni varmasti migreeniksi. Hyvähän se on lähteä 10km päähän sairaalaan migreenikohtauksen aikana kun ei jalat kanna ja kämppiksellä ei ole ajokorttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:15"]
Itse en hae apua työpaikan menetyksen pelossa, vakuutuksen ja lainan saamisen loppumisen pelossa. Rekisterimerkinnät ovat ikuisia.
[/quote]
Niin. Jotenkin surettaa, että masennus vaikuttaa noinkin paljon erilaisiin asioihin.
Ajattelin, että ehkä liioittelen vaan ja ajattelevat, että olen vaan joku turhastaruikuttaja. Että joku muu ansaitsisi apua enemmän. Ja ettei se kuitenkaan auta, jos sitä saisinkin. Masentunut helposti vähättelee itseään ja siinä samalla oikeuttaan saada hoitoa. Masennukseen kuuluu oireena myös toivon menetys.
Lisäksi masennus laskee toimintakykyä niin, että kaikkien asioiden hoitaminen tai mihinkään toimeen tarttuminen käy todella vaikeaksi. Samaan aikaan mielenterveysongelmiin on tosi vaikea saada apua. Jos jalka on poikki, riittää kun menee päivystykseen ja odottaa ensiapua. Masentuneena pitäisi ensin saada aika perusterveydenhoitoon, joka sekin voi olla kiven takana, saada tätä puolta mahdollisesti hyvin huonosti tunteva yleislääkäri vakuuttumaan että nyt on tosi kyseessä ja tarvitaan aika psykiatrille (jota sitäkin saa useilla paikkakunnilla jonottaa ikuisuuden), jos terapian saanti kelalta vaikuttaa todennäköiseltä, jaksaa ja pystyä selvittelemään kaikki sen tukemiseksi tarvittavat paperityöt kelassa jonotteluineen, sitten soitella läpi paikkakunnan terapeutteja ja jotenkin osata itse valita niistä itselleen sopivin (jos kellekään ylipäänsä on vapaita aikoja)...oon paljon sairastanut erilaisia sairauksia, mutta ei missään hoidon saaminen ole vaatinut niin paljon oma-aloitteisuutta, sinnikkyyttä ja aktiivisuutta kuin masennuksessa. Ja valitettavasti juuri masennuksessa keskeinen oire on oma-aloitteisuuden ja aktiivisuuden voimakas lasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä taipumus vähätellä omia vaikeuksia ja tarve olla aiheuttamatta kenellekään mitään vaivaa. Ajatus, että minulla pitäisi mennä vielä huonommin jotta olisi "oikeus" pyytää apua. Myös kova ylpeys ja tarve selvitä ongelmistani yksin.
Mene lääkäriin, saa lastensuojelu perääsi. Ja tässä tilanteessa vähiten uutta stressiä kaipaan. Joten olen, päivä ja yö kerrallaan. Kiitos yhteiskunta.
Kokemuksesta myös tiedän, että jos yh-äiti on tai on ollut masentunut, täytyy olla pirun varovainen ettei lapsia viedä pois.
-kolmonen
Tässä on tullut hyviä syitä. Ap, saitko nyt valaistusta miehen tilanteeseen?
Yleisellä tasolla:
Terapiaa on todella vaikea saada kunnalliselta puolelta koska resursseja on liian vähän. Joka toinen viikko tapaaminen mt-hoitajan kanssa, joka vähän tuunaa lääkitystä ei ole terapiaa. Jos on yksityinen vakuutus, se (varmaan vakuutusyhtiöstä riippuen) voi korvata kahden vuoden terapian, jos/ kun Kela ei korvaa. Kelan syitä on turha lähteä arvuuttelemaan.
En itse tajunnut olevani masentunut. Sitten sairastuin, masennuksen oireena, paniikkihäiriöön. En tajunnut siitäkään mitään, luulin, että mulla oli sydänvika. Se haittasi elämää niin paljon, että yhtenä päivänä oli pakko kesken työmatkan juosta yksityiselle lääkäriasemalle ja siitä sitten apu alkoi keräytyä auki, lääkitys + terapia. Kela ei korvannut mitään, mutta vakuutus auttoi.
Ap, miehesi mieltä kuormittaa nyt moni asia. Työn menettäminen käy kunnian päälle, häpeä kalvaa varmaan ja toivottomuus tai epätoivo. Miehesi masennus/ ahdistus saattaa olla toistuvaa tai jatkuvaa, päätellen tuosta aiemmasta itsetuhoisuudesta. Onko sinulla esim. tuttua lääkäriä (esim työterveys-?), jolta voisit kysyä neuvoa, että miten saisit miehesi hakemaan apua. Mihin teillä on varaa?
Masennus on hirveä tauti, ja se voi myös olla kuolemaksi. Masentuneen kanssa on hyvin raskasta, joskus jopa sietämätöntä, elää.
Toivottavasti löydätte tien ulos tuosta vaikeasta tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:20"]Ajattelin, että ehkä liioittelen vaan ja ajattelevat, että olen vaan joku turhastaruikuttaja. Että joku muu ansaitsisi apua enemmän. Ja ettei se kuitenkaan auta, jos sitä saisinkin. Masentunut helposti vähättelee itseään ja siinä samalla oikeuttaan saada hoitoa. Masennukseen kuuluu oireena myös toivon menetys.
Lisäksi masennus laskee toimintakykyä niin, että kaikkien asioiden hoitaminen tai mihinkään toimeen tarttuminen käy todella vaikeaksi. Samaan aikaan mielenterveysongelmiin on tosi vaikea saada apua. Jos jalka on poikki, riittää kun menee päivystykseen ja odottaa ensiapua. Masentuneena pitäisi ensin saada aika perusterveydenhoitoon, joka sekin voi olla kiven takana, saada tätä puolta mahdollisesti hyvin huonosti tunteva yleislääkäri vakuuttumaan että nyt on tosi kyseessä ja tarvitaan aika psykiatrille (jota sitäkin saa useilla paikkakunnilla jonottaa ikuisuuden), jos terapian saanti kelalta vaikuttaa todennäköiseltä, jaksaa ja pystyä selvittelemään kaikki sen tukemiseksi tarvittavat paperityöt kelassa jonotteluineen, sitten soitella läpi paikkakunnan terapeutteja ja jotenkin osata itse valita niistä itselleen sopivin (jos kellekään ylipäänsä on vapaita aikoja)...oon paljon sairastanut erilaisia sairauksia, mutta ei missään hoidon saaminen ole vaatinut niin paljon oma-aloitteisuutta, sinnikkyyttä ja aktiivisuutta kuin masennuksessa. Ja valitettavasti juuri masennuksessa keskeinen oire on oma-aloitteisuuden ja aktiivisuuden voimakas lasku.
[/quote]
Muuta en voi sanoa kuin että naulan kantaan. Toivottavasti systeemistä saataisiin yksinkertaisempi.
Alue: Aihe vapaa
Mites tuo pilkku tuonne otsikkoon eksyi..?