vituttaa kun mies on holtiton lasten suhteen
Aina ollut taistelua sen kanssa lastenhoidon suhteen. Ei herännyt vauvojen kanssa, oli äksy kun piti yöllä vaihtaa vaippoja. Kun yksivuotias oli talven flunssainen ei mies tietenkään ottanut paineita, minä niistin niistäjällä ja huolehdin lääkitsemiset. Kuten lukuisat muutkin sairastelut. Lapset nyt päiväkoti-ikäinen/eskarilainen eikä mies edes muista että kuumeessa annetaan panadolia eikä buranaa. Atoopin unohtaa rasvata, ei jaksa laittaa lapsia suihkuun ulkoilun jälkeen vaikka siitepölyallergisia. Liioittelua kuulemma. Ulkona lapsille sattuu alituiseen miehen kanssa, ei osaa opettaa ja huolehtia. Päästää liian pienen liian vaarallisiin paikkoihin. Joskus ajanut lapsi pyörän kyydissä eikä ollut muistaa laittaa vöitä kiinni, toinen huomautti. Kaikki lääkäri-päiväkoti yms asiat hoidan ja selvitän. Pienemmällä puheen kanssa haasteita, kävi piheterapeutti ja neuvoi esim korjaamaan lapsen väärät sanamuodot ja virheet sanomalla itse lause oikein perässä. Mies ei koskaan muista, pikemminkin lässyttää niin että lapsi ja isä lässyttävät keskenään. Suututtaa niin hirveästi, vituttaa koko mies! Ja samalla pitäisi varmaan olla tyytyväinen kun sentäs vie ulos, pitää sylussä, lukee ja laittaa ruokaa. Mutta minkä takia se on noin idiootti turvallisuus- ja vastuuasioissa? Tänään lapsi satutti isän kanssa ulkona ollessa kätensä, tuli verinaarmuja kämmeneen. Lapsi pölyunen, hiekkanen, kasvot ja kädet likaisina. Mies antoi olla kun lapsi ei halunnut pesulle, mies meni itse suihkuun ja tuli syömään tokaisten vaan "ei se halua pesulle niin ei mene sitten". Ja minä vein, sain lapsen itkut ja kiukut päälleni, mies sylitteli ja lässytteli kun lapselle tuli paha mieli äitin pakotettua. Tunne, mitä tunsin miestä kohtaan..... Arrrgh.
Kommentit (35)
19 vielä lisää, että vaikka vanhemmuus on aina vierasta aluetta perhettä suunnitteleville (allekirjoitan todellakin tämän), niin kyllä jotkin piirteet, mitkä vaikuttavat myös vahvasti vanhemmuuteen, näkyvät aika kokonaisvaltaisesti elämässä muutenkin. Sama ihminenhän sitä kuitenkin on sen lapsen jälkeenkin. Jos ottaa vastuunsa muutenkin elämässä ja huolehtii lähimmistä (oma perhe, puoliso, ystävät), niin kyllä niin tekee aika suurella todennäköisyydellä lapsellekin; on huolehtiva ja vastuuntuntoinen vanhempi, katsotaan ettei lapsi satuta itseä ja hoidetaan kivut, sairaudet ja haavat jne. En tarkoittanut loukata ketään, kunhan vain mietiskelen näitä juttuja.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:46"]
jos liian herkkä,eron syy (mies oi suostu mihinkään pariterapiaan ei perheneuvolaan lässyttämään) niin onko mun vaan kestettävä ja oltava kädet ristissä ettei lapsille koskaan mitään pahempaa satu isän kanssa? Eikä kannata ajatellakaan että jättäisi isän vastuulle pidemmäksi aikaa, kun mies ei sairauksista välitä? Ap
[/quote]
Jos eroatte, silloin mies ainakin viettää paljon aikaa lasten kanssa keskenään ilman, että saat puuttua asiaan millään tavalla. Lisäksi mies ei luultavasti ota sinun antamia ohjeita huomioon edes niin vähää kuin tällä hetkellä, jos on katkera erosta (ja nalkuttamisesta).
Ihan sama meillä, mies pikemminkin toistaa lapsen virheelliset sanat ja äänitteet kun niin kiva vaan lässytetään lapsen kanssa! Niin typerää. Mikä sun miehesi koulutus? Mietin, voiko kukaan korkeasti koulutettu olla tällainen. Ap
Vast. 24 olen miettinyt tätäkin ja yksi iso asia, miksi ajattelen ettei kannata erota. Toisaalta, vähän sama kuin vaikka väkivallan suhteen, ei pitäisi siksi jäädä huonoon suhteeseen kun ajattelee että eron jälkeen joutuisi kuitenkin.. mutta näinhän se on.
ja vast. 23, on tosi totta mitä kirjoitat. Kyllä tietyt piirteet kertovat. Toisaalta ihminen kaksikymppisenä tekee epäkypsiä ratkaisuja, joiden kanss sitten elämänsä kamppailee.
ap
Montako lasta teillä on? Eikö ongelmat tulleet jo ekan jälkeen esiin? Onko mies nuori vai varttuneempi eli tapojensa orja eikä oikein osaa toimia toisin. Kerro miehelle syys-seuraus eli mitä tapahtuu jos lapsi ei saa lääkettä jne. Kerro tunteesi ja ole rehellinen ajtuksistasi. Älä lässytä äläkä naputa mutta älä myöskään tee miehen puolesta. Järjsetä niin, että se on mies joka törmää huolimattomuutensa jämiin.
Vast. 24 olen miettinyt tätäkin ja yksi iso asia, miksi ajattelen ettei kannata erota. Toisaalta, vähän sama kuin vaikka väkivallan suhteen, ei pitäisi siksi jäädä huonoon suhteeseen kun ajattelee että eron jälkeen joutuisi kuitenkin.. mutta näinhän se on.
ja vast. 23, on tosi totta mitä kirjoitat. Kyllä tietyt piirteet kertovat. Toisaalta ihminen kaksikymppisenä tekee epäkypsiä ratkaisuja, joiden kanss sitten elämänsä kamppailee.
ap
No joo, mä en kyllä ihan niele tuota, "ei voi tietää millainen vanhempi toisesta tulee". Kyllä ihan kun miettii omia sisaruksia, ystäviä, itseä, omaa miestä jne, niin kyllä sitä suurinpiirtein on kaikkien kohdalla tiennyt millainen vanhempi tulee. Siis kukaan ei nyt osaa etukäteen sanoa, että kuinka ankara esim on tai kuinka innoissaan tulee olemaan vaikka lasten harrastuksista, mutta se perushuolenpitokyky kyllä on mun mielestä ihan noudattanut sitä mitä on arvellukkin. Empaattiset ja vastuuntuntoiset ovat myös empaattisia lapsilleen, ja vastuuntuntoisia mitä tulee heidän hoitoon. Huonomuistiset ovat olleet myös huonomuistisia mitä lasten asiohin tulleet. Puolisoaan ja kavereitaan kohtaan etäiset ihmiset ovat olleet myös etäisiä lapsilleen. Tai sit mä vaan kuvittelen, mutta kyllä mun mielestä jotkin asiat vaan näkyy ihmisissä etukäteen. Ei kenenkään persoona nyt mitään totaalista muutosta tee lapsen myötä, ja vanhemmuus liittyy aika pitkälti myös siihen minkälainen persoona on, miten itsensä on kasvatettu jne.
Mutta mitäs kun tässä tilanteessa ollaan? Mies on juntti, huononuistinen ja holtiton, vädynyt tai kiukkunen. Hyvääkin löytyy isänä, tuo ajan antaminen ja hellyys. Mua vituttaa mies uhan kympillä. Ap
Mutta mitäs kun tässä tilanteessa ollaan? Mies on juntti, huononuistinen ja holtiton, vädynyt tai kiukkunen. Hyvääkin löytyy isänä, tuo ajan antaminen ja hellyys. Mua vituttaa mies uhan kympillä. Ap
Relaa. Miehesi on järkevä suomalainen mies, joka luottaa siihen, että lapset kyllä selviävät. Lapsille sattuu ja tapahtuu pihalla - ja niin kuuluu olla. Ei lasten perässä juostu 30 viotta sitten koko ajan varoittelemassa mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Ja tässä sitä vielä hengissä kirjoitellaan. On arpia ja kolhuja toki tullut, mutta niin on paljon kivoja kokemuksiakin omille lapsille kerrottavaksi.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:23"]
Relaa. Miehesi on järkevä suomalainen mies, joka luottaa siihen, että lapset kyllä selviävät. Lapsille sattuu ja tapahtuu pihalla - ja niin kuuluu olla. Ei lasten perässä juostu 30 viotta sitten koko ajan varoittelemassa mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Ja tässä sitä vielä hengissä kirjoitellaan. On arpia ja kolhuja toki tullut, mutta niin on paljon kivoja kokemuksiakin omille lapsille kerrottavaksi.
[/quote]
Kiva ku oot hengissä. Aika moni ei ole - vertailepa huviksesi lapsikuolleisuustilastoja vaikkapa 1970-luvun ja tämän päivän välillä Suomessa... Tieto lisää tuskaa, mutta omani ovat ainakin sen verran rakkaita, että turhia riskejä ei oteta. Vaatteet saavat likastua, mutta likaisesta ihosta putsataan kyllä haava, eikä meillä muutenkaan mennä ravassa ja liassa lakanoihin... kukin tyylillään kai.. yleisesti tuollaista pidetään kyllä laiminlyöntinä.
Tuon yhden mies on kyllä ketjun urpoin, eli se joka sabotoi lapsensa puheterapian lässyttämällä virheitä, joista yritetään oppia pois! :O ihan käsittämätöntä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:23"]
Relaa. Miehesi on järkevä suomalainen mies, joka luottaa siihen, että lapset kyllä selviävät. Lapsille sattuu ja tapahtuu pihalla - ja niin kuuluu olla. Ei lasten perässä juostu 30 viotta sitten koko ajan varoittelemassa mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Ja tässä sitä vielä hengissä kirjoitellaan. On arpia ja kolhuja toki tullut, mutta niin on paljon kivoja kokemuksiakin omille lapsille kerrottavaksi.
[/quote]
Kiva ku oot hengissä. Aika moni ei ole - vertailepa huviksesi lapsikuolleisuustilastoja vaikkapa 1970-luvun ja tämän päivän välillä Suomessa... Tieto lisää tuskaa, mutta omani ovat ainakin sen verran rakkaita, että turhia riskejä ei oteta. Vaatteet saavat likastua, mutta likaisesta ihosta putsataan kyllä haava, eikä meillä muutenkaan mennä ravassa ja liassa lakanoihin... kukin tyylillään kai.. yleisesti tuollaista pidetään kyllä laiminlyöntinä.
Tuon yhden mies on kyllä ketjun urpoin, eli se joka sabotoi lapsensa puheterapian lässyttämällä virheitä, joista yritetään oppia pois! :O ihan käsittämätöntä.
[/quote]
Pistää kans vihaksi toi sama lässytysjuttu. Aaargh.
Lässytä säkin ap miehellesi. Kuulostaa sen verran kelkasta tippuneelta, että paras keino lienee kohdella häntä niin kuin hän kohtelee lapsia. Ei ole sun tehtävä kasvattaa miestä, mutta ei tuo noinkaan toimi. Miehesi äigti on tietty lässyttänyt miehesi piloille ja antanut "kasvaa vapaasti"?
Pitäisikö ihminen jota rakastaa jättää sitä varten, kun ehkä se ei tule olemaan hyvä isä? Huom EHKÄ, sitähän ei voi tietää ennen kuin sen kokee.
Mä ainakin rakastin mun exää yli kaiken, oltiin oltu kolme onnellista vuotta yhdessä kun tulin raskaaksi, sitä raskautta ei oltu etukäteen suunniteltu mutta molemmat olimme todella onnellisia. Ei mulla käynyt mielessäkään, että lapsen syntymän jälkeen miestä kiinnostaa vaan kaverit ja baarit sekä toisille naisille flirttailu. Ehkä jälkeenpäin olen miettinyt, että mies oli luonteeltaan aika itsekäs, mutta ei se näkynyt arjessamme kahdestaan ja niinku sanoin, rakastin häntä niin paljon ettei ero koskaan käynyt mielessä. Ja mitä järkeä muutenkaan on erota varmuuden vuoksi?
Tiedän tunteen tuosta puheongelmasta. Meillä on lapsella diagnosoitu puheen kehityksen häiriö ja minä olen ainoa, joka korjaa lapsen toistuvia virheitä ja koettaa opettaa oikeita ilmaisuja. Mies sen sijaan toistelee niitä lapsen vääriä juttuja "kun ne ovat niin hauskan kuuloisia". Aaargh. Ei ihme, ettei lapsi opi! Ja jos joku kysyy mitä väliä, niin sitä että lapsi voisi ehkä saada joskus kaverin, jos muut lapset tajuaisivat mitä se puhuu!