En jaksa enää elää

Alkoi itkettämään ja se on aika paljon masentuneelta ihmiseltä... Taidan olla itsekin taas ihan suossa. Kuolla en halua, mulla on kuitenkin kaksi lasta, joista pitää huolehtia, edes jotenkin. Kunpa jaksaisin vielä muutaman vuoden heidän vuokseen.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:11"]

ihan samoja fiiliksiä välillä. Joka paikasta toitotetaan että pitää olla täydellinen, on blogit, tv, lehdet jne. sitten kun et ole niin on luuseri. Kaikki haluavat olla menestyjiä ja vain pieni prosentti on. Annetaan itsestä joku täydellisyyden perikuva. Tämä maailma on menstyjille. Pitää ostaa, ostaa ja ostaa tai omistaa. Pitää olla hoikka ja kaunis, pitkät hiukset, suuret silmät, omistaa tyylitajua jne. Mieluiten laihtua heti synnytyksen jälkeen omiin mittoihin tai olet luuseri jos et niin tee. Selkään puukottaminen, piikittely, vittuilu jne on tätä päivää. Ystäviä pitää olla ja paljon. Kaikkea pitää olla runsaasti tai paljon paitsi sitä painoa. Huoh...kuka tätä jaksaa 

[/quote]

Tää on kato sitä tähdenlentojen aikaa.

OT, tuo J-P:n "metodi" toimi mulla. Olin vuosikausia masentunut, kärsin myös erilaisista unihäiriöistä, ahdistuneisuushäiriöistä ja sosiaalisista peloista (vakava koulukiusaustausta), joita lääkitsin alkoholilla (masennuslääkkeet ja terapiat ei auttaneet), joka tietysti vain pahensi asioita ja mulle kehittyi paha alko-ongelma.

Yksi yö tuskissani ja täysin epätoivoisena rukoilin, että jos siellä joku kuulee, Jeesus tai Jumala, auta minua. Minut valtasi yhtäkkiä ihan ihmeellinen lämmin olo, levon ja rauhan tunne, ahdistus ja tuska hävisi. Vaikea kuvailla ja selittää sitä tunnetta, mutta itse en sitä mitenkään voinut "aiheuttaa" - vielä vähemmän sitä, että vuosia kestänyt viinanhimoni hävisi sen sileän tien.

Ei elämäni mitenkään täydellistä ole nytkään, mutta elämänilo ja toivo minulla on.

24, kivat sulle, mä olen rukoillut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, but no, mua ei huólita siihen porukkaan, että tuntuisi edes muutaman tunnin helpommalta.

t.22, pääsiäisenä menin jopa kirkkoon pitkästä aikaa, oli hieno tilaisuus kaikkineen, mutta mutta

Mulla hiukan samoja mietteitä. Sillä erotuksella että mulla ei toimi edes suhde joten olen yksinäinen. Lasten rakkaus ei vaan riitä. Mut pakotettiin juuri aborttiin mutta kait se oli ok. :/ Ainoa joka toivon mukaan mut pitää vielä edes hetken täällä olis ne lapset....... Tää on raskasta

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:30"]

OT, tuo J-P:n "metodi" toimi mulla. Olin vuosikausia masentunut, kärsin myös erilaisista unihäiriöistä, ahdistuneisuushäiriöistä ja sosiaalisista peloista (vakava koulukiusaustausta), joita lääkitsin alkoholilla (masennuslääkkeet ja terapiat ei auttaneet), joka tietysti vain pahensi asioita ja mulle kehittyi paha alko-ongelma.

Yksi yö tuskissani ja täysin epätoivoisena rukoilin, että jos siellä joku kuulee, Jeesus tai Jumala, auta minua. Minut valtasi yhtäkkiä ihan ihmeellinen lämmin olo, levon ja rauhan tunne, ahdistus ja tuska hävisi. Vaikea kuvailla ja selittää sitä tunnetta, mutta itse en sitä mitenkään voinut "aiheuttaa" - vielä vähemmän sitä, että vuosia kestänyt viinanhimoni hävisi sen sileän tien.

Ei elämäni mitenkään täydellistä ole nytkään, mutta elämänilo ja toivo minulla on.

[/quote]

Kiitos kun kerroit.

Tosiaan. Ei se munkaan elämä täydelliseksi ole tullut. Samoja vastoinkäymisiä on kuin ennenkin, mutta mieli ei ailahtele enää sään mukaan. Oli sitten sadetta tai aurinkoa (kuvainnollisesti), niin mikään ei pudota enää monttuun.

Sitä saa ikäänkuin sivusta seurata omaa elämäänsä ja huomata, että nyt en ole enää minä vastuussa elämästäni, vaan elämästäni on Jumala vastuussa .

J-P

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:36"]

24, kivat sulle, mä olen rukoillut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, but no, mua ei huólita siihen porukkaan, että tuntuisi edes muutaman tunnin helpommalta.

Sä olet käynyt uskonnollisissa jutuissa. Et sä sieltä löydä sitä Rakkautta, jota sä etsit. Älä etsi sitä uskonnollisuudesta, kirkoista, herätysliikkeistä ym, vaan tosi uskovien piiristä.

Kyllä sä tunnet se itsekkin. Siellä kirkossa tulee tunne, että sä olet yksin, vaikka on kymmeniä, satoja ihmisiä ympärillä. Älä mene sellaisiin. Jos tiedät jonkun rukouspiirin tai vastaavan, joka ei ole minkään kirkkokunnan taiherätysliikkeen tms. ohjailema, vaan jossa kokoontuu vain uskovia, niin etsi sellainen.

J-P

t.22, pääsiäisenä menin jopa kirkkoon pitkästä aikaa, oli hieno tilaisuus kaikkineen, mutta mutta

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:36"]

24, kivat sulle, mä olen rukoillut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, but no, mua ei huólita siihen porukkaan, että tuntuisi edes muutaman tunnin helpommalta.

Sä olet käynyt uskonnollisissa jutuissa. Et sä sieltä löydä sitä Rakkautta, jota sä etsit. Älä etsi sitä uskonnollisuudesta, kirkoista, herätysliikkeistä ym, vaan tosi uskovien piiristä.

Kyllä sä tunnet se itsekkin. Siellä kirkossa tulee tunne, että sä olet yksin, vaikka on kymmeniä, satoja ihmisiä ympärillä. Älä mene sellaisiin. Jos tiedät jonkun rukouspiirin tai vastaavan, joka ei ole minkään kirkkokunnan taiherätysliikkeen tms. ohjailema, vaan jossa kokoontuu vain uskovia, niin etsi sellainen.

J-P

t.22, pääsiäisenä menin jopa kirkkoon pitkästä aikaa, oli hieno tilaisuus kaikkineen, mutta mutta

[/quote]

[/quote]

Miksi? Miksi en saa olla sellainen kuin olen? Mihinkään rukouspiiriin mua ei taida saada lähtemään... 

Tää palsta vähän nyt tökkii. Pitää lainata kai ihan perinteisellä tavalla.

Tavutkin katkeaa tekstissä kummallisesti.

J-P

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 15:43"]Hmm.. Ap, ensiksi haluaisin tietää millainen ruokavalio sinulla on, sekä liikkumistottumukset? Unenlaatu, heräiletkö usein, nukahdatko helposti, millainen on kotisi muuten viityvyydeltään? Onko sinulla ollut traumoja, joita nyt käsittelet terapiassa? Miksi kaksi lääkettä samalla? Oletko mittauttanut kilpirauhasarvot? Onko jokin elämässäsi dramaattisesti muuttunut ja kauanko sun masennus on kestänyt? Vastaatko ensin näihin niin katsotaan miten voin auttaa =)

[/quote]

ruokavalion yritän pitää mahdollisimman terveellisenä, puhtaana (eli mahdollisimman vähän teollista ruokaa ja mahdollisimman paljon itsetehtyä..), mutta todellisuudessa se menee kausittain, silloin kun alkaa mennä huonommin en jaksa tehdä ruokaa ja tulee syötyä sitten aina kerralla vähän liikaa. olen kamppaillut asian kanssa mutta esim. suklaasta en ole päässyt eroon kun se on ainoita asioita joista saan mielihyvää. koulussa syön terveellisesti. en käytä alkoholia paljoa, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, välillä useampikin kuukausi ilman.

en ole onnistunut löytämäön liikunnan iloa koska en jaksa tehdä mitään. usein kyllä kävelen tai pyöräilen kouluun, josta tulee 16km päivässä yhteensä.

nykyään nukahdan helposti kun on sellaiset lääkkeet, ja nukunkin aamuun saakka yleensä. tunnen kyllä oloni todella väsyneeksi aamuisin vaikka nukun. kotini olen yrittänyt sisustaa kotoisaksi ja omanlaiseksi ja sellaiseksi sitä on kehuttukin, mutta sekaista tuppaa olemaan kun ei musta oo mihinkään siivoamaan. tiskit yms. saan pidettyä pois mutta tavarat ja vaatteet miten sattuu.

mulla ei käsittääkseni ole pahoja traumoja. oon äärimmäisen herkkä kyllä. terapiassa työstetään lapsuuden kokemuksia mutta ei ole varsinaisia suuria traumoja.

kaksi lääkettä käsittääkseni siksi että toinen tehostaa toista ja auttaa nukkumaan. on yritetty löytää lisätehoa nostamalla lääkityksiä.

kilpirauhasarvot olen mitannut muutama vuosi sitten mutta mun piti soittaa niitä tuloksia niin en saanut aikaiseksi.

nyt juuri elämässä ei ole muuttunut mikään. olen asunut samassa asunnossa saman ihmisen kanssa ja käynyt samaa koulua useamman vuoden.

vaikea sanoa kauan masennus kestänyt, mutta tämänkaltaisia vaikeuksia on ollut nyt... hmm.. noin 8-10 vuotta. alussa oli tietty lievempiä ja todellinen paheneminen ja toimintakyvyn romahdus tapahtui noin 4 vuotta sitten.

nyt mua kaduttaa kun kirjotan tästä. ei pitäisi työntää omaa taakkaa muille.. :(

ap

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:08"]Mieti muuten sitä, että olet tehnyt lapsen tai lapsia tähän maailmaan. Minkä viestin annat lapsillesi elämästä jos tapat itsesi?

Kenenkään ei pidä elää kenenkään toisen vuoksi, mutta vastuu lapsista on toinen asia: olet heistä vastuussa omalta osaltasi, ja jätät heidät heitteille omalta osaltasi jos kuolet.

Olen syönyt mielialalääkkeitä itsekin, mutta parhaiten on viime aikoina tehonnut tämä: http://www.finnkino.fi/Event/299976/

Käy ainakin tuo katsomassa ennen kuin teet päätöksiä mitä elämälläsi tehdä ;)

[/quote]

minulla ei ole yhtäkään lasta.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:27"]Alkoi itkettämään ja se on aika paljon masentuneelta ihmiseltä... Taidan olla itsekin taas ihan suossa. Kuolla en halua, mulla on kuitenkin kaksi lasta, joista pitää huolehtia, edes jotenkin. Kunpa jaksaisin vielä muutaman vuoden heidän vuokseen.

[/quote]

onneksi sulla on ne lapset, pidä heistä kiinni. tavallaan olen sulle kateellinen koska sun valinta on selvä: täytyy elää. paljon voimia sulle. toivon sydämestäni sulle kaikkea hyvää ja jaksamista.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:36"]

24, kivat sulle, mä olen rukoillut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, but no, mua ei huólita siihen porukkaan, että tuntuisi edes muutaman tunnin helpommalta.

t.22, pääsiäisenä menin jopa kirkkoon pitkästä aikaa, oli hieno tilaisuus kaikkineen, mutta mutta

[/quote]

Ei muakaan mitkään kirkolliset tai muutkaan hengelliset tilaisuudet koskaan saaneet mitään erikoista tuntemaan, vaikka useasti yritin sitäkin, kävin jopa "rukousjonoissa" joillakin kuuluisilla saarnaajilla jne, kun yritin päästä masennuksesta ja riippuvuudestani eroon - todellakin tiedän tuon ulkopuolisuuden tunteen (olen jopa käyttänyt samaa sanontaa kuin sinä, että "mua ei huolita siihen porukkaan vaikka kuinka yritän"!)

Tuo oma, epätoivoinen yksinäinen rukoukseni sen sijaan lopulta avasi sen henkilökohtaisen yhteyden Jeesuksen kanssa. Eikä sekään aina "toimi", siis vaikka miten rukoilen, tuntuu ettei kukaan kuule saati vastaa..

En ole mikään julistava uskovainen, ja aika vähän tuon esiin näitä asioita yleensä, ellei joku erikseen kysy. Mutta rukoilisin mielelläni puolestasi, jos se on sinulle ok. Toivon kaikkea hyvää elämääsi <3

-24-

>>Miksi? Miksi en saa olla sellainen kuin olen? Mihinkään rukouspiiriin mua ei taida saada lähtemään... <<

Tottakai saat olla. Kirkossakin saat käydä, jos tahdot, mutta kirkko ei voi tarjota sinulle sitä, mitä kaipaat, eikä mikään uskonnollisuus.

J-P

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:36"]

24, kivat sulle, mä olen rukoillut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, but no, mua ei huólita siihen porukkaan, että tuntuisi edes muutaman tunnin helpommalta.

t.22, pääsiäisenä menin jopa kirkkoon pitkästä aikaa, oli hieno tilaisuus kaikkineen, mutta mutta

[/quote]

Ei muakaan mitkään kirkolliset tai muutkaan hengelliset tilaisuudet koskaan saaneet mitään erikoista tuntemaan, vaikka useasti yritin sitäkin, kävin jopa "rukousjonoissa" joillakin kuuluisilla saarnaajilla jne, kun yritin päästä masennuksesta ja riippuvuudestani eroon - todellakin tiedän tuon ulkopuolisuuden tunteen (olen jopa käyttänyt samaa sanontaa kuin sinä, että "mua ei huolita siihen porukkaan vaikka kuinka yritän"!)

Tuo oma, epätoivoinen yksinäinen rukoukseni sen sijaan lopulta avasi sen henkilökohtaisen yhteyden Jeesuksen kanssa. Eikä sekään aina "toimi", siis vaikka miten rukoilen, tuntuu ettei kukaan kuule saati vastaa..

En ole mikään julistava uskovainen, ja aika vähän tuon esiin näitä asioita yleensä, ellei joku erikseen kysy. Mutta rukoilisin mielelläni puolestasi, jos se on sinulle ok. Toivon kaikkea hyvää elämääsi <3

-24-

[/quote]

Jatkan vielä.. Mä olen usein kun ahdistaa lukenut sellaista kirjaa kuin Sarah Young: Jeesus kutsuu. Suosittelen, hirmu ihana ja "helppolukuinen" (Raamattu on musta aina tuntunut jotenkin vaikealta lukea).

>>Jatkan vielä.. Mä olen usein kun ahdistaa lukenut sellaista kirjaa kuin Sarah Young: Jeesus kutsuu. Suosittelen, hirmu ihana ja "helppolukuinen" (Raamattu on musta aina tuntunut jotenkin vaikealta lukea).<<

Kuuntelet varmaan sujuvasti. Jukka puhuu hyvin maanläheisesti ja ymmärrettävästi ja on helppo kuunnella.

Joku noista linkeistä ei toimi, mutta muuten kaikki.

http://www.jukkapartala.fi/saarnat.php

Siellä sivulla on muutakin hyvää. Esim tämä.

http://www.jukkapartala.fi/rukouskirje.php

J-P

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:19"]

>>Jatkan vielä.. Mä olen usein kun ahdistaa lukenut sellaista kirjaa kuin Sarah Young: Jeesus kutsuu. Suosittelen, hirmu ihana ja "helppolukuinen" (Raamattu on musta aina tuntunut jotenkin vaikealta lukea).<<

Kuuntelet varmaan sujuvasti. Jukka puhuu hyvin maanläheisesti ja ymmärrettävästi ja on helppo kuunnella.

Joku noista linkeistä ei toimi, mutta muuten kaikki.

http://www.jukkapartala.fi/saarnat.php

Siellä sivulla on muutakin hyvää. Esim tämä.

http://www.jukkapartala.fi/rukouskirje.php

J-P

[/quote]

Kiitos linkeistä, kuuntelen :)

>>Kiitos linkeistä, kuuntelen :)<<

Ole hyvä.

Siunausta.

J-P