Lue keskustelun säännöt.
Miksi ylipainosta on tullut uusinormaali?
10.12.2020 |
Kaikilla on tietoa yltäkyllin keinoista ylipainon hallintaan, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vain karppailevat ja ketoilevat ilman että edes ajatellaan että voitaisiin liikkuakin.
Miksi liikkua jos ei ole pakko? Näiden ruokavalioden rinnalle on jo tulossa lääkityksiä. Haise sinä pallihielle ja ravita elämäsi, minä en halua.
Koska se pitää yllä hengityselimistön, lihaksiston ja nivelistön kuntoa.
Itselle on ainakin tärkeää, että vielä 80-vuotiaana pääsisi omin avuin sängystä ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokayltäkylläisyys näkyy kaikkialla. Marketit pursuavat herkkuja ja uusia tulee koko ajan. Mukaan voi ostaa ruokaa, kotiin voi tilata ruokaa. Kemistit kehittelevät mahdollisimman koukuttavia rasva-sokeri-suola - komboja aiheuttamaan riippuvuutta.
Olen ollut nuori 70- ja 80- luvulla. Saatoin tuolloin karkkipäivänä ostaa 50 gramman suklaalevyn. Nyt sellaista saa hakea kaupasta. Eniten on tarjolla 200 grammaisia ja edullisimmillaan niitä kannattaa ostaa kerralla kolme.Nykylasten mielestä 400 grammaa karkkia perjantaina on ihan ok! Lisäksi arkiliikunta on loppunut. Lapset kuskataan kouluun ja haetaan sieltä. Pihaliikunta on paikoin loppunut kokonaan. Virtuaalimaailma korvaa yhteydenpidon ihmisiin.
En syytä ylipainoisia itsekurin puutteesta. Elämä keskittyy kuluttamiseen, myös ruuan ja se aiheuttaa ruoka-addiktioita ja muuttaa suolistomme bakteerikantaa sellaiseksi, että se himoaa yhä vain enemmän energiatiheitä ruokia.
Nuorten ja lasten ylipainon osuus on se, joka itseä eniten huolestuttaa. Aikuiset ovat itse vastuussa siitä, istuvatko päivät sohvalla syöden epäterveellisesti mutta aikuisten pitäisi huolehtia, että jälkikasvut kotona asuessaan oppivat terveet elämäntavat. En tiedä mikä muutos tässä on tapahtunut 2000-luvulla n. 10 vuoden aikana. Omassa lapsuudessa lihavuus oli melkein kamalin synti ja luokalla yleensä kaikki olivat normaalipainoisia/alipainoisia. Oikeasti ylipainoisia lapsia oli TODELLA vähän. Nyt kun olen tehnyt sijaisuuksia parissakin koulussa, lihavia lapsia on joka luokalla useita. Ja lihavuus ei ole läheskään yhtä paheksuttua, kuin ennen (älkää käsittäkö väärin, ei sen pidäkään olla paheksuttua).
Mitä itse olen havainnut, lasten ylipaino johtuu hyvin usein erittäin huonoista ruokailutottumuksista. Kotona opetetaan pikkulapsesta saakka sokerikoukkuun syöttämällä todella sokeripitoisia ruokia joka aterialla. Kasvikset loistavat poissaolollaan. Ajatellaan, että syödään terveellisesti, kun karkkipäivä on vain kerran viikossa ja pikaruokaa ei tilata juuri koskaan. Unohdetaan, että se liikaenergia tulee juurikin niistä valkoisista leivistä, kekseistä, sokerijogurteista ja vanukkaista, nopeista pakasteruoista ja mehuista. Tähän vielä lisäksi todella harvassa oleva liikunta, kun lapset joudutaan viemään autolla kouluun ja liikuntaharrastuksien puute. Lasten ja nuorten (toki muidenkin) kun olisi hyvä liikkua joka päivä vähintään arkiliikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni ylipainoinen kaipaisi terapiaa ja henkistä apua laihduttamiseen. Se on ihan korvien välistä kiinni. Nyt keskitytään vaan ihmedieetteihin ja kuntosalilla rääkkäämiseen. Ihan turha puhua elämäntapamuutoksista jos sitä muutosta ei tehdä myös henkisesti, siitä pitäisi aloittaa ja sitten vasta aletaan kattelemaan ruokailua ja liikuntaa.
Laihdutusohjelmat myös henkivät sellaista ilmapiiriä että kilojen pitää tippua jossain 8 viikossa. Mitä nopeammin sen parempi. Sitten kun kotona tavis laihduttajalla viikossa ei lähde kiloa enempää niin ollaan epäonnistuttu ja luovutetaan.
Mediakin hehkuttaa tyyppejä jotka nopeasti laihduttaneet kymmeniä kiloja jollain älyttömällä rääkillä. Tuskin on pysyvää.
Ja pitäisi puhua laajemmin liikunnasta. Aina se on vain sitä samaa salia ja lenkkeilyä. Maailma pullollaan eri lajeja joista voisi innostua ja löytää sen liikkumisen ilon. Nyt ollaan tunkemassa kaikki saleille ja lenkkipoluille.
Anoreektikot ohjataakin terapiaan, varmaan samanlaista tarvittaisiin reilusti ylipainoisten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiskehon ei kuulu tehdä työtä, jossa ollaan paikallaan sisällä.
Tutkimusten mukaan luonnontilassa elävä ihminen kävelee 15 000 askelta päivässä. Hän on valveilla ollessaan koko ajan liikkeessä ja ulkona.
Me olemme koko ajan sisällä ja suurin osa paikoillaan. Jo se, että olisi ulkona sen 8-10 tuntia päivästä lisäisi energiankulutusta.
Miksi yhteiskunta on rakennettu niin, että jo lapset pakotetaan opiskelemaan sisällä paikallaan istuen? Se on ihmiselle epäluonnollista. Koulunkäynti ja työt pitää siirtää ulos ja sellaisiksi, että koko ajan on pientä liikehdintää.
8h työpäivän, työmatkojen ja kotitöiden jälkeen on tosi vaikea talvikaudella pimeässä saada tuota 15. 000 askelta kasaan. Ilta meni sitten siinä.
Ja olen itse tästä elävä todiste. Vietin Koronan vuoksi puoli vuotta mökillä, olin jatkuvasti ulkona ja pienessä liikkeessä. Laihduin 25 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ylipainoinen kaipaisi terapiaa ja henkistä apua laihduttamiseen. Se on ihan korvien välistä kiinni. Nyt keskitytään vaan ihmedieetteihin ja kuntosalilla rääkkäämiseen. Ihan turha puhua elämäntapamuutoksista jos sitä muutosta ei tehdä myös henkisesti, siitä pitäisi aloittaa ja sitten vasta aletaan kattelemaan ruokailua ja liikuntaa.
Laihdutusohjelmat myös henkivät sellaista ilmapiiriä että kilojen pitää tippua jossain 8 viikossa. Mitä nopeammin sen parempi. Sitten kun kotona tavis laihduttajalla viikossa ei lähde kiloa enempää niin ollaan epäonnistuttu ja luovutetaan.
Mediakin hehkuttaa tyyppejä jotka nopeasti laihduttaneet kymmeniä kiloja jollain älyttömällä rääkillä. Tuskin on pysyvää.
Ja pitäisi puhua laajemmin liikunnasta. Aina se on vain sitä samaa salia ja lenkkeilyä. Maailma pullollaan eri lajeja joista voisi innostua ja löytää sen liikkumisen ilon. Nyt ollaan tunkemassa kaikki saleille ja lenkkipoluille.
Pyysikö joku neuvoja laihduttamiseen? Vai miksi siirryit antamaan niitä? Avauksessa puhuttiin ylipainosta.
Miten voi toisten ylipaino kaivella niin muiden peffaa. Olisitte vaan onnellisia omasta tilanteesta, vaan ei taida normipaino tuoda onnea vaan jonkinlaisen katkeruuden, happamuuden, tuskan kun ei ponnisteluistaan huolimatta nousekaan arvoasteikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerittomat nollakalorilimsat on keksitty. Laihduttaminen on oikeasti helppoa nykyisin, kunhan tekee oikeat valinnat.
Hyi, en koskaan voisi olla läskin kanssa. Ei vaan, itse normaalipainoinen ja liikun niin oksetus siitä nousisi kurkkuun. Ja juurikin 50 % ylikin ..oliko se jopa 70 % suomalaismiehistä n.30 v on ylipainoisia, hyi hitto mitään läskimerta pystyisi ajattelemaan sängyssä..yritä noista sitten löytää kumppani. Ei se liikkuminen niin vaikeaa voi olla! Jos liikkuu, niin saa välillä syödä herkkujakin liikoja miettimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, tässä taas juttua, nuita tullut jo vuosikausia, eikä vanhemmat tee mitään. Kyllä sitten snaotaan että kouluss apitäs olla sitä ja tätä,mutta lapset ei halua ja vanhemmat ei halua.
Aikuisilta vietiin taas liikuntaharrasteet. Itseäni ei kiinnosta jatkuva lenkkeily tuolla. Sen sijaan tää elämä on mennyt syömiseksi ja naposteluksi, ja tv:n katseluksi. Joo ei tule koronaa, mutta tulee varmasti uusia sairauksia. Enkä ole ainoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kuskataan lapsia kavereille, harrastuksiin ja kouluun. Lapsi saattaa olla hyvinkin liikunnallinen mutta monella se loppuu kun tulee täysi-ikäiseksi. Siihen asti vanhemmat kuskanneet harrastuksiin ja joka paikkaan ettei enää osata kävellä edes lähikauppaan.
Lapset eivät enää liiku ja leiki omatoimisesti ulkona. Kaiken pitää olla ohjattua ja maksullista.
Ja muutenkin hyötyliikuntaa aivan liian vähän niin aikuisilla kuin lapsilla. Mennään kauppaan autolla vaikka matka ei ole kuin pari hassua kilometriä, samoin töihin. Vedotaan kiireisiin.. Itse jokainen sen kiireen arkeensa tekee. Pakkoko sitä on olla jokailtaisia harrastuksia ja menoja.
On olemassa myös paljon perheitä joissa elämä on yhtä kuntoilua ja liikkumista ja lapsilta kielletään kaikki herkut. Väsytetään lapset sillä liiallisella terveellisyydellä niin viimeistään teini-iässä se kapina alkaa. Sellaisten perheiden lapset yleensä vetävät sitten koulussa niitä suklaita ja limuja salaa kun kotona eivät saa. Liikuntakin unohtuu kun tulee muita mielenkiinnon kohteita ja vanhemmat eivät voi enää väkisin raahata joka ilta harkkoihin.
Kaverin lapsi saa todella harvoin herkkuja. Viikonloppuna saa pari karkkia ja mehua. Sitten kun on synttäreillä niin menee ihan sekaisin niiden herkkujen äärellä. Söisi itsensä ihan täyteen kakkua, keksejä, karkkia jos ei äitinsä rajoittaisi. Siinä on ainakin yksi syömishäiriöinen tulossa.
Kohtuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä syitä onkin listattu, myös muutokset työelämässä siirtyvät herkästi painoon. Nykyisin tehdään paljon töitä minimiporukalla, kiire ja työn henkinen haastavuus lienee tuplaantunut vuosikymmenessä. Harva voi varmaan sanoa että työssäkäynti on vain sopivan kuormittavaa. Omaehtoinen liikkuminen tulee vasta tyyliin kaiken muun ”pakollisemman” asian jälkeen, joten liian kiire ja väsy ei saisi olla viikosta toiseen niin ettei vaan jaksa. Oravanpyörä johtaa sitten niihin uniongelmiin mikä altistaa entisestään painonnousulle.
Mies joutuu jälleen koko jouluksi töihin. Tekee vieä 12 tuntisia päiviä. On paperitehtaassa töissä ja vasta nyt sai tietää kun tilausten määrä ratkaisee tämmöset. Ollaan muu perhe jouduttu tottumaan tämmöseen vuosien aikana!
Sori viesti meni oudosti väärään keskusteluun. Piti mennä tonne hoitajien purnaamisketjuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Haluaisin olla hoikka, mutta ei itsekuria.
N 100kgEt sä oikeasti voi haluta olla hoikka jos painat 100 kg.
Haluan. Tänäänkin aloitin laihduttaa. Mutta kello ei edes 11,niin 2000 kcal kasassa :/
Kohta lenkille.
Ei kannata. Sen jälkeen sinulla on vielä kovempi nälkä. Laske kauanko kehoa kuluttaa tuon määrän ja sitten voit taas syödä.
Luovutin jo. Kolme pasteijaa syötynä.
Jospa huomenna taas uusi yritys.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikesta epänormaalista ja nolosta on nykyään pyritty tekemään joku ihmeellinen hyve.
No ei ainakaan lihavuudesta ole tehty hyvettä! Mistään ei syyllistetä nykyään niin paljon. Noloa lihavuus ei ole.
Tässä on pointtinsa, erityisesti: Jos kotona ja töissä/koulussa viettää päivän paikoillaan, mutta koko ajan on kiire tai paljon muistettavaa, on pää päivän päätteeksi väsynyt.
Eli kyllä tuo päivän hektinen meno ja koko ajan tiedon käsittely ja jalostus vetää aika sipiksi. Työtahti on ihan eri luokkaa kuin vuosikymmeniä sitten. Jotenkin tuntuu että päivän töiden jälkeen on vain yksinkertaisesti poikki ja se imee kaiken mehun. Ja fyysistä aktiviteettiä ei työpäivän aikana ole tullut ollenkaan.
Siihen päälle normi kauppareissut ja ruoan laitot, perussiivoukset ja lasten kuskaukset yms. Ja sitten jossain välissä se oma liikunta. Liikun päivittäin sen 30min hikiliikuntaa (en yksinkertaisesti sentään hiit-treeniä halua/jaksa vetää), mutta ei se riitä täyttämään päivittäistä liikunnan tarvetta. Se arkiliikunta olisi oikeasti tarpeen, mutta sitä ei tule näin tietotyöläisenä.
Käytännössä tuo arkiliikunta on se mikä erottaa esimerkiksi minun ja puolisoni elämäntavat toisistaan. Hän kuluttaa ja liikkuu työpäivän aikana paljon, kun tekee fyysistä työtä. Kyllä tuo näkyy ulkonäössäkin, että pysyy paremmassa kunnossa kuin minä. Lisäksi hän liikkuu vapaa-aikana myös, mutta ei sen enempää kuin minäkään.
Syömisellä tietenkin ne kilot kerätään, mutta omalla kulutuksella en saisi varmaan syödä lähes mitään. Ei onnistu, sillä minulla tulee myös nälkä ja tottakai syön myös välillä syömisen ilosta. En ole lihava, mutten hoikkakaan. Ongelma on lasten syntymän jälkeen keräytynyt alavatsa, jonka lähtemiseksi tarvitsisi tehdä todella töitä. Tähän mennessä juoksulenkit on olleet se ainoa tehokkaampi tapa päästä tuosta eroon, mutta into juoksulenkkeihin hyytyi kylmän, kostean ja pimeän syksyn myötä. Keväällä paremmilla säillä voisi taas yrittää aloitella lenkkejä. Sitä ennen saa nuo sisäjumpat riittää.