Tajusin kymmenen vuotta liian myöhään mitä haluan opiskella

No ei tosiaan; ihan turhaan pelkäät. Onhan sulla sitäpaitsi työkokemusta näyttää CV:ssäsi työhaastattelussa ja uudelleenkouluttautuminen on normaalia. Keskustele kavereiden kanssa jos saisit uutta perspektiiviä heiltä. Härkää sarvista kiinni ja kohti mielekästä loppuelämää:)

Mä aloitin omat opinnot vasta 25-vuotiaana, nyt olen valmistumassa. Enkä ollut oman vuoskurssin vanhimpia. Yli nelikymppisiäkin löytyi. En koe, että oisin liian vanha, vaikka omistakin kirjoituksistani alkaa olla se noin 10 vuotta. En vain aikaisemmin keksinyt mitä lähtisin opiskelemaan ja tein kaikenlaisia duuneja.

Minun ehdotukseni on, että haet opiskelemaan uudelle alalle, ja sen jälkeen sitten voit hakea molemmilla tutkinnoilla töitä. Jos uudelta alalta et saa töitä, voit hakea sille, mitä teet nyt. Opiskelujen aikanahan voit myös hyvin tehdä nykyisen alasi töitä, niin se osaaminen ei vanhennu.

Tsemppiä!

Alanvaihdossa ei ole nykyään mitään kovin erikoista. Viisikymppisetkin saattavat kouluttautua uudella alalle.

Rohkeasti vaan!

Et voi jäädä junnaamaan tuollaiseen tilanteeseen, jossakin vaiheessa lopettaisit kuitenkin. :)

Ehdit hyvin vielä opiskella. Uusi ala kannattaa harkita tarkkaan järjellä ei sydämellä, jos haluaa työllistyä vähän vanhempana.

Itse valmistuin sairaanhoitajaksi 36-v ja työnantajat on arvostaneet iän tuomaa kypsyyttä ja tasaista elämäntilannetta.

Ei todellakaan ole liian myöhäistä! Olen itse parikymppinen opiskelija (AMK), meidän ryhmässä oli useampi "aikuis"opiskelija :) Vanhin kaksikko oli 44v ja 53v. Jos halua ja paloa opiskeluun riittää, do it!!!! Mikään muu ei estä ku pieni ääni pääsi sisällä. Ja käännä ikäsi vahvuudeksesi; voit kertoa työnhaussa sitten valmistuttuasi, mitä kaikkea olet jo oppinut aikaisemmassa työssäsi, ja miten aikaisempi työsi hyödyttää sinua uudessa (vastuullisuutta? asiakaslähtöisyyttä? tiimityöskentelytaitoja? ajattele laajasti!), olet ylipäätään kokeneempi ja elämää nähneempi ku nuorempi väestö jne :) jos taloudellinenkin tilanne kestää opiskelusi, en näe mitään estettä miksi ihmeessä ET menisi.  Jos olet kyllästynyt työhösi nyt, tilanne tuskin tulee muuttumaan...

Mä olen yli 40 ja opiskelut edessä, en haluaisi hukkaan heittää aiempaa koulutusta, mutta pitäisi löytää SE ala, tässä iässä ei huvittaisi huomata olevansa väärällä alalla....

Moni kouluttautuu nykyään uudestaan aikuisiällä. Jos talous sen sallii ja tiedät mitä haluat, todellakin lähde opiskelemaan!

Itse jäin opintovapaalle 15 vuoden toimistotyöuran jälkeen ja opiskelen tällä hetkellä uutta ammattia täysin eri alalta. Opintorahasto maksaa suurinpiirtein ansiosidonnaisen verran kuussa opintorahaa (minulle n. 2000e/kk) eli ihan kivasti miehen kanssa pärjätään. :)

Minä aion hakea ensi vuonna yliopistoon, olen nyt 32-vuotias. Otan sen riskin, että nuoret menevät työnhaussa ohitse, en nimittäin halua elää enää päivääkään niin että jätän omat unelmani sivuun muiden takia tai siksi että olen liian vanha (muiden mielestä).

Mulla ei ole varaa opiskella, muuten lähtisin heti. Mietin päivittäin, miten pystyisin lopettamaan nykyisen työni, en jaksaisi sitä enää ollenkaan. 

Jos pääsisin opiskelemaan, pystyisin suorittamaan opinnot neljässä vuodessa. Neljää vuotta ei ole varaa olla taloudellisesti opiskelemassa, osa-aikatyöt eivät riitä asuntolainan maksamiseen.

Sinun tilanteessasi en miettisi sekuntiakaan, jos rahasta ei ole kiinni.

Saat töitä uudelta alalta, kun pyrit jo opiskeluaikana saamaan tältä alalta edes sivuavaa työkokemusta. Kannattaa myös miettiä, mikä alalla on työllisyystilanne. Katso onko työpaikkailmoituksia alalta omalta lähiseudulta.

Aloitin tutkijanurani opinnot vasta yli 31-vuotiaana. Jokainen elelee elämäänsä omaan tahtiinsa. Nykyisin on vapaus opiskella ja tehdä mitä vaan, ja kun työelämässä pitäisi viihtyä vanhemmaksi, niin hätäkös tässä.

Työllistymisestä ei kannata huolehtia, koska kukaan ei pysty sanomaan miten asiat muuttuvat, kun muutos on niin nopeaa ja arvaamatonta.

Työttömyydeltä suojaa usein se, että valmistuu alalle, joka kiinnostaa, ja kun hankkii laajasti osaamista (viestintä, pedagogiset taidot, it-osaaminen, nämä eivät mene hukkaan missään), sekin auttaa. Opiskeluaikana kannattaa tietysti tutustua alaan ja kaikkiin mahdollisiin työllistymispolkuihin. Ottaa vastaan vapaaehtoistöitä ja luottamustoimia tms. tai harjoitustöitä yms. alalla. Liittyä alan yhdistyksiin ja seuroihin. Ihan jo verkostoitumisen takia, mutta myös saadakseen lisätietoa alasta.

Valmistuin maisteriksi 40v iässä ja olen siitä asti ollut vakivirassa. Työnantajaa kiinnosti enemmän osaamiseni kuin ikäni.

Mikähän se sun uusi alasi on?

Tässä taas ne varmat alat: amis lähäri. AMK sh. Yliopisto sosiaalityö, lääkis ja oikis (julkisen puolen työt). Noissa työllistyminen on kuulemma käytännössä varmaa eikä ole edes pakko asua pk-seudulla.

45-vuotiaana valmistuin uuteen ammattiin ja olen nyt toistaiseksi voimassa olevassa ammattiani vastaavassa työpaikassa. 

Sinäpä puit ajatukseni sanoiksi ap. Mikä sinun unelmasi on? Minulla ikää 33vee ja työni on NIIN tylsää..

Et ole yhtään vanha aloittamaan opiskeluja nyt ja varsinkin kun on hyvä mahdollisuus opiskella.

Voi hyvänen aika, ethän sinä ole vanha! Nuori olet vielä. Hae opiskelemaan. On hienoa, että olet löytänyt kiinnostavan alan. Älä ajattele, että et saa hyvitystä entisestä koulutuksestasi, vaan ajattele, mitä kaikkea uusi koulutus sinulle tarjoaa. Valmistumisesi jälkeen sinulla on vielä monia, monia hyviä työvuosia uudessa ammatissasi. Ei muuta kuin nokka pystyyn ja tuulta päin!