Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi olla ihmisten kanssa yhtään! Muita?
27.04.2014 |
Olen kamppaillut tämän asian kanssa jo todella monia vuosia. Olen introverttiluonteinen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoakin on. Mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän jaksan tätä arkea. Kauan kuvittelin, että kyllä tämä tästä jotenkin suttaantuu, kyllä minä jaksan. Lääkkeitäkin olen syönyt sosiaaliseen ahdistukseen. Mutta kun en jaksa. Ärsyttää (jälleen kerran) että huomenna on taas maanantai. En jaksaisi kohdata ollenkaan ihmisiä. En jaksa teeskennellä, en jaksa olla tekemisissä. Haluaisin työn, jota voin tehdä yksin tai omassa rauhassa. Lisäahdistusta tuo se, että koen ettei minusta pidetä, ja olen kuullut kun minusta jauhetaan paskaa selän takana. Olen ärsyttävä, koska olen omissa maailmoissani viihtyvä. Koen jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta tämän takia, koska en riitä ihmisille.
Olisin onneni kukkuloilla jos saisin työn jota voi tehdä kotona tai yksin. En vaan JAKSA ihmisiä enää.
Kommentit (22)
Joo. Välillä kuvittelen kaipaavani, mutta sitten kun olen jonkun aikaa ollut ihmisten kanssa, alan jo kaivata omaa rauhaani. Minä olen kylläkin lievä tapaus. Ei minulle tuota yhtään tuskaa mennä jonnekin salille ryhmäjumppaan, tai vaikka täpötäyteen konserttiin kunhan ei tarvitse puhua kenenkään kanssa mitään. Haluan olla vain yksin ihmistenkin keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 on onnellisessa tilanteessa, että suunnitteluhommissa saa tehdä aika lailla yksin.
Sama ongelma. Mua syrjitään töissä koska en osaa small talkia. Olen vieläpä täysin väärässä ammatissa, nimittäin kioskin myyjä. Harmi vaan että nuori kokematon ei saa muuta kuin asiakaspalvelutyötä. Menisin IT-alalle jos tajuaisin tietokoneista mitään.
Tuttu tunne. Jotenkin haluaisin vaan olla yksin. Ahdistaa tosi paljon olla muiden kanssa ja tuntuu, ettei lähipiiri ymmärrä tätä yhtään. Haluaisivat varmaan nähdä enemmän ja tunkevat mun luo. Nykyään teen niin, että kun haluan olla rauhassa laitan puhelimen kiinni enkä avaa ovea. Kohta onneksi muutto edessä toiselle paikkakunnalle ja välimatkaa pari sataa kilometriä. Onnellinen siitä :)
Samanlaista täälläkin. Olen tosi puhelias ja sillä tavalla sosiaalinen, tulen hyvin ihmisten kanssa juttuun. Kotona en jaksaisi vieraita tai vapaa-ajalla nähdä ihmisiä, töissä tulee "sosiaalisuusannos" täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vähän samaa vikaa. Viihdyn hyvin yksikseni. Töissä olen kyllä ihan seurallinen ja sosiaalinen. Kuitenkaan en jaksa oikein lähteä kotoa mihinkään ja tavata ihmisiä. Mieluummin olen koneella ja surffaan internetissä. Tämä antaa suurimmaksi osaksi minulle ihan riittävästi. En tiedä, ehkä olen lievästi masentunut, ainakin itsetunto on erinäisistä vähän huono. Kai kuitenkin iän myötä parantunut. Tälläkin hetkellä asun ulkomailla. Asun työhostellissa, missä kai "pitäisi" olla sosiaalinen, tutustua ihmisiin ja kohentaa kielitaitoa (se kun minulla niin huono), mutta eipä vaan innosta. Nytkin koneella vietän aikaa.
Et ole yksin tuon asian kanssa..oon 33v.kolmen lapsen ja ihanan miehen vaimo.hoidin n.10v lapsia kotona ja nautin siitä.kiitos mieheni kannustuksen ja taloudellisen pärjäämisen.n.4 vuotta sitten päätin lähteä työelämään.oli mukavia työpaikkoja muutama..pätkätöitä kylläkin.sitten menin tehtaalle jossa jouduin työpaikka kiusaamisen uhriksi.elämäni kamalin kokemus.syö itsetuntoa vieläkin.henkiset kärsimykset on olleet kovat,mutta pikkuhiljaa tästä noustaan.ymmärrän niin hyvin tuon yksin olemisen halun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua, jos voittaisin lotossa ostaisin oman saaren ;D "pääsy kielletty" ah, unelmia <3
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:07"]
Et ole yksin tuon asian kanssa..oon 33v.kolmen lapsen ja ihanan miehen vaimo.hoidin n.10v lapsia kotona ja nautin siitä.kiitos mieheni kannustuksen ja taloudellisen pärjäämisen.n.4 vuotta sitten päätin lähteä työelämään.oli mukavia työpaikkoja muutama..pätkätöitä kylläkin.sitten menin tehtaalle jossa jouduin työpaikka kiusaamisen uhriksi.elämäni kamalin kokemus.syö itsetuntoa vieläkin.henkiset kärsimykset on olleet kovat,mutta pikkuhiljaa tästä noustaan.ymmärrän niin hyvin tuon yksin olemisen halun..
[/quote]
Olen myös pienessä tehtaassa töissä. Mahtaako tappavan tylsä rutiininomainen työ tehdä ihmisistä sellaisia, että on kova hinku jauhaa paskaa muista työntekijöistä selän takana, kun muuten on niin tylsää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 11:07"]
Et ole yksin tuon asian kanssa..oon 33v.kolmen lapsen ja ihanan miehen vaimo.hoidin n.10v lapsia kotona ja nautin siitä.kiitos mieheni kannustuksen ja taloudellisen pärjäämisen.n.4 vuotta sitten päätin lähteä työelämään.oli mukavia työpaikkoja muutama..pätkätöitä kylläkin.sitten menin tehtaalle jossa jouduin työpaikka kiusaamisen uhriksi.elämäni kamalin kokemus.syö itsetuntoa vieläkin.henkiset kärsimykset on olleet kovat,mutta pikkuhiljaa tästä noustaan.ymmärrän niin hyvin tuon yksin olemisen halun..
[/quote]
Olen myös pienessä tehtaassa töissä. Mahtaako tappavan tylsä rutiininomainen työ tehdä ihmisistä sellaisia, että on kova hinku jauhaa paskaa muista työntekijöistä selän takana, kun muuten on niin tylsää?
ap
[/quote]
Ei. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu kohottaa omaa itseään jauhamalla paskaa muista. Sitä tekevät miehet, naiset, vanhat, nuoret, yksinäistä työstä tekevät, paljon asiakaspalvelua tekevät. Ei ole sellaista yksittäistä ryhmää, joka ei moista harrasta, on vain yksittäisiä henkilöitä. Sitten on vielä oma lukunsa ne, jotka pitävät marttyyreina niitä, jotka eivät jauha paskaa muista.
Mä niin ymmärrän erakkoja.
Ymmärrän sinua. Olen itse ainakin jonkin verran samanlainen siinä, että en jaksa jatkuvaa vuorovaikutusta. Unelmoin kotona tehtävästä työstä. Silti tykkään, että lähelläni on muutamia ihmisiä, todella läheisiä ihmisiä. Pyrin myös olemaan aina ystävällinen kaikille. Harva varmaan edes tietää, että jatkuva vuorovaikutus on minulle raskasta. Tosin silloin kun olin työpaikassa, jossa jouduin jatkuvasti esiintymään, pitämään kokouksia jne., olin aika ahdistunut, se rooli oli aivan väärä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Asiakaspalvelussa olen vielä töissä, kotona ei jaksa yhtään vieraita.
IHMISTEN KANSSA OLEMINEN ON PAKKOPULLAA
Joudun olemaan töissä tekemisissä sekä työtovereiden että asiakkaiden kanssa. Saan siitä sosiaalisenmittarini ihan täyteen. En enään sen jälkeen, kun saan työpaikan oven kiinni, niin halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Onhan minulla ihana mies, mutta se riittääkin. En kaipaa edes omia lapsia tai kotieläimiäkään. Nautin suunnattomasti, kun tulen töistä kotiin, niin ei tarvi ajatella kuin itseään ja omia tarpeitaan. Saa syödä hyviin ja rauhassa, saa käydä lenkillä rauhassa, saa nkkua rauhassa ja hyvin jne. Se on luxusta! Saa hemmotella itseään ja käydä oreammeessa ja loikoilla hierontanojatuolissa, jonka saa makuuasentoon jne. En haluaisi enään töiden jälkeen lähteä hakemaan lapsia päiväkodista, laittaa niille ruokaa, kuskata harrastuksiin jne. En kaipaa myöskään puhelinsoittoja, viestittelyjä, vierailuja, facebookeja tai muitakaan yhteydenpitoja ihmisten kanssa. Oma vapaus ja rauha ovat minulle kaikki kaikessa. Yksinäisyys on voimavarani ja erakkous totaalsesti minn juttuni. Lottovoitosta haaveilen, että saisin työt lopetettua kokonaan. Se vasta hunajaa olisii! Laittaisin omat kuntosalit ja uima-altaat, niin ei tarvisi edes harrastustenkaan takia olla ihmisten kanssa tekemisissä. Sitä odotellessa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 10:31"]
Joo. Välillä kuvittelen kaipaavani, mutta sitten kun olen jonkun aikaa ollut ihmisten kanssa, alan jo kaivata omaa rauhaani. Minä olen kylläkin lievä tapaus. Ei minulle tuota yhtään tuskaa mennä jonnekin salille ryhmäjumppaan, tai vaikka täpötäyteen konserttiin kunhan ei tarvitse puhua kenenkään kanssa mitään. Haluan olla vain yksin ihmistenkin keskellä.
[/quote]
Tämän vuoksi harrastan ryhmäjoogaa, hiljaista on vaikka ihmisiä on ympärillä.
En minäkään, mutta minulle ei mikään ongelma. Olen valinnut ammattini luonteeni mukaan. Olen it-alalla, koodaan, 3 päivää viikossa etänä. Eikä siellä konttorillakaan ollessa kukaan juuri puhu, sähköisillä viestimillä asiat hoidetaan pääosin. Täydellinen työ minulle! Ja joku joka sanoi että "menisin it-alalle jos tajuaisin mitään tietokoneista": ei niistä etukäteen tarvi tajuta. En minäkään tiennyt niistä mitään kun lähdin yliopistoon alaa opiskelemaan. Siinähän sitä oppi, opinnoissa ja töissä.
En harrasta ihmissuhteita myöskään työn ulkopuolella. Ainoa ihmissuhteeni on äitini, joka soittelee ehkä kerran kuussa ja jonka luona käyn pari kertaa vuodessa. Muuten en ole kontaktissa keneenkään ihmisiin. Elän sinkkuna pienen koiran kanssa. Tämä on oma valintani, enkä koe itseäni yksinäiseksi.
Samasta asiasta kärsin. Nykyään ei edes ole enää paljoa mitään yksin tehtäviä töitä. Ahdistaa ihmisten lähellä olo ja joutuu oikein keräämään ittensä jotta jaksaa työpäivät.
Onneksi ei sentään mitään parisuhdepakkoa nykyään enää ole, että olisi pakko joku äijä huolia. Saa edes kotona olla rauhassa.
Ihmiset on kuluttavia paskoja. En ole jaksanut niitä enää aikoihin. Ja tuskin enää koskaan jaksankaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen pariin otteeseen miettinyt lehdenjakajaksi hakemista, koska silloin ainakin saisin olla varmasti yksin. Miinuksena vaan huonompi palkka ja pelko yöllä kulkevista hulluista. Muuten alkaisin vaikka heti!
Ap