Lue keskustelun säännöt.
Miehen suvussa kukaan ei ole eronnut
09.12.2020 |
Ei miehen vanhemmat tai heidän sisarukset, ei miehen isovanhempien sukupolvesta kukaan, eikä meidänkään ikäpolvesta yksikään pariskunta.
Meillä menee päin h*lvettiä meidän parisuhteessa ja yhtenä iltana mies huomautti ilkeästi, että nämä riidat ja ongelmat tulevat minun puoleltani, koska "et tiedä edes millaista on olla yhdessä kun sun suvussa kukaan ei edes yritä".
Nyt olen muutaman päivän ollut ristiriitaisissa tunnelmissa. On totta, että erovanhempien lapset eroaa itsekin useammin, mutta johtuuko se eroperheen lapsen opituista käytösmalleista vai siitä tiedosta, että ei ole pakko olla yhdessä jos se on kamalaa?
Kommentit (26)
Jos ei ole väkivaltaa eikä alkoholiongelmia eikä sitä kuuluisaa narsistia puolisona, niin eroperheiden lapset kyllä kokevat muita ripeämmin oikeudekseen heittää hanskat tiskiin. Kun rakastumisen huuma haihtuu ja huomaa puolison tekevän asioita väärin, niin erohan se on paras ratkaisu. Melkein väitän, että jokainen avioliitto on jossain hetkessä kamala kokemus, mutta ei hetken kiukkupuuska tarkoita sitä, että yhdessäolo on pääsääntöisesti kamalaa.
Minäkin olen suvusta, jossa eronneita on hyvin vähän enkä silti väitä, että 25 vuoden liitot ovat kidutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintuistw käytösmalleista, ja siitä tiedosta (joka johtaa käytösmalliin) että ongelmat on helppo ratkaista lopettamalla suhde.
On olemassa suhteita, jotka pitää lopettaa. Jos on mustasukkaisuutta, hyväksikäyttöä, henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa tai täysin vastakkaisia ja yhteensovittamattomia elämäntavoitteita, niin on erottava. Mutta se, että on tylsää ja ”ollaan enempi kämmpiksiä tai kavereita” ei ole eron syy. Se on vaan merkki siitä, että olette jättäneet suhteenne kuihtumaan ja nyt on aika herätellä se henkiin taas.
No, jos ainut parisuhdemalli, minkä olet kotoasi/suvustasi saanut, on se, että kumppanille v*llaan päivittäin, pidät sitä normaalina käyttäytymisenä.
Jos taas on nähnyt ja kuullut sekä kotonaan että sukunsa parissa, kuinka kumppanille ja kumppanista puhutaan kunnioittavasti, pitää sitä normaalina asiana.
Kummalla on paremmat edellytykset pitkään parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla vanhemmillani on todella riitaisi ero (ja etenkin aika ennen eroa). Suvussa muitakin eronneita, miehen suvussa pari jo aikaa sitten eronnutta. Itse ainakin teen kaikkeni ettei tulisi eroa, koska en halua että lapseni joutuvat ikinä kokemaan sitä mitä minä koin! Omasta mielestäni ero ei siis ole helppo ratkaisu vaan se ihan viimeinen.
Minunkaan suvussani ei ollut ketään eronneita ennen minua.
Olen seurannut yli 40 vuotta vanhempieni kärsimyksentäytteistä avioliittoa. Varmaan se on ollut minulle yksi tärkeä silmiä avaava seikka. Minusta on säälittävää heittää oma ainutkertainen elämä hukkaan muiden ihmisten odotusten takia tai ollakseen "kunnon ihminen". Jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Ja jos eroaa, pidetään niistä lapsista erityistä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintuistw käytösmalleista, ja siitä tiedosta (joka johtaa käytösmalliin) että ongelmat on helppo ratkaista lopettamalla suhde.
On olemassa suhteita, jotka pitää lopettaa. Jos on mustasukkaisuutta, hyväksikäyttöä, henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa tai täysin vastakkaisia ja yhteensovittamattomia elämäntavoitteita, niin on erottava. Mutta se, että on tylsää ja ”ollaan enempi kämmpiksiä tai kavereita” ei ole eron syy. Se on vaan merkki siitä, että olette jättäneet suhteenne kuihtumaan ja nyt on aika herätellä se henkiin taas.
Itse en kyllä edes toivo lapsilleni sellaista elämää että sinnittelevät jossain miltään tuntumattomassa liitossa, koska se on jotenkin hienompaa. En näe pitkällä avioliitolla tuollaista itseisarvoa. Olen itse ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja tässä nyt juuri meneillään mietintä sen suhteen että jatketaanko, vaikka kummastakaan ei tunnu enää oikein miltään, vai pitäisikö erota ja antaa molemmille mahdollisuus löytää vielä ihminen jonka kanssa elämä tuntuu joltain. Ihan suoraan tästä puhutaan ja sovussa mietitään. Jäämistä puoltaa seikat tyyliin: lapsille yksinkertaisempaa ja talous olisi turvatumpi. Mutta en tiedä, kun ei enää viihdytä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmillani on todella riitaisi ero (ja etenkin aika ennen eroa). Suvussa muitakin eronneita, miehen suvussa pari jo aikaa sitten eronnutta. Itse ainakin teen kaikkeni ettei tulisi eroa, koska en halua että lapseni joutuvat ikinä kokemaan sitä mitä minä koin! Omasta mielestäni ero ei siis ole helppo ratkaisu vaan se ihan viimeinen.
Eihän se ero välttämättä tuollsinen ole. Oma avioliittoni on kuolemassa kuin jonkun luonnollisen kuoleman. Sekä minä että mieheni katsomme sitä kuin vanhaa ihmistä, että sen on tainnut tulla aika mennä.
#9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa ja miehen suvussa ei ole myöskään yhtään eronnutta. Pitkiä ja nähdäkseni onnellisia liittoja kaikki, oma mukaan lukien. Eipä itsellekään ole mitään syytä muodikkaasti erota rakkaastani.
Vierailija kirjoitti:
Omassa ja miehen suvussa ei ole myöskään yhtään eronnutta. Pitkiä ja nähdäkseni onnellisia liittoja kaikki, oma mukaan lukien. Eipä itsellekään ole mitään syytä muodikkaasti erota rakkaastani.
Mukava omasta onnellisesta liitosta arvostella niitä jotka eroavat onnettomista liitoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintuistw käytösmalleista, ja siitä tiedosta (joka johtaa käytösmalliin) että ongelmat on helppo ratkaista lopettamalla suhde.
On olemassa suhteita, jotka pitää lopettaa. Jos on mustasukkaisuutta, hyväksikäyttöä, henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa tai täysin vastakkaisia ja yhteensovittamattomia elämäntavoitteita, niin on erottava. Mutta se, että on tylsää ja ”ollaan enempi kämmpiksiä tai kavereita” ei ole eron syy. Se on vaan merkki siitä, että olette jättäneet suhteenne kuihtumaan ja nyt on aika herätellä se henkiin taas.
Uskoin ennen näin mustavalkoisesti, mutta iän karttuessa tullut toisiin aatoksiin. Elämä on liian arvokas heiteltäväksi kuolleeseen ja tunnekylmään liittoon vaikka kaikki muu puoltaisi jatkamista. Kaikkea kuihtunutta ei niin vaan henkiin herätellä, ja siihenkin tarvitaan kaksi. Eikä siltikään ole mitään takeita.. onko väkisin pidettävä kiinni uskomuksesta, että ollaan yhden ihmisen kanssa hautaan saakka ja että se on oikea tapa.
Vierailija kirjoitti:
No, jos ainut parisuhdemalli, minkä olet kotoasi/suvustasi saanut, on se, että kumppanille v*llaan päivittäin, pidät sitä normaalina käyttäytymisenä.
Jos taas on nähnyt ja kuullut sekä kotonaan että sukunsa parissa, kuinka kumppanille ja kumppanista puhutaan kunnioittavasti, pitää sitä normaalina asiana.
Kummalla on paremmat edellytykset pitkään parisuhteeseen?
Tämä.
Ex haukkui ja mollasi minua. Sama haukkuminen jatkuu eron jälkeen aina, kun näemme lapsen vaihtotilanteen yhteydessä.
Oman isäni en ole koskaan kuullut sanovan pahaa sanaa äidistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelleen Herran vuonna 2020 pohditaan tosissaan, onko pakko olla naimisissa.
Miten voin tehdä mitään mitä kukaan minun tai mieheni suvussa ei ole ikinä tehnyt apua nyt iski stressi kun olen aina mennyt lauman mukana...
Hanki aivot, tai edes omat ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa ja miehen suvussa ei ole myöskään yhtään eronnutta. Pitkiä ja nähdäkseni onnellisia liittoja kaikki, oma mukaan lukien. Eipä itsellekään ole mitään syytä muodikkaasti erota rakkaastani.
Mukava omasta onnellisesta liitosta arvostella niitä jotka eroavat onnettomista liitoista.
Mukavuuseroja arvostelenkin.
Luulisin että kyse on lähinnä älykkyyseroista. Fiksut osaavat valita kumppanin, jonka kanssa viihtyy pidempäänkin, tyhmät haksahtavat ensimmäiseen kelvolliselta vaikuttavaan joka vähän lirkuttelee.
Mikä ongelmien syy on parisuhteessanne? Voiko ne ratkaista vai ei voi.
Mun suvussa sama homma, kukaan ei ole eronnut. Paitsi minä. Eksän suvussa KAIKKI eronneet. Hän ei osannut olla parisuhteessa, ei ymmärtänyt miten suhteet toimivat. Ero johtui täysin hänen älyttömästä käytöksestään, jonka mallit opittu lapsena. Ei mitään kunnioitusta, tahtotilaa, joka asiasta riidan haastamista. Toivotonta.
Mitä väliä tuolla on? Katso enemmän että onko siinä suvussa onnellisen oloisia ihmisiä.