Lue keskustelun säännöt.
Miehen suvussa kukaan ei ole eronnut
09.12.2020 |
Ei miehen vanhemmat tai heidän sisarukset, ei miehen isovanhempien sukupolvesta kukaan, eikä meidänkään ikäpolvesta yksikään pariskunta.
Meillä menee päin h*lvettiä meidän parisuhteessa ja yhtenä iltana mies huomautti ilkeästi, että nämä riidat ja ongelmat tulevat minun puoleltani, koska "et tiedä edes millaista on olla yhdessä kun sun suvussa kukaan ei edes yritä".
Nyt olen muutaman päivän ollut ristiriitaisissa tunnelmissa. On totta, että erovanhempien lapset eroaa itsekin useammin, mutta johtuuko se eroperheen lapsen opituista käytösmalleista vai siitä tiedosta, että ei ole pakko olla yhdessä jos se on kamalaa?
Kommentit (26)
Minunkaan suvussa kukaan ei ole eronnut, itse olen jäänyt leskeksi ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Miehen suvussa jokainen on eronnut, mies itsekin oli eronnut kun tapasimme jäätyäni leskeksi. Suvussani avioliitot ovat olleet pääasiassa onnellisia. Isovanhemmilla ehkä ei, mutta sekin kesti 60 vuotta. En edes osaisi erota, ehkä juuri siitä syystä mies halusi juuri minut vaimokseen, elämä kanssani on pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun suvussa sama homma, kukaan ei ole eronnut. Paitsi minä. Eksän suvussa KAIKKI eronneet. Hän ei osannut olla parisuhteessa, ei ymmärtänyt miten suhteet toimivat. Ero johtui täysin hänen älyttömästä käytöksestään, jonka mallit opittu lapsena. Ei mitään kunnioitusta, tahtotilaa, joka asiasta riidan haastamista. Toivotonta.
Ja menit hänen kanssaan naimisiin syystä että..?
Sanoivat tutkimukset ja tilastot mitä tahansa, ei miehesi kommentti ole millään tavalla rakentava, eikä oikeastaan liity suhteenne tilaan. Vaikka sinun sukusi "destruktiivinen käyttäytymismalli" periytyisi jotenkin sinulle, on siihen ratkaisuna käyttäytymismallin muuttaminen, eikä summittainen syyttely.
No me ollaan eroperheistä kumpikin, mutta ollaan oltu yhdessä jo kauemman aikaa kuin kummankin vanhemmat yhteensä. Eikä ole aikomuksia erota lähiaikoina. Että ei se ole niin sanottua, että historia toistaisi itseään.
Mina en erota vaimo. Olla naimisissa loppuun saakka. Vaimo pysya uskollisesti koti ja palvella minua. Meilla tytar. Siitan viela lisaa koska haluta poika.
Se epämukavassa avioliitossa oleskelu tekee elämästä pitemmän päälle synkkää. Meillä on mieheni kanssa päällisin puolin asiat siis ihan hyvin. Aivan varmasti kummankin suku on sitä mieltä jos meille tulee ero, että turhaan erosimme. Mutta mietippä kun saan itseni kiinni tällaisista ajatuksista, että jos mies vaikka kuolisi niin tulisi kerralla selvyys kaikkeen. Se tuntuu ajatuksena helpottavalta. Totta kai kun huomaan ajattelevani tuollaista, järkytyn itsekkin, kuitenkin häntä ystävänä rakastan ja hän on hyvä isä lapsillemme. Mutta totuus on että tuollaisiakin ajatuksia käy ohimennen mielessä. Siinä ”ihan hyvässä liitossa”, missä kukaan ei lyö, eikä ryyppää, eikä petä eikä me edes pahemmin riidellä. Joskus täytyy vain olla rehellinen itsellekkin ja lakata potkimasta kuollutta hevosta. Luulen että olemme hyvin pian valmiita myöntämään sen.
#9