Poliisi 16-vuotiaan pojan epäillystä murhasta: Vakava teko ihan omassa sfäärissään

Uutta tietoa; Asianajaja Dani Palviainen sanoo oman päämiehensä osalta, että he vaativat vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä vielä ennen joulua.

Vierailija kirjoitti:

Uutta tietoa; Asianajaja Dani Palviainen sanoo oman päämiehensä osalta, että he vaativat vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä vielä ennen joulua.

Tämä tieto siis Ilta-sanomien sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Uutta tietoa; Asianajaja Dani Palviainen sanoo oman päämiehensä osalta, että he vaativat vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä vielä ennen joulua.

Onko tämä Dani kaikkien AA?

Luin tuon saman jutun Ilta-Sanomista ja tyrmistyin. Eiköhän jokaisen oikeudentajuisen ihmisen mielestä tässä tilanteessa tule keskittyä koko rikosketjun purkuun ja sitä kautta asianmukaiseen oikeuskäsittelyyn ja tuomion saamiseen. Ei siis vapauden hakemiseen, jottei esitutkinta häiriintyisi. Puolustusasianajajiilta toivoisin myös suoraselkäisyyttä eli kehoitusta tekijöille kertoa koko pitkäaikainen kiusaamisketju auki. Olisiko vastuun kantamisen kautta edes pieni toive häiriintyneiden nuorten muutoksesta terveempään käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että yhtenä motiivina taustalla on kateus uhrin perheen eräistä asioista. Kumpikaan nuori ei itse tietenkään tunnistanut tätä - miten voisikaan.Vaikka olen itse ns vauraasta (kutsuttaneen akateemiseksi yläkeskiluokaksi) perheestä, olisin nuoruusikäisenä hyvinkin voinut kadehtia tuota perhettä mutta luultavasti olisin hakeutunut uhrin hyväksi kaveriksi enkä toiminut tuhoavasti. Tässä uhrilta on viety yhteisössä jo alusta alkaen arvoa jottei hän saa sitä ”coolin” asemaa nuorten joukossa. En voi kirjoittaa tähän tarkemmin.

Turha vetää tähän mitään lastensuojelun asiakkuudesta. Perhe on tn toiminut niin, että nuorta voidaan suojata.

Hyvä havainto...Järkeenkäypää. Miten murhaajan perhekin on suhtautunut eli onko sielläkin ihailtu uhrin perheen asioita ja toisaalta kielletty arvoa.onhan ne sellaisia asioita joita harvalla on ja aikamoinen juttu!.mutta miten tuollaisella kiinnostavalla taustalla oleva on voitu lytätä niin pitkän ajan, ei ymmärrä.tekijä jäänyt vain ehkä jotenkin paitsioon ja ajatellut että miksi meillä ei ole noin ja päättänyt tuhota.Kateus on hallitsemattomana aikamoinen.mutta ei voi tietää.monimutkainen asia.arvailua.ristiriita: ihailu versus kateus - kaveruus - kiusaaminen

Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.

Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.

Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.

Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.

Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on  syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa. 

Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.

Järkky tapaus ja järkky näille tekijäperheille senkin takia että tiedetään perheet kun jotkut valopäät on levitelly kuvat ja nimet someen.

Miten sä voit vaihtaa ammattia tai työkuvioita joskus 40-50+ v?Joissain hommissa on tärkeämpää luottamus ja hyvä maine.jossain asentajahommissa ei niinkään mutta on töitä joissa tällainen ei vaan kerta kaikkiaan käy.voi mennä koko firman maine hyvässä lykyssä.en nyt laita tähän mistä alasta kyse.

Eikö joku läheinen nyt voi järjestää keräystä uhrin hautajaisia ajatellen? Puolet Suomen kansasta haluaa muistaa tätä jotenkin. En ole ikinä lotkauttanut korvaani teoille mutta tämä on vienyt jopa yöuneni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin tuolla edellä oman lapseni tapauksesta, päädyimme vaihtamaan koulua, ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Jos joku näitä Koskelan murhaajia ja uhria tuntenut tätä ketjua lukee, niin painottaisin vielä, että poliisille olisi syytä ilmoittaa ihan kaikki tiedossa oleva, vaikka vuosienkin takaa. Jos nämä pojat ovat yhtään samanlaisia kuin omaa lastani kiusanneet, kyse on aika kovaksikeitetyistä tyypeistä, joissa on sellaista hyvin pahantahtoista oveluutta ja pelisilmää. Kun kävin koulun pihalla huutamassa heille, tajusin, mitä meillä oikeasti oli vastassa. He eivät todellakaan pelästyneet minua, ilmeissä oli luettavissa lähinnä huvittuneisuutta. He tiesivät, että heille ei tehdä mitään, ja minä olin pelannut korttini väärin. Koulun henkilökunnalle he olivat sitten ilmeisesti hyvin vakuuttavasti esittäneet pelästyneitä pikkupoikia, joille paha äiti on käynyt raivoamassa. Ja koko tapaus kääntyi sitten heidän voitokseen.

Pelkään pahoin, että nämäkin pojat onnistuvat huijaamaan jopa ammattilaisia esittämällä katuvaa lasta, joka ei ymmärrä tekoaan. Sen takia olisi hirvittävän tärkeää, että poliisi saisi tietoa heidän aikaisemmista toimistaan. 

Nämä omaa poikaani kiusanneet pojat olivat ilmeisesti lastensuojelun asiakkaita, ja tuntuu, että heidät oli kotona jo pienestä opetettu siihen, mitä kenellekin kannattaa ja voi sanoa. He pimittivät asioita ja osasivat toisaalta esittää myös normaalia ja jopa säälittävää. En itsekään olisi uskonut, että noin kovasydämisiä ja paatuneita lapsia edes on olemassa. Eihän heillä tietenkään kotona hyvin mennyt, ja koti oli suuri syy heidän käyttäytymiseensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan pidä eikä voi ymmärtää. Lastensuojelu tiesi kodin tilanteen, ja heidät päätettiin siellä pitää. Tähän tuli kuulemani mukaan kyllä myöhemmin muutos. En tiedä, asuuko kumpikaan enää kotonaan.

Viranomaiset eivät näe eivätkä kuule kaikkea. Ollaan me muut ne silmät ja korvat, jotka kuulevat ja näkevät. Ollaan me se taho, joka tulee auttamaan niitä, jotka eivät itse osaa tai pysty itseään auttamaan. Ollaan me se muutos, jonka nyt pitää tapahtua. Tämä on loppujen lopuksia kaikkien etu. Jos näemme ja kuulemme, että lapsella ei naapurissa ole hyvä olla, tartutaan asiaan ja tehdään ilmoitus. Ehkä silloin näitä murhaajiakin kasvaa vähemmän. Jos nähdään, että jotain kiusataan, mennään väliin. Ei ummisteta silmiä muiden hädältä. Pakotetaan koulu, päiväkoti ja viranomaiset tekemään velvollisuutensa ja annetaan heille toisaalta tietoa, jota he tarvitsevat oikeiden päätösten tekemiseen. Tehdään se tuon Koskelan uhrin, nuoren Atson takia. Että hän olisi viimeinen.

Hyvä kirjoitus!

Kun omani olivat pieniä, niin olin hieman yllättynyt siitä, kuinka lasten pahat tekemiset kuitattiin aina vahingoiksi eikä kukaan koskaan tehnyt mitään tahallaan. Usein lasta ei edes nuhdeltu tekemisestään ennemminkin lohduteltiin tyyliin "se oli vaan vahinko", vaikka lapsi olisi tahallaan tehnyt jotain ikävää. Samat lapset saivat käyttäytyä kaupassa kuin se olisi heidän leikkipaikkansa ym. ym. Mitä kovaäänisempi ja näsäviisaampi lapsi, niin sitä sosiaalisempi hän monien mielestä oli. Unohtui kokonaan, että sosiaalisuuteen kuuluu myös muiden huomioiminen eikä vaan yksipuolinen minä minä minä. Nuorimpani on nyt 18, noi samaa ikäluokkaa kuin nämä syylliset. En yhtään ihmettele, miksi tämän päivän nuorissa on niin paljon itsekkäitä, jotka luulevat voivansa tehdä mitä vaan ja useasti vielä osaavat esittää hyvinkin viatonta jäätyään kiinni. Ja aikuisille auotaan päätä todella röyhkeästi, varmaan tässäkin tapauksessa sille ohikulkeneelle naiselle.

Olen samaa mieltä, mutta ongelma on se, että ainakaan kouluissa asialle ei tehdä mitään. Korkeintaan kutsutaan koolle oppilashuoltoryhmä ja osapuolien vanhemmat, sen jälkeen kiusatun ja kiusaajan on pakko paiskata kättä ja sopia. Oikeasti ei tapahdu yhtään mitään, yleensä ei edes tätä. 

Koskaan, milloinkaan ei kiusattu ole saanut hyvitystä, aina hänet jollain lailla tuomitaan toiseksi osapuoleksi, tyyliin riitaan tarvitaan kaksi.

Juuri näin ja tämän pitää siis tapahtua viimeistään ala-asteella. Ajatus, että kiusata ei saa, pitää mennä tajuntaan jo pienenä. Jos sitä eivät omat vanhemmat pysty opettamaan, sitten muut, mutta periksi ei saa antaa. 

Ei mitään väliä, onko kyseessä lastensuojeluperhe tai onko kiusaajalla itse vaikea tilanne kotona. Ketään ei kiusata ja piste!

Johan on kumma, jos aikuiset eivät saa kahdeksanvuotiaita kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella

koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Koskelan tapauksessa ainakin yhden tekijän epäillään kiusanneen tarhaikäisestä lähtien. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kiusaajan perhe on tehnyt asian korjaamiseksi, vai onko mitään.

Ja onko muilla pojilla ollut samankaltaista kiusaajataustaa, ts. taipumusta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Jos on, niin onko siihen puututtu?

Eiköhän tämäkin tieto jos on tullut vanhempien tietoon ole kuitattu kaljalla alas ja sammuksiin, seuraavana päivänä enää juoppo muistakaan että ai niin oliko minulla lapsiakin ja kuinka monta?

Näin on saattanut olla. Tosin kahta näistä kolmesta perheestä on somekeskusteluissa kuvailtu normi keskiluokkaiseksi perheeksi. Yhdestä perheestä ja kauniista kodista on ollut kuviakin, mistä ei ainakaan mikään dokumeininki ole nähtävissä. Mutta ongelmishan on monenlaisia.

Ei tarvitse olla ongelmaperhe, kun teini-ikäisen kanssa elämä käy liki mahdottomaksi. Vaikka mitä tekisit ja sanoisit, niin teini voi kulkea ihan omia teitään ja tehdä ihan mitä tahansa.

Ei se mielestäni ihan näin mene, että teini-ikäisenä ei mikään tehoa. Se pohja vaan on vanhempien pitänyt rakentaa jo aikaisemmin. Puheyhteyden säilyminen läpi kuohujen on erittäin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.

Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.

Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.

Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.

Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on  syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa. 

Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.

Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.

olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella

koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Koskelan tapauksessa ainakin yhden tekijän epäillään kiusanneen tarhaikäisestä lähtien. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kiusaajan perhe on tehnyt asian korjaamiseksi, vai onko mitään.

Ja onko muilla pojilla ollut samankaltaista kiusaajataustaa, ts. taipumusta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Jos on, niin onko siihen puututtu?

Eiköhän tämäkin tieto jos on tullut vanhempien tietoon ole kuitattu kaljalla alas ja sammuksiin, seuraavana päivänä enää juoppo muistakaan että ai niin oliko minulla lapsiakin ja kuinka monta?

Näin on saattanut olla. Tosin kahta näistä kolmesta perheestä on somekeskusteluissa kuvailtu normi keskiluokkaiseksi perheeksi. Yhdestä perheestä ja kauniista kodista on ollut kuviakin, mistä ei ainakaan mikään dokumeininki ole nähtävissä. Mutta ongelmishan on monenlaisia.

Ei tarvitse olla ongelmaperhe, kun teini-ikäisen kanssa elämä käy liki mahdottomaksi. Vaikka mitä tekisit ja sanoisit, niin teini voi kulkea ihan omia teitään ja tehdä ihan mitä tahansa.

Ei se mielestäni ihan näin mene, että teini-ikäisenä ei mikään tehoa. Se pohja vaan on vanhempien pitänyt rakentaa jo aikaisemmin. Puheyhteyden säilyminen läpi kuohujen on erittäin tärkeää.

Kyllä kuule välillä esim. huumeet vie ja siinä ei mitkään puheyhteys yritykset auta. Ärsyttää kun ihmiset joilla varmaan on itsellä todella ihanat teinit joiden kanssa se puheyhteys säilyy läpi teini-iän (tämä siis ihana juttu jos näin on) ei ymmärrä että aina se ei vaan riitä että vanhemmat yrittää pitää puheyhteyttä yllä.

Juuri näin! Hyvin toimittu. En tajua, miksi enemmistö tyytyy lässynlässyyn ja pelkää pahoittavansa kiusaajan mielen, vaikka omaa lasta olisi kiusattu jo pitkäänkin. Kova kovaa vastaan ja ajoissa, kun aikuinen on vielä auktoriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että yhtenä motiivina taustalla on kateus uhrin perheen eräistä asioista. Kumpikaan nuori ei itse tietenkään tunnistanut tätä - miten voisikaan.Vaikka olen itse ns vauraasta (kutsuttaneen akateemiseksi yläkeskiluokaksi) perheestä, olisin nuoruusikäisenä hyvinkin voinut kadehtia tuota perhettä mutta luultavasti olisin hakeutunut uhrin hyväksi kaveriksi enkä toiminut tuhoavasti. Tässä uhrilta on viety yhteisössä jo alusta alkaen arvoa jottei hän saa sitä ”coolin” asemaa nuorten joukossa. En voi kirjoittaa tähän tarkemmin.

Turha vetää tähän mitään lastensuojelun asiakkuudesta. Perhe on tn toiminut niin, että nuorta voidaan suojata.

Minulla on todella suuri suru varsinkin,kun uhrin perheestä on tullut sympaattinen kuva.Kun näitä myönteisiä taustoja väistämättä tiedetään,ajatusmaailma on ollut niin kaukana pahasta,ettei ole osannut edes huomata pahuutta.Arvostan suuresti perheeseen liityvää ns elämäntyötä joka on ollut suuressa arvossa yli ammattipiirien.Ei pysty sanoittamaan tätä kauheutta.

Syvä osanotto uhrin perheelle. Olette mielessämme koko joulun ajan. Ei voi olla kovin kepeällä mielellä, kun voi kuvitella surunne. Laitamme biisejä soimaan, once upon a time. Lämpimiä ajatuksia Espoon wessusta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ja tämän pitää siis tapahtua viimeistään ala-asteella. Ajatus, että kiusata ei saa, pitää mennä tajuntaan jo pienenä. Jos sitä eivät omat vanhemmat pysty opettamaan, sitten muut, mutta periksi ei saa antaa. 

Ei mitään väliä, onko kyseessä lastensuojeluperhe tai onko kiusaajalla itse vaikea tilanne kotona. Ketään ei kiusata ja piste!

Johan on kumma, jos aikuiset eivät saa kahdeksanvuotiaita kuriin.

Näiden vanhemmat on niitä jotka harrastaa työpaikkakiusaamista niin ei taida olla heillä aikomustakaan opettaa olematta kiusaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku läheinen nyt voi järjestää keräystä uhrin hautajaisia ajatellen? Puolet Suomen kansasta haluaa muistaa tätä jotenkin. En ole ikinä lotkauttanut korvaani teoille mutta tämä on vienyt jopa yöuneni

Eikö Atson muiston kunnioittamiseksi ja vaalimiseksi voisi perustaa jonkinlaisen säätiön, jonka toiminta auttaisi kiusaamisen kohteeksi joutuneita ja kehittäisi keinoja kiusaamisen estämiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku läheinen nyt voi järjestää keräystä uhrin hautajaisia ajatellen? Puolet Suomen kansasta haluaa muistaa tätä jotenkin. En ole ikinä lotkauttanut korvaani teoille mutta tämä on vienyt jopa yöuneni

Eikö Atson muiston kunnioittamiseksi ja vaalimiseksi voisi perustaa jonkinlaisen säätiön, jonka toiminta auttaisi kiusaamisen kohteeksi joutuneita ja kehittäisi keinoja kiusaamisen estämiseksi?

Tämä on niin hyvä idea, miten se tapahtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ja tämän pitää siis tapahtua viimeistään ala-asteella. Ajatus, että kiusata ei saa, pitää mennä tajuntaan jo pienenä. Jos sitä eivät omat vanhemmat pysty opettamaan, sitten muut, mutta periksi ei saa antaa. 

Ei mitään väliä, onko kyseessä lastensuojeluperhe tai onko kiusaajalla itse vaikea tilanne kotona. Ketään ei kiusata ja piste!

Johan on kumma, jos aikuiset eivät saa kahdeksanvuotiaita kuriin.

Näiden vanhemmat on niitä jotka harrastaa työpaikkakiusaamista niin ei taida olla heillä aikomustakaan opettaa olematta kiusaamatta.

Näin on, sellaisia ihmisiä on paljon. Mutta silti meidän muiden pitää pystyä huolehtimaan lapsistamme ja heidän turvallisuudestaan. Meidän pitää luoda aivan erilainen kulttuuri, jossa koulukiusaaminen ei tule pieneen mieleenkään. Meillä olleet ranskalaiset vaihtarit ovat olleet aivan pöyristyneitä siitä, miten suomalaiset nuoret käyttäytyvät koulussa opettajia kohtaan, mikä on yksi esimerkki lässyn lässyn -kasvatuksen lopputuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku läheinen nyt voi järjestää keräystä uhrin hautajaisia ajatellen? Puolet Suomen kansasta haluaa muistaa tätä jotenkin. En ole ikinä lotkauttanut korvaani teoille mutta tämä on vienyt jopa yöuneni

Eikö Atson muiston kunnioittamiseksi ja vaalimiseksi voisi perustaa jonkinlaisen säätiön, jonka toiminta auttaisi kiusaamisen kohteeksi joutuneita ja kehittäisi keinoja kiusaamisen estämiseksi?

Tämä on niin hyvä idea, miten se tapahtuisi?

Joku varmasti tietää miten sellainen säätiö perustetaan ja voisi ottaa kopin tästä.

Mikään ei tuo Atsoa takaisin, mutta häntä ja hänen kohtaloaan ei saa unohtaa.