Poliisi 16-vuotiaan pojan epäillystä murhasta: Vakava teko ”ihan omassa sfäärissään”

Vierailija kirjoitti:

Uhria on kaikkialla kuvattu kiltiksi ja araksikin. Itsekin olin teininä kiltti ja arka ja se kilttiys todellakin ärsytti joitakin luokkakavereitani suunnattomasti. He tekivät pahojaan ja kun en suostunut osallistumaan olin hylkiö. Minuun ei onneksi kohdistettu fyysistä väkivaltaa ja voin vain kuvitella sitä kärsimyksen määrää mitä tämä uhri on vuosien varrella joutunut kokemaan. Ehkä, ja kirjoitusten mukaan todennäköisestikin, hänenkin suurin syntinsä oli nimenomaan kiltteys. En voi käsittää sitä pahuutta, jota hän kohtasi.

Ei sitä pahuutta kukaan mieleltään terve voi käsittää. Mutta valitettavasti joukossamme on hyvin sairaita yksilöitä ja heidän sairaita jälkeläisiään. Jälki on sitten tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kehtaisi edes kaupassa käydä, jos oma lapsi olisi tehnyt tällaista. Kuolisin häpeästä. Tämän pahemmin ei voi elämässä epäonnistua.

Tämä on tosiasia ja kova paikka tekijöiden perheille. Vertailuun: Poikani näpisti 10-vuotiaana pääsiäismunan lähikaupasta ja jäi kiinni. En ole vieläkään voinut mennä ko kauppaan, vaikka poika on jo 13v. Kauppias on sama.

Tämä maa on sellainen paikka että menit minne tahansa, niin joku tietää. En pystyisi ikinä enää asumaan täällä, jos tapahtuisi tuollaista. En ikinä. Tosin en varmaan voisi elää missään.

Samaa miettinyt. Kyllä pitäisi yrittää aloittaa uusi elämä uudella identiteetillä jossain muussa maassa. Mutta vaikka vaihtaisi maisemaa, niin eihän tuollaista tekoa silti mielestä pois sas pyyhittyä.

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ilmoitan rehtorille erityisopettajan vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta!

Väärän huhun levittäminen voi olla rangaistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Tässäkin tapauksessa voi olla taustalla optimaaliset vanhemmat, vaikkapa lääkäriperhe tai opettajavanhemmat, jotka ovat antaneet vakaassa ydinperheessä lapselleen kaikkensa, sekä henkisesti että fyysisesti. Näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Tässäkin tapauksessa voi olla taustalla optimaaliset vanhemmat, vaikkapa lääkäriperhe tai opettajavanhemmat, jotka ovat antaneet vakaassa ydinperheessä lapselleen kaikkensa, sekä henkisesti että fyysisesti. Näin.

😭

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Melko onnetonta ja ponnetonta selittelyä koko kirjoitus. Urpo Turakaisen vastaus sen sijaan oli rautaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Tässäkin tapauksessa voi olla taustalla optimaaliset vanhemmat, vaikkapa lääkäriperhe tai opettajavanhemmat, jotka ovat antaneet vakaassa ydinperheessä lapselleen kaikkensa, sekä henkisesti että fyysisesti. Näin.

Kaikilla kolmella murhaajalla rikkinäinen koti. Uhri ydinperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Tässäkin tapauksessa voi olla taustalla optimaaliset vanhemmat, vaikkapa lääkäriperhe tai opettajavanhemmat, jotka ovat antaneet vakaassa ydinperheessä lapselleen kaikkensa, sekä henkisesti että fyysisesti. Näin.

Kaikilla kolmella murhaajalla rikkinäinen koti. Uhri ydinperheestä.

Tuo lääkärijuttu oli selvästi sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhria on kaikkialla kuvattu kiltiksi ja araksikin. Itsekin olin teininä kiltti ja arka ja se kilttiys todellakin ärsytti joitakin luokkakavereitani suunnattomasti. He tekivät pahojaan ja kun en suostunut osallistumaan olin hylkiö. Minuun ei onneksi kohdistettu fyysistä väkivaltaa ja voin vain kuvitella sitä kärsimyksen määrää mitä tämä uhri on vuosien varrella joutunut kokemaan. Ehkä, ja kirjoitusten mukaan todennäköisestikin, hänenkin suurin syntinsä oli nimenomaan kiltteys. En voi käsittää sitä pahuutta, jota hän kohtasi.

Ei sitä pahuutta kukaan mieleltään terve voi käsittää. Mutta valitettavasti joukossamme on hyvin sairaita yksilöitä ja heidän sairaita jälkeläisiään. Jälki on sitten tällaista.

Vielä vaikeampi on käsittää, että mahdollisesti ainakin osa näistäkin tekijöistä ei tule koskaan edes katumaan tekoaan. Jos omatuntoa ei ole, niin sitä ei vain ole. Omaa kiinnijäämistä saatetaan harmitella, mutta joillakin surmaajilla ei ole minkäänlaista myötätuntoa uhria tai hänen läheisiään kohtaan. Nämäkin pojat ovat tiettävästi kiusanneet uhria jo kauan ennen tätä tekoa. Myös surman kerrotaan olleen raaka ja pitkäkestoinen. Onko heillä omaatuntoa? Onko tällaisiin tekoihin kykenevillä sellaista? Miten he ovat oikeuttaneet itselleen uhrin piinaamisen ja tämän raa’an surman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastani kiusattiin ala-asteella. Hänellä oli kaveri X, jonka kanssa meni ihan OK. X tunsi kuitenkin kovasti vetoa kahden muun pojan, Y ja Z seuraan. Y ja Z olivat ongelmatapauksia, joiden kanssa oma poikani ei olisi muuten ollut. Mutta näin päädyttiin tämmöiseen neljän pojan porukkaan.

Poikani sai osakseen väkivaltaa ja myös tuota kaveria X kiusattiin, kiusaajina Y ja Z. Meidän perhe on ns. ydinperhe, ollaan todellinen tavisperhe. Muut pojat olivat lähtöisin rikkinäisistä perheistä, kaikilla oli lyhytaikaisia isä- tai äitipuolia ja puolisisaruksia. Itse en kaikesta olisi  tiennyt, mutta yksi ulkopuolinen äiti otti minuun yhteyttä ja kertoi tapauksista, joita oli nähnyt koulun pihalla. Näin myös valtavat mustelmat poikani lonkissa (hän yritti niitä piilotella mutta kävelin sattumalta kylppäriin, kun hän oli suihkussa) ja pakotin hänet kertomaan, kuka ne oli tehnyt.

Yritin saada koulussa aikaan keskustelua, ja lopulta yhden pojan äidin kanssa semmoinen järjestyikin. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Koulu puhui "puutteellisista kaveritaidoista" ja epäili, että pojat eivät vain osanneet olla kavereita, olivat kavereita liian rajusti ym. Tuntui, että vain kiusaajilla oli oikeuksia, ja minä olin huono vanhempi, kun kävin tällaista sotaa näitä poikia vastaan. Kävin kerran koulun pihalla huutamassa pojille, ja siitä tuli sitten koulusta noottia. Olin pelottanut poikia. Ainakin tuon koulun tuki oli ihan olematonta. Ja muut luokkalaiset käänsivät selkänsä, vanhempia ei kiinnostanut "oi kuinka tylsää" oli vakioreaktio. Poikkeuksen teki eräs luokan pieni tyttö, joka tuli minulle kertomaan, että poikani itkee, kun Z ja Y kiusaa. 

Mitään konkreettista tai järkevää ei saatu aikaan. Onneksi luokalle tuli uusi poika, jonka kanssa poikani ystävystyi. He vaihtoivat sitten yhdessä koulua, kun nuo idiootit alkoivat tietysti kiusata tuota uuttakin poikaa. Uusi koulu oli ihan erilainen, kukaan ei kiusannut ja poikani koulu sujui hyvin peruskoulun loppuun saakka. Nyt on siis lukiossa.

Olen välillä miettinyt, mitä tuolle X:lle, eli noiden pahojen poikien kanssa hengaavalle pojalle kuuluu. Pahoin pelkään, että tosi huonoa. Joko hän tai oma poikani olisi voinut olla tuon uhrin asemassa. 

Oma viestini olisi, että kaikki, jotka tuosta Koskelan tapauksesta jotain tietävät, ovat tunteneet poikia, tietävät heidän dynamiikastaan jotain, ottaisivat yhteyttä poliisiin ja kertoisivat kaiken ja valottaisivat siten taustaa. Poliisin olisi tärkeä tuntea tapaus, jolloin tuomiokin menisi ehkä enemmän oikein. Tehkää sen tuon uhrin vuoksi. Tehkää se, ettei tällaista enää tapahtuisi. Ehkä kouluväkivallan käsittelykin voisi sen ansiosta uudistua ja kehittyä. Nyt se on ihan olematonta. Ehkä jonain päivänä väkivaltaisesti oireilevat lapset tunnistettaisiin ajoissa ja osattaisiin ohjata hoitoon aikaisemmin, vaikka pakolla, jos vanhemmat eivät muuten suostu.

Jos taas joku on nyt tilanteessa, jossa me olimme ala-asteella, niin neuvoisin tekemään asiasta Valviralle tutkimuspyynnön. Opettajat ovat valtion virkamiehiä, ja heidän toimintaansa voi pyytää tutkimaan. Myös rikosilmoituksen tekeminen on mahdollista. Näistä vaihtoehdoista olen kuullut vasta myöhemmin, ja olen kuullut, että etenkin tuo Valvira on toiminut. Koululla ja opettajilla on velvollisuus puuttua, jos he eivät niin tee, he syyllistyvät virkavirheeseen.

Kouluväkivaltaan liittyy häpeää, minkä vuoksi lapsi ei siitä ehkä puhu kotona. Oma poikani häpesi asiaa ja sanoi toisaalta, että ne pahat asiat tulevat uudestaan mieleen, kun niistä kertoo. Hän halusi vain unohtaa.

Uusi koulu oli meille pelastus. Kerroin siellä heti terveydenhoitajalle ja luokanopettajalle ongelmista. Pojan painajaisunet loppuivat, oksentelu loppui, hymy löytyi uudelleen ja kouluun lähdettiin hyvällä mielellä. 

Sinun olisi pitänyt pyytää miestäsi tai jotain muita miehiä hakkaamaan noita kiusaajapentuja turpaan. Sillä se kiusaaminen olisi loppunut nopeasti ja tehokkaasti.

Luuletko oikeasti, että opettajilla on päätehtävänsä ohessa mahdollisuus nähdä kiusaamisista mitään muuta kuin pieni siivu? Oppilaat ovat taitureita kiusaamaan piilossa. Opettajan päätehtävä on opettaminen ja muu helvetillinen sälä, jota työnnetään koko ajan lisää ja lisää. Koulu ei ole sosiaalitoimisto, mutta sen puolen ammattilaisia voi palkata kouluun toki. Opettaja ei osaa sosiaalialan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella

koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Koskelan tapauksessa ainakin yhden tekijän epäillään kiusanneen tarhaikäisestä lähtien. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kiusaajan perhe on tehnyt asian korjaamiseksi, vai onko mitään.

Ja onko muilla pojilla ollut samankaltaista kiusaajataustaa, ts. taipumusta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Jos on, niin onko siihen puututtu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Tässäkin tapauksessa voi olla taustalla optimaaliset vanhemmat, vaikkapa lääkäriperhe tai opettajavanhemmat, jotka ovat antaneet vakaassa ydinperheessä lapselleen kaikkensa, sekä henkisesti että fyysisesti. Näin.

Kaikilla kolmella murhaajalla rikkinäinen koti. Uhri ydinperheestä.

Tuo mielipidekirjoitus ei liittynyt tähän tapaukseen, vaan ylipäätään vanhempien rooliin syyllistettyinä. Joka tapauksessa tässä nuoret ovat teon tehneet ja heille siitä asianmukaiset seuraukset. Yleisellä tasolla olisi hyvä tarkastella mikä meni pieleen ja pyrkiä muuttamaan asioita parempaan, että kenenkään ei tarvitse kärsiä tällaista kohtaloa.

9% Uudenmaan nuorista psykiatrisen hoidon jonoissa kertoo Mtv-uutiset juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa todella

koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.

Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.

Koskelan tapauksessa ainakin yhden tekijän epäillään kiusanneen tarhaikäisestä lähtien. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kiusaajan perhe on tehnyt asian korjaamiseksi, vai onko mitään.

Ja onko muilla pojilla ollut samankaltaista kiusaajataustaa, ts. taipumusta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Jos on, niin onko siihen puututtu?

Ilmeisesti ei ainakaan tarpeeksi ja tehokkaasti. Kiusaaminen on ilmiönä todella oksettava johon pitäisi jo heti lapsuudesta puuttua, eikä heilutella käsiä ja kääntää päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastani kiusattiin ala-asteella. Hänellä oli kaveri X, jonka kanssa meni ihan OK. X tunsi kuitenkin kovasti vetoa kahden muun pojan, Y ja Z seuraan. Y ja Z olivat ongelmatapauksia, joiden kanssa oma poikani ei olisi muuten ollut. Mutta näin päädyttiin tämmöiseen neljän pojan porukkaan.

Poikani sai osakseen väkivaltaa ja myös tuota kaveria X kiusattiin, kiusaajina Y ja Z. Meidän perhe on ns. ydinperhe, ollaan todellinen tavisperhe. Muut pojat olivat lähtöisin rikkinäisistä perheistä, kaikilla oli lyhytaikaisia isä- tai äitipuolia ja puolisisaruksia. Itse en kaikesta olisi  tiennyt, mutta yksi ulkopuolinen äiti otti minuun yhteyttä ja kertoi tapauksista, joita oli nähnyt koulun pihalla. Näin myös valtavat mustelmat poikani lonkissa (hän yritti niitä piilotella mutta kävelin sattumalta kylppäriin, kun hän oli suihkussa) ja pakotin hänet kertomaan, kuka ne oli tehnyt.

Yritin saada koulussa aikaan keskustelua, ja lopulta yhden pojan äidin kanssa semmoinen järjestyikin. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Koulu puhui "puutteellisista kaveritaidoista" ja epäili, että pojat eivät vain osanneet olla kavereita, olivat kavereita liian rajusti ym. Tuntui, että vain kiusaajilla oli oikeuksia, ja minä olin huono vanhempi, kun kävin tällaista sotaa näitä poikia vastaan. Kävin kerran koulun pihalla huutamassa pojille, ja siitä tuli sitten koulusta noottia. Olin pelottanut poikia. Ainakin tuon koulun tuki oli ihan olematonta. Ja muut luokkalaiset käänsivät selkänsä, vanhempia ei kiinnostanut "oi kuinka tylsää" oli vakioreaktio. Poikkeuksen teki eräs luokan pieni tyttö, joka tuli minulle kertomaan, että poikani itkee, kun Z ja Y kiusaa. 

Mitään konkreettista tai järkevää ei saatu aikaan. Onneksi luokalle tuli uusi poika, jonka kanssa poikani ystävystyi. He vaihtoivat sitten yhdessä koulua, kun nuo idiootit alkoivat tietysti kiusata tuota uuttakin poikaa. Uusi koulu oli ihan erilainen, kukaan ei kiusannut ja poikani koulu sujui hyvin peruskoulun loppuun saakka. Nyt on siis lukiossa.

Olen välillä miettinyt, mitä tuolle X:lle, eli noiden pahojen poikien kanssa hengaavalle pojalle kuuluu. Pahoin pelkään, että tosi huonoa. Joko hän tai oma poikani olisi voinut olla tuon uhrin asemassa. 

Oma viestini olisi, että kaikki, jotka tuosta Koskelan tapauksesta jotain tietävät, ovat tunteneet poikia, tietävät heidän dynamiikastaan jotain, ottaisivat yhteyttä poliisiin ja kertoisivat kaiken ja valottaisivat siten taustaa. Poliisin olisi tärkeä tuntea tapaus, jolloin tuomiokin menisi ehkä enemmän oikein. Tehkää sen tuon uhrin vuoksi. Tehkää se, ettei tällaista enää tapahtuisi. Ehkä kouluväkivallan käsittelykin voisi sen ansiosta uudistua ja kehittyä. Nyt se on ihan olematonta. Ehkä jonain päivänä väkivaltaisesti oireilevat lapset tunnistettaisiin ajoissa ja osattaisiin ohjata hoitoon aikaisemmin, vaikka pakolla, jos vanhemmat eivät muuten suostu.

Jos taas joku on nyt tilanteessa, jossa me olimme ala-asteella, niin neuvoisin tekemään asiasta Valviralle tutkimuspyynnön. Opettajat ovat valtion virkamiehiä, ja heidän toimintaansa voi pyytää tutkimaan. Myös rikosilmoituksen tekeminen on mahdollista. Näistä vaihtoehdoista olen kuullut vasta myöhemmin, ja olen kuullut, että etenkin tuo Valvira on toiminut. Koululla ja opettajilla on velvollisuus puuttua, jos he eivät niin tee, he syyllistyvät virkavirheeseen.

Kouluväkivaltaan liittyy häpeää, minkä vuoksi lapsi ei siitä ehkä puhu kotona. Oma poikani häpesi asiaa ja sanoi toisaalta, että ne pahat asiat tulevat uudestaan mieleen, kun niistä kertoo. Hän halusi vain unohtaa.

Uusi koulu oli meille pelastus. Kerroin siellä heti terveydenhoitajalle ja luokanopettajalle ongelmista. Pojan painajaisunet loppuivat, oksentelu loppui, hymy löytyi uudelleen ja kouluun lähdettiin hyvällä mielellä. 

Sinun olisi pitänyt pyytää miestäsi tai jotain muita miehiä hakkaamaan noita kiusaajapentuja turpaan. Sillä se kiusaaminen olisi loppunut nopeasti ja tehokkaasti.

Luuletko oikeasti, että opettajilla on päätehtävänsä ohessa mahdollisuus nähdä kiusaamisista mitään muuta kuin pieni siivu? Oppilaat ovat taitureita kiusaamaan piilossa. Opettajan päätehtävä on opettaminen ja muu helvetillinen sälä, jota työnnetään koko ajan lisää ja lisää. Koulu ei ole sosiaalitoimisto, mutta sen puolen ammattilaisia voi palkata kouluun toki. Opettaja ei osaa sosiaalialan töitä.

Yhä useampi koti sysää jälkikasvunsa kasvattamisen kokonaan koulun ja yhteiskunnan harteille, mutta sehän ei ole näiden tehtävä vaan edelleen kodin. Nähtävillä on mihin heitteille jätetyt sekoilevat nuoret pystyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammattiopisto oli kyseessä? Ruskeasuon keskuslaitosko vai olivatko ns tavallisessa amiksessa? En ole paljon seurannut tätä.

Ruskeasuota on ihan turha tähän sotkee. Ihan normi amiksessa ovat, mikä se nyt Hesassa onkaan. Ihan hävettää toisten kirjoitukset, kun aletaan jo kehitysvammaisiakin tähän sotkee.

onhan se mainittu  S----n ammatiopisto, sähkö ja automaatio

Siis Stadia? Noiden kaikkien nimiä voi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihisen raivoa. Facebookissa eräs laaja-alainen opettaja huutelee tunteneensa pojan ja kertoo hänestä siellä henkilökohtaisia asioita. Megaluokan moka! Miten voi olla opettaja tuollainen haahka?

Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi facebookissa.

Tuota foorumia lukiessa hävettää olla opettaja. Tähänkin tapaukseen liittyen siellä on joukko opettajia, jotka toistavat mantraa ettei ollut koulukiusaamista ja koulun tehtävä on opettaa, opettajilla ei ole välineitä ja aikaa puuttua jne.

Kun kyllä vain koulun tehtävä on omalta osaltaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia aikuisia - ihan niin kuin kaikkien muidenkin lasten ja nuorten kanssa työskentelivien vastuulla on tämä. Opettaja on myös kasvatusvelvollinen ja POPS:ssa myös puhutaan vuorovaikutustaidoista ym. Kyllä opettajan kuuluu puuttua kiusaamiseen todella vahvasti, ja muu opetus on täysin toissijaista siihen nähden.

En tiedä miksi tälle alalle hakeutuu niin paljon heikkoitsetuntoisia ihmisiä, jotka kokevat uhaksi vanhemmat ja muiden alojen ammattilaiset. Minulla on suvussa autistisia lapsia, ja kyllä vain voi olla äärimmäisen huonoja opettajia, jotka eivät kykene lainkaan ymmärtämään, että vanhempi on useinkin esimerkiksi parempi asiantuntija kuin opettaja sen erityisyyden suhteen.

Olen itse lukiossa opettajana, ja mielestäni täälläkin vielä kasvatetaan nuoria. Puututaan siihen mihin pitää puuttua ja loppuaika opetetaan.

Hävettää olla opettaja Suomessa. Vastuunpakoilu alalla enemmän laki kuin poikkeus, mitä tulee koulukiusaamiseen. Mielestäni koulun ensimmäinen tehtävä on taata turvallisuus koulussa. Tehkää opettajat aloitteita tämän eteen, tuokaa kiusaaminen esiin sen sijaan että peittelette ja vähättelette sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhria on kaikkialla kuvattu kiltiksi ja araksikin. Itsekin olin teininä kiltti ja arka ja se kilttiys todellakin ärsytti joitakin luokkakavereitani suunnattomasti. He tekivät pahojaan ja kun en suostunut osallistumaan olin hylkiö. Minuun ei onneksi kohdistettu fyysistä väkivaltaa ja voin vain kuvitella sitä kärsimyksen määrää mitä tämä uhri on vuosien varrella joutunut kokemaan. Ehkä, ja kirjoitusten mukaan todennäköisestikin, hänenkin suurin syntinsä oli nimenomaan kiltteys. En voi käsittää sitä pahuutta, jota hän kohtasi.

Ei sitä pahuutta kukaan mieleltään terve voi käsittää. Mutta valitettavasti joukossamme on hyvin sairaita yksilöitä ja heidän sairaita jälkeläisiään. Jälki on sitten tällaista.

Vielä vaikeampi on käsittää, että mahdollisesti ainakin osa näistäkin tekijöistä ei tule koskaan edes katumaan tekoaan. Jos omatuntoa ei ole, niin sitä ei vain ole. Omaa kiinnijäämistä saatetaan harmitella, mutta joillakin surmaajilla ei ole minkäänlaista myötätuntoa uhria tai hänen läheisiään kohtaan. Nämäkin pojat ovat tiettävästi kiusanneet uhria jo kauan ennen tätä tekoa. Myös surman kerrotaan olleen raaka ja pitkäkestoinen. Onko heillä omaatuntoa? Onko tällaisiin tekoihin kykenevillä sellaista? Miten he ovat oikeuttaneet itselleen uhrin piinaamisen ja tämän raa’an surman?

Kyllä katuvat. Jos olisivat psykopaatteja tai älykkyysosamäärä hyvin alhainen (ei ymmärrä seurauksia), sitten on eri tilanne. En tiedä poikain älyllisestä suoriutumisesta joten vaikea sanoa.

Oli koulukodissa.