Hyvä tapa erottaa poika ja "avovaimo"?

Mitä on pielessä ihmisessä, joka ei pidä läheisensä kumppanista lähtökohtaisesti?

Voi olla, että kumppani tekee sitten jotain, joka muuttaa mielen, mutta kyllähän sitä jo jopa kaverinsa kaveriin suhtautuu lähtökohtaisesti siten, että tämä tuntematon on hyvä tyyppi, koska on oman kaverin kaveri. Mikä siis menee vinksalleen siinä kohtaa, jos ei näin ole oman lapsen kumppanin kohdalla?

Meillä pojan avovaimo lähti siinä vaiheessa, kun poika joutui aikuistumaan eli maksamaan itse vuokransa, autonsa, lomansa jne. Siihen asti oli annettu ennakkoperintönä opiskelijalle sen verran rahaa, että ei tarvinnut miettiä toimeentuloa, mutta avoliittolaista emme enää halunneet paapoa. Kahdessa kuukaudessa avovaimo lähti kun tajusi, että rahaa ei ole eikä tule.

Olitpa tatuoinneista mitä mieltä tahansa, on ikävää jos teet sen pohjalta luonnevertailuja ("miehiin menevä"). Toisekseen: eikö pääasia ole, että poikasi on onnellinen? Eri asia on, jos hän on selvästi onneton, alistettu tai jokin muu asia on pahasti pielessä - sitten onkin aihetta puuttua ja tukea. Mutta et voi tehdä esim. alkoholinkäytöstä tai "miehiin menemisestä" syytöksiä, ellei sinulla ole kouriintuntuvia todisteita. Lisäksi lastenhankinta on tyystin parin sisäinen asia, johon sinulla ei ole valtuuksia puuttua (muuta kuin silloin, jos poika osoittaa huolensa suoraan sinulle). 

Miksi koet tarpeelliseksi sen, että poika valitsee juuri sinulle mieluisan kumppanin? Toisekseen: voisiko kukaan nainen olla tarpeeksi hyvä pojallesi?

Toki voit ottaa asian puheeksi poikasi kanssa, mutta epäilen, ettet pysty tekemään sitä mitenkään hienotunteisesti. Käytännössä olet kyseenalaistamassa poikasi oman harkintakyvyn ja jopa tunteet. Se on ikävää, etenkin jos poika on jo täysikäinen.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:11"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:40"]

Keksi parempo provo, tämä on niin huono ja kulunut.

[/quote]

Ei ole kuule provo. Tyttö on tatuoitu, juo aivan liikaa ja liian usein, ei suostu tekemään lapsia ja on muutenkin todella outo.

[/quote]

No tossa ylempänähän sulle on sit ohjeita. Miksi oikeastaan haluat rikkoa heidän välinsä, jos poikasi rakastaa avokkiaan? Oletko mustasukkainen vai mitä?

[/quote]ilmeisesti kelpaa sun pojallesi, onko poikas täysin nuhteeton????

[/quote]

Ainahan lapsi vanhempiensa silmissä on nuhteeton, joten vaikea minun on pojan nuhteettomuutta arvioida... Mutta ainakaan ei juo kuin kohtuudella, ei ole tatuoinnin tatuointia, ja olisi varmasti aivan loistava isä.

Niille jotka sanovat että kyllä poika itse tietää, vaan kun ei aina tiedä. Ei sitä voi nuorena tietää ettei halua niitä lapsia, vaikka nyt tuntuisi siltä että sussu on lapsia tärkeämpi. Mitäs sitten kun ollaan naimisissa, yhteinen asunto-osakevelka ja pojan biologinen kello alkaa tikittää? Lisääntyminen on kuitenkin se ihmisen normaalitila, ja kyllä pitää olla vikaa päässä jos ei halua (kuten tällä tytöllä)

[/quote]

Mitäs jos sen kyrpään on tatuoitu WENDY

welcome and have a nice day!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:38"]

Mitä hienovaraisia/ehkä vähän ovelia tapoja olisi erottaa poika tämän tyttöystävästä, jonka kanssa asuu yhdessä (en periaatteesta suostu sanomaan avovaimoksi")? Tyttö ei monestakaan syystä sovi meidän perheeseen, eikä tee pojalle hyvää, ja ovat seurustelleet nyt kolmatta vuotta ja alan pelätä ettei poika pääse itse irti :( 

Epäkohtelias en halua kuitenkaan olla, eli miten voisin erottaa heidät vaikuttamalta huonolta ihmiseltä?

[/quote]

Yritä nyt vaan jumalauta keksiä itse ne keinot, äläkä sysää hommaa muiden niskoille. Ota täysi vastuu suunnitelmistasi. Minä en osallistu millään tavalla tällaisiin kierouksiin. Koituu yleensä murheeksi jos ja kun yrittää ohjailla jälkikasvun elämää, sano mun sanoneen. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:04"]

Olitpa tatuoinneista mitä mieltä tahansa, on ikävää jos teet sen pohjalta luonnevertailuja ("miehiin menevä"). Toisekseen: eikö pääasia ole, että poikasi on onnellinen? Eri asia on, jos hän on selvästi onneton, alistettu tai jokin muu asia on pahasti pielessä - sitten onkin aihetta puuttua ja tukea. Mutta et voi tehdä esim. alkoholinkäytöstä tai "miehiin menemisestä" syytöksiä, ellei sinulla ole kouriintuntuvia todisteita. Lisäksi lastenhankinta on tyystin parin sisäinen asia, johon sinulla ei ole valtuuksia puuttua (muuta kuin silloin, jos poika osoittaa huolensa suoraan sinulle). 

Miksi koet tarpeelliseksi sen, että poika valitsee juuri sinulle mieluisan kumppanin? Toisekseen: voisiko kukaan nainen olla tarpeeksi hyvä pojallesi?

Toki voit ottaa asian puheeksi poikasi kanssa, mutta epäilen, ettet pysty tekemään sitä mitenkään hienotunteisesti. Käytännössä olet kyseenalaistamassa poikasi oman harkintakyvyn ja jopa tunteet. Se on ikävää, etenkin jos poika on jo täysikäinen.

[/quote]

Miehiin menevä ei ole tatuointien vuoksi, vaan sen juomisen ja juhlimisen. Kyllä sitä on kaikenlaista kuullut jopa pojalta ennen kuin alkoivat seurustelemaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:16"]

Vai ettei tatuoitu ja alkoholista nauttiva nainen kelpaa äidiksi? Hauskaa, tai surullista oikeastaan. Minulla on koko selkä tatuoitu (kopio upeasta maalauksesta, jonka näin Louvressa, mutta tuolla sivistyksellä et osaisi edes lausua taidemaalarin nimeä...), join ennen lapsia joskus jopa humalahakuisesti! Mieheni mielestä olin ainoa vaihtoehto hänen lastensa äidiksi ja sanoisin olevani aika mahtava äiti! 

Minunkaan anoppini ei ollut minusta innoissaan, lähinnä liian hienon taustani vuoksi, ja onneksi laittoi poikansa valitsemaan. Ei ole anoppia nähty tässä talossa kohta kymmeneen vuoteen. Eikä nähdä.

Kuten ikäisesi naisen tulisi jo ymmärtää, puolisovalinta kuuluu ainoastaan pojallesi itselleen. Sinulla oli mahdollisuus vaikuttaa siihen ainoastaan kun autoit poikaasi luomaan arvopohjaansa aikanaan, nyt ei enää onnistu. Ainoa, jota tässä leikissä sattuu, on sinä tai poikasi.

[/quote]

Naurettavaa lähteä arvailemaan minun sivistystasoani ja kielitaitoani - tämä keskustelu on käyty suomeksi ja kirjallisena, joten eri kielten suullinen osaaminen ei liity asiaan mitenkään. Kuinkas montaa kieltä neiti näsäviisas itse puhuu sujuvasti?

[/quote]

Rouva näsäviisas puhuu sujuvasti kuutta kieltä ja auttavasti lisäksi kahta. Sivistystasosi lähinnä näkyy kirjoituksistasi, joissa kerrot perheesi olevan liian hyvä poikasi avovaimolle (joka myöskään ei ole sinun suostumuksestasi kiinni), koska tämä on mm. tatuoitu. Ainoa naurettavuus tässä keskustelussa on se, ettet sinä ansaitse poikaasi. Ja asiasta päästäisi, jos vain kertoisit pojallesi ja tämän avovaimolle tunteistasi.

[/quote]

Kuinka mielipide tatuoinneista korreloi kielitaidon kanssa?

[/quote]

Onko sinusta kielitaitoa osata lausua vaikkapa Michaelangelo oikein? Minusta se on aika perustavanlaatuista yleissivistystä...

[/quote]

Riippuu määritelmästä. Toki suurin osa taiteentuntijoista osaa lausua Michaelangelo vaikkei italiaa puhuisikaan, eli lausuminen on opittu muuten kuin kieliopintojen parissa, mutta toisaalta kyse on kuitenkin lingvistiikan osa-alueelle sijoittuvasta yleissivistyksestä - vähän niin kuin Suomen itsenäistymisen tapahtumakulku on yleissivistystä, mutta toisaalta osa historiallista tietämystä.

Michaelangeloa taas ei ollut ennen tätä mainittu, joten minun ei ollut syytä olettaa että kyse olisi noin tunnetusta maalarista. Jos tutkii taidetta vaikkapa kirjojen tai artikkeleiden muodossa, joka nimen lausumista ei välttämättä opi kuulemalla, mutta jonkinasteinen tietämys kielten peruslausumissäännöistä antaa valmiudet lausua sellaisiakin nimiä, joita ei ole ennen kuullut. 

Toisaalta tämä keskustelu ei myöskään ole käsitellyt yleissivistystä, joten mielipiteeni tatuoinneista ei edelleenkään kerro kyvystäni lausua Michaelangelo.

[/quote]

Ei se ollut kysekään että kuinka sivistys korreloi mielipiteeseesi tatuoinneista, vaan kyse oli siitä, että pidit itseäsi ja perhettäsi liian hyvänä poikasi avovaimolle. Mielipiteesi tatuoinneista oli yksinkertaisesti yhtä vanha ja väsynyt kuin Metusalem.

Varmin tapa erottaa poika ja avovaimo on sukupuoli, toinen on mies ja toinen on nainen. Jos kaipaat tarkempaa informaatiota ihmisnaaraan ja -uroksen eroavaisuuksista, googleta.

Sehän on selvä että haluaa pojalle samaa tasoa olevan avokin/vaimon niin henkisesti kuin taloudellisesti. Mielellään ilman tatuointia eikä ainakaan näkyvällä paikalla. En tiedä kuinka tasokas tämä äidin poika on kun ei kelpoo viina ei tatskat......

Tee kuten mun isovanhemmat teki, ne toi mun isälle uuden tyttöystävän näytille. Äiti ja isä oli jo aviossa ja esikoinen tulossa, mutta äiti ei kelvannut appivanhemmille ja nämä löysikin pojalleen paremman puolison. Äiti siinä vieressä katseli ja kuunteli kun uusi nainen esitteli itseään ja appivanhemmat kehui tätä. 

No, ei se kyllä tuottanut tulosta. Isä heitti koko sakin pihalle ja välit meni. Isä ja äiti oli lopulta naimisissa yli 30v. ja liitto päättyi äidin kuolemaan.

Onhan se totta että kaikki ei ole joka äidin toivevävyjä eikä toiveminiöitä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:21"]

Onhan se totta että kaikki ei ole joka äidin toivevävyjä eikä toiveminiöitä.

[/quote]

Ei edes se oma poika tai tytär.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:21"]

Onhan se totta että kaikki ei ole joka äidin toivevävyjä eikä toiveminiöitä.

[/quote]

Ei varmasti olekaan. Mutta onneksi ei tarvikaan olla. Ne kun ei ole ne vanhemmat jotka päättää lastensa kumppanit, vaan ne lapset itse tekee sen päätöksen. Itselläni on äiti, joka on aina liiaksikin halunnut sekaantua seurustelusuhteisiini. Joskus jopa kielsi eroamasta pettävästä avopuolisostani. En toivo tällaista kenellekään muulle...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:40"]

Keksi parempo provo, tämä on niin huono ja kulunut.

[/quote]

Ei ole kuule provo. Tyttö on tatuoitu, juo aivan liikaa ja liian usein, ei suostu tekemään lapsia ja on muutenkin todella outo.

[/quote]

No tossa ylempänähän sulle on sit ohjeita. Miksi oikeastaan haluat rikkoa heidän välinsä, jos poikasi rakastaa avokkiaan? Oletko mustasukkainen vai mitä?

[/quote]ilmeisesti kelpaa sun pojallesi, onko poikas täysin nuhteeton????

[/quote]

Ainahan lapsi vanhempiensa silmissä on nuhteeton, joten vaikea minun on pojan nuhteettomuutta arvioida... Mutta ainakaan ei juo kuin kohtuudella, ei ole tatuoinnin tatuointia, ja olisi varmasti aivan loistava isä.

Niille jotka sanovat että kyllä poika itse tietää, vaan kun ei aina tiedä. Ei sitä voi nuorena tietää ettei halua niitä lapsia, vaikka nyt tuntuisi siltä että sussu on lapsia tärkeämpi. Mitäs sitten kun ollaan naimisissa, yhteinen asunto-osakevelka ja pojan biologinen kello alkaa tikittää? Lisääntyminen on kuitenkin se ihmisen normaalitila, ja kyllä pitää olla vikaa päässä jos ei halua (kuten tällä tytöllä)

[/quote]ei miehillä biologinen kello tikitä, ne tulee faijaksi vaikka 100 vuotiaana

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:21"]

Onhan se totta että kaikki ei ole joka äidin toivevävyjä eikä toiveminiöitä.

[/quote]

Ei varmasti olekaan. Mutta onneksi ei tarvikaan olla. Ne kun ei ole ne vanhemmat jotka päättää lastensa kumppanit, vaan ne lapset itse tekee sen päätöksen. Itselläni on äiti, joka on aina liiaksikin halunnut sekaantua seurustelusuhteisiini. Joskus jopa kielsi eroamasta pettävästä avopuolisostani. En toivo tällaista kenellekään muulle...

[/quote]itse oon sanonut pojalle että samaa koulutustasoa kun oot itsekin, muuten tulee vaikeuksia plus lähes samaa palkkatasoa

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:16"]

Ei se ollut kysekään että kuinka sivistys korreloi mielipiteeseesi tatuoinneista, vaan kyse oli siitä, että pidit itseäsi ja perhettäsi liian hyvänä poikasi avovaimolle. Mielipiteesi tatuoinneista oli yksinkertaisesti yhtä vanha ja väsynyt kuin Metusalem.

[/quote]

Ahaa, eli se, etten pidä miniää sopivana pojalleni tarkoittaa, etten osaa lausua taidemaalareiden nimiä?

Sehän on selvää että jokainen toivoo lapselleen hyvää rakastavaa vaimoa/miestä, omillaan toimeentulevaa, nuhteetonta ja ei alkoholi ongelmaista.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:15"]

Miehiin menevä ei ole tatuointien vuoksi, vaan sen juomisen ja juhlimisen. Kyllä sitä on kaikenlaista kuullut jopa pojalta ennen kuin alkoivat seurustelemaan.

[/quote]
Se mitä nainen on tehnyt ennen (kenties sinkkuaikoinaan) ei ole tae siitä, että hän toimisi samoin pitkässä suhteessa. Ei ole hienotunteista, jos menet esittämään syytöksiä mutu-tuntumalla, teit sen sitten kuinka kierrellen ja kaarrellen tahansa. Toisekseen: miksi et luota poikasi harkintakykyyn? Et voi tehdä tällaisia valintoja hänen puolestaan. 

Alkoholinkäytöstä en osaa sanoa juuta tai jaata. Jos sinulla on vahva epäilys pahasta alkoholiongelmasta (kännissä töihin, humalassa auton rattiin, ryyppäystä useamman kerran viikossa...), on ok ottaa asia puheeksi. Mutta kehottaisin edelleen pitämään mielessä, että pitää olla enemmän kuin mutu-tuntuma. 

Mielelläni kuulisin enemmänkin perusteluja, miksi ap haluaa ehdottomasti erottaa avovaimon ja pojan toisistaan. Toisekseen kiinnostaisi tietää ikä edes suurin piirtein. Tuntuu, että poikaa pidetään tässä asiassa ihan lapsen tasolla (ei osaa tehdä kauaskantoisia päätöksiä, ei osaa arvioida tunteitaan...)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 21:21"]

Onhan se totta että kaikki ei ole joka äidin toivevävyjä eikä toiveminiöitä.

[/quote]

Ei varmasti olekaan. Mutta onneksi ei tarvikaan olla. Ne kun ei ole ne vanhemmat jotka päättää lastensa kumppanit, vaan ne lapset itse tekee sen päätöksen. Itselläni on äiti, joka on aina liiaksikin halunnut sekaantua seurustelusuhteisiini. Joskus jopa kielsi eroamasta pettävästä avopuolisostani. En toivo tällaista kenellekään muulle...

[/quote]itse oon sanonut pojalle että samaa koulutustasoa kun oot itsekin, muuten tulee vaikeuksia plus lähes samaa palkkatasoa

[/quote]

Arvonsa kullakin.

Mulle äiti opetti, että sellainen mies, jota tietty rakastaa, mutta joka myös kohtelee hyvin, arvostaa ja kunnioittaa.

Ja tietty sama pätee myös toiseen suuntaan.

Rahasta sanottiin sen verran, että ei saa kusettaa eikä tulla kusetetuksi, mutta se ei poista sitä etteikö voisi niin antaa kuin ottaa, tilanteesta riippuen.

Provohan tämä, ja vieläpä suhteellisen hyvä sellainen. Ap on onnistunut kokoamaan samaan pakettiin taatusti kuohuttavia aiheita: anoppi-miniä -suhteen, tatuoinnit, vapaaehtoisen lapsettomuuden ja alkoholinkäytön.