Uskovaiset sukulaiset ahdistaa. Miten säilyttää välit?

Joko annatte puhua lapselle uskonnosta tai ette tapaa näitä sukulaisia. Ei kai siinä muuta mahdollisuutta ole.

Nosto

Ette säilytä välejä. Voitatte.

Vaihtoehtoisesti kerrotte heidän lapsilleen vapaa-ajattelusta ja ehkä mielellään vielä homoilusta <3

En voi auttaa, olen itse samassa tilanteessa. Tosin pidän itse itseäni (kylläkin hyvin huonona) kristittynä, uskovana siis joka tapauksessa. Sukulainen, jonka kanssa olen eniten ollut tekemisissä, on mennyt täysillä mukaan vapaiden suuntien / karismaattisen liikkeen toimintaan, ja hän ottaa kaikki ajatuksensa sikäläisiltä saarnaajilta. Ja koko ajan hänellä on saarnaus päällä, kun olemme tekemisissä. Hän on siellä ylempänä ja kasvattaa minua, ja minun osani on kuunnella. Ei mistään tasavertaisuudesta tietoakaan (tämä sukulainen on kyllä ollut aina hyvin autoritäärinen). 

En haluaisi katkaista välejä, mutta vaikeaa on näinkin. Lisäksi hänen oma käytöksensä on minusta kaukana täydellisestä. Silti on jatkuva arvostelu ja tuomitseminen päällä. Tuo kaksinaisuus ahdistaa. Viallisuudessa ei ole mitään moitittavaa, sellainen olen itsekin, mutta se jatkuva haukkuminen... ottaisi ensin hirren pois omasta silmästään, vai mikä malka se nyt on.

Oma uskonnollisuus ei ole riittävä syy olla kunnioittamatta toisten vakaumusta. Uskonnollisuus ei takaa mitään erivapauksia hyvistä käytöstavoista. Täytynee siis toimia kuten muissakin tilanteissa, joissa sukulaiset eivät pysty kunnioittamaan perheenne rajoja. Tästä aiheesta on av keskusteluja pullollaan.

Jokin hienovarainen vihjaus, esim. väärinpäin oleva risti, paholaisen luku  tms jossain vaatteessa tai korussa saattaa selkiyttää tilannetta.  Dawkinsin ja Darwinin kirjat ym. ateistiopuksia kannattaa asettaa kodissa näkyville paikoille. UFO ja alien aiheinen kuvasto kertoo myös kristityille omia viestejään, ettei olla siinä ryhmässä mukana

Mihin seurakuntaan/ryhmään ap:n sukulaiset kuuluvat?

Minä kerroin rauhallisesti mitä tapahtuu, jos käytös ei muutu. Kaikilla ei muuttunut, en tapaa heitä enää, eivät pääse vaikuttamaan elämäämme. Ovat yrittäneet pyydellä anteeksi, mutta kun ei sopinut heti uskoa, niin ei ole meille tulemista. Eikä meidän saaristomökille, joka tuntuu olevan sisaruksille kova paikka.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä olen koulutukselta pappi. Yrittäjä nykyään. 😏

Miksi pitäisi säilyttää välit ihmisiin, jotka eivät kunnioita teitä ja valintojanne? Minä en ainakaan kuuntelisi moisia juttuja pätkääkään.

rakas ystävä,

me nyt vain emme VOI olla ikinä väärässä.

🤯

Miksi et sano suoraan, että aiheesta keskustelu ei tunnu hyvältä, että voivatko lopettaa ja voitteko puhua muusta?

Ellei tehoa kerrot , että tässä mene sitten välit kokonaan. Kyllä kristityn pitää toisen toivetta kunnioittaa tässä asiassa.

Ellei kykene tähän kyseessä saattaa olla henkilö, jollla kenties vaikeuksia tunnistaa omia ja toisen rajoja ja käyttäytyy tökerösti.

Noh, vähän samassa tilanteessa olevana voin sanoa, että vaikeaa on. Ei auta kuin ärähtää tai antaa samalla mitalla takaisin. Kun joku alkaa väkisin tuputtamaan uskontoteemaa sukujuhlissa niin me alamme paasaamaan omasta aiheestamme (pastafarismi, satanismi, tieteen viimeisimmät saavutukset tms). Yleensä lyö aika hyvin luun kurkkuun.

Me emme tuputa omaa aatemaailmaamme muille ja odotamme samaa kunnioitusta myös muilta - etenkin omilta sukulaisiltamme. Kukin uskokoon omaansa. Me emme kuulu kirkkoon ja lapset saavat aikuisena itse päättää mihin uskovat.

Uskovaisista kannattaa pysyä kaukana.

Jos sukulaiset on rasittavia, eikä niillä ole käytöstapoja, niin miksi niihin edes haluaisi pitää yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Jos sukulaiset on rasittavia, eikä niillä ole käytöstapoja, niin miksi niihin edes haluaisi pitää yhteyttä?

Jos suku on pieni, niin on iso päätös lapsen kannalta, jos sukuun ei pidetä yhteyttä.

Sukulaisten käytöksen takana on kolme asiaa. He ajattelevat, että heidän velvollisuutensa on valistaa teitä. He pelkäävät, että te joudutte helvettiin. He yrittävät pelastaa ainakin lapsenne, kun eivät ole teitä pystyneet pelastamaan. Te voitte sanoa, että hienoa, että he ajattelevat teidän parastanne, mutta te tiedätte heidän sanomansa ja otatte siihen kantaa, kun teille tulee sellainen tilanne että tunnette tarvitsevanne uskoa. Nyt kuitenkin mennään näillä eikä heidän tarvitse enää opettaa myöskään teidän lastanne.

Ennenhän kaste tehtiin kuolinvuoteella. Nyt vaan on vauvatkin jo niin syntisiä, että pitää heidän sielunsa puhdistaa. Vaan ei ne puhtaana kauaa pysy, pitää koko ajan olla sielua siistimässä.

Itse olen rajannut uskovaiset elämästäni siten, että näen heitä kerran kesässä, lomani aikana n. 3 päivän ajan. Se on sinä. Muina aikana olen "ylitöissä", "työmatkalla", "kipeänä", mitä näitä nyt on. Poruahan siitä seuraa aina, joulupainostukset alkoivat jo kesällä mutta minähän en jouluani näiden kanssa pilaa.

Kerrot että päätös on vanhempien yhteinen, lapsi voi liittyä kirkkoon myöhemmin esim. Teini-iässä, jos kokee sen olevan tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sukulaiset on rasittavia, eikä niillä ole käytöstapoja, niin miksi niihin edes haluaisi pitää yhteyttä?

Jos suku on pieni, niin on iso päätös lapsen kannalta, jos sukuun ei pidetä yhteyttä.

No eikä ole. Tuollaisista sukulaisista ei ole lapselle mitään iloa. 

Ikävää että ei voi päästää lasta Jeesuksen luokse ja viettää juhlapyhiä yhdessä muiden kanssa . Ehkä vanhempien pitää lukea omat riparikirjat että asia kirkastuu.