Uudet naapurit eivät tervehdi

Eikö äiti ole sanonut ettei tuntemattomille puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö äiti ole sanonut ettei tuntemattomille puhutaan.

Haluaisinkin vain tervehtiä.

Ap

Minulla oli pari vuotta naapuri, joka ei koskaan tervehtinyt. Autoin kerran kantamaan hänen ruokakassejaan, kun hänellä oli kädet täynnä ja pieni lapsi mukana. Kiitti kyllä, mutta tervehtiminen oli jatkossakin ylivoimaista. Mutta kukin tyylillään.

Itselläkin on naapuripariskunta, jonka mies tervehtii, tosin vaisusti. Nainen vain katsoo eteen päin ilmeettömänä.

Aika tiheään naapurit on vaihtuneet. Koskaan kukaan muu ei ole jättänyt tervehtimättä. Joskus tosin pitänyt joillekin sanoa useamman kerran tervehdys, jonka jälkeen on tullut sitten vastauskin.

Mä lopetin tervehtimisen kun tuli korona. En enää avaa suutani ihmisten lähellärapussa varsinkaan vaan luikin nopeasti ohitse.

Mikä ei estä sinua jatkossakin aina tervehtimästä heitä. Niin minä teen niille sadatta kertaa tavatuille naapureille, jotka vaan mykkinä möllöttää kun moikkaan.

Heidän mielestään tervehtiä ei kuulu, minusta kuuluu. Joten kumpikin teemme niin kuin katsomme parhaaksi. Käy se näinkin, eikä tästä tarvitse tehdä ongelmaa.

En halua naapureita ovikelloani rimputtelemaan. 

Minullakin on naapureita, jotka kääntävät selkänsä, kun yritän moikata. Aikuisia perheellisiä ihmisiä. En voi ymmärtää moista. Mielestäni hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä samassa pihapiirissä asuvia ihmisiä. Ei tarvitse jäädä juttelemaan tai ystävystyä. Pelkkä nyökkäys tai moikkaus riittää. Tervehtimättömyys tekee epäystävällisen ja vihamielisen tunnelman. Minä en todellakaan ole kiinnostunut kahvittelemaan tai kyläilemään naapureiden kanssa, mutta varmaan luulevat, että tervehtiminen velvoittaa johonkin syvempään. Eläkeläiset teervehtivät aina ja jäävät usein juttelemaan. Eivät ole niin tarkkoja itsestään.

Meillä oli rivarissa yhdet naapurit jotka ei tervehtineet koskaan. Kerran kuulin pihalla kun tämä rouva selitti puhelimeen kovaan ääneen että asuvat siinä vain sen aikaa että oma talo valmistuu eikä todellakaan kiinnosta tutustua näihin vuokralla-asujiin (me muut naapurit siis). No tämä vuokralla-asuja ymmärsi olevansa alempaa kastia joten lopetin tervehtimisen minäkin ja tyydyin vaan mulkoilemaan tylysti näitä parempia ihmisiä.

Kyllä naapurien tervehtiminen kuuluu peruskäytöstapoihin. Sitä paitsi se on turvallisuustekijäkin, että tietää, onko naapuri mentaalisesti ok vai mahdollinen riskitekijä. Puhumaton mölli on todennäköisimmin jälkimmäistä tyyppiä.

1. Naapuri ei halua tutustua sinuun, vielä. 2. He päättävät itse tervehtivätkö. Entä jos mies on bussikuski ja tervehtii työssään jo satoja kertoja päivässä. 3. Miksi sinulla on pakkomielle tervehtiä? Entä jos joku toinen naapuri tervehtii mielellään sinua.

Itse haluan olla naapureiden kanssa vähintään tervehtimistuttuja. Koskaan ei tiedä milloin tarvii vaikka naapuriapua.

Sitä paitsi uusin ja parhain ystäväni on tästä talosta. Tutustuttiin, kun muutin tähän. Heti tervehdittiin ja alettiin jäämään juttusille.

Vierailija kirjoitti:

1. Naapuri ei halua tutustua sinuun, vielä. 2. He päättävät itse tervehtivätkö. Entä jos mies on bussikuski ja tervehtii työssään jo satoja kertoja päivässä. 3. Miksi sinulla on pakkomielle tervehtiä? Entä jos joku toinen naapuri tervehtii mielellään sinua.

Minä olen opettaja ja "joudun" tervehtimään päivän mittaan sataa ihmistä. Yksi naapuri siihen päälle ei kyllä enää rasita. Täällä Espoossa bussikuskit eivät sitä paitsi tervehdi. Minä tervehdin silti niitäkin.

Meilläkin on tässä rivariyhtiössä yksi perhe, josta kukaan ei tervehdi ketään naapureita. Vuokralaisia ovat ja kaikki me muut osakkeenomistajia. Mitään väliä tuolla ei ole kuin ehkä heille itselleen. Mukavia vuokralaisia tuossa asunnossa on aiemmin asunut ja ihan siistiltä perheeltä tämä nykyinenkin vaikuttaa.

Mutta he eivät kuitenkaan näköjään halua olla edes tervehtimistuttuja naapureiden kanssa. Itse olen introvertti eikä kyllä edes kiinnosta kaveerata naapureiden kanssa. Kohtelias tervehtiminen ja muutaman sanan vaihto riittävät hyvin. Muutaman kerran tervehdin näitä asukkeja kun muuttivat tänne, mutta hoksasin kyllä juonen pikaisesti kun käänsivät vaan pään pois tervehtiessäni. Enpä sitten tervehdi itsekään. Mutta eipä tuossa mitään menetä. Jokainen saa mun puolesta olla niin kuin haluaa kunhan elävät siististi.

Eivät osaa suomea, kulttuurierot, tavat?

Kärsin kasvosokeudesta mikä tarkoittaa että ihmisten kasvot eivät tahdo tulla tutuiksi vuosienkaan saatossa ellei kunnollisia kohtaamisia tapahdu. Tiedän tervehtiä naapureita silloin kun he ovat pihoissaan tai ajavat pihatiellä. Mutta jos näen heitä vaikka kaupassa, en tunnista heitä ja tiedän että he ovat todella ihmeissään!

Lapsena opin tervehtimään naapureita. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle eikä kukaan tervehtinyt takaisin. Sain vihaista mulkoilua ja pari naapuria otti silmätikuksi ja alkoi tehdä kiusaa. Lopetin tervehtimisen.

Nyt on tullut uusia naapureita, mutta en yhäkään osaa tervehtiä enää. Parempi olla täysin hajuton ja mauton kun joutua taas saman kiusan kohteeksi. Yleensä katselen maisemia tai jalkoja kun naapuri tulee vastaan. Välillä joku nuori pariskunta tervehtii ja heitä tervehdin myös takaisin hymyillen.

Jos joku nyt ihmettelee miksi mulle oltiin niin kamalia ilman hyvää syytä se syy taisi olla se, että olin vain ala-arvoinen vuokralainen näiden hienojen osakasasujien keskellä. Yrittivät savustaa ulos.

Miten kaukana Helsingistä?

Eivät tervehdi eivätkä puhu muuta kuin koiralleen.

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin tervehtimisen kun tuli korona. En enää avaa suutani ihmisten lähellärapussa varsinkaan vaan luikin nopeasti ohitse.

Tervehtiä voi myös vaikka nyökkäämällä, kättä heilauttamalla tai ihan vain hymyilemällä.