Olen yrittäjä ja raskaana, miten selviän, apua!
Olen raskaana, viikkoja vissiin kuusi. Raskaus oli vahinko, kun "pomminvarmana" mainostettu hormonaalinen ehkäisy petti. Olen yrittäjä ja mies on alalla, jolta ei ole helppoa ottaa pitkiä perhevapaita. Oma alani on sellainen, että töitä riittää, mutta etenkään alkuvaiheessa en voi laittaa kioskia kiinni ja luottaa siihen, että asiakkaat olisivat olemassa kolmen vuoden päästä. Sijaista en voi palkata, koska tämä on asinantujatyö, joka liittyy mm. aikaisemmin tekemääni väikkäriin ja ainutlaatuiseen tietotaitooni.
Toisaalta haluaisin ihan kauheasti pitää lapsen, mutta todellisuus iskee kovaa päälle. Miten selviydyn edes ekasta vuodesta, kun imetys sitoo, lapsi valvottaa, voi olla koliikkia jne? Kuinka jaksaisin hoitaa lasta ja räpiköidä töiden kanssa? Ja nykysuositushan on, että lapsi olisi kotihoidossa vanhemman kanssa ainakin sen kolme vuotta. Minun alallani osaaminen ehtii pahasti ruostua kolmessa vuodessa, jos on työelämästä täysin pois. Toisaalta en haluaisi lapselle ahdistusta laittamalla liian ajoissa päivähoitoon, tuttavani ovat puhuneet, että lapsi voi ahdistua päivähoidossa, kun ryhmät ovat liian isoja nykyään ja laitoshan se tarha on.
Miten ihmeesä ratkaisen tämän yhtälön? Kun omat vanhempammekin ovat vielä töissä, ei heistä ole pitkäksi hoitoavuksi? Miten te muut yrittäjät olette selvinneet? Juttelin yhden kaverini kanssa, joka on sairaanhoitaja, hän totesi vain kliseisesti, että "kyllä niitä töitä vielä ehtii tehdä". Mutta on aivan eri asia tehdä toisen leivissä töitä, kuin olla yrittäjä ja tehdä uraa. Olen laittanut tähän yritykseen paljon likoon sekä taloudellisesti että henkisesti, ja se on vihdoinkin alkanut kantaa hedelmää Tuhoutuuko kaikki nyt?
Kommentit (26)
Yksi tuttu samassa tilanteessa palkkasi yksityisen hoitajan lapselle. Toki kun vauva oli ihan pieni, teki lyhyempää työviikkoa, mutta esim. työmatkoilla oli vauva ja hoitaja usein mukana.
Vai että ihan väitöskirja tehtynä ja silti olet noin yksinkertainen. Aika harvoin muuten ajatellaan, että yrittäjä tekee uraa, kyllä hän on yrittäjä ja se ura tehdään palkkatyössä.
Ja etsit hyvän perhepäivähoitajan jolle laitat lapsen hoitoon kun on n. Vuoden vanha. Ja onko omat työsi aina päiväaikaan? Voitko tehdä illasta töitä? Näin lapsella olisi lyhyitämpäiviä hoidossa.
ot, pomminvarmaa ehkäisyä ole olemassakaan...
Kommentoija 4:n käsitys urasta taitaa olla eteneminen tavallisesta hoitsusta osaston hoitsuksi, hohhoijaa.....
Ja kuinkahan monella on taas kapasiteettia vastata mitään järkevää ap:n kysymykseen.
Me ainakin ollaan yrittäjä pariskunta joten kokemusta on mistä puhutaan. Ala on kummallakin sellainen ettei kukaan voi ns. Korvata sitä työtä vähän kuin ap.llakin. Me siis tehtiin töitä ristiin että toinen olisi melkein kokoajan kotona ja sitten etsittiin hyvä yksityinen pph jolle lapsi meni hoitoon ja yritettiin pitää päivät lyhyenä. Raskasta aikaahan se oli mutta aika menee kuitenkin nopeasti ja kyllä siitä selviää.
t.5
No mulla ainakin on sitä kapasiteettia: tein väitöskirjan kahden perättäisen äitiysvapaan ajalla, ja nykyisin asumme maassa, jossa 3 kk äitiysvapaa on ihan normi.
Kyllä sä ap pärjäät vauvan kanssa, jos niin haluatte. Yrittäjänä voit itse säädellä työsi määrää ja ajankohtaa, tehdä niitä kotona tai vaikka viikon loppuna, kun isä hoitaa vauvaa. Jos teet töitä kotona, täysimetys on ihan mahdollinen: isä tai hoitaja tuo vauvan välillä syömään. Täysimetys kestää maks. 6 kk
No mulla ainakin on sitä kapasiteettia: tein väitöskirjan kahden perättäisen äitiysvapaan ajalla, ja nykyisin asumme maassa, jossa 3 kk äitiysvapaa on ihan normi.
Kyllä sä ap pärjäät vauvan kanssa, jos niin haluatte. Yrittäjänä voit itse säädellä työsi määrää ja ajankohtaa, tehdä niitä kotona tai vaikka viikon loppuna, kun isä hoitaa vauvaa. Jos teet töitä kotona, täysimetys on ihan mahdollinen: isä tai hoitaja tuo vauvan välillä syömään. Täysimetys kestää maks. 6 kk
Pystytkö tekemään työtä vaikka osapäiväisenä? Itse jatkoin työntekoa muutaman tunnin viikossa, kun vauva oli neljä kuukautta. Ratkaisu sopi meille hyvin, ja mies ja välillä mummo hoiti vauvaa mielellään työssäoloaikani (tein tosin iltatyötä, joten hoitoaikojen järjestely oli helpompaa). Vauvakaan ei tästä tuntunut kärsivän, ja saman ajan olisi ollut erossa, jos olisin vaikka käynyt harrastamassa jotain.
Jos lapsen haluat, niin suosittelen kyllä ehdottomasti vauvan pitämistä. Abortti alkaa luultavasti kaduttamaan, jos olet yhtään epävarma. Asioilla on aina tapana järjestyä :)
Yel maksut niin ylös ku voit maksaa. Nyt heti. Niiden mukaan saat äpr.
Jos yrityksesi on tuottava ja miehesi mukana vauvaprojektissa, niin suosittelen seuraavaa: Pidä sinä äitiysloma, miehesi pitää vanhempainvapaata mahdollisimman pitkään (esim. oma mieheni on keskijohdossa IT- alalla ja oli aluksi sitä mieltä, ettei missään nimessä voi jäädä pois; oli puoli vuotta ja jälkikäteen harmitteli, ettei ollut pidempään, olis ihan hyvin voinut olla)
Sen jälkeen hankitte au pairin tai hoitajan kotiin. Au pair saa tehdä 6h/päivässä töitä, jos limitätte työaikojanne (yrittäjänä pystynet sen tekemään?) Lapsenne päivä jää lyhyeksi ja hän saa olla rauhallisessa ilmapiirissä sen aikaa kun hän tarvitsee. (Kaikki lapset eivät ahdistu suurista ryhmistä)
Just tän päivän hesarissa Terhokodin johtaja kertoo kuinka tiukinkin uraihminen miettii kuoleman hetkellä läheisiään, ei töitä. Pienen lapsen kanssa pärjää kyllä yrittäjänä, mutta tarvitset hyvät tukijoukot: mies, lastenhoitaja, jne. Onko sinun pakko tehdä pitkää päivää yrityksessäsi? Riittäisikö, jos otat projekteja vain osa-aikaisen verran, jolloin voimia jää molempiin?
Vaikea yhtälö, lieneekö tuohon mitään oikeaa vastausta edes olemassa. :/ Rahalla saa kaikenlaista, mutta sekään ei ole yrittäjälle mikään itsestäänselvyys, eikä sosiaaliturvaa juuri ole.
Sinuna miettisin, mikä on sinulle tärkeää pitkällä tähtäimellä. Haluatko ylipäätään lapsia? Jos haluat, todellisuus taitaa olla se ettei elämä ole koskaan siinä vaiheessa, että olisi "hyvä aika" hankkia lapsia. Taidat muutenkin olla aika go-getter, miksipä et selviäisi tästäkin haasteesta :)
Mies pitää ne vapaat ja palkkaatte hoitajan avuksi. Niin me tehtiin. Kaksi kertaa. Lapset oli kotona 6- ja 4-vuotiaiksi.
Nyt jäin sitten minä kotiin, kun lapset on alakoululaisia.
Tajusin, että ei se työ ole kaikki kaikessa...
Kiitos kaikille tuesta ja vastauksista! En ole koskaan ajatellut lasten hankkimista, en nyt ole ajatusta tyrmännytkään, mutta se vain ei ole koskaan ollut "se suuri juttu", johon elämässäni haluan tähdätä. Hyvä pointti tuo edellä mainittu Hesarin juttu Terhokodin lääkäristä, pisti miettimään ihan samoja asioita.
Tulee vain sellainen fiilis, kun näitä äitipalstoja ja -blogeja lukee, että kun hankit lapsen, niin se on sitten oltava äiti ja vain ja ainoastaan äiti aamusta iltaan, joka solullaan, ainkin sen kolme vuotta, ettei lapsi häiriinny vieraista hoitajista. Tiedän, että pohdiskeluni voi kuulostaa lapselliselta, mutta ei minulla ole mitään kokemusta lapsista. Omat sisarukseni ovat paljon vanhempia, en ole hoitanut esim. pikkusisarta, en ole kenenkään kummi jne. Ja tähän asiaan liittyvää maalaisjärkeä minulla on varmasti vähemmän kuin sellaisella ihmisellä, joka on tosi lapsi- ja perheorientoitunut, kiinnostunut kasvatuksesta jne. Olen ihan toisenlainen ihminen, hyvä kun saan tekokukat pidettyä hengissä :)
Pidä ihmeeeä lapsi, elämä kantaa. Äläkä välitä siitä, miten joku toinen järjestää asiansa, on kotona vuosikaudet jne.
Kyllä kaikki selviää! Meitä työssäkäyviä ja jopa yrittäjä-äitejä on pilvin pimein, täällä vaan tulee sellainen olo, että äidit ovat kotiäitejä.
Ihan ensiksi unohda se kolmen vuoden kotona olo. Lapsista kasvaa ihan hyviä ja kunnollisia ja onnellisia ihmisiä myös mudien hoidossa. Lastenhoitaja, Au pair, limitetyt työajat, osapäivähoito ja muutkin yllä esitetyt vaihtoehdot ovat kaikki ihan järkeviä. Jos osaat pyörittää firmaa, osaat myös järjestää lastenhoidon.
Itse väittelin vauvan ollessa 4 kk, eli kyllä sitä kaiken laista pystyy tekemään myös vauva-aikana.
Komppaan edellistä. Vaikutat vain vastuulliselta ihmiseltä, kun mietit jo etukäteen lastenhoitokuvioita ja muita. Olen ihan varma, että kaikki menee hyvin. Itse olen kokenut, että yrittäjyydessä on se valoisa puoli, että ainakin joillakin aloilla sen työn kanssa naimisissa olemisen lisäksi toinen puoli tarjoilee elämään joustoa. Ei ole pakko ajoittaa omia lomiaan juuri sille viikolle, jolle työnantaja haluaa. Hiljaisina kausina voi ottaa loma- ja etäpäiviä, lapset voi viedä myöhemmin hoitoon ja hakea aiemmin. Ja ihan työstäsi riippuen, saatat voida ottaa lasta joskus joihinkin työjuttuihin mukaankin. Nimimerkillä aika usein tuli leikittyä yrittäjäisäni työhuoneella, ja kivaa oli :D