Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittäjä ja raskaana, miten selviän, apua!
24.04.2014 |
Olen raskaana, viikkoja vissiin kuusi. Raskaus oli vahinko, kun "pomminvarmana" mainostettu hormonaalinen ehkäisy petti. Olen yrittäjä ja mies on alalla, jolta ei ole helppoa ottaa pitkiä perhevapaita. Oma alani on sellainen, että töitä riittää, mutta etenkään alkuvaiheessa en voi laittaa kioskia kiinni ja luottaa siihen, että asiakkaat olisivat olemassa kolmen vuoden päästä. Sijaista en voi palkata, koska tämä on asinantujatyö, joka liittyy mm. aikaisemmin tekemääni väikkäriin ja ainutlaatuiseen tietotaitooni.
Toisaalta haluaisin ihan kauheasti pitää lapsen, mutta todellisuus iskee kovaa päälle. Miten selviydyn edes ekasta vuodesta, kun imetys sitoo, lapsi valvottaa, voi olla koliikkia jne? Kuinka jaksaisin hoitaa lasta ja räpiköidä töiden kanssa? Ja nykysuositushan on, että lapsi olisi kotihoidossa vanhemman kanssa ainakin sen kolme vuotta. Minun alallani osaaminen ehtii pahasti ruostua kolmessa vuodessa, jos on työelämästä täysin pois. Toisaalta en haluaisi lapselle ahdistusta laittamalla liian ajoissa päivähoitoon, tuttavani ovat puhuneet, että lapsi voi ahdistua päivähoidossa, kun ryhmät ovat liian isoja nykyään ja laitoshan se tarha on.
Miten ihmeesä ratkaisen tämän yhtälön? Kun omat vanhempammekin ovat vielä töissä, ei heistä ole pitkäksi hoitoavuksi? Miten te muut yrittäjät olette selvinneet? Juttelin yhden kaverini kanssa, joka on sairaanhoitaja, hän totesi vain kliseisesti, että "kyllä niitä töitä vielä ehtii tehdä". Mutta on aivan eri asia tehdä toisen leivissä töitä, kuin olla yrittäjä ja tehdä uraa. Olen laittanut tähän yritykseen paljon likoon sekä taloudellisesti että henkisesti, ja se on vihdoinkin alkanut kantaa hedelmää Tuhoutuuko kaikki nyt?
Kommentit (26)
Tuossa on tullut mun mielestä hyviä neuvoja. Jos haluat lapsen, niin pidät sen. Kyllä ne asiat aina järjestyvät.
Huolehdit niin hyvistä yel-maksuista kuin voit, mies selvittää omat työkuvionsa ja sitten alat sitten valmistautua sopivaan tukiverkkoon ja vähitellen valmistaa myös asiakkaita siihen, että et pysty heitä palvelemaan hetken aikaa ihan niin nopeasti kuin mitä tähän asti. Mikäli sulla on siis sellaisia asiakkaita, jotka soittavat ja sanovat, että no, tämän piti olla jo eilen valmis mutta tilataan vasta tänään...
Töitä voi tehdä, vaikka vauva olisi pienikin, mutta ei niin paljoa ajallisesti. Toisaalta vauvan kanssa työskennellessä on entistä tehokkaampi sen vähemmänkin työajan. Kaikki hohhoijjailu jää pois. Eikä lasta ole pakko laittaa päiväkotiin, on esimerkiksi kunnallista ja yksityistä perhepäivähoitoa.
Onnea ja menestystä! Ei sun tekemäsi työ ja ura tuhoudu, sun elämä vain muuttuu ja sopeudut siihen. Nyt sä voit saada todella paljon, mieti vaikka jos menettäisit terveyden ja yritys pitäisi kuopata sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei kannata ottaa tosissaan kaikkia kauhutarinoita siitä, miten helvetillisiä paikkoja päiväkodit ovat. Olen itse ollut niissä töissä, ja ihan oman kokemukseni perusteella uskalsin laittaa esikoisen hoitoon, kun hän oli 1v3kk ja toisen 1v8kk. Molemmat pojat sopeutuivat tarhaan hyvin. Olemme saaneet pidettyä hoitopäivät inhimillisen pituisina. Kun olin kakkosen kanssa kotona, ja esikko kävi tarhassa vain pari päivää viikossa, poika vänisi välillä kavereidensa perään, kyseli miksi kotona ei ole sitä ja tätä leikkiä mitä tarhassa jne. Eli kyllä se voi olla ihan kivakin paikka. Ja tämä on ihan normaali, aika iso kunnallinen päiväkoti, ei mikään yksityinen pienryhmä.
Ja eihän sinun ole pakko laittaa lasta aluksi kokopäiväisesti hoitoon, eikä lasta tarvitse pitää siellä tarhassa tuntikaupalla. Hän voi olla hoidossa aluksi vaikka vain 10 päivää kuussa, ja kun sinulla ei varmaan ole samanlaista kellokorttimeininkiä kuin liukuhihnan varressa, voit päästä hakemaan lapsen kotiin hyvissä ajoin, eikä hän väsy ja rasitu liikaa.
Itse tekisin kyllä työssä tilanteessa abortin. Jos olet tyytyväinen elämääsi nyt, miksi keikuttaa venettä?
Se 3 v kotona on kyllä tyypillisempi jollain lähihoitajilla, kuin koulutetuilla naisilla. Eikä heillä nyt olekaan mitään mieltä kiirehtiä takaisin pienellä palkalla hoitamaan vieraita, samalla kun omat lapset vieraan hoidossa.
Tyypillisempää on, että asiantuntijatyöstä ollaan pois 1-2 v ja opiskellaan samalla. Opiskeluihin pystyy käyttämään n. 3 h päivässä, jos hyödyntää päiväunet ja alkuillan. Kotityöt, syömiset, kahvittelu yms pitää silloin hoitaa vauvan kanssa.
Lisää aikaa tietysti saa miehen/hoitajan avulla, mikä on myös välttämätöntä silloin, kun lapsi on kipeä tms. eikä nuku normaalisti.
Se riski tietysti on myös, että lapsi ei ole täysin terve.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:36"]
Tulee vain sellainen fiilis, kun näitä äitipalstoja ja -blogeja lukee, että kun hankit lapsen, niin se on sitten oltava äiti ja vain ja ainoastaan äiti aamusta iltaan, joka solullaan, ainkin sen kolme vuotta, ettei lapsi häiriinny vieraista hoitajista. [/quote]Ehkä kannattaa lukea välillä muutakin :) Täällä törmää välillä näihin superäitinatseihin, jotka tietävät kaikesta kaiken ja joille ainoa totuus on heidän totuutensa. Kautta aikain äidit ovat tehneet muutakin kuin olleet vain 100% äiteinä 100% ajastaan. Lapsetkin ovat erilaisia. Oma poikani alkoi selvästi kyllästyä pelkästään minun seuraani ja kaivata omanikäistä kaveria kaksivuotiaana, jolloin sitten laitoin hänet perhepäivähoitoon. Hän sopeutui välittömästi ja on sittemmin kasvanut oikein tasapainoiseksi nuorukaiseksi. Onneksi olkoon, tilanne on varmasti ensi alkuun hämmentävä, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu :)
yleensä jos joku kysyy millaisessa tilanteessa vaan pitääkö lapsi vai ei niin vastaus on täällä abortti.
Nyt kun äiti ei kykene tarjoamaan lapselleen aikaa vaan työ on niin tärkeä, että varmasti vaikuttaa lapseen ollaankin sitä mieltä että iliman muuta ja muut iliman!