Joudunko maksaa miehelle autosta???
Avioliiton aikana ostin auton (minä työssäkäyvä, mies tuolloin työtön). Olen maksanut yksin käsirahan, lyhennykset, verot ja vakuutuksen ja mies tietysti bensoja kun hänen menoja ollaan autolla käyty. Auto on mun nimissä eikä miehellä ole ajokorttia.
Ero tulossa, maksanko puolet auton arvosta miehelle siis, sen lisäksi että mies vie kaiken elektroniikan, koska olen ostanut ne nimenomaan hänelle. Siinä ei ole mitään epäselvää, mutta tuntuu epäreilulta että ensin elätän ja ostan lahjoja, joutuisin vielä omasta autostani miehelle maksaa!
Joten miten menee tää juttu? Mä olen pyytänyt että saan pitää huonekalut, mies vie tv:n, digiboksin, tietokoneen, kun ne on hänen.
Kommentit (69)
Siis menevätkö ihmiset oikeasti naimisiin eivätkä viitsi selvittää mitä se tarkoittaa?? Avioliitto on taloudellinen ja juridinen sopimus eikä mitkään hyvät bileet! Eron sattuessa tai kuolemantapauksessa omaisuus jaetaan ja lisäksi avioliitossa on elatusvelvollisuus, eli sinun oletetaan parempituloisena elättämään puolisosi.
Helpompi varmaan tunkea sille setelitukku käteen ja lopettaa riitelyt siihen. Näin aion toimiakin. Ja tätä ilmeisesti mieskin odottaa.
Ap
Kannattaa mennä hakemaan oikeusapua.
Lain mukaisesti toimitettu ositus voi joskus johtaa siihen, että lopputulos on toisen osapuolen kannalta kohtuuton tai toinen voi saada perusteettomasti taloudellista etua. Tällaista osituksen lopputulosta voidaan kuitenkin sovitella, eli kohtuullistaa, jolloin lopputulos on kummankin osapuolen kannalta tasavertaisempi.
Sovittelua harkittaessa huomioon on otettava avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Sovittelun seurauksena voidaan määrätä, että puoliso ei saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta tai että oikeutta avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen rajoitetaan. Avio-oikeus voidaan myös sulkea pois toisen puolison osalta johonkin tiettyyn omaisuuteen (esim. perintönä, lahjana tai testamentilla saatu omaisuus). Määräys voi olla myös päinvastainen, jolloin toiselle puolisolle voidaan myöntää avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, joka on avioehdon nojalla suljettu pois avio-oikeuden alaisuudesta.
Sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Toimitusosituksen jälkeen tehty sovitteluvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa osituksen toimittamisesta. Tällöin sovittelua vaativan tulee nostaa toista osapuolta vastaan osituksen moitekanne käräjäoikeudessa.
Sopimusosituksen sovittelu tapahtuu edellä mainitusta poiketen yleisen varallisuusoikeudellisia oikeustoimia koskevan sovittelusäännön puitteissa. Tällöin sovitteluvaatimuskaan ei ole tarkkaan määräaikaan sidottu, joskin se tulee tehdä kohtuullisessa ajassa osituksen toimittamisesta.
Onnellinen mies, kun pääsee susta eroon.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:57"]Näin se menee. Kun ero tulee, niin omaisuus menee puoliksi. Tuntuuko tämä mammojen mielestä nyt jotenkin epäreilulta ja luonnonvastaiselta, kun nainen on maksajaosapuolena ja mies saajana?
[/quote]
Siis myös minun oma auto? :o
[/quote]
Laittaisin tähän sellaisen kommentin, ettei omaisuutta ole pakko jakaa puoliksi, voidaan aina myös sopia toisenlaisesta jaosta. Vastapäiset naapurit, jotka rakennuttivat ok-talon joitakin vuosia sitten tuohon tien toiselle puolelle, ovat jakamassa omaisuuttaan siten, että miehen lähellä työpaikkaa sijaitseva "poikamiesboxi" jää hänelle ja vain talon arvo puolitetaan, eli mes varakkaampana maksaa vaimolle puolet talon arvosta ja irtain on jo jaettu. Yksi yö siinä meni. Ero oli sopuisa ja vaimo ei halunnut hyötyä siitä, että mies on reilusti häntä varakkaampi.
Se on mun mies vissiin kun täällä alapeukuttelee mun viestejä :D terkkuja vaan sinne, tuli vissiin sydäntekstarit väärään numeroon ;)
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:07"]
Kylmä totuus on, että kaikki menee 50/50. Sopuisassa erossa voi tehdä toisinkin mutta jos asianajajiin ja pesänjakajaan mennään, silloin se on 50/50.
[/quote]
Pesänjakaja ja käräjäoikeus käyttävät juurikin kohtuullistamista eivätkä suinkaan mitään 50/50 jakoa.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:14"]
Laittaisin tähän sellaisen kommentin, ettei omaisuutta ole pakko jakaa puoliksi, voidaan aina myös sopia toisenlaisesta jaosta. Vastapäiset naapurit, jotka rakennuttivat ok-talon joitakin vuosia sitten tuohon tien toiselle puolelle, ovat jakamassa omaisuuttaan siten, että miehen lähellä työpaikkaa sijaitseva "poikamiesboxi" jää hänelle ja vain talon arvo puolitetaan, eli mes varakkaampana maksaa vaimolle puolet talon arvosta ja irtain on jo jaettu. Yksi yö siinä meni. Ero oli sopuisa ja vaimo ei halunnut hyötyä siitä, että mies on reilusti häntä varakkaampi.
[/quote]
Avainsanat: "voidaan sopia", "ero oli sopuisa", "ei halunnut hyötyä".
Oikeudestaan voi toki luopua, mutta oikeuttaan haluavaa ei voi siitä kieltää ilman oikeuden päästöstä.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:14"]Onnellinen mies, kun pääsee susta eroon.
[/quote]
Tän kultamussukan kanssa tulisi 2v täyteen aviossa juuri kun kakkosvaiheen hakemus tulee täytettäväksi. Kestin n. 5kk pidempään kuin eka vaimonsa :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:07"]
Kylmä totuus on, että kaikki menee 50/50. Sopuisassa erossa voi tehdä toisinkin mutta jos asianajajiin ja pesänjakajaan mennään, silloin se on 50/50.
[/quote]
Pesänjakaja ja käräjäoikeus käyttävät juurikin kohtuullistamista eivätkä suinkaan mitään 50/50 jakoa.
[/quote]
Osoita yksi oikeudenpäätös, jossa ei olisi mennyt 50/50. Kohtuullistamista ei ihan hevin tehdä vaan 50/50 on pääsääntö, millä mennään.
Kokemusta on!
jos autosta on velkaa niin sekin on "omaisuutta" huom..
Luultavasti noin lyhyen avioliiton jälkeen käytetäänkin kohtuullistamista ja mies jää tässä nuolemaan näppejään, oikeusministeriön sivuilta:
Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:22"]jos autosta on velkaa niin sekin on "omaisuutta" huom..
[/quote]
Ehdin maksaa sen loppuvelan ennen kuin ero on selvä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:23"]
Luultavasti noin lyhyen avioliiton jälkeen käytetäänkin kohtuullistamista ja mies jää tässä nuolemaan näppejään, oikeusministeriön sivuilta:
Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.
[/quote]
Itselläni ero tuli 1 avioliittovuoden jälkeen. Olimme asunneet sitä ennen avoliitossa ja se luettiin mukaan "avioliiton kaltaisena", joten lyhytaikaisuutta ja kohtuullistamista ei voitu käyttää. 'Eli 50/50 meni. Minä pidin omaisuuden ja eksä sai tukun rahaa tililleen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:22"]jos autosta on velkaa niin sekin on "omaisuutta" huom..
[/quote]
Ehdin maksaa sen loppuvelan ennen kuin ero on selvä.
Ap
[/quote]
no pistät äkkiä vähän luottokorttivelkaa kehiin, äijä maksaa puolet ;)
Jos ei halua jakaa omaisuuttaan niin silloin tehdään AVIOEHTO tai ei mennä naimisiin ollenkaan. Avioehdon voi tehdä vaikka päivää ennen avioeroa.
Vaikka miehelle ostaisi kuinka henkilökohtaisen lahjan tahansa... avioeron sattuessa kyse on yhteisestä "lahjasta" eikä siitä kenelle se on muka ostettu ja annettu... joten menee jakoon!
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:23"]
Luultavasti noin lyhyen avioliiton jälkeen käytetäänkin kohtuullistamista ja mies jää tässä nuolemaan näppejään, oikeusministeriön sivuilta:
Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.
[/quote]
Eikös tässä ollut lapsia, joten kohtuullistamisperusteet ovat erilaiset.
Jos kaksi vuotta naimisissa ja lapsia, en usko kohtuullistamiseen vaan 50/50 jakoon. Tietenkään uskomukseni ei ole lopullinen totuus, mutta pahalta näyttää.
Avioerohakemuksen jättämispäivä ratkaisee: sen päivän talletusten ja velkojen saldot lasketaan, ja muun omaisuuden arvo myös sen hetkisen tilanteen mukaan.
Onko teillä muuten omistusasuntoa / asuntovelkaa?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:58"]
Joo siis mies ei suostunut siihen ilman vääntöä, että saisin pitää ruokapöydän lasten kanssa. Se on käytetty ja maksoi n. 150e, lupasin maksaa puolet siitä et saan pitää mutta "katotaan kuin sen kanssa käy ". Oon ostanu meille pari lomareissua, miehen osuus 40e ja väliaikainen vyönkiristely muun perheen kanssa. Niistä pyysi puolet hinnasta takaisin.
Eli ei ilmeisesti ole riidaton ero tulossa. Mies lukee näitä viestejä tästä ketjusta ja lähettelee tekstareita että säälii mua.
Arvatkaa eron syy??? ;)
Ap
[/quote]
No lain mukaan miehellesi kuuluu puolet siitä ruokapäydästä, joten jos sen aiot pitää, tulee sinun maksaa puolet pöydän arvosta miehellesi ilman että siinä mitään muita hyödykkeitä siirretään. Toki voit "maksaa" pöydän luopumalla joistain yhteisistä tavaroista samasta arvosta, mutta se että maksat pöydästä puolet jos saat jotain itsellesi ei ole lain mukaista. Miehelle kuuluu puolet pöydästä ja puolet myös niistä "muista tavaroista".
Ikävää että menee riitelyksi, mutta lakia kun ei voi ohittaa ja niin sinulla kuin miehelläsi on oikeudet ja velvollisuudet noudatettavana. Toiselle ne on enemmän oikeuksia ja toiselle velvollisuuksia.