Kyllästynyt maalaiselämään, vanhaan taloon ja tyylittömyyteen

Tuo on ihan päätöntä. Siellä kauniiden pihojen ja talojen ovien takana on ihan yhtälailla kärsimystä kuin missä tahansa. Se on vain pintaa.

Sinulla on perhe, kumppani, koti ja tekemistä. Ole niistä kiitollinen.

Minun elämässä on paljon syytä kiitollisuutee, ei vaan tunnu siltä.

Olen niin täynnä sitä että kaikki on homssuista, vanhaa, kulunutta, keskeneräistä ja kaikin tavoin vaiheessa...

Mä olen aina haaveillut ok-talosta maalla, mutta joudun asumaan kaupungissa rivitalossa. Okt-unelma ei tule koskaan toteutumaan, joten eletään tässä niillä mitä on.

Opettele näkemään talosi kauneus. Sen kauneus on juuri siinä, että on homsuinen ja itsetehdyn näköinen. Mum sydäntä lämmittää katsella menneitä kädenjälkiä kattolistoissa, ikkunanpokissa jne. Ja ihan tavallinen 50-lukulainen meilläkin. Aikansa tuotos. Vaatimattomissa oloissa rakennettu vaatimaton talo, omalle perheelle suojapaikka.

Perusta yritys. Laita kotihoidon konseptin uusiksi.

Valitat tosiaankin turhasta. Aika pienellä ponnistelulla olet saavuttanut omakotitalon maaseudun rauhassa parisuhteen ja ne lapset eikä sinun tarvitse edes töissä käydä. Sanonpahan vaan, että aika moni olisi kiitollinen tuosta homssuisestakin omakotitaloelämästasi.

Kateus tuhoaa sinut ennemmin kaupungissa. Jos yhtään helpottaa, niin moni kaupunkilainen puolestaan kadehtii sinua. Olen ihmetellyt läpi koko elämäni, miksi niin monen on vaikeaa olla tyytyväinen siihen mitä on, kun se on helpoin keino olla tyytyväinen ite elämään ja kokea ihan onneakin.

Mullakin kaikki on aina ollut käytettyä ja homssuista, eikä mikään sovi minkään kanssa yhteen, mutta kun on tullut kohdattua ihan järkyttäviä asioita elämässä, niin sitä on iloinen ihan jo siitäkin, että ylipäänsä minulla ON jotakin.

Laittaisin talon myyntiin ja katsoisin jos menee kaupaksi. Ja jos saisin myytyä, etsisin uudehkon maatalon, jonkun kivan kaupungin läheltä, ja pyörittäisin airbnb-bisnestä. Talossa pitäisi siis olla ylimääräinen siipi tai aitta. Monet turistit haluavat kokea pientilaelämää.

Voi kun ymmärtäisit miten onnellista aikaa elät. Sinulla oma koti, oma mies ja terveet lapset.  Ja onko kanoja lampaitakin pihalla?  Lapsille oikea paratiisi kasvaa luoviksi ja ahkeriksi.

Muistan kun juttelin erään työnantajan kanssa. Hän sanoi jos työhakija on maatalon poika, niin hän ottaa heti töihin, mitään  kouluja tai työtodistuksia ei tarvita. Oli hänellä semmoiset kokemukset ettei mistään saa niin oma-aloitteisia, ahkeria ja luovia työntekijöitä kuin maatalossa kasvaneesta. Osaavat tarttua työhön kuin työhön, eivätkä pelkää tai karta minkäänlaisia töitä.

Älä kadehdi rikkaampia. Minä olen riittävän rikas, mutta lapseni on sinkku, akateeminen,lapseton ja masentunut ja saamaton yksinäinen. Asuu kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässä on paljon syytä kiitollisuutee, ei vaan tunnu siltä.

Olen niin täynnä sitä että kaikki on homssuista, vanhaa, kulunutta, keskeneräistä ja kaikin tavoin vaiheessa...

Se on ihan samaa kaikilla...jollain näyttää olevan ulkoisesti kaiki enemmän kuin hyvin, mutta eipä ole kuin päältä päin vaan. Sisällä myllertää tyhjyys, jota peitellään ostamalla jatkuvasti jotain rihkamaa jota ei tarvi. Kaapit väärällään sitä 'elämää', jolla ei mitään tee.

Tässä taitaa olla "ruoho on vihreämpää toisella puolella" -syndrooma.

Ensimmäinen kommentoija on ihan oikeassa siinä, että ei ne hienot talot ja pihat mitään takaa. Mutta ei minusta silti ole yhtään päätöntä, että välillä pysähtyy miettimään oman ja perheensä elämän suuntaa. Kovin äkkinäisiä päätöksiä tosin ei varmaan kannata tehdä.

Pienten lasten, kotieläinten ja huushollin kanssa on varmasti kädet täynnä työtä, mutta riittäisikö sinulla ehkä silti aikaa ja energiaa ottaa jotain uutta siihen rinnalle? Tykkäätkö esim sisustaa tai tehdä käsitöitä? Voisiko vaikkapa jo maalipurkin avulla saada jotain kulmaa kohdennettua? Pienikin uudistus saattaa kummasti piristää mieltä. Suuremmista olisi varmaan hyvä tehdä suunnitelma puolison kanssa. Ehkä olisi talkooväkeä käytettävissä?

Jos sitten tuntuu että kaipaat töihin kodin ulkopuolelle ja vaikkapa uudelle alalle, niin netissä voi tehdä erilaisia testejä (esim Duunitori, TE-toimisto).

Ota mistä vaan idean tyngästä kiinni, ja lähde tutkimaan eri mahdollisuuksia avoimin mielin.

Jalkaset repäisivät ja muuttivat Etelä-Savoon Espoosta, elämään unelmaelämää vanhaan taloon ja pitämään kotieläimiä.

Kaupungista maalle muuttaneena sanoisin myös, ettei kannata juosta ulkoisen perässä, olet saanut elämän ja asioita josta moni vain joutuu haaveilemaan. Tuo on paljon parempi kasvuympäristö lapsillekin, sinun on aikuistuttava ja ymmärrettävä, että olet nyt äiti ja puoliso ja elämäsi on tässä ja nyt et elää enää vain itseäsi varten. Eri asia on jos tulee jollekin teistä joku sellainen sairaus, ettei pysty enää olemaan omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Kateus tuhoaa sinut ennemmin kaupungissa. Jos yhtään helpottaa, niin moni kaupunkilainen puolestaan kadehtii sinua. Olen ihmetellyt läpi koko elämäni, miksi niin monen on vaikeaa olla tyytyväinen siihen mitä on, kun se on helpoin keino olla tyytyväinen ite elämään ja kokea ihan onneakin.

Ap voit miettiä, mitä hyvää elämäänne tuo se, että vertailet sitä muiden elämään? Jos et keksi, niin kannattaa ehkä lopettaa idealisoimasta, koska totuutta et kuitenkaan tiedä.

Voi ap. Ei ne siellä hienoissa ja uusissa taloissa kaupungissa ole paljoa kotiäiteinä, töitä paahdetaan tukka putkella ja lapset pitkiä päiviä päiväkodissa. Ole onnellinen siitä millaisen varhaislapsuuden olet voinut antaa omille lapsillesi. Ulkoiset kulissit eivät merkitse mitään. 

Remonttia voi tehdä myös edullisesti jos on yhtään taitoa, pelkällä maalilla saa ihmeitä aikaan.

Vähentäisin eläimiä, hakisin töitä, säästäisin, ottaisin remppalainan.

Elämässä tulee tuollaisia hetkiä kun tuntuu tylsältä niin se tarkoittaa että oikeasti asiat on hyvin. Siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni. 

Sekin on jo tosi ihanaa kun voi mennä omalle pihalle katsomaan tähtiä tai vaan nojaamaan omenapuunrunkoa vasten. 

Fiksu tekee kivaa jälkeä pikkurahallakin. Maali ei paljon maksa ja tuunaa huonekalut

Kuulostaa hyvältä elämältä. Itse olen kotoisin juurikin tuollaisesta pienestä maalaistalosta itä-suomesta. Ura ajoi PK-seudulle, on uudehko asunto, kodintekniikkaa, uusi autokin - ja velkaa lähes puoli miljoonaa. Kotipuolessa käydessäni, illalla saunan jälkeen pellonlaidasta nousevaa usvaa katsellessa, mietin usein että mikä tässä elämässä onkaan tärkeää. Siinä onneksi unohtuu edes hetkeksi se hektinen kaupunkielämä.