Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäähy ruokailutilanteessa?
23.04.2014 |
Onko huono idea? Lähes 3 v on aivan mahdoton syömisen suhteen. On ollut aina. Jatkuvasti syömistilanteet sellaisia, että syö yhden pienen palan ja juoksee monta kertaa pois ruokapöydästä. Ruokahetket venyvät tämän napostelun takia älyttömän pitkiksi. Saa houkutella 15-30 minuuttia pahimmillaan, että alkaa syödä. Vien jäähylle jatkuvasta juoksemisesta ja sen takia, että kieltäytyy syömästä, vaikka edellisestä ateriasta aikaa 2-4 tuntia. Lapsi syö vähän. On alipainoinen. Koska ateria-ajat venyvät ja siirtyvät eteenpäin, lapsi syö käytännössä vain 3-4 kertaa päivässä. Joskus saan jatkamaan syömistä ja lopettamaan pelleilyn viemällä hetkeksi jäähylle, minkä jälkeen palautan ruokapöytään ja sanon, että nyt on ruoka-aika (eli nyt eikä kohta uudestaan). Yhteiset ateriat älyttömiä show-esityksiä. Lapsi kiipeilee pöydälle, kerjää minun ruokia. Voiko tuon ikäiseltä odottaa vielä hyviä tapoja? Pelkästään lapsen ruokailun valvominen vie aikaa sen 15-30 minuuttia. Sinä aikana en voi välttämättä mitenkään keskittyä rauhassa omaan syömiseen, kun haen lasta uudestaan pöydän ääreen. Itse syön nopeasti 5-10 minuutissa. Ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta istua joka päivä 2-3 tuntia pöydän ääressä lapsen seurana.
Olen pitänyt tavoiteaikana 15-30 minuuttia, että siinä ajassa pitäisi aloittaa ja lopettaa syöminen. Olenko kohtuuton? Jos lapsi söisi edes jollain aterialla reippaasti, niin se kompensoisi väliin jääneitä aterioita, mutta tuntuu, ettei paino ole noussut viimeisen puolen vuoden aikana kuin ehkä muutaman sata grammaa. Jumittaa samassa. Masentaa, että en saa tuota lasta syömään läheskään viittä normiateriaa normiaikoina. Olen luopunut jo toivosta. Syö vain aamupalan tai lounaan, välipalan tai päivällisen ja ehkä iltapalan tai illallisen. Stressaa, että joka ateriaan pitää varata niin pitkä aika. Tänäänkään en tiedä, että mistä päivällinen (n. Klo 17) alkoi (vähän leipää ja maitoa) ja mihin loppui ja nyt on syönyt iltapalaa (paistettuja perunoita ja kananmunaa) klo 19-20 välillä... :(
Kommentit (16)
En jaksa lukea näin pitkiä tekstejä, joten kirjoitan tähän jotain kökköö siis vastaukseksi. Mielestäni olet aivan oikeassa siinä, että kukkien kasteluvesi on parempi hakea esimerkiksi joesta, koska kraanaveteen lisätty fluori ja kalkki on useimmille kasveille haitallista, eikä sisällä tarpeeksi ravinteita. Joskus suljen silmäni ja haaveilen siitä, että dinosaurus raiskaa kaikki ihmiset, joista en pidä. En tosin tiedä miten tämä käytännössä tapahtuisi, koska dinosauruksiahan ei oikeastaan enää ole olemassakaan.
Yksi toinenkin asia tuli tässä kirjoitaessa mieleen; miksi kananpaska haisee niin pahalle? Eiväthän ne edes syö juuri mitään. Luulisi että ne kuitupitoiset jyväset auttaisivat kanojen suolen toimintaa sen verran, ettei haisisi niin pahalle.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, miten keväällä alkaa panettaa ihan helvetisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 on humoristi. Kiitos. Ymmärsit asiani aivan oikein lukemattakin. :D
Joo. Näin olenkin pyrkinyt tekemään eli olen vähentänyt ateriat 4:ään (aamupala, lounas, päivällinen, iltapala). Jotkut noista yhdistyy.
Ollaan miehen kanssa itsekin sellaisia, että syödään ehkä vain 3 ateriaa päivässä. Tuntuu, että, jos on mitään muuta tekemistä, niin aika ei riitä jatkuvaan syömiseen parin kolmen tunnin välein.
Ap
Miksi ihmeessä pitäis syödä kahden-kolme tunnin välein, ootteko jossain lahkossa??
Kuka teillä määrää? Lapsi on tehnyt ruokailustanne hauskan pelin ja äiti-reppana hyppää lapsen perään ja yrittää jäähyillä kasvattaa pienoistaan. Kellään muulla ei ole kivaa kuin lapsella ja äitillä on nälkä.
Nyt homma näin: ruoka-aikana syödään, mitä on tarjolla. Ellei kelpaa, pois pöydästä ja siihen ei enää tulla sillä aterialla.
Ei välipaloja.
Seuraavalla aterialla sama homma kuin edellisellä.
Kyllä nälkä laittaa syömään.
Kolmivuotiaalta voi ja pitääkin odottaa jo jotain ruokatapoja. Ja sen ikäinen ymmärtää puhetta jo loistavasti.
Itse kertoisin lapselle ensin, mitä odotan tyyliin: "Nyt syömään, istut siinä ja syöt sen mitä syöt, kun olet syönyt voit lähteä pöydästä." Ja kun lapsi lähtee pöydästä, nostaisin lautasen pois. Tenava tulee ihmettelemään hävinnyttä lautastaan, niin toteaisin, että sinähän söit ja nousit pöydästä pois, kun olit valmis.
Raivarithan tuolla tietysti saa aikaiseksi, mutteipä sitä montaa kertaa tarvitse toistaa. Ruoka on ruoka-aikoina, silloin syödään ja edestakaisin ei rampata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos lapsi syö vähän tai ei lainkaan aamupalaa (esim. Klo 8), niin jos temppuilee klo 11 lounaalla ja kieltäytyy syömästä, niin ruoka pois ja seuraava tarjous klo 14? Kun tähän otetaan vielä se, että nukkuu ehkä päiväunia iltapäivällä, niin ehkä päivän ensimmäinen ateria olisi klo 16 aikaisintaan. Eli käytännössä pitäisin jo valmiiksi alipainoisen lapsen nälässä jopa 6 tuntia, jonka jälkeen lapsi ei olisi pelkästään nälkäinen vaan raivoissaan? Kuuntelisin nälkäkiukkua aterioiden välissä?
Jos lapsi on nälkäinen, koska ruoka ei ole kelvannut, niin heti kun silmä välttää, niin hän menee ihan itse tuolin kanssa jääkaapille tai muulle ruokakaapille ronkkimaan ruokaa... uudestaan ja uudestaan. Välillä hän ehtii ottaa itse jostain ruoka-aikojen välissä leipää tai keksiä ja seuraava ateria on sillä sabotoitu.
Luulen, ettei tuo nälässä pitäminen toimi meidän kohdalla. Mieluiten haluaisin keksiä keinon kuinka ruokailun saa hoidettua pois alta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Lapsella ei riitä keskittyminen yhtään ja siksi yritän saada hänet syömään mahdollisimman nopeasti, että voi mennä sitten omia menojaan.
Ulkoilu ei ole auttanut asiaa. Päinvastoin kun lapsi tietää, että ollaan lähdössä johonkin, niin ei malta syödä ennen sitä. Lähdetään ulos nälkäisenä. Ulkoillaan pari tuntia. Takaisin tultuakaan ruoka ei aina maistu. Saattaa iskeä väsymyskiukku ja sitten nukkuu päiväunet. Ulkoilmaeväät on usein voileipä-banaanilinjaa, mutta ei mielestäni voi elää pelkällä leivällä päivästä toiseen.
Ap
Mitä sinä oikein tarjoat lapselle? Paistetut perunat ei oikein kuulosta iltapalalta. Anna kunnon ruokaa, älä leipää aterialla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyri, että ruuasta ei tule vallan välinettä, eikä ruokailusta taistelua. Rauhoita ensin itsesi, sitten pystyt ohjaamaan lasta. Kokeile 7. ehdotusta vaikka viikko. Eli ennen ruokailua kerrot lapselle miten haluat hänen toimivan. Varmasti, mutta stressamatta siitä itse.
Pystytkö nostamaan ruokatarpeet lapsen ulottumattomiin? Alakaapit ja hyllyt tyhjiksi? Kerro lapselle, että vain ruoka-aikaan syödään. Kun lapsesi menee ottamaan itse välipalaa ei hänellä ole nälkä ruoka-aikaan. Kerro lapsellesi hänen näin tehdessä, että vain ruoka-aikoihin syödään ja kiellä ottamasta ruokaa ilman lupaa.
Kokeile nyt keväällä, kun alkaa olla lämmintä, lounasta ulkona. Juureksia, leipää, hedelmiä, salaattia tai ihan oikeaa ruokaa jota vain viitsit viedä ulos. Pakatkaa lapsen kanssa yhdessä ruuat muovirasioihin ja syökää terassilla, parvekkeella, viltin päällä nurmikolla... Jos lapsesi pitää erityisesti leivästä, anna leipää esimerkiksi aamu-, väli- ja iltapalalla, mutta älä ruuan yhteydessä, jotta hän ei syö pelkkää leipää ruokapöydässä.
Kokeile myös rauhoittaa ruokailutilanne. Eli älä hätäile itsekään sen ruuan syömisessä (jos syös itse 5-10 minuttia, miksi lapsen pitäisi syödä 15-20 minuuttia?), juttele kaikesta mahdollisesta, mutta vältä hoputtamasta ja komentamasta lasta syömisen suhteen. Pidä siis hänen mielenkiintonsa yllä, mutta älä hermoile syömisestä, se saattaa lisätä lapsen hermostuneisuutta ruuan suhteen.
T. pph
Ap:lla itsellään on ruoka-ahdistusta, jos ajatus tyyliin: "ruokailun saa hoidettua pois alta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti".
Ongelmakohtia on ainakin ulkoilmaeväät. Lapsi oppii siihen, että ruoka syödään ulkona. Eihän sitten enää sisällä ole nälkä. Ulos oi ottaa mukaan vettä juomiseksi ja pari juurespalaa.
Terve lapsi ei ole syömättä klo 16 asti.
Eiköhän ap:n itsensä pidä aluksi laittaa tuo ruoka-ajattelu kuntoon ja pysyä siinä. 3-vuotinen ei siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun teksti on tosiaan aika pitkä enkä ihan kokonaan jaksanut lukea. Meillä oli ruokapöydässä temppuilia ja muiden ruokahetken pilaamista lapsen ollessa noi 2,5-vuotias. Ei kyllä noin pahaa. Meillä auttoi se, että lapsi poistettiin pöydästä noin 4 metrin päähän tuolille istumaan, ei varsinaiselle jäähypenkille vaan sanottiin, että sinä et pääse pöytään, me muut haluamme syödä rauhassa. Eli tilanne jatkui pöydässä rauhallisena ja lapselle vain sanottiin, että sinä et nyt pääse meidän kanssa syömään kun temppuilet, pöydässä saa istua vain ne ketkä osaavat käyttäytyä ja syövät reippaasti. Aika pian lasta alkoi kiinnostaa muiden seura ja olikin sitten kunnolla loppuruokailun ajan.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:55"]
Eli jos lapsi syö vähän tai ei lainkaan aamupalaa (esim. Klo 8), niin jos temppuilee klo 11 lounaalla ja kieltäytyy syömästä, niin ruoka pois ja seuraava tarjous klo 14? Kun tähän otetaan vielä se, että nukkuu ehkä päiväunia iltapäivällä, niin ehkä päivän ensimmäinen ateria olisi klo 16 aikaisintaan. Eli käytännössä pitäisin jo valmiiksi alipainoisen lapsen nälässä jopa 6 tuntia, jonka jälkeen lapsi ei olisi pelkästään nälkäinen vaan raivoissaan? Kuuntelisin nälkäkiukkua aterioiden välissä?
[/quote]
Kyllä, nimenomaan näin.
Ongelma on se, että luulet, että sinun pitäisi tehdä jotakin, jotta lapsi söisi. Ei.
Sinun pitää lakata tekemästä.
Lapsi osaa syödä, hän on vain oppinut että ruokailutilanteet ovat kiva valtapeli, jolla voi stressata äitiä ja kiristää hermoja. Lopeta sellainen.
Ruoka-aikoja en tosin supistaisi kolmeen - lapsi tarvitsee säännölliset ruoka-ajat, aamupala -lounas - välipala - päivällinen -iltapala, mutta ei mitään niiden välillä!
Ruoka-aikana kutsutaan syömään. Jos lapsi nousee pöydästä, poistetaan laurtanenkin. Älä kiinnitä mitään huomiota siihen, että hän pyrkii takaisin pöytään. Älä suutu tai marmata. Jos hän yrittää syödä lautaseltasi, estät sen rauhallisesti, syöt loppuun ja korjaat astiat pois. Ruoat lapsen ulottumattomiin, jotta hän ei voi napostella ateria-aikojen ulkopuolella.
Missään nimessä ei jäähyjä aterioilla, nehän pitkittävät tilannetta sietämättömästi! Varoitus kerran, sen jälkeen rauhallisesti lautanen pois.
Kyllä, sinun on kestettävä nälkäkiukkua muutama päivä. Vaikka lapsi olisi alipainoinen, ei hän kuole nälkään tai muuten vahingoitu siitä, että hänelle tarjotaan ruokaa vain ruoka-aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:33"]
En jaksa lukea näin pitkiä tekstejä, joten kirjoitan tähän jotain kökköö siis vastaukseksi. Mielestäni olet aivan oikeassa siinä, että kukkien kasteluvesi on parempi hakea esimerkiksi joesta, koska kraanaveteen lisätty fluori ja kalkki on useimmille kasveille haitallista, eikä sisällä tarpeeksi ravinteita. Joskus suljen silmäni ja haaveilen siitä, että dinosaurus raiskaa kaikki ihmiset, joista en pidä. En tosin tiedä miten tämä käytännössä tapahtuisi, koska dinosauruksiahan ei oikeastaan enää ole olemassakaan.
Yksi toinenkin asia tuli tässä kirjoitaessa mieleen; miksi kananpaska haisee niin pahalle? Eiväthän ne edes syö juuri mitään. Luulisi että ne kuitupitoiset jyväset auttaisivat kanojen suolen toimintaa sen verran, ettei haisisi niin pahalle.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, miten keväällä alkaa panettaa ihan helvetisti?
[/quote]
Sun vika ku koko kylä herää men hekotukseen =D =D
No kun sillä lapsella on nälkä just sillon muuhun aikaan kun ei ole ruoka-aika ja sen pitää saada syödä silloin kun se tahtoo tai se ei oo tyytyväinen ja se haluaa hakee napusteltaat isse kaapista ja syyä äiteen lautaselta kun se on paljon hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en sinuna kuuntelisi kaikkitietäviä av-mammoja, vaan varaisin ajan lääkärille ja/tai ravitsemusterapeutille. Vaikka ruokailustakin toki voi tulla valtapeli, eivät lapset luonnostaan ole pieniä piruja, jotka aikuisten pitää laittaa kuriin ja nuhteeseen (av-mammojen ohjeita noudattaen). Ettei olisi joku sairaus tai muu vastaava takana, jos syöminen on lapselle aina ollut hankalaa...?
Eivät lapset ole pieniä piruja, eikä ole kysymys siitä että että heidät pitäisi laittaa kuriin ja nuhteeseen. Kysymys on siitä että äidin pitää lopettaa asiasta stressaaminen.
Se vain on monelle stressaavalle äidille vaikeaa, koska he tuntevat olevansa hyviä äitejä silloin, kun huolehtivat lapsen syömisestä. Siitä on vaikea päästää irti.
- 13
Alue: Aihe vapaa
Kuten homaat, jäähyt eivät toimi, joten unohda ne.
Seuraavan kuukauden aikana tarjoat vain kolme ruokaa päivässä, et muuta. Jos ruokailu ei ole vartissa ohi, se lopetetaan. Ilman jäähyjä, riitoja tms.